Olenko nipo ja liian vaativa?

[QUOTE="car";28307655]Tän voi käsittää vittuiluksi, mut miksi ihmeessä otitte raskausaikana koiranpennun, pari kuukautta ennen laskettua aikaa? Onhan siinä pentukoirassa hommansa vaikka ois pienikokoinenkin... saati sitten isossa, jos ei ole kuin perheenjäsenten käsiteltävissä. Mut käsket äijän hommata koirille hoidon, kun sun tilantees ei mahdollista niitten kanssa ulkoilua ja äijä ei oo niitä hoitamassa.[/QUOTE]

Monestakin syystä otettiin uusi koira lapsen tulosta huolimatta, ja tiedostettiin kyllä että tämä aika ei ole helpoin, mutta siitä selvitään. Koiria ei pysty hakemaan kaupasta juuri silloin kun itselle parhaiten sopii, vaan sopivia pentueita tulee silloin tällöin. Pentu oltaisiin otettu jo aiemmin, jos sopiva pentu olisi jostain löytynyt.

Tämä sektiosta toipumisen aika on se haasteellisin, sen jälkeen en näe ongelmaa kun asiat järjestelee tiedostaen sekä vauvan että pennun olemassaolon ja tarpeet. Kyseessä ei ole minun pentuni, vaan meidän, mies halusi sitä vähintään yhtä paljon kuin minäkin ja yhdessä pohdittiin sen hankinta. Eli en nyt ole lykkäämässä koiraani miehen vaivoiksi, vaan yhdessä miehen kanssa hoidetaan yhteinen lapsi ja yhteiset koirat. Ja kun olosuhteiden takia en juuri nyt pysty koiria hoitamaan, se on väliaikaisesti vain miehen tehtävä. Kun olen toipunut, koirat hoidetaan taas yhdessä kuten tähänkin asti.

 

Vähän ot, mutta just tuon takia mielestäni koirat ja vastasyntynyt vauva ei mahdu samaan talouteen.
Varsinkin jos mies on kypsymätön pojankloppi, joka miettii vain omia menojaan...

 

Ai että mies ei käyttänyt valtaa ollenkaan kun päätti asioista yksin? Tällä hetkellä kun miehen meno sattuu vaikuttamaan minun elämääni hyvin voimakkaasti, ei hän siinä kohtaa päättänyt vain omista menemisistään. Lapsi on yhdessä hankittu, vaikka minä joudunkin nyt kärsimään. Mielestäni molemmilla on vastuu arjen sujumisesta, ei voi mennä niin että "kun olet itsesi tuohon tilaan saattanut niin pärjäile". En minäkään pääse harrastuksiini vielä moneen viikkoon tästä tilanteesta johtuen, miten miehen jääminen yhdeltä pidemmältä reissulta pois olisi sen vakavampaa? Harrastuksissa hän on kuitenkin voinut edelleen käydä, ainoa ongelma on pitkä poissaolo kotoa. Ja kyllä, kaiken voi sumplia, herää vaan kysymys miksei sitä alunperinkin oltaisi voitu sumplia ja sopia yhdessä, ilman mitään vallankäyttöjä mihinkään suuntaan.

Voi voi, teillä tulee olemaan vielä paljon riitaa ja ongelmia. Jos imetät, et pääse harrastuksiin vielä pitkään aikaan, ja miksi pitäisikään? Et voi verrata itseäsi mieheen , koska sinä synnytät ja sinä imetät. Sitä kannattaa ajatella, että kaikessa ei voi olla tasa-arvoinen, kun tekee lapsia.
Ihme jankkaamista jostain harrastuksesta. Jos miehesi olisi kypsä isäksi, hän ei olisi suunnitellut tällaista yllätystä, joten suoralta kädeltä voi sanoa, että hän on epäkypsä, ja tulette taistelemaan vielä monta taistelua että kuka saa mennä ja minne.

