Mikä oikein lapsen kannalta tässä tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Sadie"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Sadie"

Vieras
Eli, tilanne tämä..

Mä en halua olla äitini kanssa enään missään tekemisissä, parempi olis kun ei tarvis edes nähdä enään ikinä. Oon ihan rikki, poikki, väsyny, kaikkiin sen toilailuihin, uhkailuihin, vaatimuksiin yms. Kaikki on jo yritetty, vuosia tää tilanne kestäny. Äiti alkoholisoitunut ja mielenterveysongemainen.
Mutta sitten..

Onko väärin mun lasta kohtaan, jos ei näe mummuaan? Tyttö nyt 1v4kk, enkä todellakaan haluaisi päästää äitiäni lapseni lähelle. Ikinä, en ikinä, voisi kuvitella tyttöä jättäväni kahdestaan äitini kanssa.
Onko väärin "kieltää" mummu lapseltaan? Miten muut jotka samassa tilanteessa, ootte toimineet?
 
No näin minustakin. Haluan suojella lastani äidiltäni, ettei hän joudu kokemaan samaa kuin minä ja veljeni, jota äitini myös kiusaa jatkuvasti kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Äitini on tietenkin alkanut syyllistää mua siitä, etten mene lapseni kanssa hänen luokseen, en anna hänen olla mummu yms.
Siksi tätä nyt kyselenkin, kaippa mä haluan vahvistusta sille, et näin toimimalla teen nimenomaan oikein..
 
Alkuperäinen kirjoittaja määä;28439259:
Osaisko se olla selvinpäin lapsen seurassa?
Meette ihan vähäks aikaa piipahtaan jos osaa? Alkoholismi on sairaus.....

Osais. Ei kiinnosta mennä, kun heti aletaan haukkumaan, moittimaan, arvostelemaan ja valittamaan. Oon tarjonnut mahdollisuutta tulla tapaamaan lasta, silloin kun ollaan mun isän luona oltu. Ei tule, ihan vaan siitä periaatteesta että kun me ei voida mennä hänen luo, niin miksi hänen pitäisi tulla johonkin? Niin että kuulostaako siltä, että se lapsi on hänen mielestään se tärkein tossa asiassa?
 
Minä olen täysin samassa tilanteessa ja kyllä myönnän että välillä tuntuu todella pahalta pitää mummu pois lapsen luota, varsinkin kun hän huutelee mummua ja haluis soittaa(lapsi 2v).
Mutta itse tein sen ratkaisun että mummu saa selvinpäin tulla meillä sillointällöin käymään mutta muuten ei olla tekemisissä koskaan...ei ole äiti-tytär suhdetta meillä ollenkaan:(

Ja koska en halua lapseni näkevän mummua sekasin joten vain jos on selvinpäin niin saa tulla synttäreille ja muihin juhliin ja kylään.

Olisi todellakin vain helpompaa jos koko äitiä ei oliskaan tällä hetkellä
 
Alkuperäinen kirjoittaja määä;28439259:
Osaisko se olla selvinpäin lapsen seurassa?
Meette ihan vähäks aikaa piipahtaan jos osaa? Alkoholismi on sairaus.....

Ja jatkan vielä, että se iso syy miksi en halua lapsen kanssa sinne mennä, vaikka olisi selvinpäin, on se että äitini alkaisi takuu varmasti jostain riehumaan, enkä todellakaan halua lapseni joutuvan siihen tilanteeseen. Saattaa yhtäkkiä hermostua ihan jostain aivan olemattomasta, väärästä sanamuodosta tms, jonka jälkeen alkaa raivoamaan, tönimään ym.
Ja toi, että alkoholismi on sairaus, on aika hatara selitys tässä tilanteessa.
 
no selkeästihän sä tiedät jo itsekin vastauksen kysymykseesi. Ei kai tuollaista ihmistä kannata ujuttaa lapsen elämään, lapsi raukka pohtii vielä samoja ongelmia myöhemmin kuin mitä sinä nyt...

Etkähän sä ole edes estänyt mummua näkemästä lapsenlastaan, jos kerran mummu on tervetullut katsomaan häntä teidän /isäsi luokse, mutta ei vain itse halua.
 
[QUOTE="vieras";28439313]Minä olen täysin samassa tilanteessa ja kyllä myönnän että välillä tuntuu todella pahalta pitää mummu pois lapsen luota, varsinkin kun hän huutelee mummua ja haluis soittaa(lapsi 2v).
Mutta itse tein sen ratkaisun että mummu saa selvinpäin tulla meillä sillointällöin käymään mutta muuten ei olla tekemisissä koskaan...ei ole äiti-tytär suhdetta meillä ollenkaan:(

Ja koska en halua lapseni näkevän mummua sekasin joten vain jos on selvinpäin niin saa tulla synttäreille ja muihin juhliin ja kylään.

