Viimisillään raskaana, ja en halua tätä lasta...

["vieras"]

Minulla ei riitä sympatiaa tällaisen aloituksen tekijälle. Tietoisesti olet itse toiminut (=pitänyt lapsen vaikka et halunnut sitä), nyt joudut kantamaan vastuun ja maksamaan hinnan omista virheistäsi.
Masennusta tai ei, lasten tekeminen ei ole leikin asia.

Hae edes apua itsellesi tohon ongelmaan. Että löytäisit joitain tunteita lasta kohtaan. Muuten voi aika pahasti vaikuttaa lapsen ja sinun väliseen suhteeseen, esim tuollaiset tunteettomat, masentuneet äidit antavat vauvan itkeä pitkään, kun ei ole mitään tunteita vauvaa kohtaan. Myös väkivaltaa voi esiintyä lasta kohtaan, jos esim vauva valvottaa paljon,äiti väsynyt, ja äiti edelleenkin on haluton huolehtimaan lapsesta.

Ajattele miten itsekäs ihminen olet! Jotkus yrittävät vuosia saadakseen lapsen, sinä tulet vahingossa raskaaksi ja olet tunteeton OMAA lastasi kohtaan. Nämä tunteet olisi pitänyt työstää raskauden aikana, eikä nyt, juuri ennen synnytystä. Hyi sinua!

 

["been there"]

Rehellinen kirjoitus, ja ihan ymmärrettävä mielentila jos lasta ei ollut suunniteltu. Nyt meni kuviot uusiksi. Mutta elämän parhaat asiat tapahtuvat usein suunnittelematta! Anna itsellesi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja lapsi tuo rakkauden tullessaan.

 

["vieras"]

Monesti palko muuttuvaa elämäntilannetta, omaa jaksamista yms kohtaan voi ilmetä tuollaisina tunteina. Kannattaa puhua asiasta jo nyt miehen ja terveydenhoitajan kanssa. Uskoisin kuitenkin, että kun synnytys on onnellisesti ohi ja vauva tuhisee sylissäsi, niin et voi enää ymmärtää miksi ajattelit noin ennen synnytystä...

Minä itse tulin yllättäen raskaasi. Kaksi lasta oli ennestään ja tuntui että siinä oli tarpeeksi meille. Päädyimme kuitenkin jatkamaan kolmatta raskautta, ei oikestaan muuta mietittykään. Raskausaikana olin todella väsynyt ja pelkäsin miten väsynyt olen kun vauva syntyy. Synnytyksen jälkeen olo piristyi yövalvomisista huolimatta, rakastuin heti vauvaan ja sain paljon voimia jaksaa myös isojen kanssa. Omalla kohdallani ei siis ollut kyse masennuksesta vaan peloista ja siitä, että emme itse tehneet tietoista valintaa hankkia kolmas lapsi. Jälkeenpäin ajattelen, että juuri näin elämän piti mennäkin.

Tsemppiä! Älä jää yksin ajatuksiesi kanssa!

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28533260]Monesti palko muuttuvaa elämäntilannetta, omaa jaksamista yms kohtaan voi ilmetä tuollaisina tunteina. Kannattaa puhua asiasta jo nyt miehen ja terveydenhoitajan kanssa. Uskoisin kuitenkin, että kun synnytys on onnellisesti ohi ja vauva tuhisee sylissäsi, niin et voi enää ymmärtää miksi ajattelit noin ennen synnytystä...

Minä itse tulin yllättäen raskaasi. Kaksi lasta oli ennestään ja tuntui että siinä oli tarpeeksi meille. Päädyimme kuitenkin jatkamaan kolmatta raskautta, ei oikestaan muuta mietittykään. Raskausaikana olin todella väsynyt ja pelkäsin miten väsynyt olen kun vauva syntyy. Synnytyksen jälkeen olo piristyi yövalvomisista huolimatta, rakastuin heti vauvaan ja sain paljon voimia jaksaa myös isojen kanssa. Omalla kohdallani ei siis ollut kyse masennuksesta vaan peloista ja siitä, että emme itse tehneet tietoista valintaa hankkia kolmas lapsi. Jälkeenpäin ajattelen, että juuri näin elämän piti mennäkin.

Tsemppiä! Älä jää yksin ajatuksiesi kanssa![/QUOTE]

Kiitos vastauksesta

Näin toivonkin sen menevän

Tavallaan en pelkää ettenkö rakastaisi lasta syntymän jälkeen, en kai tuntisi huonoa omatutoa siitä ettei vauva ole ollut mitenkään erityisen toivottu, jos en syntymätöntä vauvaa rakastaisi jo nyt, mutta olen jotenkin työntänyt sen asian pois mielestä ja valehdellut itselle että kaikki on niinkun ennenkin. Sitten nyt kun asia alkaa tulla väkisinkin todelliseksi, niin se suorastaan iskeytyy päin näköä, ja tulee kamala ahdistus kaikesta mitä nyt seuraa ihan kohta...

