Olenko nipo ja liian vaativa?

Musta tuntuu, että mies ei ihan ymmärtänyt missä kunnossa tulet olemaan kun tuon reissun meni sopimaan. Ts saattanut ajatella, että kyllähän sitä nyt pian jalkeille nousee ja rupeaa elämään normaalia elämää.

Asutteko kerrostalossa vai onko teillä oma piha? Jos on oma piha, niin kyllä ne koirat nyt pärjää yhden päivän siinä omassa pihassa. Varsinkin jos mies ne ulkoiluttaa kun lähtee ja samoiten kun tulee.

Näin koirallisena ja pienen pojan äitinä minua kyllä hieman kieltämättä huolettaa tuo teidän pentukoiranne ja sen käytös... Onko se minkä ikäinen?

 

[QUOTE="harmaana";28306871]Eläinsuojelulakia on valitettavasti noudatettava vaikka kuinka olisi hankalaa. Totta kai jokaisella on varmasti yksi sellainen ihminen lähipiirissä joka voi tulla apuun, jos mies ei voi auttaa. Ilmeisesti ap:lla ei ole tai sitten vaan rankuttaa täällä testatakseen miten hyvin ihmiset käyvät provoon kiinni ja hyvin on provo nielty mitä ilmeisemmin...[/QUOTE]

Eläinsuojeluasia nimenomaan. Ei kai kukaan mies nyt oikeasti pistä harrastustaan sen edelle? Totta ihmeessä mies jättää sen harrastusreissun väliin jos ei ap:lle löydy apua koirienhoitoon. Ei se harrastus nyt niin tärkeä voi olla vaikka kuinka on miehestä kysymys.

 

Oletko vielä ulkoillut lainkaan? Mulla sektion jälkeen oli selkä ihan romuna mutta aloitin jo sairaalassa pienet kävelyt, kotona portaikko oli kuin maratonin suoritus, mutta pari viikkoa leikkauksesta mentiin jo pidemmälle vaunulenkille mulle omatoimisuus ja pienikin liikkuminen oli aina askel eteenpäin.
Toivottavasti sunkin olo paranee pian.

 

Eläinsuojeluasia nimenomaan. Ei kai kukaan mies nyt oikeasti pistä harrastustaan sen edelle? Totta ihmeessä mies jättää sen harrastusreissun väliin jos ei ap:lle löydy apua koirienhoitoon. Ei se harrastus nyt niin tärkeä voi olla vaikka kuinka on miehestä kysymys.

Näin. Jos ei kerran mitään muuta vaihtoehtoa (ja tähän en laske "mutta kun vieraat haluavat nähdä koirat mutta kukaan muu ei niitä hallitse kuin mies"-tyylisiä syitä) ole saada koiria ulos tarpeilleen niin miehen on jäätävä harrastuksesta pois.

 

Ei ole mielestäni liikaa vaadittu, suuttuisin itsekin. Minä olen ihmisenä varmasti "nipo ja vaativa" mutta olen valmis myös itsekin antamaan paljon.

Meillä myös 2 suurta koiraa, joita ei saada mihinkään hoitoon. Jos omaa pihaa ei olisi, niin ongelmaksi koituisi. En todellakaan lähtisi koiria ulkoiluttamaan tuossa tilanteessa, varsinkaan pentukoiraa, joka kiskoo ja vempuilee. Lisäksi jos on vieraiden tulosta sovittu, haluaisin tuollaisessa tilanteessa ottaa vieraat vastaan perheenä.

 

Musta tuntuu, että mies ei ihan ymmärtänyt missä kunnossa tulet olemaan kun tuon reissun meni sopimaan. Ts saattanut ajatella, että kyllähän sitä nyt pian jalkeille nousee ja rupeaa elämään normaalia elämää.

Asutteko kerrostalossa vai onko teillä oma piha? Jos on oma piha, niin kyllä ne koirat nyt pärjää yhden päivän siinä omassa pihassa. Varsinkin jos mies ne ulkoiluttaa kun lähtee ja samoiten kun tulee.

Näin koirallisena ja pienen pojan äitinä minua kyllä hieman kieltämättä huolettaa tuo teidän pentukoiranne ja sen käytös... Onko se minkä ikäinen?