Olisi todellakin vain helpompaa jos koko äitiä ei oliskaan tällä hetkellä[/QUOTE]

Eipä ole meilläkään äiti-tytär suhdetta, ei oo ollu moneen vuoteen. Voi kuinka monesti mä olen miettinyt, että olisi paljon helpompaa kun koko ihmistä ei enään olisi. Kamalaa sanoa, ajatella, omasta äidistä noin, mutta.. :(

Sitä mä olen monesti pohtinut, mitä tytölle sanon kun sen aika tulee, että alkaa kyselemään..
 
no selkeästihän sä tiedät jo itsekin vastauksen kysymykseesi. Ei kai tuollaista ihmistä kannata ujuttaa lapsen elämään, lapsi raukka pohtii vielä samoja ongelmia myöhemmin kuin mitä sinä nyt...

Etkähän sä ole edes estänyt mummua näkemästä lapsenlastaan, jos kerran mummu on tervetullut katsomaan häntä teidän /isäsi luokse, mutta ei vain itse halua.

Kerrankin olin ilmoittanut, että ollaan isäni luona, jos haluaa tulla tyttöä tapaamaan. Pihassa kävi veljeni tuomassa kotiin, mutta sisälle ei tullut.
Olen ehdottanu, että tulisi meille päivävierailulle, mutta ei käy. Hän kun heti haluaisi olla viikon, vähintään viikonlopun. Ja jos niin ei tehdä kun hän sanoo, ei tehdä mitenkään.
 
[QUOTE="Sadie";28439317]Ja toi, että alkoholismi on sairaus, on aika hatara selitys tässä tilanteessa.[/QUOTE]

Miksi?

Vaatisin varmasti että sairaus olisi hoidossa/jonkin sortin tasapainossa ennen kuin lapsen ja mummun on mahdollista tavata. Muuten näkisin enemmin hyvänä asiana lapsen kannalta että hänellä itsellään on mahdollisuus tutustua isovanhempiin. Nyt lapsi on niin pieni että vielä hänen takiaan tapaamisella/tutustumisella ei mielestäni ole kiire.
 
Miksi?

Vaatisin varmasti että sairaus olisi hoidossa/jonkin sortin tasapainossa ennen kuin lapsen ja mummun on mahdollista tavata. Muuten näkisin enemmin hyvänä asiana lapsen kannalta että hänellä itsellään on mahdollisuus tutustua isovanhempiin. Nyt lapsi on niin pieni että vielä hänen takiaan tapaamisella/tutustumisella ei mielestäni ole kiire.

Mua ei tässä vaiheessa enään jaksa kiinnostaa, onko sairaus vai ei. Joka tapaukses ite aiheutettu ja ite se sitä viinaa kurkusta kaataa alas. Ja toisekseen, ei se alkoholi oo ainut ongelma.
Ja mulla ei ole enään minkän sortin uskoa sen suhteen, että äitini tilanne mihinkään muuttuis, ainakaan parempaan.
 
Mun mielestä tässä on kyllä kyse muustakin kuin "vain" alkoholismista. Ihan selkeä persoonallisuushäiriö on ap:n äidillä.

Ehkä sun ei tarvitse nyt miettiä, mitä kerrot tytöllesi nyt. En minäkään ole kertonut omilleni, vaikka vanhin on jo 15-v, miksi ollaan niin vähän tekemisisssä mun isän kanssa. (Äidissäsi on paljon samaa kuin mun isässä) Mutta jonain päivänä kerron JOTAIN. IHan kaikkea en edes halua, koska olen joutunut kokemaan niin paljon ruumiillista ja henkistä väkivaltaa ko ihmisen taholta. En halua kuormittaa lapsiani niillä asioilla.
 
Ei se muutu. Jos noita juttuja ja kilahtelua on ihan selvinpäinkin, niin ota etäisyyttä. Reilusti.
Oikeasti se lapsi ei menetä mitään.
Mä pitkään kuvittelin, että mun on pidettävä huoli muksun ja isovanhempien suhteesta, kunnes tajusin, et sehän olis niiden isovanhempienkin hommaa. Sen tajuaminen oli aika vapauttavaa.
 
[QUOTE="Sadie";28441374]Mua ei tässä vaiheessa enään jaksa kiinnostaa, onko sairaus vai ei. Joka tapaukses ite aiheutettu ja ite se sitä viinaa kurkusta kaataa alas. Ja toisekseen, ei se alkoholi oo ainut ongelma.
Ja mulla ei ole enään minkän sortin uskoa sen suhteen, että äitini tilanne mihinkään muuttuis, ainakaan parempaan.[/QUOTE]

Itsehän sinä ratkaisusi teet, kannat niistä vastuun, samoin kuin siitä mikälaisen suhtautumisen näytät lapselle, sen onko hän joskus tulevaisuudessa asiasta eri mieltä, näyttää aika.
 
[QUOTE="vieras";28441400]Lapsi ei ole elänyt niitä asioita kuin ap. Mummo tuskin on hengissä enää siinä vaiheessa.[/QUOTE]

Aina siihen tutustumiseen ei tosiaan ole mahdollisuutta eikä tule, itse yritän elää sen asian kanssa mahdollisimman hyvin ja siirtää lapsille joskus mummosta mahdollisimman todenmukaisen kuvan siirtämättä siihen kuitenkaan omia "traumojani".
 
