En voi ymmärtää loppuajan odottajien rutinaa siitä, kuinka aika.....

menee liian hitaasti ja että vauva saisi tulla jo.

Tänään itsellä rv.37 ja LA siis 30.05. Myönnän, että tokihan tämä perunasäkki alkaa painaa ja kävely välillä on hitaampaa mitä ennen, mutta kuitenkin eihän tässä ole enää kuin 3 viikkoa + pieni on sitten ( jos kaikki menee hyvin ) maailmassa.

Itse ainakin olen asennoitunut niin, että mahd. suunnitellun sektion leikkauspäivä on joko 27.5 (ma) tai 28.5 (ti) ja tuon voimalla jaksaa kummasti eteenpäin.

Lisäksi kun keksii tekemistä joka päivälle, niin äkkiäkös tässä päivät menevät.

Ensi viikolla on äitipolilla isommassa sairaalassa aika ja aion jo ottaa tuolloin puheeksi sektio-päivämäärän. Koska itselle on lupailtu, että yliajalle tätä ei päästetä. Lisäksi vaikuttaa jo siltä, että vauvan vyötärön ympärys on isompi, kuin pää, niin sitten se on toden näköisemmin tie suoraan sektioon.

 

menee liian hitaasti ja että vauva saisi tulla jo.

Tänään itsellä rv.37 ja LA siis 30.05. Myönnän, että tokihan tämä perunasäkki alkaa painaa ja kävely välillä on hitaampaa mitä ennen, mutta kuitenkin eihän tässä ole enää kuin 3 viikkoa + pieni on sitten ( jos kaikki menee hyvin ) maailmassa.

Itse ainakin olen asennoitunut niin, että mahd. suunnitellun sektion leikkauspäivä on joko 27.5 (ma) tai 28.5 (ti) ja tuon voimalla jaksaa kummasti eteenpäin.

Lisäksi kun keksii tekemistä joka päivälle, niin äkkiäkös tässä päivät menevät.

Ensi viikolla on äitipolilla isommassa sairaalassa aika ja aion jo ottaa tuolloin puheeksi sektio-päivämäärän. Koska itselle on lupailtu, että yliajalle tätä ei päästetä. Lisäksi vaikuttaa jo siltä, että vauvan vyötärön ympärys on isompi, kuin pää, niin sitten se on toden näköisemmin tie suoraan sektioon.

Anteeksi mutta LOL. Tajuat varmaan itsekin, että olet päässyt tooooodella helpolla jos tuossa vaiheessa vaivasi on sitä, että kävely on hitaampaa ja perunasäkki alkaa painaa. Ja oikein joka päivä jotain tekemistä, kiva sulle Voin kertoa sulle vertaukseksi, että makasin itse viikko vuodelevossa, vauva painoi jo todella aikaisin niin paljon, että vaapuin kuin ankka, en ole ollut ikinä elämässäni niin väsynyt kuin loppuraskaudesta ja minulla meni loppuajasta käytännössä liikuntakyky. Kun ei juuri kävellä niin ei touhuta kyllä muutakaan

 

Sympatiaa on yleensä vaikea ulottaa toisiin ihmisiin, jos ei itse ole kokenut samoja tunteita kuin toinen.

 

Tää on taas niin tätä. Mä en puolestani ymmärrä ihmisiä, jotka näkevät kaiken vain sen oman napansa kautta, eivätkä voi siksi ymmärtää muiden tapaa toimia, tai kokea asioita.

Kivat sulle, jos sulla on mahd. leikkauspäivä tiedossa. Mulla ei ole. Mä siis synnytän todennäköisesti viikolla 39-42, mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät. Sulla on päivämäärä, jonka voimalla jaksat eteenpäin...entäs he, joilla päivämäärää ei ole? Mistä he ammentavat voimansa jaksaa odottaa vauvan syntymää?

Ja kun aina ei ole kyse siitä, että äiti ei nyt vaan keksi tekemistä, vaan yleensä jos äiti voi hyvin, niin tekemistäkin keksii. Jos ei ole siis muuta estettä, kuin iso maha joka vähän hidastaa tahtia, niin eihän silloin ole mitään estettä millekään tekemiselle.