 

["Iiris"]

Ymmärrän ap tunteitasi. Vaikka minulla ei olekaan masennustaustaa, niin silti olisin kauhuissani, jos tulisin nyt kierukasta huolimatta raskaaksi. Vauva- ja taaperovuodet olivat väsyttäviä, enkä halua kokea enää niitä niin raskaita aikoja. Nyt lapset ovat jo helpossa iässä, enkä enää halua ottaa 'takapakkia'.

Nykyään aina kun näen vauvoja tai taaperoita jollakin, niin ensimmäinen tunteeni on sääli äitiä kohtaan. Sääliä siitä, kuinka raskasta, sitovaa ja väsyttävää aikaa hän elää. Itse en enää sitä jaksaisi.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28533002]Minulla ei riitä sympatiaa tällaisen aloituksen tekijälle. Tietoisesti olet itse toiminut (=pitänyt lapsen vaikka et halunnut sitä), nyt joudut kantamaan vastuun ja maksamaan hinnan omista virheistäsi.
Masennusta tai ei, lasten tekeminen ei ole leikin asia.

Hae edes apua itsellesi tohon ongelmaan. Että löytäisit joitain tunteita lasta kohtaan. Muuten voi aika pahasti vaikuttaa lapsen ja sinun väliseen suhteeseen, esim tuollaiset tunteettomat, masentuneet äidit antavat vauvan itkeä pitkään, kun ei ole mitään tunteita vauvaa kohtaan. Myös väkivaltaa voi esiintyä lasta kohtaan, jos esim vauva valvottaa paljon,äiti väsynyt, ja äiti edelleenkin on haluton huolehtimaan lapsesta.

Ajattele miten itsekäs ihminen olet! Jotkus yrittävät vuosia saadakseen lapsen, sinä tulet vahingossa raskaaksi ja olet tunteeton OMAA lastasi kohtaan. Nämä tunteet olisi pitänyt työstää raskauden aikana, eikä nyt, juuri ennen synnytystä. Hyi sinua![/QUOTE]

Joo olen aivan sairaan itsekäs ihminen, syön ruokaaki vaikka afrikassa kuollaan nälkään, herranjumala että kehtaanki.

Tiesitkö ettei ihminen voi pakottaa tunteita itsellensä??

Jos olisin täysin tunteeton ja itsekäs paska, niin kokisinko huonoa omatuntoa siitä, etten ole erityisen iloinen uusimmasta tulokkaasta??

 

[purjosipuli]

%&¤%/%/( argh.

Ensin huudetaan että abortti on murha. Sitten kun ei tee aborttia sen takia että se on murha, itketään että olisit tehnyt abortin. Koittakaa nyt saatana vieköön jo päättää että miten asia tehdään oikein teidän mielestä? >/

 

["aapee"]

[QUOTE="Iiris";28533413]Ymmärrän ap tunteitasi. Vaikka minulla ei olekaan masennustaustaa, niin silti olisin kauhuissani, jos tulisin nyt kierukasta huolimatta raskaaksi. Vauva- ja taaperovuodet olivat väsyttäviä, enkä halua kokea enää niitä niin raskaita aikoja. Nyt lapset ovat jo helpossa iässä, enkä enää halua ottaa 'takapakkia'.

Nykyään aina kun näen vauvoja tai taaperoita jollakin, niin ensimmäinen tunteeni on sääli äitiä kohtaan. Sääliä siitä, kuinka raskasta, sitovaa ja väsyttävää aikaa hän elää. Itse en enää sitä jaksaisi.[/QUOTE]

Juuri tuolta minustakin tuntuu. En ole oikeastaan ikinä nauttinut vauva ajasta, vaan näidern isompien lasten kanssa olo on ollut ihanaa. Tietenkin masennuksellakin oli oma vaikutuksensa, mutta onneksi minun kohdalla masennus ei koskaan ollut niin voimakasta etten olisi kyennyt hoitamaan lapsiani ja huolehtimaan heidän hyvinvoinnista...

 

[aapee...]

%&¤%/%/( argh.

Ensin huudetaan että abortti on murha. Sitten kun ei tee aborttia sen takia että se on murha, itketään että olisit tehnyt abortin. Koittakaa nyt saatana vieköön jo päättää että miten asia tehdään oikein teidän mielestä? >/

Niimpä. Etenkin kun raskaus selvisi minulle vasta kun olin raskaana jo viikolla 15.