Kaikkein idiooteimpaa oli ottaa pentukoira samaan aikaan kun vauva syntyy. Itse olette tehneet elämänne hankalaksi. Kannattaisko vaan yrittää pärjätä eikä vaan valittaa.

 

Ei ole pihaa, jonne koirat voisi laittaa. Ja pentu on 4 kuukautta vanha, tuollainen käytös on sen ikäiselle ihan normaalia, enkä ole huolissani sen jälkeen kun pystyn taas hallitsemaan koiraa myös fyysisesti.

Menee vähän ot:ksi, mutta mielestäni tuommoinen käytös ei ole pennulle normaalia. Tai siis kyllähän ne sitä yrittää mutta rajat tulee olla. Mielestäni on aika huolestuttavaa, että koira on 4kk ja nyt jo semmoinen käsiteltävä ettei sille oikein kukaan pärjää. Mitäs sitten kun päättää vähän hyppiä vauvan päällä tmv?

 

[QUOTE="vieras";28307782]Voi voi, teillä tulee olemaan vielä paljon riitaa ja ongelmia. Jos imetät, et pääse harrastuksiin vielä pitkään aikaan, ja miksi pitäisikään?.[/QUOTE]

Ihanko tosissasi olet sitä mieltä että imettävä äiti ei poistu hetkeksikään vauvan luota? Sitä varten on rintapumppu ja tuttipullot, että vauva saa ruokaa, vaikka äiti olisikin muutaman tunnin poissa. Se, että äiti esim. hoitaa kuntoaan harrastamalla liikuntaa (ja siinä samalla tulee mielenterveyttäkin ylläpidettyä...), ei ole perheeltä pois vaan päinvastoin hyväkuntoinen ja iloinen äiti jaksaa hoitaa lapsensakin paremmin.

 

[QUOTE="vieras";28307782]Voi voi, teillä tulee olemaan vielä paljon riitaa ja ongelmia. Jos imetät, et pääse harrastuksiin vielä pitkään aikaan, ja miksi pitäisikään? Et voi verrata itseäsi mieheen , koska sinä synnytät ja sinä imetät. Sitä kannattaa ajatella, että kaikessa ei voi olla tasa-arvoinen, kun tekee lapsia.[/QUOTE]

Kyllähän äitikin tarvitsee oman aikansa ja harrastuksensa ja isä voi aivan yhtälailla hoitaa vauvaa. Jos ei imettää mutta ruokkia muuten. Tai lapsen voi ottaa mukaan harrastuksiin. On ihan väärin ajateltu että "koska nainen synnyttää niin naisen pitää hoitaa lasta ensimmäiset vuodet yksin". Miksi muka? Tuollaisia luuloja voi lähteä rohkeasti kyseenalaistamaan eikä ottaa itsestäänselvinä totuuksina. Hyvin pitkälle voi olla tasa-arvoinen vaikka tekee lapsia. Se vaan vaatii enemmän kuin perinteisiin rooleihin uppoutuminen.
Ap:lle: Miehesi kuulostaa lapselliselta, kyllä tuossa tilanteessa pitäisi riittää ne muutaman harrastuskertaa viikossa eikä lähteä yön yli estävään reissuun kun vaimo toipilas ja villi koirakin vielä.

 

Ihanko tosissasi olet sitä mieltä että imettävä äiti ei poistu hetkeksikään vauvan luota? Sitä varten on rintapumppu ja tuttipullot, että vauva saa ruokaa, vaikka äiti olisikin muutaman tunnin poissa. Se, että äiti esim. hoitaa kuntoaan harrastamalla liikuntaa (ja siinä samalla tulee mielenterveyttäkin ylläpidettyä...), ei ole perheeltä pois vaan päinvastoin hyväkuntoinen ja iloinen äiti jaksaa hoitaa lapsensakin paremmin.

Jep. Oma aika ja liikunnalliset harrastukset on hyviä itse kullekin eikä lapsen tarvi niitä automaattisesti viedä pois.

Mielestäni tässä ei ole ongelmana lapsen arkeen tuomat muutokset vaan nimenomaan tuo isosta leikkauksesta toipuminen. Ihan sama jos mies olisi joutunut johonkin leikkaukseen, yhä kivulias toipilas eikä pysty kunnolla ulkoilemaankaan ja nyt hänet jätettäisiin yksin vauvan ja isojen koirien kanssa.

Ei se sektiosta toipuminen ikuisuuksia vie ja eiköhän ne koirat sitten hoidu ihan normaalisti.

 

Menee vähän ot:ksi, mutta mielestäni tuommoinen käytös ei ole pennulle normaalia. Tai siis kyllähän ne sitä yrittää mutta rajat tulee olla. Mielestäni on aika huolestuttavaa, että koira on 4kk ja nyt jo semmoinen käsiteltävä ettei sille oikein kukaan pärjää. Mitäs sitten kun päättää vähän hyppiä vauvan päällä tmv?

Niin, kyllähän ne sitä yrittää ja rajat pitää olla, olen aivan samaa mieltä. Kun pennulla kierrokset nousee riittävästi, se ei enää kuuntele käskyjä, vaan siitä pitää pitää kiinni ja estää epätoivottu käytös sitä kautta. Enpä ole tavannut montaakaan (muistaakseni yhtäkään) tuon ikäistä pentua, joka tottelisi moitteettomasti pelkkiä sanallisia käskyjä. Ongelmaa ei olisi, jos voisin toimia kuten normaalisti toimin, mutta vielä parantumattoman leikkaushaavan kanssa en voi ottaa kiinni riehuvasta isosta pennusta. Eli kyllä sille normaalitilanteessa pärjää oikein hyvin, ei ole kyse siitä, etteikö pennulle oikein kukaan pärjäisi. Kun tietää mitä tekee, eikä arkaile, homma kyllä onnistuu. Vaikeampaa on vaatia koiriin tottumattomilta kylään tulevilta sukulaisilta, että saisivat ison riehuvan pennun kuriin itseään ja koiraa satuttamatta.

Koiria on ollut ennenkin ja ne on pennusta saakka koulutettu itse hyvällä menestyksellä, mutta kyseessä on kovapäisin tapaus tähän mennessä. Koirat ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin, en tuota vielä luonnevikaiseksi sanoisi vaikka se haastava tapaus onkin. Tähän mennessä aikuiset koiramme on onnistuttu kasvattamaan luotettaviksi, hyvin käyttäytyviksi koiriksi, joten olen luottavainen tämänkin suhteen.

 

Ihanko tosissasi olet sitä mieltä että imettävä äiti ei poistu hetkeksikään vauvan luota? Sitä varten on rintapumppu ja tuttipullot, että vauva saa ruokaa, vaikka äiti olisikin muutaman tunnin poissa. Se, että äiti esim. hoitaa kuntoaan harrastamalla liikuntaa (ja siinä samalla tulee mielenterveyttäkin ylläpidettyä...), ei ole perheeltä pois vaan päinvastoin hyväkuntoinen ja iloinen äiti jaksaa hoitaa lapsensakin paremmin.

En sanonut ettei äiti voi poistua hetkeksikään vauvan luota. Mistä niin luit?
Vihjaisin vain, että on kuitenkin enemmän äidin asia hoitaa vastasyntynyttä, kuin isän. Äiti osaa lukea lapsen tarpeita vastasyntyneestä paremmin kuin isä, koska äidillä on se linkki jo muodostunut vauvaan, isä vasta opettelee tuntemaan vauvaa. Biologia tekee asiasta sellaisen, että äidin suhtautuminen esim vauvan itkuun on erilainen kuin isän. Ja äiti on sattumalta se, jolta tihkuu maitoa rinnoista, ei isä.
Pointti tässä kuitenkin oli se, että jos alat kilpailemaan miehesi kanssa siitä kumpi saa mennä harrastuksiin, on tilanne jo päälaellaan. Miksi et voisi nyt vaan keskittyä vauvaan, jos olet vasta 2 viikkoa sitten synnyttänyt? Etkö pysty nauttimaan vauvan hoidosta?( Jos pääsi hajoaa jo 2 viikon jälkeen, mitä tapahtuu parissa kuukaudessa,kun vauva valvottaa ja nukkumisrytmit ovat vielä sekaisin? Joillain vauvoilla menee puoli vuotta tai vuosi, kunnes nukkuvat yön yli)Onko mielessäsi vain harrastukset, että kumpi teistä pääsee nopeammin harrastuksiin, ja kumman hoidettavaksi vauva jää? Alkaa pahasti kuulostaa siltä ettette kumpikaan ole oikein valmistautuneet siihen, mitä vauvan hoitaminen on. Ja pariviikkoinen nukkuu vielä paljon, hoitaminen rankkenee paljon enemmän kun vauva alkaa pian saada vatsavaivoja, eikä ehkä nukukaan niin hyvin jne. Kyllä siinä tarvitaan tiimi, jotta yhdessä voidaan päättää kumpi saa nukkua kun toinen kantelee huutavaa vauvaa keskellä yötä. Myös erittäin naiivia ottaa koiranpentu taloon samaan aikaan, siinä voi pahimmassa tapauksessa vauvalle tapahtua jotain. En nyt tullut haukkumaan tähän ketjuun, mutta pieni herättely todellisuuteen sinulla on nyt edessä. Kun vielä meinaat koiranpennunkin kouluttaa tuossa samalla:/

Ja sinulle tiedoksi, äiti pystyy kyllä hoitamaan kuntoaan vaunulenkeillä kun vauva nukkuu. Ei ole mikään pakko juosta heti jonnekin harrastuksiin heti kun kykenee, ja riidellä hoitovuoroista miehen kanssa. En sano että harrastuksissa olisi mitään pahaa, mutta en myöskään ymmärrä sitä tarvetta heti paeta kotoa kun vauva on juuri syntynyt. Kaiken lisäksi kaikki vauvat eivät edes huoli tuttia tai tuttipulloa.
Joten on mahdollista että et todella PÄÄSE harrastuksiin vielä pitkiin aikoihin, sitä tarkoitin. Äidin on kyettävä löytämään sitä iloisuutta myös siitä arjesta, eikä vain siitä että pääsee pois lapsen luota. Viesteistäsi huokuu katkera sävy, olet jo nyt katkera miehellesi että hän pääsee helpommin livistämään kotoa pois omiin menoihinsa, ja sinä joudut hoitamaan lasta. Aivan väärä asenne.

 

Ihania nää "ensimmäiseksi koirat pois perheestä" -kommentit, miten tämä nyt liittyy asiaan? Eiköhän aloittaja ole koiran ottamisensa miettinyt silloin kun sen aika on ollut ja koirat nyt ovat jo perheessä, joten miksi siitä pitää alkaa nillittämään, koirat nyt ovat ja pysyvät perheessä, ei ne mitään pois annettavia esineitä ole.

Vai etsittekö te lapsillekin uuden kodin, kun tulee jotain vaikeuksia esimerkiksi lapsennhoidon kanssa?

 

[QUOTE="Vieras";28307959]Ihania nää "ensimmäiseksi koirat pois perheestä" -kommentit, miten tämä nyt liittyy asiaan? Eiköhän aloittaja ole koiran ottamisensa miettinyt silloin kun sen aika on ollut ja koirat nyt ovat jo perheessä, joten miksi siitä pitää alkaa nillittämään, koirat nyt ovat ja pysyvät perheessä, ei ne mitään pois annettavia esineitä ole.

Vai etsittekö te lapsillekin uuden kodin, kun tulee jotain vaikeuksia esimerkiksi lapsennhoidon kanssa? [/QUOTE]

Tämä ketju on huvittava. Ap:lla ei ole mitään käsitystä lapsiperhe-arjesta.