Mutta entäs, kun tilanne onkin se, että jo pitkin raskautta on äiti joutunut olemaan levossa esinäisten oireiden vuoksi (kivuliaat supparit, raskausmyrkytysuhka jne.) ja mitä pidemmälle raskaudessa mennään, sen kivuliaammaksi raskaus muuttuu.

Mä olin kuopuksesta aivan invaliidi viimeisinä hetkinä...mulla kesti PUOLI TUNTIA hivuttautua takaperin "kävellen" KOLMEN metrin matka sängystä vessaan, kun liitoskivut olivat niin kovat, että itkin ja huusin tuskissani aina, kun jalkoja liikutin edes sentin. Mä anelin ja rukoilin lääkäreitä käynnistämään synnytyksen (vauva oltiin todettu ns. valmiiksi jo viikolla 38 ultrassa) koska mun mielestäni ei ollut enää inhimillistä laittaa aikuista ihmistä kusemaan alleen, kun ei vessaankaan enää päässyt.

Kyllä, mä aion tälläKIN kerralla valittaa, kun tullaan siihen tilanteeseen, että mut määrätään kokonaan vuodelepoon. Olen joutunut jo (viikkoja vähän päälle 20) lääkärin määräyksestä lepoon kivuliaiden suppareiden ja uhkaavan raskausmyrkytyksen vuoksi joten jos samaa tahtia edetään, mä tulen aivan varmasti kokemaan, että aika etenee aivan liian hitaasti. Ja aion myös sanoa sen ääneen.

 

Mua ei kanssa noilla viikoilla vielä ottanut päähän. Mutta kun melkein 2 viikkoa oli mennyt yli, öisin ei ollut nukuttu piiiitkiin aikoihin, eikä mitään merkkejä tulevasta synnytksestä, niin pakko myöntää: oli kuule nauru kaukana. Nyt tästä toisesta ollaan vasta viikolla 23, mutta jos olo vaan säilyisi yhtä hyvänä, niin ei olisi mikään kiire synnärille.

 

no kyllä se vähän pahalta tuntuu venailla synnytystä jos kärvistelee raskausmyrkytyksessä alapaineet 120... vaikutat aika lapselliselta tyypiltä.

 

Onhan se kaiketi osalle meistä hyvin vaikeata koettaa asettua toisen saappaisiin ja hetki kuvitella, millaista on odotella synnytystä vähän muissa merkeissä kuin hehkeänä ja hyvinvoivana kotona puuhastellen.

 

Odotat vasta tokaa, ja olet sitä "perunasäkkiä" lukuunottamatta säästynyt muilta krempoilta ja sairauksilta. Sektiokin luvassa, ja tiedät jo ajankohdankin. Näin ollen ymmärrän ajatuskulkusi, kun katsot asioita vain itsesi kannalta, sulla ei ole muusta tietoa.

 

Itse synnytin toissasunnuntaina ja kyllä oli muutakin kuin painava perunasäkki mahana. Vauva siis painoi yli 4kg enkä jaksanut kunnolla kävellä. Piti istahtaa vähän väliä ja pienetkin asiat hengästytti. Lisänä jatkuva todella kova närästys, helvetin kipeät ja isot suonikohjut jalassa ja alapäässä (niitten kanssa ei paljon kävelty myöskään), peräpukamat ja korkea verenpaine sekä päänsärkyjä. Tutkimuksia polilla raskausmyrkytyksen varalta, joka aiemmissa raskauksissa oli ja odottelua että milloin syntyy. Onneksi ei mennyt yliajalle. Piti kuitenkin vielä lisäksi touhuta kahden lapsen kanssa ja hoitaa kotityöt, huhhuh... Nyt on köykäsempi ja parempi olo.

 

Jos tietää päivämäärän, kun synnyttä niin on ihan eri asia olla raskaana. Mä ainakin loppuraskaudessa itkin joka aamu, kun ei suostunut vauva tulemaan ulos. Olin vielä ollut sairaslomalla jo 4kk. Mulla oli yliajalla järkyttävä huoli, että istukka lakkaa toimimasta ja vauva kuolee kohtuun. Sinuna pitäsisin pääs kiinni, kun et joudu kokemaan "kamalaa" raskautta.

