huolestunut

["äiti30"]

heippa.

meillä on 10vuotias tyttö joka on ollut aina kiusattu serkuillaan kuin koulussakin. ja myönnän että hänessä on jotakin erilaista. Syntyi keskosena, oppi puhumaan kunnolla 5vuotiaana. kävi pienenä myös puheterapeutilla (pääsi kuntoutumaan päivähoitoon ikäistensä seuraan,eskarissa piti olla avustaja mutta hänelle ei sitä järjestetty)sekä neurologi ja psykiatri hänet tutki ja ("kieltäytyy osasta tehtävistä,huomio kiinnittyy helposti muualle ja lähtee paikaltaan eikä enää yritä"kielellinen päättely heikompaa"asioiden selittämistä ja kielellistä pohdintaa edellyttävissä tehtävissä vaikeuksia ja kieltäytyy osasta" tän kirjoitti psykologi)

nyt kun on tullut koulussa tappeluita jotka tyttäremme aloittaa sanallisesti(muiden oppilaiden mukaan tytti tekee kaikkea väärin), Olemme huomanneet että hänen kanssaan on vaikea saada keskustelua aikaan,ihan kuin se ei osaisi keskustella, hän saattaa koulun jälkeen mennä kaverilleen 3tunniksi sopimatta meidän kanssa/ilmoittamatta mitään ja tätä hän on tehnyt jo eka luokalta lähtien. hän on jotenkin myös kömpelö liikkeissään ja puheissaan. sanat menee solmuun.

nyt kun on useampi tappelu ollut koulussa jonka tyttömme on sanallisesti aloittanut ja sen myötä saanut sählymailasta maistaa, kun lapsi tuntee että häntä kiusataan ja ope on kiusaajien puolta ja opettajakin jo hermostuu lapseen niin pyydettiin keskustelua rehtorin kanssa. se keskustelu avarsi minut siihen tulokseen että voisi harkita erityisluokkaa. jos lapsi ei sovellu luokkaan ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi. kotonakin on onkelmia. toisaalta hän oppii ihan keskivertoisesti..kuitenkin kotona kaikki muu on kivaa paitsi läksyjenteko ja ne hän tekeekin kello 22illalla ja valvoo kello 12saakka.

niinkuin kerran soitti "pääsenkä kuvataidekouluun?vastaus: ei kun sinulla on jo kolme harrastusta ne riittää, tyttö vastasi:en tuu kotiin kerta en pääse! no minne meet:kuvataidekouluun. sun pitäs tulla kotiin. mä soitan iskälle että saanko mennä ja soitan sit sulle pääsenkö. mä:saat saman vastauksen isiltä ku minultakin. joo heippa.

tämä on niiin vaikeeta. mitä teen. erityisluokassa hän saisi olla oma itsensä eikä tarvitsisi pinnistellä olemaan niinkuin muut. ehkä hänelle selitettäisiin asioita selvemmin ja perusteellisemmin kuin normiluokassa.

en halua sitten kommentteja että hemmoteltu ja periksiannettu kakaralle ni tällasia kasvaa, tiedän ettei se pidä paikkaasa.

 

["jenni"]

Niin no. Oma tekstisikin oli hiukan outo. Ja miksi lapsen kanssa ei voi keskustella kuvataidekoulusta? Onko keskusteunne aina tuon kaltainen, että sinä vain toteat ja thats it? Eikö lapsen kanssa voisi keskustella miten tärkeältä esim olisi vaihtaa niitä harrastuksia vai haluaako jatkaa edellisiä yms.

Ehkä se erityisluokka olisi hyvä juttu jos selkeesti jotain on. Mitä mieltä lapsi itse on? Tuon ikäisellä on jo omatkin mielipiteet, myös niillä eriyislapsilla.

 

[Mep]

Minua ihmetyttää keskoslapsen äitinä, etteikö eskarissa kommentoitu mitään oppimisesta + sosiaalisista kuvioista...?

