Kuinka kauan meni ennen kun koirasi oppi kävelemään hihnassa?

Hermoja koetellaan. 1,5v. karhukoira tietää kuinka kävellään hihnassa, mutta kokeilee silti koko ajan. Opetin sen ensimmäisen kerran jo pentuna sillä taktiikalla, että koiran nykäistessä kielsin ja pysähdyin, hyvin kävelystä kehuin. Se oppi sen silloin hyvin.

Odotetusti yksivuotiaana tuli uhma ja kaikki opit katosivat sen siliän tien. Ajattelin, että annan uhman laantua, noudatan edelleen sääntöjä, mutta aloitan uudelleen oikein tehokoulutuksen, kunhan hormonimyrsky on ohi. Nyt uhma sitten laantui - tai siltä se ainakin tuntui - ja palasin koulutukseen. Lenkkien alut ovat yhtä piinaa. Pahimmillaan ensimmäisiin 500 metriin kuluu varttitunti. Jossain vaiheessa lenkkiä kävely yleensä paranee ja saattaa sujua hyvinkin, mutta se viimeinen puoli kilometriä on taas yhtä saakelin piinaa!

Koira selvästi tietää kuinka kuuluu kävellä, mutta into ja riehakkuus on samanlaista kuin pennulla, vaikka ikää on tuo 1,5v., eikä millään malta noudattaa sääntöjä etenkään lenkin alussa ja lopussa. Kuinka kauan teillä meni ennen kun saitte koiranne kävelemään hihnassa moitteettomasti? Ja millaisia keinoja käytitte?

Tämä ei ole elämäni ensimmäinen karhukoira ja koirista on muutenkin kokemusta. Tämän jääräpäisyys vaan tuntuu olevan sitä luokkaa, että tässä tahkotaan vielä kauan. KUONOPANTOJA TAI KIRISTÄVIÄ EN SUOSTU KÄYTTÄMÄÄN eli niitä ei kannata ehdottaa. Olen helvetin jääräpäinen itsekin ja vannon, että tuo koira joku päivä vielä kävelee lenkkinsä kauniisti, mutta nyt rupeaa pinna kiristymään.

Ruoat teen koiralle itse, syö säännöllisesti raakaa lihaa, lisänä saa kuivaruokaa.
On juoksunarussa noin 3h/päivä, sisällä meidän kotona ollessa, yöt nukkuu sisällä.
Hihnalenkit: aamulenkki 15min + päivälenkki 1-2 tuntia (viikonloppuisin menee yleensä tuo kaksi tuntia, arkisin tunti tai puolitoista tuntia) + iltalenkki 30min. Näin talvisaikaan on käynyt myös noin kolmesti viikossa juoksemassa metsässä vapaana. En usko, että kyse on lenkkien tai ulkoilujen vähyydestä. Sen kanssa leikitään lyhyitä aikoja päivittäin, mutta sen kummempiin virikkeisiin ei ole yksinkertaisesti aikaa. Viime aikoina olen kokeillut sitä, että käytän puolet iltalenkistä pelkästään leikkimiseen, mutta siitä ei ole ainakaan vielä ollut rauhoittajaksi, päinvastoin.

 

Jospa se johtuu sinusta? En kysy ilkeydellä, mutta tekeekö koira saman kaikkien kanssa? Meillä on naapurustossa koira, joka hyppyyttää emäntäänsä aivan järkyttävästi, tällä on varmaan olkapäät sijoiltaan ja äänihuulet hajalla koiralle huutamisesta, kun koira retuuttaa emäntäänsä. Kun koira on ulkona perheen nuoren kanssa, se kävelee nätisti teinin vieressä ja homma näyttää aivan siltä, kuin kyseessä olisi eri koira.

 

Ei askeltakaan, jos koira on väärässä kohdassa. Jos koira ottaa askeleenkin sinusta edelle, ei matka jatku. Yksinkertaista, joskin pirun hidasta alkuun. Meillä kaikki koirat ovat oppineet kulkemaan puoleen ikävuoteen mennessä eikä opit ole unohtuneet, kun koskaan eivät ole eteen saaneet astua. Sivulle kylläkin ja hiukan saa jättäytyä jos haistella tahtoo sekä tarpeilla käydä, mutta minun eteeni ei yksikään koira hihnassa astu. Useimmiten kyllä käydään metsälenkeillä, joissa sitten kirmaavatkin vapaina.

 

Karjalankarhukoira on erittäin jääräpäinen kaveri.Meidän karhukoira kuoli pari vuotta sitten 17 vuotiaana eikä se koskaan suostunut käveleen hihnassa niin kuin koulutettiin ja voin sanoa että tätä koiraa koulutettiin nuorena kaikin keinoin,jopa ammattilaisten opastuksella.

 

Meillä on nyt 4v jääräpää joka nyt vihdoista viimein on alkanut tajuaan miten kuuluu hihnassa mennä

 

2 vuotta käveli väärin, ongelmakoiran kouluttajan nikseillä oppi kävelemään oikein 2-3 viikossa. Tosin koirille rähjää edelleen hihnassa.. argg

 

Eihän tämä paljoa lohduta, mutta jotkut koirat ei vaan ikinä halua "oppia" kulkemaan nätisti. Vaikka olis ammattilaiset apuna jne.. joillan sitä virtaa vaan riittää.
Vaikka sun mielestä lenkit on riittäviä niin voi olla ettei koirasi ole samaa mieltä. Näin meillä.. herään 1,5 h aikaisemmin joka aamu, että kerkee sen väh.tunnin vetää koiran kanssa. Pihalla ulkoilu ei tunnu olevan sama.. päivällä mennään aikatauluista riippuen se 1,5-3 h. Sitten vielä 30min jossain vaiheessa iltaa ja iltapisut vedetään juosten noin tunnissa. Sitten on kaveri tyytyväinen. Ja emäntä ei kärsi paino-ongelmista..
Jos lipsuu lenkeistä, niin pommi on koirana.