 

[QUOTE="Vieras";28307959]Ihania nää "ensimmäiseksi koirat pois perheestä" -kommentit, miten tämä nyt liittyy asiaan? Eiköhän aloittaja ole koiran ottamisensa miettinyt silloin kun sen aika on ollut ja koirat nyt ovat jo perheessä, joten miksi siitä pitää alkaa nillittämään, koirat nyt ovat ja pysyvät perheessä, ei ne mitään pois annettavia esineitä ole.

Vai etsittekö te lapsillekin uuden kodin, kun tulee jotain vaikeuksia esimerkiksi lapsennhoidon kanssa? [/QUOTE]

ethän sä nyt ihan vakavissasi vertaa koiria ja lapsia ethän? tottakai hurtan voi antaa pois, se on eläin eikä mikään täysivaltainen perheenjäsen, toisin kuin lapsi

tääkin on täysin ot, mun pisti silmään toi kommentti isoista koirista ja ettei ole omaa pihaa. Miksi ottaa jotain isoja koiria kerrostaloon vielä kaksin kappalein?

 

[QUOTE="vieras";28307970]Tämä ketju on huvittava. Ap:lla ei ole mitään käsitystä lapsiperhe-arjesta.[/QUOTE]

Tai jollain ei ole mitään käsitystä sektiosta (tai muusta isosta leikkauksesta) toipumisesta...?

Neljän sektion ja siis neljän lapsen kokemuksella oli kyllä paljonkin asioita joissa tarvitsin noina viikkoina miehen apua vaikka muuten olenkin pärjännyt myös yksin.

 

Tai jollain ei ole mitään käsitystä sektiosta (tai muusta isosta leikkauksesta) toipumisesta...?

Neljän sektion ja siis neljän lapsen kokemuksella oli kyllä paljonkin asioita joissa tarvitsin noina viikkoina miehen apua vaikka muuten olenkin pärjännyt myös yksin.

Itse ajattelisin, että sekä ap että hänen miehensä ovat olleet ajattelemattomia
ottaessaan koiranpennun. Sektiota ei aina voi ennustaa, mutta pitäähän sekin vaihtoehto ottaa huomioon. Eli itse ovat tilanteensa valinneet. Turha valittaa täällä, jos toinen ei halua auttaa. Yhdessä ovat lapsen tehneet, ja mies kykenemätön ymmärtämään ap:ta sektioarpineen. Jokainen mies ei kykene olemaan kotona 24/7 vauvan synnyttyä, mutta koiranpennun ja vauvan hoitamisen samaan aikaan olisi voinut omilla valinnoillaan estää.

 

Miten hoidat tuon huushollin kun mies lähtee töihin? Koirat sisällä 8-9 tuntia ja sinä ratkenneena vauvan kanssa? Ihme kilpailua jo nyt "omista ajankäytöistään". Myy koirat tai vauva pois niin voitte molemmat täysin rinnoin ilman kellonaikoja harrastaa.

 

[QUOTE="vieras";28308067]Itse ajattelisin, että sekä ap että hänen miehensä ovat olleet ajattelemattomia
ottaessaan koiranpennun. Sektiota ei aina voi ennustaa, mutta pitäähän sekin vaihtoehto ottaa huomioon. Eli itse ovat tilanteensa valinneet. Turha valittaa täällä, jos toinen ei halua auttaa. Yhdessä ovat lapsen tehneet, ja mies kykenemätön ymmärtämään ap:ta sektioarpineen. Jokainen mies ei kykene olemaan kotona 24/7 vauvan synnyttyä, mutta koiranpennun ja vauvan hoitamisen samaan aikaan olisi voinut omilla valinnoillaan estää.[/QUOTE]

Itsekään en ottaisi koiranpentua vauva-aikana mutta toisaalta koiraharrastajilla on noissa vähän muitakin kriteereitä. Toisaalta sektiosta toipuminen vie joitain viikkoja. Jos nyt oikein varman päälle laskee niin eihän sitä koiraa voisi koskaan ottaa sillä ihan hyvin voi vaikka katkaista jalkansa ja olla kykenemätön ulkoiluttamaan koiraa jonkin aikaa. Loppupelissä turha valittaa mistään.