 

Mulla menossa rv 21 ja helvetilliset selkäkivut sekä supistuksia ollut alusta saakka. Että joo

 

Sinulla on ollut helppo raskaus. Olet päässyt vähällä. Kaiken kukkuraksi tiedät vielä todennäköisen päivän, koska lapsi syntyy. Helppoahan sinulla on.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, ettei kaikilla ole asiat menneet ihan yhtä hyvin kuin sinulla?

Minä kuulun siihen porukkaan, että jos joku tulee minulle sanomaan, ettei raskaus ole sairaus, mottaan varmasti.

 

No, ei minulla ole ikinä ollu vauvan syntymässä kiire. Viisi lasta on ja aina olisin ollut pitämään lapsen sisälläni niin kauan kuin mahdollista. Yli ovat menneetkin. Viidettä odottaessani jopa mietin että vois jäädä massuun Ja olen ollut kipeä jaloista, selästä ja sairauslomallakin selän vuoksi mutta silti halusin pitää lapset kohdussa mahd pitkään.

 

Mä olen rv 35+ ja just sanoin miehelle alkuviikosta, että mä olisin ihan valmis synnyttämään tän tenavan, vaikka nenän kautta jos se ainoa keino olisi. Toki toivon, että pysyy sen 4-5 viikkoa sisällä vielä.
Mä en muista milloin olisin nukkunut viimeksi kunnolla. Olen osittaisessa vuodelevossa supistusten takia ja kremppaa on ollut lonkkakivuista selkä- ja hartialihasten jumiin asti.
Itse en saa kuin kahdet kengät jalkaan ja muksu painaa niin, etten voi tietyissä tuoleissa edes istua.
Jos tossa oliskin vaan joku painava perunasäkki, niin mikäs siinä.

Jos jotain hyvää ajattelee, niin esikoista odottaessa vaivannut järjen vievä närästys on pysynyt poissa. Sentään.

 

Turhaan te ap:lle selitätte omia vaivojanne. Ei tollo ap niistä mitään käsitä, eikä ymmärrä valituksianne, koska ei ole itse niitä kokenut.

 

Alussa ymmärsin pointtisi ihan hyvin, mutta kun kerroit että SUUNNTELTU SEKTIOPÄIVÄ tiedossa, niin johan pomppas! voi hyvä tavaton!

 

No ei tässä itsekään ole vaivoilta säästytty, helmikuussa todettiin raskausdiabetes ja hetki sitten aloitettiin illalla insuliinihoito. Olihan tuossa kyllä sulattelemista ja saatikka että edelleen pitää vain tiiviimpää verensokeriseurantaa pitää yllä. Vaikka lähisairaalasta sanottiin, että voit vähentää seurantaa, niin nyt kun menen isompaan sairaalaan jatkossa äitipolikäynneille, niin nyt pitää vain jatkaa seurantaa tiiviimmin.

Lisäksi on minullakin ollut tässä pieniä vaivoja eli tuota närästystä, nuhaa pitkin talvea, kauhea yskä- nuhatauti tammikuussa, huhtikuussa oli oksennustauti, nyt ei nukkuminen yöllä tahdo enää onnistua - alkaa alamahaa ahdistaa ja on käännyttävä vähän väliä kyljeltä toiselle.

Mutta itse olen silti sitä mieltä, että myönteisellä asenteella päästään pitkälle.

 

No ei tässä itsekään ole vaivoilta säästytty, helmikuussa todettiin raskausdiabetes ja hetki sitten aloitettiin illalla insuliinihoito. Olihan tuossa kyllä sulattelemista ja saatikka että edelleen pitää vain tiiviimpää verensokeriseurantaa pitää yllä. Vaikka lähisairaalasta sanottiin, että voit vähentää seurantaa, niin nyt kun menen isompaan sairaalaan jatkossa äitipolikäynneille, niin nyt pitää vain jatkaa seurantaa tiiviimmin.

Lisäksi on minullakin ollut tässä pieniä vaivoja eli tuota närästystä, nuhaa pitkin talvea, kauhea yskä- nuhatauti tammikuussa, huhtikuussa oli oksennustauti, nyt ei nukkuminen yöllä tahdo enää onnistua - alkaa alamahaa ahdistaa ja on käännyttävä vähän väliä kyljeltä toiselle.

Mutta itse olen silti sitä mieltä, että myönteisellä asenteella päästään pitkälle.