Ja tämä siksi, että minulle tuli verenvuotoa raskaudesta huolimatta, kuparikierukalla oli kai siihenkin vaikutusta.

Mielestäni sikiö oli jo siinä vaiheessa niin iso, ja aloin tuntea liikkeitäkin, etten kertakaikkiaan pystynyt ajatella että olisin tehnyt abortin oman itsekkyyteni takia, ja tappanut oman lapseni...

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28532884]Piuhat voi aina laittaa poikki...[/QUOTE]

Joo, niin voikin, JOS on yli 30 v tai on kolme lasta, minä en täytä kumpaakaan kriteeriä (toistaiseksi)

Ja se piuhojen pilkkominen on muutenkin aika lopullinen ratkaisu, mistä tiedän miltä minusta tuntuu 10 v päästä??

 

[Samis]

Yllätysvauva pisti koko elämän ja suunnitelmat sekasin. Nyt tuo ihana pallero on kohta vuoden... Ja kaikki mennyt tosi helposti. Välillä tuntuu että, kolmen lapsen kanssa on helpompaa kuin kahden.
Mutta vinkki, kirjoita noi negatiiviset ajatukset paperille. Ja polta ne paperit. Sitten alat miettiä hyviä juttuja vauvasta. Ja elämästä ylipäätänsä. Tuleva lapsi on valinnut just sut äidikseen ja haluaa just sut.Onnea ihanasta lahjasta. Ja muista, kaikella on tarkoituksensa, se vaan voi selvitä vasta paljon myöhemmin.

 

[purjosipuli]

Niimpä. Etenkin kun raskaus selvisi minulle vasta kun olin raskaana jo viikolla 15.

Ja tämä siksi, että minulle tuli verenvuotoa raskaudesta huolimatta, kuparikierukalla oli kai siihenkin vaikutusta.

Mielestäni sikiö oli jo siinä vaiheessa niin iso, ja aloin tuntea liikkeitäkin, etten kertakaikkiaan pystynyt ajatella että olisin tehnyt abortin oman itsekkyyteni takia, ja tappanut oman lapseni...

Joo tuokin, abortti ei aina ole edes vaihtoehtona. Varsinkin kun ehkäistään mut se syystä x kusahtaa. Ja huomataan abortin kannalta liian myöhään.

 

["aapee"]

Yllätysvauva pisti koko elämän ja suunnitelmat sekasin. Nyt tuo ihana pallero on kohta vuoden... Ja kaikki mennyt tosi helposti. Välillä tuntuu että, kolmen lapsen kanssa on helpompaa kuin kahden.
Mutta vinkki, kirjoita noi negatiiviset ajatukset paperille. Ja polta ne paperit. Sitten alat miettiä hyviä juttuja vauvasta. Ja elämästä ylipäätänsä. Tuleva lapsi on valinnut just sut äidikseen ja haluaa just sut.Onnea ihanasta lahjasta. Ja muista, kaikella on tarkoituksensa, se vaan voi selvitä vasta paljon myöhemmin.

Ihana kuulla että sulla on mennyt näin hyvin, yllätysvauvasta huolimatta. Pakko varmasti yrittää löytää ne positiiviset asiat esille, ja toivoa että lapsella on kaikki hyvin.

Pelkään kyllä sitäkin, että minkälainen vauva tuolta tulee. Esikoinen oli todella vaativa vauvana, taaperona ja edelleenkin. Toinen lapsi oli sitten paljon helpompi hoitaa heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Nyt pelottaa että jos tulee taas todella vaativa lapsi, niin miten ihmeessä voin jaksaa taas sen ajan uudelleen.

 

[Samis]

Murehtiminen siitä miten vaativa tyyppi on tulossa ei auta asiaa.
Vauva viihtyy tosi hyvin kun isompia sisaruksia... Ja kun sullakin isommat lapset niin vauva menee vähän niinkuin sivussa... Hankit kanto repun tai vastaavan ja vauva kulkee helposti mukana.
Itse hankin bonuslapselle kaikkia vauvatavaroita mitä en koskaan edelliselle raaskinut. Ja olen sillälaillakin ottanut asiasta kaiken kivan irti, kun kerran tämmönen mahdollisuus eteen tuli.
Muutenkin kannattaa ottaa mahdollisimman rennosti. Ja pitää suorittavan äidin rimaa mahdollisimman matalalla.Ulkoilut voi jättää väliin ja syödä valmisruokaa jos tilanne näyttää siltä. Isoimmille videot pyörimään ym. Ole armollinen itsellesi. Kaikki menee hyvin.