Mies riidan seuraksena "kävi käsiksi"

["piipu"]

Riideltiin eilen miehen kanssa niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin ajankäytöstä.
Mies vaatii itselleen paljon omaa aikaa perheeltä, käy harrastamassa, keikoilla yms. Mies ei osaa vastapainoksi antaa sitä omaa aikaa minulle, vaikka minulla olisi joku tärkeä meno sovittu niin mies ei tule ajoissa kotiin että pääsisin omiin menoihini.

No eilen riitely tästä aiheesta kärjistyi aika rajusti ja heitin lapsellisena miehen päälle pari viinirypälettä. Siitä mies ilmeiseti suutahti ja tuli minun lähelle ja alkoi nipistelemään käsivarsista (nyt molemmissa käsivarsissa useampi mustelma) itse laitoin vielä vettä myllyyn lisäämällä että anna tulla vaan, ja löikin sitten avokämmenellä poskelle. (se tosin enemmän oli sellainen läpsy)

Koskaan aikaisemmin mies ei ole ollut väkivaltainen, mitä nyt henkistä väkivaltaa käyttää välillä sanojen muodossa.
Anteeksi ei tekoaan ole pyytänyt. Nyt eilisen jälkeen olen miettinyt että eiköhän tämä ollut tässä, ennen kuin huonompaan suuntaan menee?
Onko teillä muilla ollut tälläisiä riitoja?

 

[vettä myllyyn?]

No, mitä mieltä oot omasta käytöksestäs? :O

 

["Mie"]

Nipisteli käsivartta ja läpsäisi poskelle. Vaikuttiko muuten tosi agressiiviselta? Tämmösiä juttuja kun lukee niin tajuaa että miten hyvän miehen sitä onkaan itselleen saanut kun ei ole koskaan tarvinnut omaa miestään pelätä.

 

["piipu"]

No, mitä mieltä oot omasta käytöksestäs? :O

Tuossahan suoraan olen kirjoittanutkin että lapsellisesti olen käyttäytynyt.

 

["vieras"]

Ei tosiaankaan ole riidelty koskaan toiseen käsiksi käymällä. Ei ole normaalia.

 

[?!?!?]

Kannattaisko molempien kenties opetella toisenlaista tunneilmaisua?

 

["Hei"]

Tyhmäähän tommonen riita on, asioista vaan pitäisi pystyä sopimaan.
Uskoisin, että jos miehesi olisi "vaimonhakkaajatyyppiä", niin sulla olisi muitakin jälkiä kuin nipistysmustelmia käsivarsissa.

 

[astrolabe]

Ei ole meillä tuollaisia riitoja. Yleensä asia menee niin, että tuodaan esille joko kylmänviileästi tai tunteikkaasti se koettu epäsuhta tai asia, joka vaatii muutosta. Käydään läpi ne vaihtoehdot mitä on, että päästäisiin kaikille hyvään ratkaisuun, joka myös sopii molemmille. Sitten sorvataan kompromissi. Tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta niin, että loikoilen miehen kainalossa samaan aikaan, kun puimme asiaa.

 

["piipu"]

Kannattaisko molempien kenties opetella toisenlaista tunneilmaisua?

Kyllä me aikaisemmissa riidoissa ollaan osattu riidellä rakentavammin.
Tämä riita lähti siitä minun rypäleiden heittämisestä väärille raiteille. Itse olin vaan niin pettynyt ja turhautunut kun taas minun tarpeet sivuutettiin.

 

[kepsis]

Ainoa oikea kysymyshän on:

Miksi olet miehen kanssa joka ei halua olla sinun tai yleensäkään perheensä kanssa?

Toinen oleellinen kysymys:

Miksi haluat olla miehen kanssa joka pahoinpitelee?

Kolmas kysymys:

Miksi leikit tulella?

Ei ne asiat muutu vittuilemalla tai tappelemalla.

Joko puhe tai ovesta ulos, siinä on vaihtoehdot parisuhteen kanssakäymiseen.

 

["vieras"]

Kyllä se läpsäisy poskelle on ihan yhtäläistä väkivaltaa, kuin nipistely.
Samoin tavaroiden heittely toisen päälle. Kai itse olet pyytänyt anteeksi omaa käytöstä?

 

[Kärsimätön odottaja]

ööm. Ei tässä nyt miestä voi syyttää.. Itse aloitit.. Ja jos mies ei sen vakavempaa kun nipisti(ihan oikeesti aikuinen mies..D) ja läpsäsi kun käskit, niin tosissako mietit eroa?

