Mitä mieltä olet sukupuolisensitiivisestä(/neutraalista) kasvatuksesta? Onko täällä sukupuolisensitiivisiä kasvattajia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Täällä taidetaan keskustella tuosta miehen ja naisen lihaksiston määrästä ja , että kyllä nainenkin jaksaa kantaa yms. niin sanoisin siihen kyllä...

Että on hyvä ymmärtää se tosiasia, että miehen keho on luonnollisesti lihaksikkaampi ja lihaksia vastaanottavampi kuin naisen keho. Nainen ja mies eivät voi reilusti edes urheilulajeissa vaikkapa painonnostossa kilpailla keskenään, tai juoksussa tai muussa. Oletan, ettei kukaan oleta, että minä olisin kantamassa mitään painavia, kuten sohvaa, pesukonetta kotiin, koska olen nainen. JOillain naisilla on voimaa sellaisiinkin, mutta musta on hyvä olettaa, ette ne hommat kuuluvat miehille.

Meillä tosin mies pitää itsestäänselvyytenä, että hän kantaa painavat jutut ja minä voin vaikka kävellä täysin ilman ostoskassia sisälle ja hänellä on kolme. Siinä vaiheessa ollut kyllä vähän "no anna mulle nyt edes yksi", mutta sanoo, että ei tarvitse. Ei haittaa ollenkaan, enkä koe, että nyt on sukupuolten välistä tasa-arvoa rikottu täysin.

Meillä tosin oletetaan myös, että jos tulee synttärit, niin minä leivon kakun. JOs mies leipoisi, olisi tulos vähän no...varmaan ihan syötävää, mutta no, mieluummin teen sitten itse :)

noista tyttöjen ja poikien käsityöjutuista, niin meillä ainakin oli tytöille ja pojille molempia. Oli toki vähän sukupuolijakaantunutta, koska tytöt ja pojat tietysti ryhmissä eri aikoihin. Yläasteella sai sitten itse päättää kumpaan menee käsitöihin vai puutöihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28315361:
En tiedä, mitä lehtiä olet lukenut. Itse olen kyllä lukenut sukupuolisensitiivisesti kasvattavista, sukupuolen kieltävistä en kertaakaan.

Mikä tuossa avioliittoasiassa nyt on niin hankala? Miksi sinusta avioliitto ei voisi olla käsitteenä samalla lailla sukupuolineutraali kuin vaikka "oppilas", "vauva" tai "seurustelu"?

Voihan se avioliitto olla ihan mitä vaan. Mutta mitä on SUKUPUOLINEUTRAALI AVIOLIITTO?

Niin, ei se haittaa ettei me lueta samoja lehtiä...vai mitä yritit rivien välissä viestittää? Että minä en ymmärrä lukemaani..minä luen ala-arvoisia lehtiä joissa on ikävä arvomaailma...mitä??? You tell me...
 
Viimeksi muokattu:
Täällä taidetaan keskustella tuosta miehen ja naisen lihaksiston määrästä ja , että kyllä nainenkin jaksaa kantaa yms. niin sanoisin siihen kyllä...

Että on hyvä ymmärtää se tosiasia, että miehen keho on luonnollisesti lihaksikkaampi ja lihaksia vastaanottavampi kuin naisen keho. Nainen ja mies eivät voi reilusti edes urheilulajeissa vaikkapa painonnostossa kilpailla keskenään, tai juoksussa tai muussa. Oletan, ettei kukaan oleta, että minä olisin kantamassa mitään painavia, kuten sohvaa, pesukonetta kotiin, koska olen nainen. JOillain naisilla on voimaa sellaisiinkin, mutta musta on hyvä olettaa, ette ne hommat kuuluvat miehille.

Meillä tosin mies pitää itsestäänselvyytenä, että hän kantaa painavat jutut ja minä voin vaikka kävellä täysin ilman ostoskassia sisälle ja hänellä on kolme. Siinä vaiheessa ollut kyllä vähän "no anna mulle nyt edes yksi", mutta sanoo, että ei tarvitse. Ei haittaa ollenkaan, enkä koe, että nyt on sukupuolten välistä tasa-arvoa rikottu täysin.