Ei ole pihaa, jonne koirat voisi laittaa. Ja pentu on 4 kuukautta vanha, tuollainen käytös on sen ikäiselle ihan normaalia, enkä ole huolissani sen jälkeen kun pystyn taas hallitsemaan koiraa myös fyysisesti.

 

Näin. Jos ei kerran mitään muuta vaihtoehtoa (ja tähän en laske "mutta kun vieraat haluavat nähdä koirat mutta kukaan muu ei niitä hallitse kuin mies"-tyylisiä syitä) ole saada koiria ulos tarpeilleen niin miehen on jäätävä harrastuksesta pois.

Jep. Kaikkea ei voi aina saada juuri niin kuin haluaa. Kun noita rauhassa miettii niin aika isolla todennäköisyydellä löytyisi joku keino siihen että mies pääsisi reissulleen ja ap saisi jonkun muun hoitamaan koiria. Se että vieraat ei sitten mahdollisesti näkisikään koiria on sivuseikka.

Jos nyt kuitenkaan hoitopaikkaa tai ulkoiluttajaa ei millään löydy niin sitten mies on se kelle lankeaa vastuu koirien ulkoilutuksesta sen sijaan että ap tuossa riskeeraisi leikkaushaavansa. Minusta ihan ok kompromisseja noin.

Ja tosissaan niin kuin joku jo kirjoittikin, ap:n kannattaa sängyssä makaamisen sijaan totutella liikkumaan. Enkä tarkoita tuolla kotitöissä rehkimistä tai tuollaisten koirien ulkoilutusta tms vaan ihan rauhallista kävelyä ulkona. Piristää mieltä ja edistää paranemista.

 

ÄÄh, jätä sitten noi superselviytyjät omaan arvoonsa. Itse kokenut hyvinkin kivuliaan sektiosta toipumisen, jossa normaalikuntoon toipuminen vei kuukauden päivät. Siihen asti kipua 24/7, pari viikkoa leikkauksesta pääsin vasta pihaan kävelemään vaunujen kanssa, kuukausi meni että pystyin kävellä läheistä ylämäkeä vaunujen kanssa. En olisi todellakaan kyseisen kuukauden aikana selvinnyt edes vauvan hoidosta kellon ympäri saati jos yhtälössä olisi ollut vielä koiria :O Yöaikaan mies auttoi vauvan rinnalle, kun itse en päässyt kunnolla sängystä nousemaan jne. Kykiasento oli kaikista pahin joten vauva ei voinut nukkua vieressäkään. Ja se haava VOI revetä jos rehkii liikaa, se on vaan tosiasia ja piste.

Ja siis et ole nipo, vaan miehesi on idiootti.

 

Mukanahan tässä ilman muuta synnyttäneen naisen vallanhalua ja tarve säädellä miestä naruista.

Muuten ei olisi ongelmaa, kaiken voisi sumplia.

 

Oletko vielä ulkoillut lainkaan? Mulla sektion jälkeen oli selkä ihan romuna mutta aloitin jo sairaalassa pienet kävelyt, kotona portaikko oli kuin maratonin suoritus, mutta pari viikkoa leikkauksesta mentiin jo pidemmälle vaunulenkille mulle omatoimisuus ja pienikin liikkuminen oli aina askel eteenpäin.
Toivottavasti sunkin olo paranee pian.

Olen ulkoillut kertaalleen, ja siitä tuli toipumiseen takapakkia. Kuten vähän aiemmin kirjoitin, kivut lisääntyivät ja haava-alue turposi. Ulos aion kyllä mennä heti kun tuntuu siltä että ensin täällä kotona liikkuminen onnistuu ilman takapakkeja.

 

Mulle on tehty kaksi sektiota ja kummankin jälkeen olen toiminut vauvan kanssa. Mies ei ole ollut isyyslomalla. Toipuminen on yksilöllistä mutta kirjaimellisesti ei aina pidä kaikkea ottaa, kuten että ei saa nostaa maitopurkkia painavampaa kuukauteen. Ei tuollainen ole edes mahdollista.