Kyllä on taitanut molempia vähän lapsettaa.. (anteeksi)

 

["hui"]

Kyllä meilläkin riidellään lapsellisesti. Mökötetään, karjutaan, paiskotaan ovia. Mutta fyysinen koskemattomuus on aina ehdoton. Minä en sanoisi läpsyä poskelle käsiksi käymiseksi lainausmerkeissä. Se on ihan oikeasti käsiksi käymistä. Eri asia on joku leikkimielinen kevyt läpsäisy keskinäisenä vitsinä hupaillessa, mutta ei kesken oikean riidan. En miestäsi tunne, en voi ennustaa miten kenenkin käytös menee. Mutta sen voin sanoa, että työni kautta olen kohdannu jonkin verran pahoinpideltyjä naisia ja yleensä se tarina menee juuri niin että pienestä kaikki on alkanut. Ensin vähän puristamista kädestä ja työntämistä pois. Sitten homma menee pidemmälle ja tuleekin kovempi tyrkkäisy, nyrkki voi jo heilahtaa. Harvempi oikeasti hakataan ehti ekalla kerralla sairaalakuntoon, siitä onkin helpompi pistää suhde tauolle. Kuin että ihan se vaan vähän tönäisi. No tällä kertaa vähän kovemmin. No nyt nyt tuli lyönnistä mustelmakin jne.
Itse näkisin tuossa tilanteessa vain yhden vaihtoehdon yhdessäelon jatkamisen mahdollisuuksi: mies tajuaa tehneensä väärin, pyytää anteeksi, ja ottaa yhteyttä terapeuttiin saadakseen apua ettei agressio kasva pahemmaksi. Kertakin on liikaa.

 

["piipu"]

ööm. Ei tässä nyt miestä voi syyttää.. Itse aloitit.. Ja jos mies ei sen vakavempaa kun nipisti(ihan oikeesti aikuinen mies..D) ja läpsäsi kun käskit, niin tosissako mietit eroa?

Kyllä on taitanut molempia vähän lapsettaa.. (anteeksi)

Vuoden verran ero ajatukset ovat käyneet jo mielessä. Tästä samasta aiheesta ollaan riidelty jo useamman kerran. Eilinen riita tuntui vain siltä että olisiko se viimein niitti tälle.

Enkä sanonut että miestä syyttäisin, itse käyttäydyin erittäin lapsellisesti ja provosoivasti, tosin en uskonut että mies olisi läppäissyt minua.

 

[sitä saa mitä pyytää]

[QUOTE="piipu";28306457]Tuossahan suoraan olen kirjoittanutkin että lapsellisesti olen käyttäytynyt.[/QUOTE]

Käyttäydyit väkivaltaisesti ja provosoivasti.

 

[vässykkä]

Mitä helvettiä, minkälainen mies nipistelee vaimoaan? En siis kannusta että pitäisi mielummin lyödä, mutta oikeasti? kai hän sitten tappeluun joutuessaan myös raapii, repii hiuksista, kirkuu ja sylkee?

 

["vieras"]

Hahaa, minustakin tämä on nyt vähän naurettavaa, mies 'pahoinpitelee'. Siis, itsehän heitit häntä ensin? Ja sitten vielä raivoat että anna tullu, lyö mua! -tyylillä? Eikö miehen pitäisi valittaa että vaimo hakkaa häntä? Kyllä kaikki normaaLITKIN ihmiset saa provosoitua tuollaiseen kun tarpeeksi vettä heittää myllyyn. Jos nainen läpsäisisi miestä naamaan niin sehän ei ole väkivaltaa lainkaan?

 

[Vaimo-Rakas]

Surullisen usein pienestä se alkaa... Itselläkin nuoruuden suhteessa oli väkivaltaa. Kaikki alkoi hyvin pienistä asioista, juuri jostain työntämisestä, kädestä puristamisesta tms. Riidat sovittiin nopeasti ja itselleen sitä uskotteli että eihän tuossa nyt mitään ollut, eihän se lyönyt tai mitään, kylmä tunne rinnassa oli kuitenkin kun tuntui että rajan ylion astuttu kuiteskin.
Tilanteet pahenivat ja siihen päälle kun mies aina väitti syyn olleen minussa. Luoja tietää että olin niin kiltti hissukka tuolloin ettei todellakaan ollut syy minussa. Jossain vaiheessa huomasin eläväni koko ajan varpaillaan ja jonkinlainen sättiminen ja väkivalta oli päivittäistä. Tönimiset vaihtuivat paiskomiseen pitkin seiniä, käden puristaminen vaihtui käden murtamiseen, seinää vasten ahdistaminen hiuksista riepotteluun pitkin lattioita.
Olen miettinyt 1000 kertaa miksen saanut aiemmin kerättyä voimia eroamiseen, olisin monta onnellista vuotta rikkaampi kun olisin viheltänyt pelin poikki siinä vaiheessa kun itse sydämessäni tiesin olevani kaltoin kohdeltu.

 

["Vieras"]

Itseasiassa nipistely on yksi yleinen perheväkivallan muoto, koska se sattuu mutta tekijä helposti ajattelee että vain hakkaaminen on väkivaltaa. Tietysti jäljetkin on pienemmät.

