Toggle sidebar

Miten puuttua tilanteeseen vai puuttuako ollenkaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vierailee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vierailee"

Vieras
Lähipiirissä on yksinhuoltaja,jolla kaksi pientä lasta. Lasten isä on kuollut. Äiti täyttää kalenteria niin tiiviisti,että lomallakaan ei ole yhtään päivää ettei olisi mitään ohjelmaa. Hän kulkee paljon ilman lapsia ja lapset ovat päivähoidon lisäksi paljon sukulaisilla hoidossa. ymmärrän kyllä oman ajan tarpeen,kun on ihan yksin lasten kanssa. Mutta se mikä minua nyt huolettaa on se,että vanhin lapsista (6v) on alkanut mielestäni reagoimaan tähän jatkuvaan hyppäämiseen. Lisäksi hän ikävöi äitiään niin paljon,että ei pysty syömään äidin poissa ollessa. Teenkö tälle asialle jotain? Mitään lastensuojeluilmoitusta en todellakaan ajatellut vaan ihan keskustelua.
 
No en puuttuisi tuohon mitenkään, aika raskas tilanne yh-perheelle kaiken kaikkiaan ja sä menisit arvostelemaan siihen. Kun sä et voi tietää mitä tämä äiti kokee tällä hetkellä. Eikö ole onni, että perheellä on muita ihmisiä ympärillä, jotta äiti saa käydä surunsa läpi rauhassa. Aikanaan varmasti tilanne rauhoittuu. Ojentaisin omat auttavat käteni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Napoleon Dynamite:
No en puuttuisi tuohon mitenkään, aika raskas tilanne yh-perheelle kaiken kaikkiaan ja sä menisit arvostelemaan siihen. Kun sä et voi tietää mitä tämä äiti kokee tällä hetkellä. Eikö ole onni, että perheellä on muita ihmisiä ympärillä, jotta äiti saa käydä surunsa läpi rauhassa. Aikanaan varmasti tilanne rauhoittuu. Ojentaisin omat auttavat käteni.
Click to expand...

En arvostella halua,mutta siis tuota vanhinta lasta vaan mietin. Omasta siskosta kyse,että tiedän kyllä tilanteen aika tarkkaan. Auttanut olenkin paljon. huolettaa myös siskon jaksaminen.
 
Voithan sä yrittää keskustella, kunhan et tee sitä syytellen. Silloin toinen asettuu heti puolustuskannalle, eikä keskustelusta tule mitään. Rankkaa on varmasti siskollasi, mutta surettaa ne lapset, joista varmaan tuntuu siltä, että isänsä lisäksi ovat melkein menettäneet äitinsäkin.
 
[QUOTE="vieras";28405600]Kovin hyvin tunnut tietävän mitä perheessä tapahtuu. Kyylä mikä kyylä.[/QUOTE]

No huolestunut siskostani olen.Kohtalaisen yhdentekevää,jos joku kyylänä pitää.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
[QUOTE="vierailee";28405518]En arvostella halua,mutta siis tuota vanhinta lasta vaan mietin. Omasta siskosta kyse,että tiedän kyllä tilanteen aika tarkkaan. Auttanut olenkin paljon. huolettaa myös siskon jaksaminen.[/QUOTE]

Kyllä se lapsi pärjää jos luotettavia tuttuja aikuisia on lähellä. Äidillä ei välttämättä ole mitään mistä ammentaa lapselle, siksi onkin tärkeää, että siskosi saa riittävästi tukea vaikka sitten ammattiauttajalta. Tiedän tämän koska äitini on käynyt saman lävitse.
 
[QUOTE="vieras";28405589]Voithan sä yrittää keskustella, kunhan et tee sitä syytellen. Silloin toinen asettuu heti puolustuskannalle, eikä keskustelusta tule mitään. Rankkaa on varmasti siskollasi, mutta surettaa ne lapset, joista varmaan tuntuu siltä, että isänsä lisäksi ovat melkein menettäneet äitinsäkin.[/QUOTE]

Täytyy yrittää asiallisesti ja tosiaan syyllistämättä sanoa. Isän kuolemasta on pian kolme vuotta.
 
No kyllä voi sanoa, eikä sisko ole yhtään huono asiasta sanomaan.
Mitä sitten, vaikka äiti ensin vähän suuttuisikin, mikä on mahdollista. Mutta voi saada itämään ajatuksen siitä, onko sittenkään kaikkein tärkeintä juosta omissa menoissaan, kun lapset voivat huonosti.
Asioita voisi varmasti hänkin järjestellä uusiksi.
 
Riippuu ihan siskosten väleistäkin, että miten tuon voi sanoa. Itse voisin sanoa näin " Nyt vi**u lopetat ton itsekkään juoksemisen ja rupeat ajattelemaan lapsiasi tai huomaat että ne aikuistuu ja on sulle katkeria loppuelämänsä". Siskoni saattaisi suuttua hetkeksi, mutta ei niin paljoa että katkaisisi välit. Jonkun toisen välit eivät suoraan sanomista kestäisi. Voisithan ruveta vähän vihjeilemaan ja yrittää saadaa siskosi puhumaan itse asiasta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa