Mitä teen?mieheni siskon mies ja minä nyt raskaana:(

  • Viestiketjun aloittaja "Tiina87"
  • Ensimmäinen viesti
"Riikka"
jos siskosi on mielestäsi ansainnut noin paskan isän lapsillee niin ole hiljaa.. jos taas siskosi ansaitsisi ehdottomasti parempaa kuin epärehellisen pettävän kusipään niin kerro tapahtumat! sama toiseen suuntaan ,eli jos miehesi on niin paska että on ansainnut tuollaisen kevytkenkäiset hutsun itselleen niin.. mä en voisi elää itseni kanssa tommoisen teon jälkeen ja varsinkin kun se on ollut toistuvaa. kyllä oot melkonen jakorasia!!!
 
"WoW"
Joka tapauksessa tulet miehesi menettämään jos ja kun totuuden kerrot, eli haluatko samalla menettää myös oman lapsesi? Tottakai lapsi on myös sinun vaikka se ei sinun aviomiehesi ole. EI lapset ole pelkästään "sen" miehen. Oli se sitte kuka tahansa, kaksi aikuista siihen yleensä tarvitaan... Aborttia en ite tekis-en pystyis sitäkin taakkaa itselleni ottamaan koska pakkohan sinun on ollut riskit tietää kun leikkiin olet ryhtynyt.
 
Mä luulen, että eipä sun kannata kertoa. Synnytä se lapsi, jos miehesi ja siskosi mies ovat edes jonki verran samannäköisiä: jos toinen on punatukkainen pisamanaama ja toinen mustaihoinen, niin ei ehkä sitten kannata....

Ja sitten kasvatatte sen lapsen miehesi kanssa kuin omananne. Pidät ikuisesti turpasi kiinni. Jos miehesi joskua haluaa toista lasta, sanot, että sinä et halua. Ethän voikaan haluta, koska on riski, että joudutte lapsettomuusselvityksiin ja miehellesi käy ilmi, että hän on aina ollut steriili.

Nyt joku moralisti sanoo, että miten nainen voi elää valheessa koko ikänsä. Helposti. Itse kysyisin, mikä oikeus naisella on pilata miehensä, tämän siskon perheen, syntymättömän lapsensa ja koko suvun elämä vain siksi, että haluaa itsekkäästi "jakaa" pahaa oloaan? Ei mikään oikeus. Ja lapsen biologisella isällä ei ole mitään merkitystä, sosiaalinen isä on se isä, jolla on merkitystä. Ap:n aviomiehestä tulee varmasti loistava isä lapselle.
 
"vieras"
Mä luulen, että eipä sun kannata kertoa. Synnytä se lapsi, jos miehesi ja siskosi mies ovat edes jonki verran samannäköisiä: jos toinen on punatukkainen pisamanaama ja toinen mustaihoinen, niin ei ehkä sitten kannata....

Ja sitten kasvatatte sen lapsen miehesi kanssa kuin omananne. Pidät ikuisesti turpasi kiinni. Jos miehesi joskua haluaa toista lasta, sanot, että sinä et halua. Ethän voikaan haluta, koska on riski, että joudutte lapsettomuusselvityksiin ja miehellesi käy ilmi, että hän on aina ollut steriili.

Nyt joku moralisti sanoo, että miten nainen voi elää valheessa koko ikänsä. Helposti. Itse kysyisin, mikä oikeus naisella on pilata miehensä, tämän siskon perheen, syntymättömän lapsensa ja koko suvun elämä vain siksi, että haluaa itsekkäästi "jakaa" pahaa oloaan? Ei mikään oikeus. Ja lapsen biologisella isällä ei ole mitään merkitystä, sosiaalinen isä on se isä, jolla on merkitystä. Ap:n aviomiehestä tulee varmasti loistava isä lapselle.
Voi juma mikä idiootti.

Oletko koskaan kuullut lapsen oikeuksista? Ilmeisesti et. Katsos, tässä maassa jopa lapsia kunnioitetaan.
 
"vieras"
[QUOTE="Tiina87";28361904]Niin ja mitä tulee lapsen saannin yrittämiseen, emme yrittäneet vauvaa
Enää , koska olemme luovuttaneet.
Siksi tämä ihme, joka minussa on ON todella sitä!
Enkä pysty aborttia tekemään.[/QUOTE]

Kerrot miehellesi totuuden. Jos hän haluaa erota, niin eroatte.

Lapsen pitäisin, aborttia en tekisi. Miehen siskon miehellä on oikeus tietää lapsesta. Pesisin koko pyykin kerralla. En jättäisi mitään sen varaan, että joskus todetaan, että lapsi ei voi olla miehesi veriryhmien tms. perusteella.

Tyhmästä päästä kärsii koko suku.
 