Meidän poika haettiin lausuntojen perusteella juuri erityisluokalle, koska keskittyminen on hankalaa ja asiat pitää "pilkkoa" sopiviin kokonaisuuksiin ettei stressaannu liikaa. Pieni luokka + open lisäksi kaksi avustajaa varmistavat hyvän oppimisen.
Luokassa on ainakin yksi poika joka saa riidan aina aikaan...kellä mitäkin probleemaa.

Meillä ei ainakaan pahaa sanaa erityisluokasta.

 

[Mep]

Ja miksi lapsi tekee läksyt yöllä? Eikö teillä ole rutiineja alun alkaenkaan..

 

["äiti30"]

[QUOTE="jenni";28353863]Niin no. Oma tekstisikin oli hiukan outo. Ja miksi lapsen kanssa ei voi keskustella kuvataidekoulusta? Onko keskusteunne aina tuon kaltainen, että sinä vain toteat ja thats it? Eikö lapsen kanssa voisi keskustella miten tärkeältä esim olisi vaihtaa niitä harrastuksia vai haluaako jatkaa edellisiä yms.

Ehkä se erityisluokka olisi hyvä juttu jos selkeesti jotain on. Mitä mieltä lapsi itse on? Tuon ikäisellä on jo omatkin mielipiteet, myös niillä eriyislapsilla.[/QUOTE]

On keskusteltu tyttön kanssa että kolme harrastusta riittää koska aikaa pitää olla sille opiskelulle. kuten kirjoitin läksyjenteko jää aina sinne iltamyöhään kun ne ei vaan kiinnosta. Opiskelu pitäisi olla se juttu joka hoidetaan ennen harrastuksia, thats it.
Lapsen kanssa on keskusteltu erityisluokasta ja hän on joka kerta ollut vain innoissaan ajatuksesta että pääsisi erityisluokkaan. En todellakaan olisi lastani pakottamassa luokanvaihtoon, on sitä jopa itse ehdottanut

 

["äiti30"]

Ja miksi lapsi tekee läksyt yöllä? Eikö teillä ole rutiineja alun alkaenkaan..

tätä juuri tarkoitin ettei tultaisi sanomaan kasvatuksesta mitään kun ei lasta tunne. Minulla on kuitenkin 4lasta joista yksi on syntynyt keskosena ja ollut huolen aihe.

 

[Mep]

[QUOTE="äiti30";28353913]On keskusteltu tyttön kanssa että kolme harrastusta riittää koska aikaa pitää olla sille opiskelulle. kuten kirjoitin läksyjenteko jää aina sinne iltamyöhään kun ne ei vaan kiinnosta. Opiskelu pitäisi olla se juttu joka hoidetaan ennen harrastuksia, thats it.
Lapsen kanssa on keskusteltu erityisluokasta ja hän on joka kerta ollut vain innoissaan ajatuksesta että pääsisi erityisluokkaan. En todellakaan olisi lastani pakottamassa luokanvaihtoon, on sitä jopa itse ehdottanut [/QUOTE]

Mun mielestä harrastusten määrää pitää rajoittaa jos niissä käydään läksyjen kustannuksella. Meilläkin on päiviä jolloin läksyihin on mennyt 1-3h koska välillä pitää raivota/ levätä kun homma ei ota sujuakseen. Ja on päiviä jolloin ne hoituu puolessa tunnissa.

 

[Mep]

[QUOTE="äiti30";28353928]tätä juuri tarkoitin ettei tultaisi sanomaan kasvatuksesta mitään kun ei lasta tunne. Minulla on kuitenkin 4lasta joista yksi on syntynyt keskosena ja ollut huolen aihe.[/QUOTE]

10v. jaksamisen kannalta on liian myöhäinen aika silti. Herkkä ärsyyntyminen johtuu myös väsymyksestä, ei pelkästään erityispiirteistä.

