se erotetun opettajan juttu oli vielä pliisua,vrt siihen mitä tänään tapahtu mun lapselle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nellien
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja eikös;28370317:
Tarinasta saa käsityksen,ettäk kyse on erityiskoulusta ja silloin myös muut oppilaat erityislapsia.

Ja toki saa reagoida ,mutta ei riehuen. Erityislapsenkin on toteltava köskyjä ja puhetta. Tässä kun kyseessä oli adhd ei kehitysvamma mikä alentaa älykkyyttä

Itse olen käsittänyt että on tavallinen koulu, ap voi korjata.

Mutta toki erityislapsetkin käsketään pois ja lopettamaan ilkkuminen. Jos kuitenkin on kyse tavallisista lapsista niin luulisi tuon olevan vielä helpompaa. Siis odottaa heiltäkin tottelemista ja käytöstapoja. (Näin siis kommenttina siihen miten ne ilkkujat saa pois siitä ympäriltä)
 
Itse olen käsittänyt että on tavallinen koulu, ap voi korjata.

Mutta toki erityislapsetkin käsketään pois ja lopettamaan ilkkuminen. Jos kuitenkin on kyse tavallisista lapsista niin luulisi tuon olevan vielä helpompaa. Siis odottaa heiltäkin tottelemista ja käytöstapoja. (Näin siis kommenttina siihen miten ne ilkkujat saa pois siitä ympäriltä)

Jos kyse yleispuolella integroituna niin asia on hieman toinen,mutta lapset on julmia toisilleen vaikka ei erityislapsista olisikaan kyse.

Mutta jos erityiskoulu niin sitten se on helpommin sanottu kuin tehnty,että kaikki saadaan pois ympäriltä. Vaatii varmasti useamman ihmisen.

Tässä ei nyt kuitenkaan tainnu olla kyse keskellä pihaa tapahtuneesta jutusta.
 
Siis en pidä oikeana vaihtoehtona retuuttamista, mutta kertokaa mitä vaihtoehtoja on. Oletetaan vaikka että ope on kuten minäm150cm ja 8v 140cm. Iso aikuinenhan saa kyllä pienen lapsen yksin otteeseen, mutta isompaa ei aina jaksa pitää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eikös;28370359:
Jos kyse yleispuolella integroituna niin asia on hieman toinen,mutta lapset on julmia toisilleen vaikka ei erityislapsista olisikaan kyse.

Mutta jos erityiskoulu niin sitten se on helpommin sanottu kuin tehnty,että kaikki saadaan pois ympäriltä. Vaatii varmasti useamman ihmisen.

Tässä ei nyt kuitenkaan tainnu olla kyse keskellä pihaa tapahtuneesta jutusta.


Lähinnä meinasin sitä että jos niitä käytöstapoja edellytetään siltä (lääkemuutoksesta kärsivältä) erityislapselta niin kai niitä voi odottaa terveiltäkin lapsilta eikä vaan kohauteta olkia että "minkäs noille mahtaa, lapset nyt on aina julmia toisilleen".

Jos kysymys on erityislapsista niin sitten toimitaan sen mukaan. Riippuen erityisyyksistä voi olla ettei tuollainen kohtaus (mitä se nyt tässä tarkoittikaan) siinä porukassa herätä sellaista huomioa kuin herättäisi terveiden lasten keskuudessa. Jos nyt ollaan oven vieressä niin voi ollakin helpompi siirtää lapsi rauhoittumaan sisälle, mutta pihan perillä taas tuntuu loogisemmalta antaa lapsen rauhoittua siinä ja käskeä muut pois ympäriltä.

Yleensä tuollaiset kohtaukset menevät helpommin ohi ilman niitä paikasta toiseen raahaamisia ja luonnollisesti riskit siihen että jotain (lasta itseään tai näitä kantajia) sattuu pienenevät.
 
Sitten jos ajatellaan tätä tilannetta, jossa opettaja sai potkut. Kumpi siinä tilanteessa olisi ollut pahempi. Kaksi optettajaa olisi kantaneet oppilaan pois ruokalasta käsistä ja jaloista (terve oppilas, joka ei noudattanut pipo sääntöä eikä kehoitustapoistua ruokalasta) vai, että opettaja nosti rinnuksista seinälle ja töni oppilaan pois?
 
Täällä aina lähdetään siitä, että jokainen opettaja osaa kaikki rauhoittamisotteet ja pärjää näinollen halutessaan yksinkin voimakkaan lapsen kanssa. Valittevasti suuri osa opettajista on ihan tavallisia ihmisiä, joilla on hyvin rajalliset taidot hillitä riehuvaa lasta. Näin ainakin normaalikouluissa, joihin nykyään hyvinkin ongelmallisia lapsia integroidaan normiopetukseen. Minusta tämä kantaminen kuulosti aivan loogiselta tavalta hoitaa asia, kun käytössä on monta aikuista, mutta ei yhtän "kiinnipitämisen asiantuntijaa" ja halutaan satuttaa lasta mahdollisimamn vähän.
 
Lähinnä meinasin sitä että jos niitä käytöstapoja edellytetään siltä (lääkemuutoksesta kärsivältä) erityislapselta niin kai niitä voi odottaa terveiltäkin lapsilta eikä vaan kohauteta olkia että "minkäs noille mahtaa, lapset nyt on aina julmia toisilleen".

Jos kysymys on erityislapsista niin sitten toimitaan sen mukaan. Riippuen erityisyyksistä voi olla ettei tuollainen kohtaus (mitä se nyt tässä tarkoittikaan) siinä porukassa herätä sellaista huomioa kuin herättäisi terveiden lasten keskuudessa. Jos nyt ollaan oven vieressä niin voi ollakin helpompi siirtää lapsi rauhoittumaan sisälle, mutta pihan perillä taas tuntuu loogisemmalta antaa lapsen rauhoittua siinä ja käskeä muut pois ympäriltä.

Yleensä tuollaiset kohtaukset menevät helpommin ohi ilman niitä paikasta toiseen raahaamisia ja luonnollisesti riskit siihen että jotain (lasta itseään tai näitä kantajia) sattuu pienenevät.

onko sulla mitään käsitystä siitä miten adhd lapsi raivostyessa saa aikaan ja kuinka kauan kohtaus voi kestää. Kivahan siinä esim talvipakkasella on pihanperällä palelluttaa molemmat. Se on jopa vaarallisempaa kuin kantaminen sisätiloihin. Sillä estetään myös esim oppilaan karkaaminen koulualueelta ja minimoidaan hänen itsensä satuttaminen.

Entisellä harjapuolella tämä asia toimii ihan erilailla kuin mukautetuilla mihin nämä adhd oppilaat kuuluu
 
Alkuperäinen kirjoittaja eikös;28370491:
onko sulla mitään käsitystä siitä miten adhd lapsi raivostyessa saa aikaan ja kuinka kauan kohtaus voi kestää. Kivahan siinä esim talvipakkasella on pihanperällä palelluttaa molemmat. Se on jopa vaarallisempaa kuin kantaminen sisätiloihin. Sillä estetään myös esim oppilaan karkaaminen koulualueelta ja minimoidaan hänen itsensä satuttaminen.

Entisellä harjapuolella tämä asia toimii ihan erilailla kuin mukautetuilla mihin nämä adhd oppilaat kuuluu

En tiedä, veikkaisin että näitäkin on erilaisia. Siis en tiedä onko omalla lapsella adhd, oireita on niin paljon että lääkitystä harkittiin mutta päädyttiin adhd-lääkkeen sijasta risperdaliin. Lapsella siis keskivaikea kehitysvamma + lapsuusiän autismi. Meiltä löytyy myös toinen lapsuusiän autisti jolla kehitysvamma syvempi mutta adhd-oireilu puuttuu. Pelkästä adhd:sta ei siis ole kokemusta mutta kylläkin lapsista jotka voivat saada sieppejä.

Sillä kokemuksella siis en turhaan lähtisi lasta minnekään raahaamaan. Varmasti meidän tytönkin raivokohtauksen saisi kestämään pidempään jos häntä lähtisi raahaamaan läpi koulun pihan. Siihen paikalle jäädessä (ja tarpeen mukaan kiinni pitäen) menee ohi huomattavasti nopeammin. Tietty pakkotilanteessa pitää siirtyä vaarallisesta paikasta pois.

Ap:n lapsesta en tiedä, mutta en pidä itsestäänselvyytenä sitäkään että avustajat toimivat oikein. Varsinkaan kun vanhempi reagoi noin. (Jos vanhempi tietää lapsen vaativan tuollaista siirtämistä hän varmaan hyväksyy sen henkilökunnaltakin)
 
Ap puolusti lastaan silloinkin kun lapsi viivytti koulukuljetuksia ja vaaransi muiden lasten turvallisen kuljetuksen. Ja syytti koulutaksi kuskia vaikka miksi. Siinäpä äiti joka ei nää omassa lapsessa mitään vikaa ikinä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja KääKKä de la KääKKä;28370332:
tai sitten erityislapsi on integroitu normaaliluokkaan.

Tämä onkin aikamoinen ongelma nykyisin. Opettaja ei voi keskittyä opettamiseen, kun hänen pitää käyttää aikansa diagnoosilasten kaitsemiseen. Siinä ei paljon yksi luokassa silloin tällöin vieraileva kouluavustaja auta. Tuota arkea on nimittäin tullut nähtyä. Käytännössä muu luokka on täysin oman onnensa nojassa, kun opettaja hakee näitä erityislapsia milloin käytäviltä juoksemasta, milloin pihalta ja pahimmassa tapauksessa toinen vastaava tapaus on sillä aikaa ehtinyt luokassa lyödä sakset luokkakaverinsa kämmenestä läpi, kun nyt vaan on tuntunut siltä. Ja joo, tuokin ihan tositapaus. Ja kyseinen opettaja joutui lopulta piiiitkälle sairaslomalle uupumisen takia.

Ei se ole helppoa olla opettaja nykyään, eikä myöskään ole helppoa olla tavisoppilas, joka oikeasti haluaisi oppiakin jotain koulussa. Näistä jutuista ei vaan saa puhua ääneen, vaan pitää hyssytellä, tai muuten leimataan erityislapsia vihaavaksi suvaitsemattomaksi ääliöksi. Mä en todellakaan vihaa erityislapsia, olen vaan sitä mieltä, ettei nykyisenlainen systeemi toimi.
 
En tiedä, veikkaisin että näitäkin on erilaisia. Siis en tiedä onko omalla lapsella adhd, oireita on niin paljon että lääkitystä harkittiin mutta päädyttiin adhd-lääkkeen sijasta risperdaliin. Lapsella siis keskivaikea kehitysvamma + lapsuusiän autismi. Meiltä löytyy myös toinen lapsuusiän autisti jolla kehitysvamma syvempi mutta adhd-oireilu puuttuu. Pelkästä adhd:sta ei siis ole kokemusta mutta kylläkin lapsista jotka voivat saada sieppejä.

Sillä kokemuksella siis en turhaan lähtisi lasta minnekään raahaamaan. Varmasti meidän tytönkin raivokohtauksen saisi kestämään pidempään jos häntä lähtisi raahaamaan läpi koulun pihan. Siihen paikalle jäädessä (ja tarpeen mukaan kiinni pitäen) menee ohi huomattavasti nopeammin. Tietty pakkotilanteessa pitää siirtyä vaarallisesta paikasta pois.

Ap:n lapsesta en tiedä, mutta en pidä itsestäänselvyytenä sitäkään että avustajat toimivat oikein. Varsinkaan kun vanhempi reagoi noin. (Jos vanhempi tietää lapsen vaativan tuollaista siirtämistä hän varmaan hyväksyy sen henkilökunnaltakin)

Niin kuin sanoin, kehitysvammaisten kanssa ei tarvitse toimia noin,mutta jos on adhd ja vieläpä niin pahana,että maksimi lääkityksen tarvitsi niin tämä keino ei ole mitenkään outo koska varmasti lapsi on riehunut niin,että ei muita mahdollisuuksia enää ollut.
Ja varmasti tällainen tuntuu vanhemmista pahalle. Ehän jotkut vanhemmat suostu edes lääkitykseen koska kotona ei tarvitse koskaan toimia noin tai kiinni pitää ja lapsi on rauhallinen tai näin väitetään. Kuitenkin hetken päästä huomataan,että sairaalajakso on väistämätön. Osalle oppilaista sairaalakoulu olisi kaikkein paras vaihtoehto,mutta paikkoja on rajoitetusti ja ei siis mahdollisuuksia siihen ole.

Väittäisi,että suurinosa näistä vanhemmsita ketkä ei hyväksy esim tällaisia toimia ummistaa silmänsä lapsen temppuilulta ja yritää vain ymmärtää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eikös;28370705:
Niin kuin sanoin, kehitysvammaisten kanssa ei tarvitse toimia noin,mutta jos on adhd ja vieläpä niin pahana,että maksimi lääkityksen tarvitsi niin tämä keino ei ole mitenkään outo koska varmasti lapsi on riehunut niin,että ei muita mahdollisuuksia enää ollut.
Ja varmasti tällainen tuntuu vanhemmista pahalle. Ehän jotkut vanhemmat suostu edes lääkitykseen koska kotona ei tarvitse koskaan toimia noin tai kiinni pitää ja lapsi on rauhallinen tai näin väitetään. Kuitenkin hetken päästä huomataan,että sairaalajakso on väistämätön. Osalle oppilaista sairaalakoulu olisi kaikkein paras vaihtoehto,mutta paikkoja on rajoitetusti ja ei siis mahdollisuuksia siihen ole.

Väittäisi,että suurinosa näistä vanhemmsita ketkä ei hyväksy esim tällaisia toimia ummistaa silmänsä lapsen temppuilulta ja yritää vain ymmärtää.

Aika todennäköinen adhd tuolla tytölläni siis on kun siihen lääkitystäkin suunniteltiin. Diagnoosia lääkäri ei kuitenkaan halunnut hakea koska noilla lähtödiagnooseilla on vaikea olla varma mistä adhd-oireet johtuvat. Mutta siis adhd-tyyppiset ongelmat käytöksessä ovat tuttuja ja niiden pohjalta mietin. :)

Tietysti on vaikea olla adhd-lapsen vanhempi kun aina toimit väärin. Joko et ole kasvattanut lastasi ja siksi vaan vaadit lääkkeitä millä hänet voidaan huumata rauhalliseksi tai sitten kuten sanoit, vastustat lääkitystä mikä selvästi auttaisi lasta.

Itse en näe niin hirveää eroa koulujen ja vanhempien suhtautumisissa, pääosin meillä ollaan oltu hyvinkin samoilla linjoilla sen mukaan millaisia otteita lasten kanssa tarvitaan. Sama juttu oli jo aikanaan päiväkodin kanssa. (Vaikkei nyt siis sitä adhd-diagnoosia ole niin puhun sille tyypillisistä ongelmista). Siltikin kerran on opettajan toiminnasta oltu vahvasti eri mieltä, jopa niin pitkälle että lapsi vaihtoi luokkaa, opettajasta tehtiin ilmoitus ja hän päätyi pidemmälle sairaslomalle jonka jälkeen työssä jatko on yhä epävarmaa.

En sano että vanhemmat olisi täydellisiä -itse ollaan ainakin kaukana siitä!- mutta en pidä koulujen henkilökuntaakaan erehtymättöminä. Jos sitten törmätään tilanteeseen missä lasta meidän silmin kohdellaan väärin niin siihen puututaan ja sitä selvitetään. Ehkä sitten huomataan että tulkittiin tilanne väärin ja koulun käyttämät otteet olivat oikeutettuja tai sitten voi selvitä että koululla on enemmänkin ongelmia. Tiedä häntä, parempi kuitenkin selvittää asiaa kuin sulkea siltä silmänsä ja luottaa sokeasti toisten ammattitaitoon ja siihen että vika oli kuitenkin siinä omassa lapsessa.
 
Tämä onkin aikamoinen ongelma nykyisin. Opettaja ei voi keskittyä opettamiseen, kun hänen pitää käyttää aikansa diagnoosilasten kaitsemiseen. Siinä ei paljon yksi luokassa silloin tällöin vieraileva kouluavustaja auta. Tuota arkea on nimittäin tullut nähtyä. Käytännössä muu luokka on täysin oman onnensa nojassa, kun opettaja hakee näitä erityislapsia milloin käytäviltä juoksemasta, milloin pihalta ja pahimmassa tapauksessa toinen vastaava tapaus on sillä aikaa ehtinyt luokassa lyödä sakset luokkakaverinsa kämmenestä läpi, kun nyt vaan on tuntunut siltä. Ja joo, tuokin ihan tositapaus. Ja kyseinen opettaja joutui lopulta piiiitkälle sairaslomalle uupumisen takia.

Ei se ole helppoa olla opettaja nykyään, eikä myöskään ole helppoa olla tavisoppilas, joka oikeasti haluaisi oppiakin jotain koulussa. Näistä jutuista ei vaan saa puhua ääneen, vaan pitää hyssytellä, tai muuten leimataan erityislapsia vihaavaksi suvaitsemattomaksi ääliöksi. Mä en todellakaan vihaa erityislapsia, olen vaan sitä mieltä, ettei nykyisenlainen systeemi toimi.

Erityislapseni oli luokat 1.- 7. tavallisessa koulussa, ei häiriköi koskaan (syrjäänvetäytyvä ja hiljainen asperger).
Tavisoppilaat iältä 7-16v pahoinpitelivät, kiusasivat, syrjivät ja pilkkasivat niin että viimeksi kuukausi sitten sanoi " ennemmin tapan itseni kuin menen xxxxxx- kouluun". Ja uskon kyllä, kyyneleet nousee edelleen sekä minun että pojan silmiin kun puhumme yläasteikäisten "tavislasten" käytöksestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä...;28370145:
Sitä ollaan tasan niin kauan siinä keskellä pihaa kuin tilanne vaatii

Lasta ei koskaan saa nöyryyttää ja nolata tieten tahtoen.

Tähän haluaisin sanoa, että käytännössä tuo ei vaan onnistu. Siis jos se lapsi päättää taistella vastaan ja jankata loputtomiin, niin kenellä henkilökuntaan kuuluvalla oletat olevan aikaa seisoa siellä pihalla yhden lapsen vuoksi ties miten kauan, kun sisällä odottaa luokallinen muita oppilaita? Valitettavaa, mutta totta. Työskentelen itse siis alakoulussa, sekä "normaalien", että erityislasten kanssa. Henkilökuntaa kaivattaisiin surkeasti lisää, mutta kun sitä ei vaan saa...

Mutta se on totta, että lasta ei saisi koskaan nöyryyttää ja nolata, ei tietenkään. Mutta joskus tuollaisen kantaminenkin on ihan pakkotilanne. Harvoin kylläkään, mutta toisinaan. On esim. tilanteita, joissa lapsi yrittää manipuloida ja vetkutella tahallaan vinkumalla ja kiukuttelemalla, lällättelemällä, jne. Silloin emme todellakaan voi jäädä odottelemaan, että koskakohan se lapsukainen olisi sillä tuulella, että huvittaa tulla luokkaan. Silloin sitten aikuinen "auttaa", vaikka kantamalla, jos ei muuten onnistu. Ja sellaista rimpuilevaa lasta on todella vaikea kantaa mitenkään nätisti, lapsen voimat on uskomattoman kovat! Satuttaa ei tietenkään tahdota ketään. Vahinkoja voi tapahtua, jos lapsi ihan hulluna raivoaa, puree, lyö, potkii, rimpuilee... Mutta nämä on niin tapauskohtaisia, viimeiseen asti tietenkin vältetään tällaista fyysistä toimintaa!

Moni ei ehkä tajua, millaista se oleminen ja eläminen siellä koulumaailmassa oikeasti on! Paljon lapsia ja tarpeita, aikaa ja henkilökuntaa aivan liian vähän.
 
Jatkoa vielä edelliseen, että itse siis työskentelen eskarilaisten kanssa pääasiassa ja heitä tuossa ajattelin, kun kirjoitin, että vaikka kannetaan, jos pakko on. Mitään isompia koululaisia en kyllä kantamaan lähde. Ja käytännössä olen tainnut kerran kantaa oppilaan ulkoa sisälle (muiden koululaisten nähden), kun raivosi ja riehui, ei kuunnellut puhetta, heitteli toisia lapsia hiekalla/kivillä, jne... Silloin kannoimme siis yhdessä toisen aikuisen kanssa. Sisätiloissa jokusen kerran, kun oppilas on vaarantanut toisia lapsia väkivaltaisella käytöksellä. Tällöin aina toisen aikuisen kanssa on siis kannettu ulos luokasta rauhoittumaan.
Normaalisti siis aina koetetaan rauhoittaa tilanteet puhumalla, jos ei mikään puhe tehoa, niin sitten esim. kädestä kiinni pitäen ja ihan viimeisenä vaihtoehtona se kantaminen.
 
Aika todennäköinen adhd tuolla tytölläni siis on kun siihen lääkitystäkin suunniteltiin. Diagnoosia lääkäri ei kuitenkaan halunnut hakea koska noilla lähtödiagnooseilla on vaikea olla varma mistä adhd-oireet johtuvat. Mutta siis adhd-tyyppiset ongelmat käytöksessä ovat tuttuja ja niiden pohjalta mietin. :)

Tietysti on vaikea olla adhd-lapsen vanhempi kun aina toimit väärin. Joko et ole kasvattanut lastasi ja siksi vaan vaadit lääkkeitä millä hänet voidaan huumata rauhalliseksi tai sitten kuten sanoit, vastustat lääkitystä mikä selvästi auttaisi lasta.

Itse en näe niin hirveää eroa koulujen ja vanhempien suhtautumisissa, pääosin meillä ollaan oltu hyvinkin samoilla linjoilla sen mukaan millaisia otteita lasten kanssa tarvitaan. Sama juttu oli jo aikanaan päiväkodin kanssa. (Vaikkei nyt siis sitä adhd-diagnoosia ole niin puhun sille tyypillisistä ongelmista). Siltikin kerran on opettajan toiminnasta oltu vahvasti eri mieltä, jopa niin pitkälle että lapsi vaihtoi luokkaa, opettajasta tehtiin ilmoitus ja hän päätyi pidemmälle sairaslomalle jonka jälkeen työssä jatko on yhä epävarmaa.

En sano että vanhemmat olisi täydellisiä -itse ollaan ainakin kaukana siitä!- mutta en pidä koulujen henkilökuntaakaan erehtymättöminä. Jos sitten törmätään tilanteeseen missä lasta meidän silmin kohdellaan väärin niin siihen puututaan ja sitä selvitetään. Ehkä sitten huomataan että tulkittiin tilanne väärin ja koulun käyttämät otteet olivat oikeutettuja tai sitten voi selvitä että koululla on enemmänkin ongelmia. Tiedä häntä, parempi kuitenkin selvittää asiaa kuin sulkea siltä silmänsä ja luottaa sokeasti toisten ammattitaitoon ja siihen että vika oli kuitenkin siinä omassa lapsessa.

En sitä tosiaankaan sano,ettäkö hekilökunta ei olisi erehtymätöntä ja asiat pitää selvittää,mutta tässä tapauksesssa vanhempi kimpaantui kyselemättä mikä on homman nimi. Hän on valmis etenemään asiassa ennen kuin asiasta on keritty edes puhumaan. Hän on ripittänyt avustajat väärästä toiminnasta vai ja ainoastaan sen takia,että hän katsoo,että hänen lastan kohdellaan väärin.

Tällainen kaikki saa tilanteen vaikuttamaan sellaiseksi,että tässä on taas vannhempi kuka vaan yrittää ymmärtää ja on sitä mieltä,että kaikkien pitää ymmärtää hänen lastaan käyttäytyi miten hän miten tahansa.
Kouluissa kun kuitenkin on ihan omat säänöt ja niitä tulee jokaisen lapsen noudattaa.

Tiedän sen,että vanhemmat ovat väsyneitä ylienergisiin ja raivokohtauksia saaviin lapsiinsa,mutta se kun ei auta mitään syyttää niistä toisia ja usein sitä koulun henkilökuntaa.

Itse en tosiaankaan näe mitään väärää tuossa jos avustajat on kantaneet lasta käsistä ja jaloista. En taustaa tiedä,mutta uskon kuitenkin,että kyseessä ei ole tarkoitus mitenkään lasta satuttaa vaan suojella. Luotan tietysti kouluhenkilökuntaan ja varsinkin kun kyseessä oli kaksi ihmistä niin sekin puoltaa uskomaustani. Yksi ihminen voisi olla eri asia.

Olen myös huomannut,että jotkut oppilaat jopa nauttivat ja toivovat(heistä tämä on hauskaa) että heitä kannetaan "retuutetaan" pitkin käytävää jotta saadaan heidät siirrettyä pois häiriköimästä.Monesti tällainen oppilas saaa porukan nauramaan itselleen. Oppilasta ei kuitenkaan voi pitää samoissa tiloissa toisten kanssa kun ei lopeta häiriköintiä. Ainut konsti on siis siistää hänet sieltä pois,vaikka sitten kantaen. Ja kyllä se oppilaan oma vika on jos satuttaa itsensä siinä tilanteessa vain ja ainostaan sen takia,että ei haluakkaan olla kunnolla.

Lapsi heittäytyy niin veteläksi ja kiemurtelevaksi,että vain riskimpi mieshenkilö saa heidät nostettua niin,että ei saa iskuja tai potjuja,jos hänkään. (joku voi sanoa,että kyllä hän pystyy,mut sopii mennä kokeilemaan)

Vanhemmat on herkkiä lasten sanomisille. Aina jos ei ole asiat menny lapsen pään mukaan he ovat herkkiä valehtelemaan tai keksimään juttuja vanhemmilleen. Jos vielä huomaavat,että vahemmat lähtee tähän mukaan niin soppa on valmis. Tämä kyllä toimii normilapsenkin kanssa,mutta diagnoosi on sellainen mörkö vanhemmille,että vielä useammin annetaan periksi.

Oikeasti kouluhenkilökunta on aika pieni tällaisissa tilanteissa. Henkilökunta on ahdettu hirmuisen ahtaaseen nurkkaan.


Ihan vain esimerkkinä. Erityiskoulun oppilas kantoi kouluun mukanaan linkkuveitsiä. Hän oli tehnyt itselleen jemman mistä sitten takavarikointien jälkeen kävi hakemassa aina uuden. Vanhemmille keskusteltiina asiasta ja vanhemmat ei uskonut,että on heidän lapsensa kun eivät olleet nähneet kotona koskaan sellaista ja lapsi on kiltti ja tottelevainen.
Yhtenä kauniina päivänä poika löi kaveriaan taksissa kylkeen linkkuveitellä. Onneksi ei käynyt pahasti.
Tähänkin vanhemmat selitti,että kun meidän Urmas on niin villi,et ei se mitään pahaa tarkoittanut.