Kyllä meillekin on lapsia tehty ihan tietoisesti tilanteeseen jossa on edessä sektio ja olen ollut kykenemätön hoitamaan yksin isompia lapsia tuolloin. Mies on sitten joka kerta järjestänyt itselleen vapaat ja ottanut silloin vastuun isommista lapsista ja niistä kotihommista mitkä on minulta olleet kiellettyjä. Omat menonsa ja harrastuksensa on sitten sopeuttanut tuohon - niin kuin minäkin.

En ap:n kohdalla näe myöskään tuossa isompaa ongelmaa. Ilmeisesti mies ei vaan tajua miten kipeä hän on. Siksi tuon voisi helposti ratkaista selittämällä miehelle tilanteen, eli että ap ei tällä hetkellä ole kykenevä hoitamaan koiria. Miehen harrastusreissu on ihan ok jos hän kykenee järjestämään koirille hoitajan, muussa tapauksessa hänen on ikävä kyllä jäätävä kotiin koirista huolehtimaan.

 

Minusta ehkä ylireagoit. Voit kai pyytää miestäsi hankkimaan apua sinulle tai hankkia itse ? Hän on kuitenkin melkein 2vk sinua passannut eli ansainnut mielestäni vapaapäivän kavereidensa kanssa. Toisaalta ymmärrän sinua, olet varasti todella kipeä ja väsynyt raskaudesta. Vinkkini on että annat miehen mennä ja pyydät esim isovanhempia, kaveria tmv auttamaan sinua Pikaista paranemista ! <3

 

Voisiko se ukko ottaa sen koiranpennun tai molemmat koirat mukaansa tai keksiä niille hoitajan? Jos ei, ei reissuun voi lähteä, ihan yksinkertaisesti. Ei kai mies sitä halua, että pyörryt pissalenkille tai koira hyppää sua vasten ja suhun sattuu. Ei voi haluta.

 

Voisiko se ukko ottaa sen koiranpennun tai molemmat koirat mukaansa tai keksiä niille hoitajan? Jos ei, ei reissuun voi lähteä, ihan yksinkertaisesti. Ei kai mies sitä halua, että pyörryt pissalenkille tai koira hyppää sua vasten ja suhun sattuu. Ei voi haluta.

Idiootti ukko, ei voi muuta sanoa. Ja aika idioottimainen aloituskin.
Kai nyt jokainen osaa hankkia itselleen apua, jos puoliso häippäsee.

 

[QUOTE="vieras";28307924]En sanonut ettei äiti voi poistua hetkeksikään vauvan luota. Mistä niin luit?
Vihjaisin vain, että on kuitenkin enemmän äidin asia hoitaa vastasyntynyttä, kuin isän. Äiti osaa lukea lapsen tarpeita vastasyntyneestä paremmin kuin isä, koska äidillä on se linkki jo muodostunut vauvaan, isä vasta opettelee tuntemaan vauvaa. Biologia tekee asiasta sellaisen, että äidin suhtautuminen esim vauvan itkuun on erilainen kuin isän. Ja äiti on sattumalta se, jolta tihkuu maitoa rinnoista, ei isä.
Pointti tässä kuitenkin oli se, että jos alat kilpailemaan miehesi kanssa siitä kumpi saa mennä harrastuksiin, on tilanne jo päälaellaan. Miksi et voisi nyt vaan keskittyä vauvaan, jos olet vasta 2 viikkoa sitten synnyttänyt? Etkö pysty nauttimaan vauvan hoidosta?( Jos pääsi hajoaa jo 2 viikon jälkeen, mitä tapahtuu parissa kuukaudessa,kun vauva valvottaa ja nukkumisrytmit ovat vielä sekaisin? Joillain vauvoilla menee puoli vuotta tai vuosi, kunnes nukkuvat yön yli)Onko mielessäsi vain harrastukset, että kumpi teistä pääsee nopeammin harrastuksiin, ja kumman hoidettavaksi vauva jää? Alkaa pahasti kuulostaa siltä ettette kumpikaan ole oikein valmistautuneet siihen, mitä vauvan hoitaminen on. Ja pariviikkoinen nukkuu vielä paljon, hoitaminen rankkenee paljon enemmän kun vauva alkaa pian saada vatsavaivoja, eikä ehkä nukukaan niin hyvin jne. Kyllä siinä tarvitaan tiimi, jotta yhdessä voidaan päättää kumpi saa nukkua kun toinen kantelee huutavaa vauvaa keskellä yötä. Myös erittäin naiivia ottaa koiranpentu taloon samaan aikaan, siinä voi pahimmassa tapauksessa vauvalle tapahtua jotain. En nyt tullut haukkumaan tähän ketjuun, mutta pieni herättely todellisuuteen sinulla on nyt edessä. Kun vielä meinaat koiranpennunkin kouluttaa tuossa samalla:/