Meillä tosin oletetaan myös, että jos tulee synttärit, niin minä leivon kakun. JOs mies leipoisi, olisi tulos vähän no...varmaan ihan syötävää, mutta no, mieluummin teen sitten itse :)

noista tyttöjen ja poikien käsityöjutuista, niin meillä ainakin oli tytöille ja pojille molempia. Oli toki vähän sukupuolijakaantunutta, koska tytöt ja pojat tietysti ryhmissä eri aikoihin. Yläasteella sai sitten itse päättää kumpaan menee käsitöihin vai puutöihin.

Jaa, no, mä näen ton kantamisasian lähinnä käytännöllisenä juttuna. Se kantaa ken jaksaa ja jolla on habaa, sukupuolesta riippumatta. Kannanhan mä myös lasteni tavaroita ja roinia. Koska olen isompi ja vielä toistaiseksi habampi. Kyllä multa on sujuvasti hoitunut myös oma osuuteni pesukoneen kantamisessa, syystä, että muuttaessa en mielelläni anna ystävien kannettavaksi kaikkein painavimpia.
 
Voihan se avioliitto olla ihan mitä vaan. Mutta mitä on SUKUPUOLINEUTRAALI AVIOLIITTO?

Niin, ei se haittaa ettei me lueta samoja lehtiä...vai mitä yritit rivien välissä viestittää? Että minä en ymmärrä lukemaani..minä luen ala-arvoisia lehtiä joissa on ikävä arvomaailma...mitä??? You tell me...

Ei, vaan en tiedä mitä lehtiä olet lukenut - esim. samanko lehden eri numeron kuin minä, vai onko jossain minun käsiini osumattomissa lehdissä ollut paljon artikkeleja sukupuolen kieltävistä vanhemmista. Itse en ole tällaisiin artikkeleihin törmännyt koskaan. Sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta kyllä olen lukenut monia artikkeleita.

Sukupuolineutraali avioliitto on avioliitto, jonka voi "solmia" henkilöiden sukupuolesta riippumatta. Siis sukupuolella ei ole väliä sen suhteen, voiko mennä naimisiin. Mutta kyllähän sä sen jo tiesitkin. Siis avioliittoinstituutio voi olla sukupuolineutraali.

Mutta ehkä olet vain lukenut sanan väärin. Sukupuolineutraali avioliittolaki lienee varmaan se, mitä haet, eikös vaan?
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28315503:
Ei, vaan en tiedä mitä lehtiä olet lukenut - esim. samanko lehden eri numeron kuin minä, vai onko jossain minun käsiini osumattomissa lehdissä ollut paljon artikkeleja sukupuolen kieltävistä vanhemmista. Itse en ole tällaisiin artikkeleihin törmännyt koskaan. Sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta kyllä olen lukenut monia artikkeleita.

Sukupuolineutraali avioliitto on avioliitto, jonka voi "solmia" henkilöiden sukupuolesta riippumatta. Siis sukupuolella ei ole väliä sen suhteen, voiko mennä naimisiin. Mutta kyllähän sä sen jo tiesitkin.

Okei, no en tiennyt. Kiitos briiffauksesta.
 
[QUOTE="vieras";28314831]Lapsihan on tyttö tai poika. Kuuluu ihan perusasiaan tuo ja nään vain haittaa siitä, jos lapselta esim. salaillaan tuota tietoa eikä asiasta puhuta. Johan siinä identiteetti kärsii, jos lapsen annetaan ymmärtää, että sukupuolessa on jotain häpeällistä.
Kyllä itse olen sekä tyttöjen että poikien äitinä huomannut, että tytöt on tyttöjä ja pojat poikia ilman eri ohjaustakaan.
Yksi tytöistä näki pienenä elämänsä ensimmäisen vauvanuken (en ollut tajunnut ostaa, kun ekat oli poikia), oli noin 9kk ikäinen. Kyllä oli ilme näkemisen arvoinen, kun tyttö huokasi ja konttasi vauvanuken luo ja alkoi heti hoitamaan. En tuollaista pojilla koskaan nähnyt.[/QUOTE]

Miksi täällä jauhetaan koko ajan tuota, etteikö lapsi saisi tietää omaa sukupuoltaan?