[QUOTE="vieras";28441382]Mun mielestä tässä on kyllä kyse muustakin kuin "vain" alkoholismista. Ihan selkeä persoonallisuushäiriö on ap:n äidillä.

Ehkä sun ei tarvitse nyt miettiä, mitä kerrot tytöllesi nyt. En minäkään ole kertonut omilleni, vaikka vanhin on jo 15-v, miksi ollaan niin vähän tekemisisssä mun isän kanssa. (Äidissäsi on paljon samaa kuin mun isässä) Mutta jonain päivänä kerron JOTAIN. IHan kaikkea en edes halua, koska olen joutunut kokemaan niin paljon ruumiillista ja henkistä väkivaltaa ko ihmisen taholta. En halua kuormittaa lapsiani niillä asioilla.[/QUOTE]

Niin. mä nyt vain oon tällänen et mietin ja murehdin kaikkea jo valmiiks. Sen mä olen kanssa ajatellut, että kaikkea en missään nimessä kerro. Niinkuin sinäki sanoit, en halua tyttöä kuormittaa niillä asioilla.
Itseasias mä ja mun veli ollaan ainoat, jotka OIKEASTI tietää, kaiken sen pahan, mitä äiti on meille tehny, sanonu, laittanu kokemaan.

Ulkopuolisten on niin helppo syyllistää, kun ovat kuulleet vain sen äitini kertoman version, kuinka kauheita me lapset ollaan kun ei käydä, auteta ym.
 
[QUOTE="Sadie";28441431]
Ulkopuolisten on niin helppo syyllistää, kun ovat kuulleet vain sen äitini kertoman version, kuinka kauheita me lapset ollaan kun ei käydä, auteta ym.[/QUOTE]

Joopa joo... samaa paskaa kuulostaa olevan. Kuulemma on loukattu niin kauheasti isää, kun ei haluta jouluja eikä muita juhlapyhiä hänen kanssa viettää. Entäs ne minun ja sisarusteni lapsuuden joulut, kun isä makasi sammuneena sohvalla tai makuuhuoneessa? Silloin oli mahdollista viettää jouluja meidän kanssa, mut taisi rakkain harrastus olla tärkeämpi. Esimerkkejä olisi lukemattomia.

Lähinnä oon ajatellut, että omille lapsille täytyy kertoa/varoittaa, että tarkkailevat juomistaan, se alkoholismi kun on ainakin osittain perinnöllistä.
 
Ei se muutu. Jos noita juttuja ja kilahtelua on ihan selvinpäinkin, niin ota etäisyyttä. Reilusti.
Oikeasti se lapsi ei menetä mitään.
Mä pitkään kuvittelin, että mun on pidettävä huoli muksun ja isovanhempien suhteesta, kunnes tajusin, et sehän olis niiden isovanhempienkin hommaa. Sen tajuaminen oli aika vapauttavaa.

Mä kuvittelin pitlkään, että mä olen vastuussa äidistäni ja sen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Mä yritin olla mielinkielin, ettei se vaan suuttuisi ja alkais raivoamaan, tekemään mitä sattuu.
Kaikki mun läheiset sano, että kuinka mä jaksan, kun oma äiti pitää tollasta.
Vasta kun tyttö synty, mä tajusin, et hitto vie minen siitä oo vastuussa. Sen kuuluis olla mun äiti eikä toisinpäin.
Ehkä se, kun on nyt toi oma pieni, mitä mun kuuluu suojella, sai aikaan sen että mun silmät aukes ja järki tuli päähän. Mä tajusin, että pian mä sairastun ite, jos en laita tilanteelle jotain stoppia.
 
Joopa joo... samaa paskaa kuulostaa olevan. Kuulemma on loukattu niin kauheasti isää, kun ei haluta jouluja eikä muita juhlapyhiä hänen kanssa viettää. Entäs ne minun ja sisarusteni lapsuuden joulut, kun isä makasi sammuneena sohvalla tai makuuhuoneessa? Silloin oli mahdollista viettää jouluja meidän kanssa, mut taisi rakkain harrastus olla tärkeämpi. Esimerkkejä olisi lukemattomia.

Lähinnä oon ajatellut, että omille lapsille täytyy kertoa/varoittaa, että tarkkailevat juomistaan, se alkoholismi kun on ainakin osittain perinnöllistä.

Jep, toi meilläki on ihan vakio, kuinka paljon millä milloinki häntä on loukattu.
Esim. viime vuonna äitienpäivä.. Laitoin kortit multa ja tytöltä, no ne ei sit ollu mennes ajois perille. Tää alko raivoomaan mulle, kuinka hän ei ole saanut lahjaa omilta lapsiltaan!
No, tänä vuonna ei tarvi edes niitä kortteja laittaa.. Mahtaa alkaa taas melkoinen marttyyrishow sen jälkeen
 

Yhteistyössä