Ja sinulle tiedoksi, äiti pystyy kyllä hoitamaan kuntoaan vaunulenkeillä kun vauva nukkuu. Ei ole mikään pakko juosta heti jonnekin harrastuksiin heti kun kykenee, ja riidellä hoitovuoroista miehen kanssa. En sano että harrastuksissa olisi mitään pahaa, mutta en myöskään ymmärrä sitä tarvetta heti paeta kotoa kun vauva on juuri syntynyt. Kaiken lisäksi kaikki vauvat eivät edes huoli tuttia tai tuttipulloa.
Joten on mahdollista että et todella PÄÄSE harrastuksiin vielä pitkiin aikoihin, sitä tarkoitin. Äidin on kyettävä löytämään sitä iloisuutta myös siitä arjesta, eikä vain siitä että pääsee pois lapsen luota. Viesteistäsi huokuu katkera sävy, olet jo nyt katkera miehellesi että hän pääsee helpommin livistämään kotoa pois omiin menoihinsa, ja sinä joudut hoitamaan lasta. Aivan väärä asenne.[/QUOTE]

Huoh, ei tässä kukaan ole kilpailemassa harrastuksista. Pointtini oli, että mielestäni tässä tilanteessa ei pitäisi olla kohtuutonta jättäytyä pidemmältä harrastusreissulta pois, erityisesti kun kaikki muut harrastuksiin liittyvät jutut (muutaman tunnin poissaolot) on pystynyt säilyttämään. Vai onko niin, että lapsen synnyttyä isä voi edelleen mennä kuten ilman lasta, ja vain äiti luopuu omista menoistaan? Me ollaan miehen kanssa sovittu jo aika päiviä sitten, että lasta hoitavat molemmat mahdollisimman tasapuolisesti. Ei pelkästään meidän vanhempien takia, mutta myös siksi että lapsella olisi kaksi samalla tavalla läheistä vanhempaa elämässään. Tietenkään ei voida olla kirjaimellisesti aivan samanlaisia, eikä yritetäkään, mutta aikaa ja hoivaa lapsen on tarkoitus saada molemmilta paljon.

Ja melkolailla on luettu rivien välejä väärin, jos jostain päättelet etten nauti vauvan hoidosta. Tai että pääni olisi hajoamassa 2 viikon jälkeen . Vauva muuten on jo valvottanut muutaman lähes kokonaisen yön, eli tiedän kyllä mitä se on. Itse asiassa paljon helpompaa kuin kuvittelin. Takuulla entistä helpompaa siinä vaiheessa kun en itse enää ole kipeä ja pystyn liikkumaan normaalisti. Siinä olet oikeassa, että vauvan hoidossa äidin ja isän pitäisi olla tiimi, joka yhdessä päättää. Sitähän aloituksenikin koski .