 

["jenni"]

[QUOTE="äiti30";28353913]On keskusteltu tyttön kanssa että kolme harrastusta riittää koska aikaa pitää olla sille opiskelulle. kuten kirjoitin läksyjenteko jää aina sinne iltamyöhään kun ne ei vaan kiinnosta. Opiskelu pitäisi olla se juttu joka hoidetaan ennen harrastuksia, thats it.
Lapsen kanssa on keskusteltu erityisluokasta ja hän on joka kerta ollut vain innoissaan ajatuksesta että pääsisi erityisluokkaan. En todellakaan olisi lastani pakottamassa luokanvaihtoon, on sitä jopa itse ehdottanut [/QUOTE]
No juu, riittää kyllä kolme harrastusta. Mutta voihan niitä vaihtaa jos kuvataidekoulu kiinnostaa enempi jne.
Miksi läksyjä tehdään niin myöhään? Jos lapsella on ongelmaa siinä, niin sinä olet vastuussa siitä että lapsi tekee ne aikaisemmin. Sitten vaikka yhdessä jos ei onnistu muuten. Ethän nyt vaan laiminlyö velvollisuuksiasi? Erityislasten kanssa niitä velvollisuuksia on auttamatta vähän enempi eikä voi vaatia samalla tavalla että lapsi pitäs itsestään huolta ku normi lapsi.
Terv. erityislapsen äiti minäkin, ja ongelmia enempi ku normiperheillä.

 

[leijona76]

[QUOTE="äiti30";28353913]On keskusteltu tyttön kanssa että kolme harrastusta riittää koska aikaa pitää olla sille opiskelulle. kuten kirjoitin läksyjenteko jää aina sinne iltamyöhään kun ne ei vaan kiinnosta. Opiskelu pitäisi olla se juttu joka hoidetaan ennen harrastuksia, thats it.
Lapsen kanssa on keskusteltu erityisluokasta ja hän on joka kerta ollut vain innoissaan ajatuksesta että pääsisi erityisluokkaan. En todellakaan olisi lastani pakottamassa luokanvaihtoon, on sitä jopa itse ehdottanut [/QUOTE]

Kyllähän se siltä kuulostaa että normiluokka ei ole lapsesi paikka. Kuten luultavasti ei tule olemaan omallenikaan. Miettikää todella sitä erityisluokkaa, eihän se tarkota sitä että lapsi olisi tyhmä, tms. Niillä luokilla on hyvin monenlaista roblemaa lapsilla ja paremmat resurssit tukea opiskelua.

 

["äiti30"]

juuri saapui tyttö koulusta. istahti tähän tuoliin kun huikkasin toisille lapsille että takki päälle kun sataa ulkona. pyysin 4kertaa väistymään,vastaus:en mene. tekisitkä nyt heti ne läksyt,olisi ilta vapaa! en tee ja meni lukemaan akua.

Olisiko minun pitänyt niskavilloista nostaltaa lapsi pois ja piiskan kanssa nyt uhata läksyjä tekemään. Tiedän ettei hänen kohdallaan tehoo mikään..ollaan me kaikki keino yritetty(herkkujen poisto,kaverit vähemmälle,ei tietokonetta ym.)ei mikään tepsi.

 

[Mep]

[QUOTE="äiti30";28353953]juuri saapui tyttö koulusta. istahti tähän tuoliin kun huikkasin toisille lapsille että takki päälle kun sataa ulkona. pyysin 4kertaa väistymään,vastaus:en mene. tekisitkä nyt heti ne läksyt,olisi ilta vapaa! en tee ja meni lukemaan akua.

Olisiko minun pitänyt niskavilloista nostaltaa lapsi pois ja piiskan kanssa nyt uhata läksyjä tekemään. Tiedän ettei hänen kohdallaan tehoo mikään..ollaan me kaikki keino yritetty(herkkujen poisto,kaverit vähemmälle,ei tietokonetta ym.)ei mikään tepsi.[/QUOTE]

Ehkäpä juuri erityisope osaisi neuvoa teitä...
Meillä kirjat on otettu alun alkaen yhdessä esiin (ei heti koulusta tultua) narinoista huolimatta ja läksyt tehdään yhdessä (autan tarpeen mukaan miten osaan..)
Voimia!

 

[leijona76]

[QUOTE="äiti30";28353953]juuri saapui tyttö koulusta. istahti tähän tuoliin kun huikkasin toisille lapsille että takki päälle kun sataa ulkona. pyysin 4kertaa väistymään,vastaus:en mene. tekisitkä nyt heti ne läksyt,olisi ilta vapaa! en tee ja meni lukemaan akua.