Kuten annoit ymmärtää, molemmissa on vikaa. Se ei silti oikeuta sinua heittelemään rypäleillä eikä miestäsi nipistelemään tai läpsäisemään poskelle. Onko teillä riitely jatkuvaa vai satunnaista?
Jokainenhan laittaa itse rajat sille mitä antaa itsensä kestää. Siitä syystä ei kukaan muu voi sanoa, että suhde on ohi. Mutta ikävä kyllä on suuri riski siihen, että väkivalta riitojen yhteydessä suhteessanne jatkuu ja jatkuessaan pahenee. 1. Kerta on se alkusysäys ja jatkossa on huomattavasti helpompaa (teillä molemmilla) siirtyä fyysisyyteen.

Ehkä tässä kohaa neuvoisin puhumaan tuosta tilanteesta (ei riidasta joka siihen johti) ja pohtimaan yhdessä miksi niin kävi. Mikään anteeksipyyntö ei pitkällä tähtäimellä riitä mihinkään.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="vieras";28306650]Hahaa, minustakin tämä on nyt vähän naurettavaa, mies 'pahoinpitelee'. Siis, itsehän heitit häntä ensin? Ja sitten vielä raivoat että anna tullu, lyö mua! -tyylillä? Eikö miehen pitäisi valittaa että vaimo hakkaa häntä? Kyllä kaikki normaaLITKIN ihmiset saa provosoitua tuollaiseen kun tarpeeksi vettä heittää myllyyn. Jos nainen läpsäisisi miestä naamaan niin sehän ei ole väkivaltaa lainkaan?[/QUOTE]

Tuota kahtijakoa en ymmärrä, minusta se ei ole yhtään hyväksyttävämpää, normaalimpaa saatika huvittavan perinteistä että nainen viskelee miestä tavaroilla, sylkee naamalle, repii tai mitä tahansa. Juuri eilen katsoin yhtä leffaa jossa nainen riuhtoi miestä kriisitilanteessa ja häipyi paikalta. Mies jatkoi normaalisti ruokailua. Tuli mieleen että noinko se on että se on hyväksyttävää naiselta vähän kuohahtaa kun nainen on heikompi. Minusta ei ole. En kyllä omaa miestäni ikinä edes pienesti satuttaisi.

 

["vieras"]

Ihan ku jotku 3-vuotiaat ja nyt ap täällä vinkumassa.

 

[Kärsimätön odottaja]

[QUOTE="piipu";28306635]Vuoden verran ero ajatukset ovat käyneet jo mielessä. Tästä samasta aiheesta ollaan riidelty jo useamman kerran. Eilinen riita tuntui vain siltä että olisiko se viimein niitti tälle.

Enkä sanonut että miestä syyttäisin, itse käyttäydyin erittäin lapsellisesti ja provosoivasti, tosin en uskonut että mies olisi läppäissyt minua.[/QUOTE]

No sitten asia on eri, jos ero on ollut muutenkin mielessä.

 

[vässykkä]

Ihme kauhutarinoita väkivaltaisista suhdehelveteistä mammat alkaa heti haaveilemaan, vaikka tässä tuskin on nyt väkivallan kierrealkamassa. Ap riehui, heitteli tavaroita ja lopuksi KÄSKI miestään lyömään häntä. Ehkä jos mies ois sitten lyönyt nyrkilläsilmän mustaksilitsarinsijaan, olisin huolissani. Ootteko oikeasti sitä mieltä että nainen saa käyttäytyä ihan miten vaan, provosoida ja viskoa tavaroita, ja jos mies sormensakin nostaa, edes puolustautuakseen, on hän väkivaltainen hullu joka pitää heti eristää perheestään? Rehellisesti mun mieson kahdesti ravistellut mua, ja kerran istunut mun päälle tilanteissa jossa oon ollut ihan raivohullu ja hysteerinen. Silti hän on maailman kiltein, hellin, rakastettavin ja luotettavin miesjonka tunnen, eikä hän ole millään tavalla väkivaltaisemmaksi muuttunut vaikka noistakin tapahtumista on jo toista vuotta aikaa. Että lakatkaa hysterisoimasta, ei jokaisesta miehestä muodostuhakkaavaa hullua heti kun on vaimoonsa erehtynyt (rauhoittelumielessä) kajoamaan.

 

["Helmi"]

[QUOTE="piipu";28306635]Vuoden verran ero ajatukset ovat käyneet jo mielessä. Tästä samasta aiheesta ollaan riidelty jo useamman kerran. Eilinen riita tuntui vain siltä että olisiko se viimein niitti tälle.

Enkä sanonut että miestä syyttäisin, itse käyttäydyin erittäin lapsellisesti ja provosoivasti, tosin en uskonut että mies olisi läppäissyt minua.[/QUOTE]

Montako kertaa vuoden aikana olette käyneet pariterapeutilla?

 

["piipu"]

Niinkuin sanoin aikaisemmin meillä on osattu riidellä rakentavammin, ei ole ollut rypäleiden tai minkään muunkaan tavaran (syömisen) heittämistä.
Tiedostan myös sen että itsekkin tuli eilen raja ylitettyä. Jotenkin oman pään sisällä se kaikki pettymys ja se ettei sovituista asioista pidetä kiinni purkautui niin.
Anteeki rypäleiden heittelystä en ole sanonut, ei olla puhuttu sen eilisen episodin jälkeen mitään toisillemme.