Tämä nyt sattuu olemaan aika monella vanhemmalla "vikana"
On toki myös vnhempia ketkä ottaaa tosisssaan kun otetaan yhteyttä ja pitävät kuria myös kotona.
 
Kumpikohan tässä nyt sitten on enemmän nöyryytetty ,tämä oppilas vai vanhempi.
Tuo aloitushan on ihan selvästi sellainen missä vanhempi nolostui oman lapsen käytöksestä ja ,että kantamiseen on ollut tarvetta.

Toisaalta vaikuttaa myös provolta koska ei edes muista missä keskustelussa on koululla käynty :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä...;28370173:
En keksi montaakaan oikeasti pakkotilannetta, mutta otetaan nyt esimerkiksi sellainen, jossa lapsi heittäytyy autotielle. Lapsi otetaan niin tiukkaan otteeseen kuin saadaan selkä aikuista vasten. Lapsen kädet voi laittaa omilla käsillä ristiin lapsen rinnan päälle, jolloin ei voi lyödä. Hiukan kohotettuna lapsen voi potkivanakin kantaa sen kaksi metriä tien sivuun. En keksi mitään tilannetta, jossa lasta pitäisi retuuttaa ap:n kuvailemalla tavalla. Varsinkaan koulun tiloissa, joissa takuulla voi lasta pitää paikoillaan.

Oletko sitä mieltä, että kantaminen on synonyymi ap:n kuvailemalle tavalle siirtää lapsi paikasta toiseen?

Kaksi aikuista molemminpuolin ja napakka ote kainaloista sekä käsivarsista. Siitä kantaen saa isommankin rimpuilevan lapsen pois tilanteesta.
JA kyllä, riehuva oppilas kyllä siirretään mieluiten vaikka johonkin pientilaan, kuin että häntä jäätäisiin siihen pihalle/käytävälle/luokkaan rauhoittelemaan. Pientila voi olla myös vaikka terveydenhoitajan huone/odotustila, jos oman luokan yhteydessä ei tiloja ole.
 
Minua ärsyttää näissä keskusteluissa se nykyisin vallitseva yleinen käytäntö että heti kun sitä omaa kullanmurua on vanhempien mielestä kohdeltu väärin, vanhemmat hyökkäävät suuna päänä esim juuri opettajien kimppuun. Ei osata keskustella asiallisesti ja rakentavasti joka pidemmän päälle johtaisi varmasti parempaan lopputulokseen. Siis en väitä että ap:n kuvailemassa tilanteessa olisi toimittu välttämättä täysin oikein tai varmaan tilanteen olisi voinut hoitaa toisellakin/paremmallakin tavalla mutta ne opettajat ja avustajatkin ovat ihmisiä ja aina eivät ehkä jaksa puhumalla selvittää jos siitä ei ole mitään apua tilanteeseen niin silloin turvaudutaan esim juuri siihen kantamiseen. Jos se lapsi esim lyö sitä opettajaa niin tulevatko vanhemmat silloin sen lapsen kanssa pyytämään siltä opettajalta anteeksi tai selvittämään sitä asiaa? Ei käy kyllä kateeksi opettajien ammatikaan ja juurikin siksi koska vanhemmat osaavat olla niin vittumaisia. Kyllä on kamalaa kun sitä omaa kultamussukkaa on nyt erehdytty käsistä ja jaloista raahaamaan, huoh. Pikkasen eri juttu jos sitä lasta olisi esim menty lyömään tai vastavaa. Toivotan kaikille opettajille jaksamista työhön.
 

Similar threads

Yhteistyössä