Ja mitä vauvanukke-esimerkkiisi tulee - niin, mistä tuo nyt sitten sinusta kertoo? Lapsi näkee uuden lelun ja menee leikkimään sillä. Jos ajattelet nyt, että omien lastesi perusteella voidaan vetää universaali johtopäätös, että 9kk:n ikäisiä tyttövauvojakin kiinnostaa vauvojen hoivaaminen, mutta pikkupoikia ei, niin sori - ei oikein taida olla pätevä tutkimustulos.
 
Viimeksi muokattu:
Jaa, no, mä näen ton kantamisasian lähinnä käytännöllisenä juttuna. Se kantaa ken jaksaa ja jolla on habaa, sukupuolesta riippumatta. Kannanhan mä myös lasteni tavaroita ja roinia. Koska olen isompi ja vielä toistaiseksi habampi. Kyllä multa on sujuvasti hoitunut myös oma osuuteni pesukoneen kantamisessa, syystä, että muuttaessa en mielelläni anna ystävien kannettavaksi kaikkein painavimpia.

No niin...kävisihän se muuttaminen tyttöporukallakin jotenkin. Itse olen vaan tottunut siihen, että mies tuo kaverinsa muuttoavuksi ja miehet siis kantavat lähes kaiken. Itse tuon kevyet tavarat ja siivoan asunnon lähtiessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28315549:
Miksi täällä jauhetaan koko ajan tuota, etteikö lapsi saisi tietää omaa sukupuoltaan?

Ja mitä vauvanukke-esimerkkiisi tulee - niin, mistä tuo nyt sitten sinusta kertoo? Lapsi näkee uuden lelun ja menee leikkimään sillä. Jos ajattelet nyt, että omien lastesi perusteella voidaan vetää universaali johtopäätös, että 9kk:n ikäisiä tyttövauvojakin kiinnostaa vauvojen hoivaaminen, mutta pikkupoikia ei, niin sori - ei oikein taida olla pätevä tutkimustulos.

Tuskinpa universaalia johtopäätöstä, mutta et kai sinä ole se joka määrittelee johtopäätösten paikkansapitävyyden...etenkään tilanteissa joissa et itse ole ollut mukana.
 
Möröäiti, mitä tämä hulvaton pätemisentarve, oikeassa olemisen pakko ja päätuomarin roolin varastaminen kertoo sinusta? Minusta riviesi välistä voi lukea ettet missään tapauksessa tee mitään sensitiivistä tai neutraalia vaan jyräät omia mielipiteitäsi höyryjyrän lailla itsepäisesti eteenpäin todella vastaamatta esitettyihin kysymyksiin. Se että olet jotain mieltä ei tee siitä totta tai tavoittelemisen arvoista.
 
Tästä sensitiivisyydestä on tehty tutkimuksia, eikä Suomessa todellakaan suurin osa kasvata sensitiivisesti. Ihmiset olettavat ja odottavat lapsilta eri asioita sukupuolen perusteella. Esimerkkinä nyt vaikka päiväkodeissa tehty tutkimus, jossa hoitajat reagoivat huomattavasti nopeammin poikien avunpyyntöihin ja toisaalta odottivat tytöiltä paljon suurempaa oma-aloitteisuutta kuin pojilta.

Koulututkimuksessa puhutaan piilo-opetussuunnitelmasta: poikien oletetaan olevan suulaampia, he saavat keskeyttää puheen tyttöjä useammin, olevan parempia matikassa, villimpiä ja motorisesti lahjakkaampia. Jos tämmöistä havaitaan kouluissa, niin lienee selvää että sama ilmiö näkyy kodeissa.

Ero on se, että ammattikasvattajia koulutetaan pois noista pinttymistä ja opetetaan sukupuolisensitiivisyyteen, mutta vanhemmat voivat tahoillaan hääräillä miten haluavat..
 
Tuskinpa universaalia johtopäätöstä, mutta et kai sinä ole se joka määrittelee johtopäätösten paikkansapitävyyden...etenkään tilanteissa joissa et itse ole ollut mukana.

taitaapa olla tilastotieteilijä se määrittelijä sitten viime kädessä. jos mörköäireellä on tilastotieteestä sinua paremmat tiedot, niin sitten hän luultavasti osuu lähemmäs totuutta. ja lukemani perusteella arvelisin näin olevan.
 
