Mies ei pidä lupauksiaan...

["vieras"]

Sanomattakin lienee selvää, että sapettaa.

Avioliittoa takana seitsemän vuotta ja lapsia kolme. Meno on ollut tällaista lupausten rikkomusta noin vuoden verran. Muuten mies on kyllä ihanteellinen isä ja aviomies... Se vain, että lupauksiaan ei pidä lainkaan. Miehellä on ikää 32, minulla 27. Mies on tällä hetkellä virkavapaalla, minä kotiäitinä.

Samalla tavalla toimii, olipa kysymys minulle tai lapsille luvatusta asiasta. Ystävilleen ja omille sukulaisilleen kyllä pitää lupauksensa, meille luvatut asiat kummasti vaan unohtuu... Minä kyllä pärjään pettymyksineni vaikken tällaista meininkiä hyväksykään, mutta lasten puolesta harmittaa enemmän. Kiva, kun oppivat siihen, ettei isä pidäkään lupauksiaan... Ja itsehän saankin aina olla paikkailemassa miehen rikottuja lupauksia.

Lupaa vaikka mitä. Ei nyt kuuta taivaalta, mutta lapsille on luvannut viettää heidän kanssaan enemmän sellaista isi-lapset aikaa tekemällä heidän kanssaan erilaisia asioita sekä kotona että kodin ulkopuolella. Talvella lupaili, että vie lapset HopLoppiin, syömään Heseen (tai vastaavaan), luistelemaan, laskemaan mäkeä, hiihtelemään, tekemään lumiukkoja,... Lupasi rakentaa pojan kanssa junanradan. Lupasi vastikään että vie lapset puistoon X päivänä. No, eipä tehnyt mitään näistä. Tilalle oli keksinyt omia aktiviteettejaan kavereidensa kanssa; kuntosalia, jätkien iltaa, lätkämatsin tms. katsomista paikan päällä... Joka kerta sama juttu; mies tekee lähtöä jolloin lapset juoksevat kysymään, että mihin isi on menossa kun isi on luvannut että lähdetään tänään luistelemaan, tekemään lumiukkoja, rakentelemaan junanradan kanssa, HopLoppiin tai mitä ikinä. Mies sanoo vain, että sori, unohdin... en viitsi jättää kaveria pulaan. (Lapset kuitenkin sitten viitsii?!)

Olen tietysti itse touhuillut lasten kanssa kaikkia näitä asioita ja koittanut lohduttaa lapsia. Vituttaa vain tämä ainainen paikkaileminen, kun mies ei tunnu pitävän asiaa minään...

Minullekin tietysti lupailee erinäisiä asioita. Oli tässä taannoin lauantaipäivä, jolloin lapset olivat hoidossa isovanhempiensa luona ja oltiin sovittu että se päivä on meidän, minun ja miehen. Että käydään syömässä ja vietetään aikuisten keskeistä omaa aikaa, ollaan kahdestaan ja nautitaan toistemme seurassa. No, lähdin käyttämään koiraa lenkillä ja mitä löysin kotiin palattuani? En miestä, joka olisi ollut lähdössä kanssani yhtään mihinkään vaan miehen, joka oli kutsunut kavereitaan kylään. Lähti sitten vielä niiden kanssa kapakkaankin. Se siitä kahdenkeskisestä ajasta.

Mitä hittoa teen tuon kanssa?

 

["minnipinni"]

Näytä tää sun kirjotus hänelle! Ehkä ne silmät siitä aukee ja hoksaa itekin, toivottavasti!

 

[jkfdlaö]

Ihanteellinen isä ja aviomies??????

 

[vappumamma]

Jätä se sika !

 

["vieras"]

Eihän tossa ole mitään kummallista. Tyypillinen mies.

 

[....]

ÄÄÄLIÖ...turha sit miettii jälkikäteen et miks lapset ei enää välitä. Rikotut lupaukset muistaa aina.

 

[Selvä juttu]

Se on kyllästynyt olemaan perheen isä. Lähtee litomaan ihan lähiaikoina, jollei pääse ikäkriisistään ohi.

 

[Rahassamitattava]

Siis millä ihmeellä te elätte, jos sinä olet hoitovapaalla ja mies virkavapaalla?

