O
oi voi
Vieras
Näin käy monessa perheessä, kinataan kuka ostaa mitäkin ja lapsi joutuu siitä kärsimään. Miksi se menee näin?
J
"jeps"
Vieras
en ymmärrä.
ydinperheessä lapsen menot priorisoidaan, liikaakin, pitää olla kalleinta ja ostellaan turhia romuja ja leluja kun toisillakin muka on (näin meilläkin -en ole sen parempi), moni vanhempi jättää omat tarpeet liiaksikin sivuun.
sitten kun tulee ero niin näyttää siltä ainakin ulkopuoliselle, että kakaroista tulee välttämätön paha, omat menot ovatkin tärkeintä osalle eroperheistä.
ydinperheessä lapsen menot priorisoidaan, liikaakin, pitää olla kalleinta ja ostellaan turhia romuja ja leluja kun toisillakin muka on (näin meilläkin -en ole sen parempi), moni vanhempi jättää omat tarpeet liiaksikin sivuun.
sitten kun tulee ero niin näyttää siltä ainakin ulkopuoliselle, että kakaroista tulee välttämätön paha, omat menot ovatkin tärkeintä osalle eroperheistä.
?
..
Vieras
No ehkä just siksi, kun tulot eivät enää olekkaan yhteisiä. Jonkun on lapsikin elätettävä ja kun vanhemmat ovat eri talouksissa niin ei asiat mene itsestään tasan. Niistä pitäisi SOPIA ja KESKUSTELLA tietenkin, eikä kinata.
En ymmärrä minäkään. Etävanhempi maksaa lapsesta elatustukea, joka on tarkoitettu lähivanhemmalle rahalliseksi avuksi lapsen kuluihin.
Joten miksi etävanhemman tulisi sen enempää lapsen hankintoihin osallistua?
Tottahan toki, jos hän vapaaehtoisesti haluaa maksaa vaikka lapsensa harrastusmaksut tai ostaa lapselle uusia vaatteita (jos itse olisin etävanhempi, ihan ehdottomasti näin toimisin, koska haluan) niin se on toki oikein kiva. Mutta en osaisi ajatella tilannetta, joss lähtisin läivanhempana kitisemään etävanhemmalle siitä, ettei tämä maksa lapselle uutta polkupyörää, sillä hänhän maksaisi joka kk elatustukea, josta voi sitten siipaista sitä pyörääkin varten osan.
Joten miksi etävanhemman tulisi sen enempää lapsen hankintoihin osallistua?
Tottahan toki, jos hän vapaaehtoisesti haluaa maksaa vaikka lapsensa harrastusmaksut tai ostaa lapselle uusia vaatteita (jos itse olisin etävanhempi, ihan ehdottomasti näin toimisin, koska haluan) niin se on toki oikein kiva. Mutta en osaisi ajatella tilannetta, joss lähtisin läivanhempana kitisemään etävanhemmalle siitä, ettei tämä maksa lapselle uutta polkupyörää, sillä hänhän maksaisi joka kk elatustukea, josta voi sitten siipaista sitä pyörääkin varten osan.
?
..
Vieras
Samaa mieltä. Itse olen kuitenkin kysynyt lasteni isältä haluaako osallistua pyörän hankintaan tms. mutta kuitenkin ihan hyvässä hengessä suuttumatta jos ei. Mutta sitten esim mieheni eksä maksattaa esimerkiksi 40e toppapuvustakin puolet miehelläni. Siis silloin JOS sattuu joskus jotain hankkimaan, yleensä se on mieheni joka kaiken ostaa ja maksaa. Joo, hieman pistää hermoon.
Tottakai kysyä saa aina. Ei sillä etävanhemmalla voi olla aina ajantasaista tietoa siitä, mitä lapsi tarvitsee, jos hän ei ole esim. kovin tiiviisti siinä lapsen arjessa mukana. Ja mikäli vanhemmilla on välit kunnossa ja molemmilla on aito kiinnostus lasta kohtaan ja etä on sitä mieltä, että hankinta on tarpeellinen ja kohtuullinen, sekä että hällä on siihen rahaa irrottaa, en näe syytä miksei näin voisi tapahtua.
Mutta lähtökohta ei mielestäni saa olla se, että elatusmaksujen lisäksi etällä on velvollisuus osallistua lapsen muihinkin kuluihin. Hän kun jo tosiaan niitä kuluja niillä elareilla maksaa.
Eihän sitä tartte kinata. Toinen puoli maksaa sen mitä on määrätty laskelmien mukaan etän maksukyvyksi ja lähi ostaa sitten ne mitä tarvitsee. Ongelmia tulee silloin, jos lähi olettaa, että etä osallistuu yli maksukykynsä lapsen hankintoihin, vaikka lähi on jo saanut rahat.
V
"vieras"
Vieras
ei voi olettaa että lähivanhemmalla on loputtomiin rahaa ostella uusia vaatteita kun suurin osa tavaroista häviää etävanhemmalla olon aikana.
