Mitä tapahtuu lääkärin vastaanotolla (masennus)?

Tilanteeni on edennyt siihen pisteeseen, että mieheni tilaa minulle ajan omalääkärin vastaanotolle (tai minne ne nyt neuvonnasta laittavatkaan) pitkäaikaisen masennuksen takia. Haluaisin nyt vähän tietää, että mitä odottaa vastaanotolta. Tehdäänkö siellä jotain testejä? Mitä/millaisia? Onko oletettavaa, että kouraan lyödään kasa nappireseptejä (tätä kyllä toivonkin) heti ensimmäisellä käynnillä, entä mitä tapahtuu jatkossa? Varmasti yksilöllistä, miten toimitaan kenenkin kohdalla, mutta tällaiselle paniikkihäiriöiselle ja avunhakemista pitkittäneelle olisi huojentavaa kuulla vähän mitä voisi käynniltä odottaa.

 

Lääkäri juttelee sun kanssa ja pyytää kertomaan elämäntilanteesta. Todennäköisesti tekee sellaisen masennustestin, missä on väittämiä ja valitaan, miten usein tuntuu siltä. Sitten juttelette siitä. Varmasti puhuu myös lääkkeiden mahdollisuudesta ja sulla on siinä tietenkin mahdollista sanoa, että haluaisitko lääkkeet vai et. Ja kysyä, mitä mieleesi tulee. Jos haluat lääkkeet ja ne olisivat lääkärinkin mielestä tilanteessasi hyväksi, niin saat varmaan samantien reseptinkin. Terapiaa kannattaa myös pyytää, itselläni ainakin se on parhaiten auttanut.

 

Kerrot kuinka paha olo sulla on. Lääkäri laittaa lähetteen psykiatrian osaston lääkärille. Sinne tulee myös hoitaja. Siellä keskustellaan asioista. Saat ehkä lääkityksen ja lähetteen terapiaan psykiatrian polille.

 

mä olen joitakin kertoja vienyt mieheni lääkäriin samasta syystä.. lääkäri kyselee elämäntilanteesta, ajatuksista, arvioi riskin itsetuhoisuuteen ja tekee tarvittaessa lähetteen sairaalaan. sitä ei kannata pelätä. lääkäri kysy mun mieheltä, että suostuuko hän sairaalahoitoon, mies sanoi että haluaa sairaalaan, paikka järjesty alle tunnissa. ja ku mies omaehtosesti menny niin reissut kestää kahesta kolmeen viikkoon.

lääkitys vois olla paikallaan että pääset pahimman yli. ja terapiaan heti ku mahdollista. tsemppiä ja valtavan iso hali

 

Kiitos paljon vastauksista teille!

Itku tuli. Tää on niin huojentava tilanne, kun vuosia olen taistellut tämän asian kanssa uskaltamatta hakeutua hoitoon. Olen lopettanut opiskelut ja työt, itkenyt päivät kotona ja esittänyt reipasta kaikille. En pysty yksin menemään edes kauppaan, en uskalla soittaa virallisia puheluita, välttelen parhaani mukaan kaikkia sosiaalisia tilanteita ja häpeän itseäni jatkuvasti. Saan joka päivä kauheita ahdistuskohtauksia ja panikoin, osaan niitä jo odottaakin. Ei niihin ole edes välttämättä mitään syytä. Musta tuntuu, että olen pilannut nuoruuteni. Olen vasta 21-vuotias, mutta masennuksen takia olen nyt "jäljessä elämässä" kaikessa verrattuna muihin saman ikäisiin, koska koulut ovat vaiheessa. Hävettää, koska pelkään että minua pidetään laiskana ja saamattomana. En ole sellainen oikeasti. Tuntuu, että luonteeni on muuttunut ihan täysin tämän myötä. Olen alkanut tottua itsekin siihen, että en mä pysty suoriutumaan mistään eikä mulle ole paikkaa tässä maailmassa.

Miehelle olen puhunut silloin tällöin, mutta ei hän ole tajunnut asian vakavuutta kun olen kaunistellut kertomuksiani. Muutama päivä sitten kerroin kuitenkin ihan kaiken mitä pystyin ja osasin, itkimme sitten siinä kumpikin useamman tunnin, mutta se kyllä kannatti.

Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen tuntuu, että ehkä se tulevaisuus ei välttämättä olekaan ankeaa, turhaa ja toivotonta rämpimistä. Ihmeellistä, miten pelkästään tieto siitä että saa apua, muuttaa ajatuksenkulkua ja luo toivoa näin paljon, kun ennen se on tuntunut täysin mahdottomalta. Ehkä täältä noustaan vielä kaikesta huolimatta.

 

Kuulostaa niin tutulta! Itselläni myös meni osa nuoruudesta pilalle masennuksen vuoksi. Suurinpiirtein ikävuodet 17-21. Masennusta alettiin hoitamaan jo tuolloin kun olin 17. Oli terapiaa ja sairaalahoitoakin jne. Jotenkin siitä suosta nousi. Masennus puhkesi uudelleen 23-vuotiaana. Nyt olen 26 ja aloittamassa hiljalleen psykoterapiaa, lääkitys ollut taas pari vuotta ja elämä on hyvää.

Masennus meinaa olla sellainen sairaus ettei siitä täysin parane mutta sen kanssa oppii elämään. Kun sinä olet tuosta toipunut niin jatkossa tunnistat alkavat oireet helpommin ja kynnys hakea apua on matalampi. Kannattaa pitää jonnekin koko ajan hoitokontaktia jotta tarvittaessa saa apua helpommin.

Itse olen ihan normaali työssäkäyvä pienen lapsen äiti. Säännöllisillä hoitajalla ja lääkärillä käynneillä ja sopivalla lääkityksellä masennus on pysynyt poissa. Välillä on tullut ahdistuneisuushäiriötä mutta sekin on saatu lääkityksellä kuriin ja rauhottavia ei tarvi syödä kun tilapäisesti.

Sillon kun masennukseni nuorena oli pahimmillaan, elämä oli hirveää. Jatkuvaa ahdistusta ja pahaa oloa. Missään ei ollut mitään iloa. En saanut hoidettua asioita. En saanut maksettua laskuja, en edes roskapussia vietyä. Luottotiedotkin siitä meni jne. "Lääkkeenä" käytin päihteitä jne.
Mutta usko pois vaan niin sieltä syvästä suostakin voi nousta! Tsemppiä.

 

Se vielä, että ahdistuksessa se on kamalaa kun ei ole syytä. Joku voi kysyä että mikä sua ahdistaa. Sen kun tietäis.

Itelläni siis sillon tällön vielä ahdistuskohtauksia mutta olen saanut lääkäristä hyviä neuvoja ja ohjeita niiden selättämiseen ja nykyään kohtauksia tulee harvoin.

 

Masennustestiin voit vastailla sen mukaan, miten pitkän saikun haluat

 

Masennus meinaa olla sellainen sairaus ettei siitä täysin parane mutta sen kanssa oppii elämään.

Kyllä mä ainakin olen parantunut. Mulla diagnosoitiin keskivaikea masennus reilu neljä vuotta sitten. Olin osastohoidossa vajaa kolme kuukautta, ja vuoden verran söin lääkkeitä. Masentunut noin yleisesti ottaen olin ollut sitä ennen jo yläasteelta asti. Eli itsellä myös nuoruusvuodet "menneet hukkaan"..
Lääkkeetkin lopetin yhdellä kertaa ja sen jälkeen ei ole mitään vastaavia toivottomuuden/itsetuhoisuuden/yms ajatuksia tullut.

Tottakai kaikki on yksillöllistä, mutta kyllä mä uskon, että masennuksesta voi parantua kokonaan

 

Tottakai kaikki on yksillöllistä, mutta kyllä mä uskon, että masennuksesta voi parantua kokonaan

Niin no, niin tietysti Näin yleisesti ottaen masennus on sellainen että saattaa samalla ihmisellä puhjeta herkästi uudelleenkin. Itelläni meni "paranemisesta" n. 2-3 vuotta. Mutta toki on heitäkin joita masennus ei enää kosketa kun ovat kerran sen selättäneet.

 

[QUOTE="vieras";28339708]Masennustestiin voit vastailla sen mukaan, miten pitkän saikun haluat [/QUOTE]

Ja tuoko on viisasta? Antaa virheellinen vastaus terveydentilasta.