 

Voisko mies ottaa koirat mukaan sinne harrastukseensa? Vauvanhoidosta sä selviät kyllä mutta noi koirat voi olla tosiaan ongelma. Vähän kyllä miettisin myös sen pennun käytöstä, koska pitäähän teidän pystyä luottamaan ettei esim. vauvan päälle mene hyppimään jos hän on lattialla.
Eikä sektion jälkeen tarvitse viikkotolkulla makailla sängyssä. Liikkeelle vaan, toki raskaammat kotityöt (esim. imurointi) kannattaa jättää tekemättä mutta muuten ihan normaalia elämää voi viettää.
Mulle on tehty sektio myös kuopuksen syntyessä joten tiedän että haava on alkuksi kipeä mutta kipulääkettä voi ottaa ja liikkua rauhallisesti.

 

Mukanahan tässä ilman muuta synnyttäneen naisen vallanhalua ja tarve säädellä miestä naruista.

Muuten ei olisi ongelmaa, kaiken voisi sumplia.

Ai että mies ei käyttänyt valtaa ollenkaan kun päätti asioista yksin? Tällä hetkellä kun miehen meno sattuu vaikuttamaan minun elämääni hyvin voimakkaasti, ei hän siinä kohtaa päättänyt vain omista menemisistään. Lapsi on yhdessä hankittu, vaikka minä joudunkin nyt kärsimään. Mielestäni molemmilla on vastuu arjen sujumisesta, ei voi mennä niin että "kun olet itsesi tuohon tilaan saattanut niin pärjäile". En minäkään pääse harrastuksiini vielä moneen viikkoon tästä tilanteesta johtuen, miten miehen jääminen yhdeltä pidemmältä reissulta pois olisi sen vakavampaa? Harrastuksissa hän on kuitenkin voinut edelleen käydä, ainoa ongelma on pitkä poissaolo kotoa. Ja kyllä, kaiken voi sumplia, herää vaan kysymys miksei sitä alunperinkin oltaisi voitu sumplia ja sopia yhdessä, ilman mitään vallankäyttöjä mihinkään suuntaan.

 

Mukanahan tässä ilman muuta synnyttäneen naisen vallanhalua ja tarve säädellä miestä naruista.

Muuten ei olisi ongelmaa, kaiken voisi sumplia.

Niin minustakin. Epäloogiset ihmiset ovat vituttaneet aina ja eniten se että sorrun väittelemään sellaisten kanssa, nyt en viitsinyt edes vaivautua koska argumentit ovat käsittämättömän huonosti muotoiltuja.

Kaiken saa tosiaan sumplittua jos sitä todella haluaa. Edelleen olen sitä mieltä että ap on joko provo tai sitten vallanhaluinen ja pelkää että mies saattaa harrastuksensa parista löytää viehättävämpää seuraa.

 

Ja eikös pidä oikeasti liikkua (vaikka sisätiloissa jos ulos ei voi vielä mennä), eikä viikkotolkulla maata jo senkin takia ettei tule veritulppaa??

 

Ai että mies ei käyttänyt valtaa ollenkaan kun päätti asioista yksin? Tällä hetkellä kun miehen meno sattuu vaikuttamaan minun elämääni hyvin voimakkaasti, ei hän siinä kohtaa päättänyt vain omista menemisistään. Lapsi on yhdessä hankittu, vaikka minä joudunkin nyt kärsimään. Mielestäni molemmilla on vastuu arjen sujumisesta, ei voi mennä niin että "kun olet itsesi tuohon tilaan saattanut niin pärjäile". En minäkään pääse harrastuksiini vielä moneen viikkoon tästä tilanteesta johtuen, miten miehen jääminen yhdeltä pidemmältä reissulta pois olisi sen vakavampaa? Harrastuksissa hän on kuitenkin voinut edelleen käydä, ainoa ongelma on pitkä poissaolo kotoa. Ja kyllä, kaiken voi sumplia, herää vaan kysymys miksei sitä alunperinkin oltaisi voitu sumplia ja sopia yhdessä, ilman mitään vallankäyttöjä mihinkään suuntaan.

No sano sitten ettei saa mennä! Ei sun täällä tarvitse selitellä, tärkeää teille on vain se mitä teet ja sanot (ja miksi) siellä kotona. Yksinkertaista.

 

Tämä nainen tarvitsee varmaan toin nipotuksensa ollakseen onnellinen. No kivat hänelle. Mies, lapsi ja liitto siinä voi tietysti mennä pesuveden mukana, mutta pääasia on että saa meuhkata.