Esimerkkinä vaikkapa kuudet rukkaset jotka ovat unohtuneet etävanhemman luokse tai joista toinen pari on hävinnyt kauppareissulla, sukat, joiden toinen pari mystisesti katoaa, t-paidat joita lapsella ei ole fleecen alla kotiin tullessaan... toppahousut jotka unohtuivat ja joita etä ei vaivaudu palauttamaan koska "en mä jaksa etsiä niitä"
Esimerkkinä vaikkapa kuudet rukkaset jotka ovat unohtuneet etävanhemman luokse tai joista toinen pari on hävinnyt kauppareissulla, sukat, joiden toinen pari mystisesti katoaa, t-paidat joita lapsella ei ole fleecen alla kotiin tullessaan... toppahousut jotka unohtuivat ja joita etä ei vaivaudu palauttamaan koska "en mä jaksa etsiä niitä"
T
tilanteen mukaan
Vieras
Meillä on sellainen tilanne, jossa olemme keskenään sopineet elatustuen määrän. Halusin olla siinä kohtuullinen ja olinkin, enkä saa kuin murto-osan siitä, mitä kuuluisi saada.
Näin ollen mun mielestä mulla on oikeus pyytää etäisää osallistumaan sellaisiin asioihin, joihin mulla ei vaan yksinkertaisesti ole yksin varaa. Esim. pojan kallis harrastus, jota hän myös isän toivomuksesta jatkaa.
Näin ollen mun mielestä mulla on oikeus pyytää etäisää osallistumaan sellaisiin asioihin, joihin mulla ei vaan yksinkertaisesti ole yksin varaa. Esim. pojan kallis harrastus, jota hän myös isän toivomuksesta jatkaa.
[QUOTE="vieras";28316638]ei voi olettaa että lähivanhemmalla on loputtomiin rahaa ostella uusia vaatteita kun suurin osa tavaroista häviää etävanhemmalla olon aikana.
Esimerkkinä vaikkapa kuudet rukkaset jotka ovat unohtuneet etävanhemman luokse tai joista toinen pari on hävinnyt kauppareissulla, sukat, joiden toinen pari mystisesti katoaa, t-paidat joita lapsella ei ole fleecen alla kotiin tullessaan... toppahousut jotka unohtuivat ja joita etä ei vaivaudu palauttamaan koska "en mä jaksa etsiä niitä"[/QUOTE]
Tiedän tapauksia, jossa lähi on hommannut esim. kirpparilta etän luokse vaatteet.
Esimerkkinä vaikkapa kuudet rukkaset jotka ovat unohtuneet etävanhemman luokse tai joista toinen pari on hävinnyt kauppareissulla, sukat, joiden toinen pari mystisesti katoaa, t-paidat joita lapsella ei ole fleecen alla kotiin tullessaan... toppahousut jotka unohtuivat ja joita etä ei vaivaudu palauttamaan koska "en mä jaksa etsiä niitä"[/QUOTE]
Tiedän tapauksia, jossa lähi on hommannut esim. kirpparilta etän luokse vaatteet.
Ä
"äitipuoli"
Vieras
[QUOTE="vieras";28316638]ei voi olettaa että lähivanhemmalla on loputtomiin rahaa ostella uusia vaatteita kun suurin osa tavaroista häviää etävanhemmalla olon aikana.
Esimerkkinä vaikkapa kuudet rukkaset jotka ovat unohtuneet etävanhemman luokse tai joista toinen pari on hävinnyt kauppareissulla, sukat, joiden toinen pari mystisesti katoaa, t-paidat joita lapsella ei ole fleecen alla kotiin tullessaan... toppahousut jotka unohtuivat ja joita etä ei vaivaudu palauttamaan koska "en mä jaksa etsiä niitä"[/QUOTE]
No häviää ja häviää.. Osa voi myös mennä rikki, olla rikki jo valmiiksi, mennä liian pieneksi ja näin.
Esimerkkinä vaikkapa kuudet rukkaset jotka ovat unohtuneet etävanhemman luokse tai joista toinen pari on hävinnyt kauppareissulla, sukat, joiden toinen pari mystisesti katoaa, t-paidat joita lapsella ei ole fleecen alla kotiin tullessaan... toppahousut jotka unohtuivat ja joita etä ei vaivaudu palauttamaan koska "en mä jaksa etsiä niitä"[/QUOTE]
No häviää ja häviää.. Osa voi myös mennä rikki, olla rikki jo valmiiksi, mennä liian pieneksi ja näin.
H
"hoija"
Vieras
Ja sitten on niitä aikuisia joidenka puolisot ovat hoitaneet lastentarvikkeiden ja -vaatteiden oston aina, ja nyt järkyttyvät siitä että niitä pitää hankkia ja ne maksaakin jotain. Ja niitä tumppuja ja kurahanskoja täytyy olla varapareja ja kuinka nopeasti lapset kasvaa ja polvet menee rikki.