Tästä sensitiivisyydestä on tehty tutkimuksia, eikä Suomessa todellakaan suurin osa kasvata sensitiivisesti. Ihmiset olettavat ja odottavat lapsilta eri asioita sukupuolen perusteella. Esimerkkinä nyt vaikka päiväkodeissa tehty tutkimus, jossa hoitajat reagoivat huomattavasti nopeammin poikien avunpyyntöihin ja toisaalta odottivat tytöiltä paljon suurempaa oma-aloitteisuutta kuin pojilta.

Koulututkimuksessa puhutaan piilo-opetussuunnitelmasta: poikien oletetaan olevan suulaampia, he saavat keskeyttää puheen tyttöjä useammin, olevan parempia matikassa, villimpiä ja motorisesti lahjakkaampia. Jos tämmöistä havaitaan kouluissa, niin lienee selvää että sama ilmiö näkyy kodeissa.

Ero on se, että ammattikasvattajia koulutetaan pois noista pinttymistä ja opetetaan sukupuolisensitiivisyyteen, mutta vanhemmat voivat tahoillaan hääräillä miten haluavat..

Jaa. Vai vanhemmat oikein hääräilevät.
 
No niin...kävisihän se muuttaminen tyttöporukallakin jotenkin. Itse olen vaan tottunut siihen, että mies tuo kaverinsa muuttoavuksi ja miehet siis kantavat lähes kaiken. Itse tuon kevyet tavarat ja siivoan asunnon lähtiessä.

Tottumiskysymyksiä tosiaan. Joissain porukoissa kaikille on ok, että mökkireissulla naiset hääräävät keittiössä ja miehet hakkaavat halot. Mun kaveripiirissä tuollaisesta tulisi outo fiilis, koska moni miehistä kokkaa paremmin kuin vaimonsa ja itsekin olen niitä naisia, että ennemmin valitsen kirveen heiluttamisen kuin salaatinrepimisen. Vihaan sitä tunnetta, kun koen että mun pitäisi tehdä jotain vain siksi, että olen nainen, ei siksi, mitä osaan.
 
[QUOTE="Jjjjj";28315869]Jaa. Vai vanhemmat oikein hääräilevät.[/QUOTE]

No nähtävästi, kun moni tässäkin keskustelussa on sitä mieltä, että he kohtelevat lapsiaan samalla tavoin, olivatpa tyttöjä tai poikia. Se ei, varsinkaan ilman sukupuolisensitiivisyyttä, ole tässä(kään) kulttuurissa edes mahdollista.

Hääräilyksi minä sitä kutsun, kun mistään mitään tietämättä mutu-tuntumalla mukuloita kasvatetaan. Pahoittelen jos loukkaan metodejasi.
 
Tottumiskysymyksiä tosiaan. Joissain porukoissa kaikille on ok, että mökkireissulla naiset hääräävät keittiössä ja miehet hakkaavat halot. Mun kaveripiirissä tuollaisesta tulisi outo fiilis, koska moni miehistä kokkaa paremmin kuin vaimonsa ja itsekin olen niitä naisia, että ennemmin valitsen kirveen heiluttamisen kuin salaatinrepimisen. Vihaan sitä tunnetta, kun koen että mun pitäisi tehdä jotain vain siksi, että olen nainen, ei siksi, mitä osaan.

Mua ärsyttää ne bileet, jossa akat pakkautuu keittiöön puhuu naisten juttuja ja miehet juo olohuoneessa kaljaa. Ja näitä juhlia on tullut nähtyä.. Vähän sukupuolisensitiivisyyttä kaipaisin ;)
 
Sukupuolineutraalia kasvatusta voidaan alkaa työstämään tässä yhteiskunnassa vasta sitten, kun naisen euro on euro, -eikä 0,80 senttiä.

Sehän tulisi Petra-Iirollekkin järkytyksenä saada vasta aikuisiällä tietää olevansa "nainen", kun tienaa -20% vähemmän kuin vehkeet haaroissa roikkuva kolleega, eli "mies".
 
Tuskinpa universaalia johtopäätöstä, mutta et kai sinä ole se joka määrittelee johtopäätösten paikkansapitävyyden...etenkään tilanteissa joissa et itse ole ollut mukana.