 

["vieras"]

Minkä idiootin kanssa olet naimisissa. :O
Mä kyllä kävisin miehen kanssa sellaisen kehhityskeskustelun, että jos ei halua pitää lupauksiaan lapsille, niin ainakin pitäisi turpansa kiinni vastaisuudessa.

 

["Nilla"]

Keksi itsellesi jotain kodin ulkopuolista tekemistä ja ilmoita miehellesi, että hän saa vuorostaan hoitaa lapsia kyseisenä päivänä. Ja sitten oikeasti lähde, vaikka kuinka hirvittäisi. Helppohan se on mennä ja olla vastuuton, kun sinä aina paikkaat...

 

["vieras"]

Voi että, minua säälittää kyllä lapset tuossa tilanteessa. Ihan hirveää heille varmaan aina uudestaan pettyä. Eikö mies ymmärrä, että lapset menettävät luottamuksen kokonaan? Kauheata itsekkyyttä. Yäk. En kyllä näe tuossa miehessä mitään ihanteellista, oikeasti.

 

[rouva 37]

Ota mies luokalle ja kysy mikä on pielessä.
Itselle tulee mieleen että salaa jotain, on joko sairastuntut alkoholismiin tai harkitsee eroa, mutta ei saa suutaan auki.Voi myös olla kolmenkympin kriisi ja ukko-parka luulee että oma elämä on tylsää ja kavereila on paljon kivempaa.

 

["vieras"]

No ei tossa mitään muuta kamalaa ole kuin tuo lapsille valehtelu. Miksi luvata jos ei aio yhtään tehdä asian hyväksi mitään? Mieluummin ei sit lupaa mitään. Lapsiressukat. Aikuinen kestää pettymykset vaikka harmittaa se silti, lapsilla ei ole niin paljon keinoja käsitellä tuollaisia asioita. Pistää vihaksi.

 

[ruutiukko]

mun isä oli samanlainen lupausten rikkoja ja vedin siitä herneen sen verran syvälle nokkaan että nyt kun itse olen isä niin en aivan vähässä kummassa petä antamaani lupausta

 

[Onnenetsijä]

Voiko ihminen olla ihanteellinen isä/aviomies jos ei häneen voi edes luottaa?

Lapset ottaa moiset pettymykset hyvin raskaasti. Itse muistan vielä aikuisiällä ne pettymykset
mitä tietyt aikuiset ihmiset on tuottanut.

 

["vieras"]

mun isä oli samanlainen lupausten rikkoja ja vedin siitä herneen sen verran syvälle nokkaan että nyt kun itse olen isä niin en aivan vähässä kummassa petä antamaani lupausta

Minulla on nyt äitinä ihan sama periaate. En lupaa mitään mitä en pidä. Jos olen epävarma toteutuksesta niin en lupaa. Sen verran karmeata oli lapsena aina pettyä, aina uudestaan ja niin monella eri tavalla. Kiukuttaa vieläkin.

Jotkut ihmiset kohtelevat lapsia ja heidän tunteitaan jotenkin aliarvioivasti, ihan kuin se etteivät he niitä vielä osaa ilmaista poistaisi ne tunteet. Lapsi ei ehkä näytä pettymystä ja vanhemmat luulee, että asia on ok. Mutta ei ole ok. Lapsi rakentaa kokemuksistaan ja tunteistaan maailmansa.

 

[Cerine]

Jotenkin lähes huvittaa miten tämän tyyppiset aloitukset aina alkaa tuolla 'muuten se on tosi ihana ja hyvä isä, mutta...' ja sit se mutta on sellainen että jää ihmettelemään, että mitenkähän se älytön ihanuus oikein ilmenee tuollaisessa mulkussa. Ei lapsille (eikä puolisollekaan) saa noin tehdä. Jos jotain luvataan siitä pidetään kiinni. Meillä olisi kyllä tuollainen käytös todella vakavan keskustelun paikka ja mies todellakin saisi muuttua. Tuo kyllä pisti silmään, että ei ole aiemmin ollut tuollainen vaan nyt vasta muuttunut. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että kun haluavat parisuhteesta eroon, eivät halua olla se jättävä osapuoli vaan muuttuvat vaan niin mulkuiksi, että se toinen osapuoli tajuaa lähteä. Niin tai näin, ei tuo tilanne muuten ratkea kun, että miehen kanssa vakavasti asiasta keskutelee ja kaivaa ne syyt tuon käytöksen taustalta vaikka sitten ammattiauttajan avulla.