 

Ja eikös pidä oikeasti liikkua (vaikka sisätiloissa jos ulos ei voi vielä mennä), eikä viikkotolkulla maata jo senkin takia ettei tule veritulppaa??

Kyllä mä täällä kotona liikunkin sen minkä voin, vaikka suurimman osan ajasta vietän sängyssä niin kyllä nousen tästä säännöllisesti siksi aikaa kun pystyn. Tiedän oikein hyvin pelkän makoilun riskit, enkä edes halua maata yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Kuten olen jo parikin kertaa sanonut, pystyssä oleminen turvottaa haava-aluetta niin paljon (kipujen lisääntymisen lisäksi), että määräänsä enempää ei todellakaan kannata pystyssä olla. Tuo turpoamisen lisääntyminen on kaikkea muuta kuin paranemista edistävää. Kipulääkkeet on käytössä maksimiannostuksella ja kylmäpakkauksella hoidan turpoamista.

 

Kyllä mä täällä kotona liikunkin sen minkä voin, vaikka suurimman osan ajasta vietän sängyssä niin kyllä nousen tästä säännöllisesti siksi aikaa kun pystyn. Tiedän oikein hyvin pelkän makoilun riskit, enkä edes halua maata yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Kuten olen jo parikin kertaa sanonut, pystyssä oleminen turvottaa haava-aluetta niin paljon (kipujen lisääntymisen lisäksi), että määräänsä enempää ei todellakaan kannata pystyssä olla. Tuo turpoamisen lisääntyminen on kaikkea muuta kuin paranemista edistävää. Kipulääkkeet on käytössä maksimiannostuksella ja kylmäpakkauksella hoidan turpoamista.

Mulla meni ekat pari viikkoa lähestulkoon niin että pakolliset vessareissut yms liikkumiset pystyin tekemään mutta muuten en paljoakaan. Sitten seuraavan parin viikon aikana vähitellen pystyin osallistumaan vauvan hoitoon enemmän ja liikkumaan normaalisti (mistään lenkeistä ei silti puhettakaan) ja kuukauden päästä sektiosta pystyin jo vaunulenkillekin, kunhan jätin vaunujen työntämisen miehelle enkä nostelllut mitään kovin painavaa.

Itse tiedät parhaiten mitä kroppasi kestää, kuuntele sitä. Jos ylimääräinen rasitus kostautuu kovana kipuna, niin kannattaa jättää väliin.

 

Belly Bandit - Äitiyskauppa Pepino

Hanki tukivyö niin pääset liikkumaan paremmin.

Aikalailla sama se mikä leikkaus on ollut kyseessä niin nykyään kannustetaan mahdollisimman pian jalkeille ja omatoimisuuteen, ihan siellä sairaalassakin jo kun kaikki se edistää toipumista.

Ei kukaan sano että pitäisi kilometrin lenkki riuhtaista, vaan se että aamulla keität aamupuuron, istahdat lepäämään, hilaat pyykkejä pesuun, loikoilet sohvalla, hoidat vauvaa, laitat ruoan uuniin, lepäät vauvan kanssa sängyllä tai lattialla, syötte, pyykit kuivumaan, lepäilet, käyt hakemassa postin, lepäät jne.

Koirista nyt en ees viitsi sanoa mitään kun sille et itse nyt mahda mitään vaan miehen on parasta kantaa niistä vastuu kunnes sinäkin olet kunnossa.

 

Kyllä mä täällä kotona liikunkin sen minkä voin, vaikka suurimman osan ajasta vietän sängyssä niin kyllä nousen tästä säännöllisesti siksi aikaa kun pystyn. Tiedän oikein hyvin pelkän makoilun riskit, enkä edes halua maata yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Kuten olen jo parikin kertaa sanonut, pystyssä oleminen turvottaa haava-aluetta niin paljon (kipujen lisääntymisen lisäksi), että määräänsä enempää ei todellakaan kannata pystyssä olla. Tuo turpoamisen lisääntyminen on kaikkea muuta kuin paranemista edistävää. Kipulääkkeet on käytössä maksimiannostuksella ja kylmäpakkauksella hoidan turpoamista.

Mitä kipulääkkeitä käytät?