Olisiko minun pitänyt niskavilloista nostaltaa lapsi pois ja piiskan kanssa nyt uhata läksyjä tekemään. Tiedän ettei hänen kohdallaan tehoo mikään..ollaan me kaikki keino yritetty(herkkujen poisto,kaverit vähemmälle,ei tietokonetta ym.)ei mikään tepsi.[/QUOTE]

Entä jos ilmoitat että istuu kunnes on tehty ne läksyt? Ei varmaan montaa päivää jaksa olla tekemättä muuta. Akkarit yms pois ulottuvilta. Ette anna muuta vaihtoehtoa, lujalla lujaa vastaan.

 

["jenni"]

Miksi heti pyydetään väistymään, tehdään heti tilanteesta mörkö. Ikäänkuin olisit jo heti varuillasi että hirviö tulee!Teillä on molemmilla nyt antennit pystyssä ja olette patti-tilanteessa selvästikin. Molemmat inhoavat toistensa läsnäoloa ja se näkyy.

Olet päästänyt tilanteen siihen että läksyjä ei tee. Eli ongelma on paljon kauempana kuin tässä hetkessä. Istutat lapsen pöytään, juttelet mukavia ja otat vaikka avuksi esiin niitä koulukirjoja, yhdessä katotte mitä läksyä tuli. Ei kaikesta pidä taistella. Tule vastaan lasta hiukan ja auta alkuun.

 

[Birgitte]

En ehdi nyt paneutua vastaamaan tämän paremmin, mutta kaiken sympatian tahdon sinulle silti antaa :hug:

Asperger-lapsen kanssa on saanut monta kertaa huomata, ettei samanlainen 'koulutus' tepsi as-lapseen kuin ns. normaaliin lapseen. Siinä on turha selittää, että "laitat vaan lapsen kuriin ja ojennukseen", kun se ei auta. Jos as-lapsen kanssa yrittää väkisin menetelmää, joka ei as-lapsen mielen koukeroihin millään ilveellä mahdu, sitä samaa asiaa on käytävä läpi uudestaan, uudestaan, uudestaan, koska aina tilanteen tullessa vastaan lähtökohta on tismalleen sama kuin ensimmäisellä kerralla, eikä asia etene yhtään mihinkään.

As-lapsi on kuin paristo, joka kohtaa tilanteen täytenä, kuluttaa täyden akun tyhjiin hakatessaan omaa ajatustaan vasten äidin ajatusta, ja kun tilanne on ohi, akku alkaa taas täyttyä ja seuraavan kerran samassa tilanteessa se taas tyhjennetään samalla tavalla. Se on aina yhtä vaikeaa, se tyhjentää akun aina yhtä varmasti ellei tilanteeseen löydä luovaa ratkaisua, koska erityislapsi ei yksinkertaisesti kykene muokkaamaan ongelmaa toiseen muotoon, eikä as-lapsellani ole muuta kuin yksi metallimöykky, josta ei voi muokata toisenlaista ratkaisua. Ratkaisun pitää olla sellainen, että se jotenkin häivyttyy sinne as-lapsen 'metallimöykyn' sisään ja lapsi pystyy sisäistämään sen. Ja sen ratkaisun pitää olla jotain muuta kuin kovalla kovaa vastaan. As-lapsi oppii kyllä säännöt ja ohjeistukset, mutta on tilanteita, joissa niiden oppiminen vaatii sellaisen kiertotien, mitä terveellä lapsella ei tarvita.

Ap, en tiedä mikä on ongelman ydin sinun ja lapsesi välillä, mutta ymmärrän hyvin tuon turhautumisen. Joskus auttaa, kun astuu askeleen etäämmälle ja tarkkailee tilannetta lapsen näkökulmasta, sitten omastaan, ja yrittää löytää sen perimmäisen syyn. Ehdottomasti pyrkisin myös löytämään asioita, jotka yhdistävät sinua ja lastasi, jotta voisitte suhtautua toisiinne positiivisemmin.