"vieras"
Sille omalle miehelle kannattaisi ehkä kertoa. Jos tosiaan käy myöhemmin ilmi, että mies ei voikaan lapsia saada, sitten se on pahempi paikka kun olet kokoajan valehdellut. Mutta ei välttämättä kannata kertoa, kenen kanssa olet pettänyt. Lähinnä sen miehen siskon ja lapsiensa takia. Jos miehesi antaa anteeksi niin lapsen synnyttyä voi isyyden testata. Sen siskon miehen kanssa olisi toki myös hyvä keskustella asiasta, kun taatusti tajuaa, että se lapsi voi olla hänen, vaikka ei siitä sitten muut tietäisikään. Hänen päätettävissä sitten olisi, kertooko omalle vaimolleen vai ei, mikäli se sun lapsi onkin myös hänen.

Itse varmaan olisin vaan hiljaa ja tekisin abortin. Jos siis olisin niin tyhmä, että olisin miestäni pettänyt. Tai sitten jos ei aborttiin pystyisi niin tekisin, kuten alussa sanoin, kertoisin vaan omalle miehelle ja sille toiselle. Ja varautuisin kasvattamaan lapsen täysin yksin.
 
Mä taidan olla ainoa jolta kuulet tämän (ainakin tällä palstalla): Tsemppiä ja jaksamista tuohon sun tilanteeseen.

Ihmiset aina unohtavat muita arvostellessaan, että täällä jokainen tekee joskus virheitä. Pienempiä tai isompia. Mä olen tehnyt paljon virheitä, joten en ole mikään sanomaan sinulle, että olet paha tai huono ihminen. Vaikka todella huonostihan olet miestäsi ja muita kohtaan tehnyt, mutta sen varmasti tiedät itsekin, enkä halua tässä viestissäni siihen keskittyä :)

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ainakin omalle kohdalleni ajateltuna, en voisi elää valheessa, salailu alkaisi käydä liian ahdistavaksi. Ja raskaudesta ja lapsesta pitäisi nauttia, en siihen pystyisi jos kaiken aikaa salaisin noin isoa asiaa.
Mun mielestä kertoisin rehellisesti mitä on tapahtunut. Seurauksien kanssa on elettävä. Jos pahimmassa tapauksessa eroatte ja koko miehesi muu suku saisi kaikesta tietää, onhan sinulla kuitenkin omat vanhemmat ja oma suku, jotka voivat olla tukena?

Ymmärrän täysin kantasi tuohon, että haluat pitää lapsen. Uskon, että kaikella on loppujen lopuksi merkityksensä ja asiat tulevat menemään juuri niinkuin niiden pitääkin.
 
almariina
Mielestäni kannattaa vaan tehdä abortti, jos siihen pystyy (itse olen tehnyt, eikä ollut ollenkaan vaikeaa) ja olla vain kertomatta kenellekään mitään. Mitä joku toinen ei tiedä, ei voi myöskään satuttaa. Parempi siis miehellesikin, ettei hän saa asiasta tietää ja voitte jatkaa normaalia elämää, en usko että toinenkaan osapuoli eli miehesi siskon mies asiasta kenellekään haluaa kertoa, eikä kerro. Ota tämä opetuksena, äläkä enää päädy sinne vällyjen väliin kenenkään muun kanssa. Keskustelkaa miehenne kanssa asioista, jos suhteessanne on ongelmia, esim. "huono" seksielämä ja tehkää asialle jotain. En todellakaan tuomitse sinua, hyvätkin ihmiset tekevät vääriä valintoja.

Toivon, että luet tämän viestin ja mietit oikeasti, kannattaako kertoa. Tottakai syyllisyys painaa mieltä, mutta tehty mikä tehty, elämää se vain on. Kaikesta selviää ja pääsee yli. Itse kuitenkin päätät mitä teet. Tsemppiä sinulle.
 
[QUOTE="vieras";28370537]Voi juma mikä idiootti.

Oletko koskaan kuullut lapsen oikeuksista? Ilmeisesti et. Katsos, tässä maassa jopa lapsia kunnioitetaan.[/QUOTE]

Siis puhut nyt alkiosta ilmeisesti? Joo, no aborttiin on oikeus kyllä, ja myös lapsen suojeleminen on vanhempien velvollisuus. Eli jos ap valitsee synnyttää lapsen ja rakeentaa hänelle ehjän kodin, toteutuu lapsen etu. Huonoin vaihtoehto (kaikkien, myös lapsen kannalta!!) on se, ap yrittää kasvattaa miehensä kanssa lapsen, jonka kaikki osapuolet tietävät toisen miehen lapseksi. Siinä sitten on ristiriitoja, mielipahaa, arvovaltakiistoja, mustasukkaisuutta ja kaikkia repiviä tunteita läpi koko lapsen elämän. Joten en näe siinä vaihtoehdossa mitään hyvää.
 