Niin, no väännetään nyt rautalangasta: yksittäisen vauvan käytöksestä et voi vetää universaaleja johtopäätöksiä. Voit vain havainnoida ja tulkita sen yhden vauvan käytöstä ja mahdollisia kiinnostuksen kohteita. Tosin kehotan silti tietynlaiseen kriittiseen ajatteluun tässäkin - onko 9kk:n ikäisen kohdalla kyse todella "naisellisesta hoivavietistä" vai vain kiinnostuksesta uutta tavaraa kohtaan?

Itse tiedän paljon pikkupoikia, jotka ovat innoissaan vauvoista. Oma tyttärenikin on aina tykännyt vauvoista, mutta ei ole koskaan juurikaan leikkinyt nukeilla. Yleensä on muuten ihan luonnollista, että vauvat kiinnostuvat toisista vauvoista - ja on todennäköisempää, että kyseessä on kiinnostus itsensä kaltaisia olentoja kohtaan kuin hoivavietistä.
 
Möröäiti, mitä tämä hulvaton pätemisentarve, oikeassa olemisen pakko ja päätuomarin roolin varastaminen kertoo sinusta? Minusta riviesi välistä voi lukea ettet missään tapauksessa tee mitään sensitiivistä tai neutraalia vaan jyräät omia mielipiteitäsi höyryjyrän lailla itsepäisesti eteenpäin todella vastaamatta esitettyihin kysymyksiin. Se että olet jotain mieltä ei tee siitä totta tai tavoittelemisen arvoista.

Mihin kysymykseen olen jättänyt vastaamatta? Sori, jos jotain on mennyt ohi, palaan asiaan.
 
No nähtävästi, kun moni tässäkin keskustelussa on sitä mieltä, että he kohtelevat lapsiaan samalla tavoin, olivatpa tyttöjä tai poikia. Se ei, varsinkaan ilman sukupuolisensitiivisyyttä, ole tässä(kään) kulttuurissa edes mahdollista.

Hääräilyksi minä sitä kutsun, kun mistään mitään tietämättä mutu-tuntumalla mukuloita kasvatetaan. Pahoittelen jos loukkaan metodejasi.

Mielenkiintoista. Olen aina kuvitellut vanhempien olevan päävastuussa lastensa arvomaailman kasvattamisesta ja muista vastaavista. Jos tykkäät itse lykätä vastuun lapsistasi jonkun toisen harteille niin kivat sulle. Miksi ylipäänsä kuvittelet sensitiivisen kasvatuksen olevan se ainoa oikea tapa ja muu on hääräilyä? Vastaavia dogmia tapaa jossain vl-foorumilla.

Oletko sinä niitä ihmisiä jolle kaikki täytyy kädestä pitäen näyttää ja kirjasta opetella? Viittaan viimeiseen virkkeeseesi. Mutulla tässä kuule mennään ihan kaikki, myös te sensitiiviset paremmat ihmiset.
 
Itselläni ei sinänsä ole tätä muotioikkua vastaan mitään, kukin kasvattaa lapsensa kuten haluaa. Sen sijaan en voi sietää sellaisia ihmisiä kuin tässäkin ketjussa esiintyy, eli otetaan joku juttu ja uskonnollisen hurmoksen kaltaisessa tilassa todistellaan oman dogmin ja oman itsensä paremmuutta. Todellista keskustelua ei synny kun ihmiset eivät kykene vastaanottamaan toisen osapuolen näkymystä vaan paasataan ja demonisoidaan asioita me-te-asetelmaksi.

Luulen että se näissä eri kasvatusmenetelmien tai elämäntapaintiaanien jutuissa valtaosaa ärsyttääkin. Rummun lyöminen omasta asiasta.

Ja ennen kuin kukaan idiootti ehtii itsestäänselvyyksiä laukoa niin kyllä: tiedän mistä on kyse ja jossain määrin toimin itsekin näin. En kuitenkaan allekirjoita kaikkia väitteitä kuten kriittisesti uusiin asioihin suhtautuvan ihmisen ei tulekaan. Olen avoin kaikelle uudelle jos koen sen mielekkääksi. Olen myös valmis muuttamaan mielipiteitäni mikäli joku esittää riittävän hyvät perustelut asian puolesta tai vastaan. Fanaatikkoja en siedä missään asiassa.
 

Yhteistyössä