 

[ap.]

Tein niin kuin joku teistä neuvoi, jätin aloitusviestin näkyville tähän tietokoneelle ja mies oli lukenut sen. Kysyi äskettäin, että olenko minä kirjoittanut tuon? Myönsin, jonka jälkeen mies sanoi että niin hän hieman oli ajatellutkin. Sanoi lähtevänsä miettimään asioita johon minä totesin, että hyvä, meidän pitää todella keskustella. Lähti nyt sitten lenkille..

Ihanteellinen aviomies ja isä hän on siis muuten, mutta tuo lupausten rikkominen... argh! Tarkoitan että ottaa osaa kodin yhteisiin juttuihin ja osoittaa rakkauttaan sekä lapsille ja mulle, mutta aina jos menee lupaamaan jotain tai jos pitää luvata/sopia jotain, niin käy sitten noin...

Toivottavasti tähän nyt tulisi muutos, tilannepäivitystä myöhemmin.

 

["vieras"]

Tein niin kuin joku teistä neuvoi, jätin aloitusviestin näkyville tähän tietokoneelle ja mies oli lukenut sen. Kysyi äskettäin, että olenko minä kirjoittanut tuon? Myönsin, jonka jälkeen mies sanoi että niin hän hieman oli ajatellutkin. Sanoi lähtevänsä miettimään asioita johon minä totesin, että hyvä, meidän pitää todella keskustella. Lähti nyt sitten lenkille..

Ihanteellinen aviomies ja isä hän on siis muuten, mutta tuo lupausten rikkominen... argh! Tarkoitan että ottaa osaa kodin yhteisiin juttuihin ja osoittaa rakkauttaan sekä lapsille ja mulle, mutta aina jos menee lupaamaan jotain tai jos pitää luvata/sopia jotain, niin käy sitten noin...

Toivottavasti tähän nyt tulisi muutos, tilannepäivitystä myöhemmin.

Kuinka kävi?

 

[ap.]

Mies siis palasi likemmäksi pari tuntia myöhemmin ja oli koko illan melko hiljainen. Lasten mentyä nukkumaan totesi sitten, että alkaa itselleenkin valjeta että on käyttäytynyt kuin pahinkin kusipää. Kotonaan ei ole kuulemma aikoinaan toimittu noin, eikä oikein itsekään osannut selvittää käytöstään. Sovittiin nyt, että mies välttää liikojen lupailua ja jos jotain lupaa, niin tosiaan tekee sen loppuun asti eikä jätä puolitiehen. Tänään ainakin lähti lasten kanssa ulkoilemaan kuten oli sovittu, toivotaan että tää alkais tästä menemään kohti parempaa... Vaikka tiedä häntä kuinka hankalaa on sitten muuttaa opittuja tapoja? :O

 

["vieras"]

Ai kun hyvä kuulla, että hän sai järkevästi asiaa miettittyä! Mahtavaa. Ehkä hänellä sitten on mahdollisuuksia parantaa tapansa. Jos hän lipsuu niin sinä pystyt häntä muistuttamaan asiasta. Olen iloinen puolestanne Ja ennenkaikkea lasten puolesta.

 

["Vieras"]

Hyvä että saitte asiaa työstettyä eteenpäin ja alkaa nyt unohtako asiaa tuohon vaan työstäkää vastedeskin.

Itse koen lupausten pitämisen lapsille TODELLA tärkeäksi asiaksi, mielestäni luottamus on tärkeimpiä asioita, mitä vanhempien pitää lapsille edustaa. Luotettavia aikuisia, joiden sanaan voi luottaa ja joihin voi luottaa ja turvautua tilanteessa kuin tilanteessa. Mielestäni tilanne ei voi jatkua noin (kuten aloitusviestissä siis kuvailtiin).
Minulle tuo luottamus ei ole asia, jota voi kuvailla "muuten hyvä aviomies ja isä.." vaan se on niin suuressa roolissa, että kertakaikkiaan ei voi olla hyvä aviomies tai isä, jos tuossa kohtaa mennään metsään.