Onko kenelläkään vastaavaa, eli pohdiskelisi alituiseen lapsiluvun "oikeaa" määrää?
Itse mietin asiaa jatkuvasti, ihan päivittäin ja useita kertoja päivässä. Välillätuntuu että olen ikäänkuin ratkaissut asian ja ajattelen että näin tai noin on hyvä. Mutta...sitten alan taas miettiä asiaa uudelleen. Meillä on entuudestaan jo 2 lasta ja mietin että vieläkö kolmas. Mies on suostuvainen kolmanteen, mutta tyytyväinen näinkin... Ek kaiketi osaa asiaan sanoa mitään puoltavaa suuntaan tai toiseen.
Jotenkin tuntuu, että näin olisi hyvä ja elämä jatkuvasti helpottuu lasten kasvaessa. Lisäksi ystäväni ovat ilmoittaneet heidän lapsilukunsa olevan täynnä. Mietin kuinka "yksin" sitä olisi josko vielä yhden lapsen... Emme saa paljoa hoitoapua ja se myö osaltaan mietityttää miten jaksaisi kolmen kanssa elämä kun on viime vuosina ollut aika kiireistä ja paljon olen joutunut hoitamaan lapsia yksikseni miehen työn yms taikia.
Mutta toisaalta taas houkuttaa että vielä saisimme antaa kodin yhdelle lapselle.
Itse mietin asiaa jatkuvasti, ihan päivittäin ja useita kertoja päivässä. Välillätuntuu että olen ikäänkuin ratkaissut asian ja ajattelen että näin tai noin on hyvä. Mutta...sitten alan taas miettiä asiaa uudelleen. Meillä on entuudestaan jo 2 lasta ja mietin että vieläkö kolmas. Mies on suostuvainen kolmanteen, mutta tyytyväinen näinkin... Ek kaiketi osaa asiaan sanoa mitään puoltavaa suuntaan tai toiseen.
Jotenkin tuntuu, että näin olisi hyvä ja elämä jatkuvasti helpottuu lasten kasvaessa. Lisäksi ystäväni ovat ilmoittaneet heidän lapsilukunsa olevan täynnä. Mietin kuinka "yksin" sitä olisi josko vielä yhden lapsen... Emme saa paljoa hoitoapua ja se myö osaltaan mietityttää miten jaksaisi kolmen kanssa elämä kun on viime vuosina ollut aika kiireistä ja paljon olen joutunut hoitamaan lapsia yksikseni miehen työn yms taikia.
Mutta toisaalta taas houkuttaa että vielä saisimme antaa kodin yhdelle lapselle.