....
Mutta mitä jos lapsi onkin miehesi? tai jos raskautuminen sinulle on ainutlaatuinen juttu "once on lifetime"... Rehellisyys maan perii, mutta ei liian äkkipikaisia päätöksiä kannata mielestäni tehdä suuntaan tai toiseen...
 
juuri näin.
Mielestäni kannattaa vaan tehdä abortti, jos siihen pystyy (itse olen tehnyt, eikä ollut ollenkaan vaikeaa) ja olla vain kertomatta kenellekään mitään. Mitä joku toinen ei tiedä, ei voi myöskään satuttaa. Parempi siis miehellesikin, ettei hän saa asiasta tietää ja voitte jatkaa normaalia elämää, en usko että toinenkaan osapuoli eli miehesi siskon mies asiasta kenellekään haluaa kertoa, eikä kerro. Ota tämä opetuksena, äläkä enää päädy sinne vällyjen väliin kenenkään muun kanssa. Keskustelkaa miehenne kanssa asioista, jos suhteessanne on ongelmia, esim. "huono" seksielämä ja tehkää asialle jotain. En todellakaan tuomitse sinua, hyvätkin ihmiset tekevät vääriä valintoja.

Toivon, että luet tämän viestin ja mietit oikeasti, kannattaako kertoa. Tottakai syyllisyys painaa mieltä, mutta tehty mikä tehty, elämää se vain on. Kaikesta selviää ja pääsee yli. Itse kuitenkin päätät mitä teet. Tsemppiä sinulle.[/QUOT

Sinuna tekisin abortin ja olisin hiljaa tai pitäisin lapsen ja olisin hiljaa. Ja alkaisin tutkituttamaan mikä omassa miehessä "vikana" jos ei lapsia kuulu, jos aborttiin päädyt.
 
6 tenavaa
Älä nyt hyvä ihminen mitään aborttia mene tekemään. Miksi se lapsi pitää tappaa?? Ja jos teet kuitenkin...mitä sitä sitten enää kerrot kenellekkään? Menetät sekä miehet.... että lapsen!
Pidä lapsi, kerro miehelles ja jatka elämääs. Se joko jatkuu nykyisen miehen kanssa tai ilman! Jos miehes rakastaa sua ja sinä häntä, selviätte yhdessä ja teillä on sitten perhe! Mieti, mieti!!
Ja haloo... ABORTTIIN KENENKÄÄN LUPAA TARVI (joku sitä tuolla vihjaili)!! Se mikä on tehty on tehty ja se siitä! Kannattaa vaan jättää täällä keskustelu tollasista jutuista ja selvitä niistä itse, seurauksetkin joudut kärsiä itse! LOPETA TUO ITSESÄÄLISSÄ RYPEMINEN!!!
 
nhjgjh
Mikäli tää skenaario on tosi, niin musta ratkaisu on melko simppeli.

Jos ap on jo mielessään päättänyt pitää lapsen (hyvä niin), ja kun ilmeisesti seksikerrat molemman miehen kanssa on sormilla laskettavissa, niin ekan ultran jälkeenhän se saattaa jo selvitä että kumman se on. Jos viikot täsmäävät siskon mieheen, niin ei kun kissa pöydälle ja ero, jos lapsi on miehen, niin EN KEROISI pettämisestä, mutta lopettaisin sen siihen paikkaansa.
 
"pii"
älä tee aborttia, äläkä kerro. jätät sen toisen miehen ja jatkat elämääsi miehesi kanssa. tuskin totuus tulee koskaan ilmi. olet itse möhlinyt, kanna itse vastuusi, älä sekoita siihen muita.
 
Hjaa, *piip*

Joskus mietin, että nainen, on tavallaan etuoikeutetussa asemassa,( olkoonkin että nainen on se, joka on raskaana, lapsen sisällään kantaa ja usein on itse hän, joka viimekädessä päättää mahdollisista raskauden keskeytyksistä ) siinä mielessä, että ollesssan raskaana naiselle ei voi olla epäselvää, onko lapsi hänen.


Jos tämä juttu on tosi, ( voi olla tai olla olematta ) minusta olisi aika kammottavaa, jos joku ihan tosissaan jättäisi kertomatta miehelleen ja lapsen mahdolliselle isälle asiasta.

En itsekään ehkä ole täysin totaalirehellisyyden linjalla siinä mielessä, että jos joskus " kävisi " niin, että päätyy toiseen petiin ja " satunnaispanee" jotakuta, että sitä olisi välttämättä kerrottava puolisolleen. Mutta jos kyseessä onkin tilanne, jossa huomaa olevansa raskaana, muuttaa se asiaa olennaisesti.
 
Niin ja siis kyseisessä tilanteessa, tai kyseisessä kuvitelmassa, minusta näille isäehdokkaille pitäisi kertoa. Siinäkin tapauksessa, että päätyisi aborttiin.
Puhumattakaan siitä, että päättäisi pitää lapsen.

Heidän suhtautumistapansa, sitten määrittäisi sitä suuntaa, miten jatkaa elämää.
 

Yhteistyössä