mun elämä on pilalla jokatapauksessa teen mitä tahansa,mitä siis teen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viinikumi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viinikumi

Vieras
mies jätti,en jaksa yksin erityistarpeisen lapsen kanssa(omaehtoinen, omantoiminnan ohjaus ei toimi,impulssikontrolli ei toimi.. niin rasittavaa). En ainakaan nyt.

rakastan miestä,mutta samalla vihaan häntä koska hän teki näin meidän perheelle.

Nyt mietin että annanko lapsen lastenkotiin, koska pelkään että joku päivä annan sille takas samaa mitä se tekee mulle(siis tän lapsen bravuuri on aina ollut,vuosia se että lyö kun häntä rajoitetaan, vaatii fyysistä ohjaamista ja pysäyttämistä,mutta suuttuu siitä) pitkä juttu ja turha tulla sano oettä pitäs hakee apua lapsen käytökseen, kaikki paikat on käyty läpi, pitää vaan ekstää ja sopeutua siihene ttä tällästä tää elämä on..toimintaterapia alkoi,mutta ei ole takeita että se auttaa.. joka tapauksessa se ei auta just tällä hetkellä.

Eli siis annanko lapsen pois ja lapsi joutuu kokemaan hylkäämisen(toistamiseen)?
pidänkö lapsen kotona ja olen huono äiti(koska en nyt jaksa yksin,en tiedä sitten kun eron on saanut käsiteltyä että jaksaako sitten paremmin,luultavasti.tai sitten ei.tämä lapsi on haastava lähes joka hetki)?

kumpi on pahempi?

lapsella ei ole biologista isää ja tuo nykynen ex vissiin sitte otti mun lisäksi eron tästä epävirallisesta ottolapsesta.

mitä mä teen?
 
niin ja tuntuu että lapsenkin elämä on pilalla jokatapauksessa mikä taas pilaa lopullisesti mun elämän,koska haluan olla hyvä äiti.. nykysellään en vaan yllä siihen asti
 
On olemassa kevyempiäkin vaihtoehtoja kuin lapsen pois antaminen.. Vaikkapa tukiperhe voisi olla teidän tilanteessa toimiva ratkaisu eli lapsi olisi vaikka 1-2x kuukaudessa viikonlopun (tai pitkän viikonlopun) tukiperheessä jolloin sinä saat huokaista.
Minkälainen teidän muu tilanne on? onko lapsi päivähoidossa vai koulussa jo? saatko arjessa yhtään vapaa hetkiä, jolloin voit ladata akkuja?
Sun pitää nyt vaan unohtaa miehesi ja keskittyä omaan jaksamiseesi!
 
mä olin varmasti jo uupunut työn ja lapsen yhdistelmästä miehen vielä ollessa kotona...mutta olo paheni miehen lähdettyä aika paljon ja nyt se *piip* ehdottaa mulle että haen masennuslääkkkeet! juu ne lääkkeet antaa mulle rakkautta ja ottaa silloin lapsen hoitovuoron kun itellä kiristää pinnaa!
 
On olemassa kevyempiäkin vaihtoehtoja kuin lapsen pois antaminen.. Vaikkapa tukiperhe voisi olla teidän tilanteessa toimiva ratkaisu eli lapsi olisi vaikka 1-2x kuukaudessa viikonlopun (tai pitkän viikonlopun) tukiperheessä jolloin sinä saat huokaista.
Minkälainen teidän muu tilanne on? onko lapsi päivähoidossa vai koulussa jo? saatko arjessa yhtään vapaa hetkiä, jolloin voit ladata akkuja?
Sun pitää nyt vaan unohtaa miehesi ja keskittyä omaan jaksamiseesi!

mutta mä tartten sen toisen aikuisen tohon esimerkiksi iltatoimille... ei se yks viikonloppu kuussa auta mitään siihen jos joudun 28iltaa kuukaudessa vääntää joka ilta samoista asioista varmaan loppuelämän..siltä se ainakin nyt tuntuu
 
[QUOTE="mie";28535718]oon kanssa tuki perheen kannalla sekä, et unohdat ex:n ja aloitat lapsen kanssa uuden eämän.[/QUOTE]

miten se unohdetaan? kun vuosikausia oli joku joka oli tuki ja kallio...oli hellyyttä rakkautta,seksiä,läheisyyttä. nyt mulla on vaan hermoja kiristävä lapsi... :/

osaaha se olla tietty ihanakin...mut
 
Nyt huokaiset, rauhoitut ja päätät selvitä. Ota heti huomenna yhteyttä ja kysy tukiperhettä, tiedustele miten saisit siitä mahdollisimman toimivan. En tiedä voisko se olla useamman kerran kuussakin (esim. viikonloppu ja joitain yökyliä vaikka arkena jotta saisit huilata). Onko ystäviä jotka vois auttaa? Tulla vaikka sun kanssa jos eivät itsekseen lapsen kanssa selviä.

Voimia! Lapsikin saattaa kipuilla miehesi lähtemistä, tsemppiä teille!!!
 

Similar threads

S
Viestiä
16
Luettu
1K
A
M
Viestiä
9
Luettu
371
V
J
Viestiä
7
Luettu
309
J

Yhteistyössä