Voi apua. Mä en enää tiedä itkeäkkö vaiko nauraakko :'laugh:

 

Missäs se Ap:n esikoinen on? Ei taida olla siinä jaloissa pyörimässä ja hoivaa kaipaamassa?

 

Voit ymmärtää aivan hyvin jos yrität.

 

Mulla kaksi hyvin vaikeaa raskautta takana joissa molemmissa kärsin kuin viimestä päivää. Ei siinä paljon keksitä tekemistä kun mitään ei voi tehdä kun on niin kipeä joka paikasta.

Esikoinen syntyi viikolla 41. Kuopus syntyi viikolla 38. Kuopuksesta tiesin käynnistyspäivämäärän. Ja kun tietää päivämäärän jolloin pitäisi jotain tapahtua niin sillä on kyllä iso merkitys jaksamisen suhteen.

 

Itsellä oli kans vaivoja itkuksi asti ekassa raskaudessa ihan sieltä rv 20+ paikkeilta saakka. En saikuttanut silti, vaikka tuskin pystyin kävellä (tiedä mikä sissi luulin silloin olevani..) ja yli mentiin että heilahti. Vauva syntyi 42+0. Silti mä itkin lopussa lähinnä sitä, että se maha on kohta poissa.. se kun oli niin ihana <3

Nyt odotan toista ja LA viikonloppuna. En siltikään tahtoisi vielä synnyttää, vaikka närästää, supistaa, on iskiasta ja liitoskipuja ja vaikka mitä. Niin ja 2v esikoinen tuossa viihdytettvänä.
Mun onni taitaa olla se, että nukun yöni vieläkin ihan superhyvin. Siis kun nukahdan, niin nukun veessahätään saakka ja sen jälkeen nukahdan heti uudestaan. Ilman unta olisin varmasti myös hermoraunio. Sympatita unettomille kipuilijoille <3

 

No ei tässä itsekään ole vaivoilta säästytty, helmikuussa todettiin raskausdiabetes ja hetki sitten aloitettiin illalla insuliinihoito. Olihan tuossa kyllä sulattelemista ja saatikka että edelleen pitää vain tiiviimpää verensokeriseurantaa pitää yllä. Vaikka lähisairaalasta sanottiin, että voit vähentää seurantaa, niin nyt kun menen isompaan sairaalaan jatkossa äitipolikäynneille, niin nyt pitää vain jatkaa seurantaa tiiviimmin.

Lisäksi on minullakin ollut tässä pieniä vaivoja eli tuota närästystä, nuhaa pitkin talvea, kauhea yskä- nuhatauti tammikuussa, huhtikuussa oli oksennustauti, nyt ei nukkuminen yöllä tahdo enää onnistua - alkaa alamahaa ahdistaa ja on käännyttävä vähän väliä kyljeltä toiselle.

Mutta itse olen silti sitä mieltä, että myönteisellä asenteella päästään pitkälle.

:headwall:

 

vieras, no ei sektio päivämäärä ole vielä tiedossa, mutta kyllä päivää kyselen ensi viikolla, kun menen äitipolille isompaan sairaalaan käynnille.

Lähisairaalassa lekuri todella sanoi, että jos vauvan mahan ympärys on isompi, kuin pää, niin se on suoraan meno sektioon. Hän sanoi myös, että synnytystä on turha käynnistää rv.39+ jos ei ole paikat vielä kypsät, silloinkin se on meno suoraan sektioon. Viime viikolla kävin viimeksi vauvan painoarvio-seurannassa ja näyttää tilanne siltä, että massu on vauvalla isompi, kuin pää. Painoarvio oli 3,2kg ja lekuri sanoi että rv.40 arvio on noin 4kg. Mutta näillä isoilla vauvoilla voi mitat heittää suuntaansa tai toiseen.

Sektion myös haluaisin siksikin suoraan, että eka tenava itsellä meni yliajalle. Rv.42+1 käynnistys aloitettiin ja vauva syntyi rv.42+3 sektiolla. Syynä se, ettei synnytys edennyt minnekään ja vauva oli tulossa ylös kasvotarjonnassa. Loppuajan kivut ennen sektiota olivat kamalat ja en kyllä enää haluaisi moisia tuskia uudestaan kokea.

 

niimpä, esikoinen on pikkukoululainen, mutta kyllä tarvitsee paljonkin vielä hoitamista ja vahtimista.