 

Itse en ois pärjännyt edes ilman koiria sektiob jälkeen.
Olin niin kipeä ja heikossa hapessa, että taju lähti kun piti esim. Kävellä 100m .
Kuukauden päästä vasta olin siinä kunnossa että pärjäsin yksin .
3 normi synnytystä tuon jälkeen ja seuraavana päivänä kaikista lähdin jo kotiin sekä touhuilin normaalisti.
Sektio on todella rankka kokemus, ainakin mulle oli!

 

Belly Bandit - Äitiyskauppa Pepino

Hanki tukivyö niin pääset liikkumaan paremmin.

Aikalailla sama se mikä leikkaus on ollut kyseessä niin nykyään kannustetaan mahdollisimman pian jalkeille ja omatoimisuuteen, ihan siellä sairaalassakin jo kun kaikki se edistää toipumista.

Ei kukaan sano että pitäisi kilometrin lenkki riuhtaista, vaan se että aamulla keität aamupuuron, istahdat lepäämään, hilaat pyykkejä pesuun, loikoilet sohvalla, hoidat vauvaa, laitat ruoan uuniin, lepäät vauvan kanssa sängyllä tai lattialla, syötte, pyykit kuivumaan, lepäilet, käyt hakemassa postin, lepäät jne.

Koirista nyt en ees viitsi sanoa mitään kun sille et itse nyt mahda mitään vaan miehen on parasta kantaa niistä vastuu kunnes sinäkin olet kunnossa.

Aikalailla noin olen elänytkin sitä mukaa kun olen pikkuaskareisiin kyennyt. No, vauvan kanssa en kyllä lattialle kävisi makoilemaan, kun en siitä omin voimin pystyisi nousemaan. Täällä on varmaan vähän eri käsityksiä siitä, mitä on kun juuri muuhun ei pysty kuin makoilemaan sängyllä. Siis pystyn toki tästä nousemaan ja jotain tekemään hetken, mutta pian on palattava lepäämään. Itse tunnen silti tekeväni "ei mitään" kun moni asia ei onnistu ja moneen juttuun on pyydettävä apua, ja jatkuvasti levättävä. Koirat tässä yhtälössä on se suurin ongelma, melkolailla avuton on olo kun ei pysty lainkaan huolehtimaan eläimistään, vaan toista niistä pitää jopa väistellä ja varoa.

Kipulääkkeinä on burana+panadol molemmat maksimiannostuksella. Sairaalasta eivät vahvempaa suostuneet määräämään (sairaalassa ollessa sain tietysti vahvempiakin lääkkeitä), koska kaikkea kipua ei saa turruttaa pois kun kivullakin on tehtävänsä. Jos kipua ei lainkaan tunne, on haavan repeämisen, tyrän jne. riskit suuret, kun pystyy touhuamaan enempi kuin oikean vointinsa verran.

 

No sano sitten ettei saa mennä! Ei sun täällä tarvitse selitellä, tärkeää teille on vain se mitä teet ja sanot (ja miksi) siellä kotona. Yksinkertaista.

Kirjoitin tänne saadakseni perspektiiviä asiaan, en selitelläkseni teille yhtään mitään. Ehkä olisi pitänyt jättää kommentoimatta ja vastaamatta ekan viestin jälkeen, niin ei olisi sitä selittelyä?

No, perspektiiviä tuli. Osan mielestä niuhotan turhasta, osan mielestä en. Joidenkin mielestä olen provo ja epäiltiin myös, että haluan vaan estää miestä lähtemästä ettei hän löytäisi viehättävämpää seuraa harrastuksensa parista... Siitä olisin kyllä kovin yllättynyt, kun se tarkottaisi että mulla olisi jäänyt huomaamatta että mies onkin kiinnostunut miehistä .

 

Tän voi käsittää vittuiluksi, mut miksi ihmeessä otitte raskausaikana koiranpennun, pari kuukautta ennen laskettua aikaa? Onhan siinä pentukoirassa hommansa vaikka ois pienikokoinenkin... saati sitten isossa, jos ei ole kuin perheenjäsenten käsiteltävissä. Mut käsket äijän hommata koirille hoidon, kun sun tilantees ei mahdollista niitten kanssa ulkoilua ja äijä ei oo niitä hoitamassa.