peesi
Ilmeisesti tämä on jotenkin tässä kulttuurissa mahdoton asia? Verkoston luominen ja muodostaminen tietoisesti, vastavuoroisuuteen perustuen. Siten että myös antaa toisille jotain.
Ja mistä vedit tämän johtöpäätöksen? Kun ihminen ei jaksa aina olla antavassakaan roolissa. Ja aina kokeilla uudestaan.Ilmeisesti tämä on jotenkin tässä kulttuurissa mahdoton asia? Verkoston luominen ja muodostaminen tietoisesti, vastavuoroisuuteen perustuen. Siten että myös antaa toisille jotain.
Kuka täällä on sanonut, että ei ole tehnyt mitään tukiverkoston eteen? (paitsi ne jotka pitävät isovanhempien apua oikeutena eivätkä ymmärrä sitten niitä joilla ei ole automaattisesti näin)No ihan tästä ketjusta, ja toisekseen käytännöistä tässä maassa, mitä nyt oon nähnyt.
Kuulostaa tosi mukavalta! Meilläkin on vastaavia ystäväperhetapaamisia, mutta ongelmana on lähinnä se että kaikilla on samanikäisiä - pieniä - lapsi. Olemme tutustuneetkin osittain näiden lasten takia tai lasten kautta.No. Kukin rakentaa elämänsä itse. Se on hyvä muistaa.
Olen kyllä itse tavattoman onnellinen tukiverkostostani - joka tukee minua monin tavoin tarvittaessa, läheltä ja kaukaa, ja joita minä saan olla monin tavoin tukemassa, lähellä ja kaukana. Olen myös iloinen, että lapseni ovat saaneet kasvaa tämän ihmisjoukon kanssa, sen mukana, ja muodostaa omat suhteensa aikaa myöten.
Joskin talo on välillä pieni kun on vappubrunssi tai juhannus niin onneksi takapihalle mahtuu taivaan alle porukkaa...
Jep jep. Ei millään pahalla, mutta taidat olla niin kultalusikka suussa syntynyt ettei tosikaan. Esimerkiksi toisilla on niin rankka vauva-aika tms, että siinä ei ole voimavaroja muodostaa suhteita ja olla antamassa muille, kun ei jaksa itsekään. On sairastumisia ja sama pätee tuohonkin. Sinullakin on varmasti ihan omasta takaa sitä tukiverkostoa. En usko, että yksikään elämässä "rämpinyt" voi ajatella kaiken olevan noin helppoa.No. Kukin rakentaa elämänsä itse. Se on hyvä muistaa.
Olen kyllä itse tavattoman onnellinen tukiverkostostani - joka tukee minua monin tavoin tarvittaessa, läheltä ja kaukaa, ja joita minä saan olla monin tavoin tukemassa, lähellä ja kaukana. Olen myös iloinen, että lapseni ovat saaneet kasvaa tämän ihmisjoukon kanssa, sen mukana, ja muodostaa omat suhteensa aikaa myöten.
Joskin talo on välillä pieni kun on vappubrunssi tai juhannus niin onneksi takapihalle mahtuu taivaan alle porukkaa...
Vähän pitkä matka, minä olen Jyväskylässä. Kahden lapsen töissäkäyvä äiti.Keskipohjanmaalla :wave:
Peesipä tuossa yllä kirjoitti minunkin ajatukseni, että kun kerran sukulaisuussuhteisiin ei nykymaailmassa voi nojata, pitäisi ihmisten ottaa ohjelmakseen luoda ne verkostonsa ihan omin voimin ja joka paikkakunnalla uudelleen. Mutta tämä mökön kuvaama tilanne on varmasti aika todellinen ongelma.Kerrotko AP kuinka se tukiverkko hankitaan? Mä voin laittaa listan siitä, mitä me ollaan miehen kanssa tässä kahden vuoden aikana tehty, kun sitä ollaan yritetty, MUTTA ei olla saatu verkostoa aikaiseksi. Mutta en ehdi tehdä sitä kuin vasta reilun tunnin päästä, mä saan sit muksun unipuuhiin.
Tätä kommenttia pidän hieman erikoisena. Monihan on tähänkin ketjuun kirjoittanut että heillä on kyllä kavereita ja ystäviä, mutta ei niin hyviä ystäviä että välttämättä näiltä saisi lastenhoitoapua. Tai sitten elämäntilanne näissä perheissä on muuten haastava.Alkuperäinen kirjoittaja samaa mieltä;28333032:Kysymys ei ole nyt siitä, voiko siihen verkostoon aina luottaa tai miten kuuluu suhtautua häihin. Vaan siitä, onko ihmisten mielestä ihan ok kasvattaa lapset siihen uskoon, että mitään vapaa-ajan suhteita normaali-ihmisillä ei olekaan muihin kuin perheeseensä. Halveksitaan kyllä peräkammarinpoikia, mutta kasvatetaan itse kokonainen sukupolvi sellaisia ja nokka pystyssä.
Kahden nikin käyttäminen samassa ketjussa on kiellettyä. Jos nyt väännetään omaa tilannetta vielä kerran rautalangasta niin meilläkin on lapsen kummit sisaruksia tai hyviä ystäviä. Ja isompia lapsia ovat joskus hoitaneet, mutta minusta on TÖRKEÄÄ olettaa, että kun kummiksi on otettu niin heillä on velvollisuus hoitaa lapsia. Ei ole! Osa kummeista on muuttanut kauemmas, osaa elää pikkuvauva-arkea, nuoret sisarukset ei ole kiinnostuneita hoitamaan ollenkaan jne. Ja isovanhempiin pidetään yhteyttä, on aina pidetty mutta pieniä lapsia eivät halunneet hoitaa. Ja toiset isovanhemmat on kuolleet. Taas kerran tuosta sinun kommentoinnista huomaa kuinka itsestään selvänä pidät niitä isovanhempia ja muuta apua. Kaikille edes elossa olevat isovanhemmat eivät ole itsestään selviä!Olisko tässä taas kyse siitä pitkäjännitteisyydestä ja kiintymyksestä? Kyllä minun tukiverkkoni on ollut muodostumassa jo 10 vuotta ennen lasteni syntymää. Esim. lasteni kummit ovat pitkäaikaisia ystäviäni.
Ja omiin vanhempiinkin on ihan pitämällä pidetty hyvää suhdetta yllä.