Ja sinulle tiedoksi, että vaunulenkenkeillä kuntonsa hoitaminen on kovin yksipuolista liikuntaa, eikä hyväkuntoisilla edes kohenna kuntoa (ellei juokse tai tee älyttömän pitkiä monituntisia lenkkejä). Eli jos oikeasti meinaa huolehtia kunnostaan, pitälsi tehdä muutakin kuin kävellä.

 

[QUOTE="nuuh";28308068]Miten hoidat tuon huushollin kun mies lähtee töihin? Koirat sisällä 8-9 tuntia ja sinä ratkenneena vauvan kanssa? Ihme kilpailua jo nyt "omista ajankäytöistään". Myy koirat tai vauva pois niin voitte molemmat täysin rinnoin ilman kellonaikoja harrastaa.[/QUOTE]

Pystyn varmasti hoitamaan kaikki siinä vaiheessa kun mies menee taas töihin, siitä ei ole huolta. En näe mitään ongelmaa vauvan, koirien ja kodin hoitamisessa sitten kun olen tervehtynyt. Mies ei siis ole menossa töihin ennenkö olen taas terve.

Ja kuten edelliseenkin kirjoitin, ei täällä kilpailla omista ajankäytöistä, kyse on siitä että sektiohaavan kanssa en vielä pärjää muutamaa tuntia kauempaa yksin. Ja silloin olisi mielestäni kohtuullista jäädä auttamaan, kun mies ei koiria voi ottaa mukaansakaan.

 

Joko miehesi ottaa koirat mukaan tai järjestää niille hoitajan.

Mutta ihmettelen miksi olette ottaneet toisen koiran kerrostaloasuntoon kun on vauvakin ollut tulossa. Ja pari valvottua yötä hormonihuuruissa on kuule vielä tosi pientä, muutaman kuukauden päästä väsymys iskee eikä ne hormonitkaan enää yhtä paljon auta jaksamaan valvottuja öitä. Vastasyntynyt nukkuu vielä suurimman osan vuorokaudesta, tuo vaihe on kaikista helpoin lapsen kanssa.

Meidän kuopus ei huolinut tuttipulloa eikä korviketta, joten en päässyt oikein mihinkään iltaisin. Kaupungilla jos kävin niin saattoi huutaa suoraa huutoa koko ajan, rauhottui vasta kun tulin kotiin. Joten kyllä se vauva sitoo aika paljon, siihen kannattaa varautua. Salille ehtii myöhemminkin tai jumpata voi kotona joko vauvan kanssa tai kun nukkuu (jos nukkuu päivisin, esikoinen ei nukkunut joten siitäkin on kokemusta).

Aika näyttää teille mitä vauva-arki on ja jos mieskin siitä oppisi joustamaan omista menoistaan. Tsemppiä!

 

Minä en puolestani ymmärrä, miten omakotitalo olisi se ainoa oikea paikka pitää useampaa koiraa. Koirat kuitenkin lenkitetään asianmukaisesti ja pääsevät myös juoksemaan vapaana säännöllisesti. Eivät ne koirat sisällä joka tapauksessa lenkkeile, oli talo miten iso tahansa. Toki tämmöisissä erikoistilanteissa oma iso aidattu piha auttaisi, mutta tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun sitä omaa pihaa ihan oikeasti välttämättä tarvittaisiin, tähän asti on pärjätty mainiosti ilman. Tästäkin tilanteesta selvitään jos mies jättää yhden harrastusreissun väliin.

Tokihan se olisi hienoa asua omakotitalossa, jossa on iso piha, mutta lottovoitto ei vielä ole osunut kohdalle. Useimmissa omakotitaloissakin piha on niin pieni, että siitä ei juuri apua ole koirien kanssa. Aivan maalle emme kuitenkaan ole muuttamassa.

 

jatkaa tätä provoo jees jees...

 

Et ole nipo tai liian vaativa. Miehet nyt vaan on miehiä, ei ne miksikään muutu lapsen tulon myötä.