 

[QUOTE="vieras";28296745]Jospa se johtuu sinusta? En kysy ilkeydellä, mutta tekeekö koira saman kaikkien kanssa? Meillä on naapurustossa koira, joka hyppyyttää emäntäänsä aivan järkyttävästi, tällä on varmaan olkapäät sijoiltaan ja äänihuulet hajalla koiralle huutamisesta, kun koira retuuttaa emäntäänsä. Kun koira on ulkona perheen nuoren kanssa, se kävelee nätisti teinin vieressä ja homma näyttää aivan siltä, kuin kyseessä olisi eri koira.[/QUOTE]

Älä puhu paskaa. Perheen muut jäsenet eivät edes suostu käyttämään koiraa lenkillä, koska koira laskeutuu aivan naurettavalle tasolle. Pitää näitä täysin pilkkanaan, riuhtoo hihnasta hampailla ja reuhtoo miten sattuu. Olen ainoa, joka sen saa kuriin, ja tämä onkin yksi niistä ongelmakohdista joita meillä on. Koira ei ole ongelmakoira ja muutkin yrittävät parhaansa, mutta koiran koulutus on täysin minun niskoillani, koska muita se ei kertakaikkiaan ota tosissaan. Sitä ei voi kukaan muu pitää edes vapaana, koska olen ainoa, jonka luo se käskystä tulee. Isännälle se 'nauraa' jo siinä vaiheessa, kun tämä yrittää hakea sitä juoksunarusta. Monta kertaa olen joutunut käskyttämään koiran aloilleen, kun isännän käskyä ei ota kuuleviin korviinsa. Tällä hetkellä olen laittanut koiralle täydellisen lenkityskiellon, olen ainoa, joka sen kanssa saa toimia. Perheenjäsenten 'kouluttamiseen' keskityn vasta, kun koira on koulutettu.

 

Älä puhu paskaa. Perheen muut jäsenet eivät edes suostu käyttämään koiraa lenkillä, koska koira laskeutuu aivan naurettavalle tasolle. Pitää näitä täysin pilkkanaan, riuhtoo hihnasta hampailla ja reuhtoo miten sattuu. Olen ainoa, joka sen saa kuriin, ja tämä onkin yksi niistä ongelmakohdista joita meillä on. Koira ei ole ongelmakoira ja muutkin yrittävät parhaansa, mutta koiran koulutus on täysin minun niskoillani, koska muita se ei kertakaikkiaan ota tosissaan. Sitä ei voi kukaan muu pitää edes vapaana, koska olen ainoa, jonka luo se käskystä tulee. Isännälle se 'nauraa' jo siinä vaiheessa, kun tämä yrittää hakea sitä juoksunarusta. Monta kertaa olen joutunut käskyttämään koiran aloilleen, kun isännän käskyä ei ota kuuleviin korviinsa. Tällä hetkellä olen laittanut koiralle täydellisen lenkityskiellon, olen ainoa, joka sen kanssa saa toimia. Perheenjäsenten 'kouluttamiseen' keskityn vasta, kun koira on koulutettu.

Rule number one, koiran koulutus tulee menemään pieleen jos koko perhe ei toimi johdonmukaisesti Miten koiraa teillä käsitellään muuten, millaisia sääntöjä sillä on sisätiloissa, miten hoidatte sitä, miten annatte huomiota jne... ?

 

Ei askeltakaan, jos koira on väärässä kohdassa. Jos koira ottaa askeleenkin sinusta edelle, ei matka jatku. Yksinkertaista, joskin pirun hidasta alkuun. Meillä kaikki koirat ovat oppineet kulkemaan puoleen ikävuoteen mennessä eikä opit ole unohtuneet, kun koskaan eivät ole eteen saaneet astua. Sivulle kylläkin ja hiukan saa jättäytyä jos haistella tahtoo sekä tarpeilla käydä, mutta minun eteeni ei yksikään koira hihnassa astu. Useimmiten kyllä käydään metsälenkeillä, joissa sitten kirmaavatkin vapaina.

Näinhän juuri teen. Tällä konstilla homma on aina toiminut... paitsi tämän koiran kanssa. Tismalleen samalla koulutusmetodilla kuin aiempien kahden kanssa, mutta tämäpä vaan testaa hermoja. Onkohan kenelläkään ollut koiraa, joka ei oikeista menetelmistä huolimatta ole IKINÄ taipunut? Tämäkin siis selkeästi TIETÄÄ miten kävellä, mutta intoilee niin, ettei muista tai malta. Miten siis voisi rauhoittaa koiran alkulenkin ja loppulenkin ajaksi? Siinäpä kysymys. Pääosin lenkit sujuvat jo ihan hyvin, mutta ongelmat esiintyvät juuri tuossa ensimmäisen ja viimeisen puolen kilometrin aikana.

 

meilä jämpi uros meinas temuta lenkille lähtiessä ostin sille lelun mitä sai puistaa ja lenkit alko sujua, keskitty lulun retutukseen seki jäi pois nyt ku "kasvo" aikuseksi

kävelevät eessä narussa lösällä, kuristivat on käytössä koska ego on hieman liian suuri...

mettästyskautena on virtaa joskus liikaa silloin laitan koulutusvaljaat ettei pääse irti.

 

Rule number one, koiran koulutus tulee menemään pieleen jos koko perhe ei toimi johdonmukaisesti Miten koiraa teillä käsitellään muuten, millaisia sääntöjä sillä on sisätiloissa, miten hoidatte sitä, miten annatte huomiota jne... ?

Sisällä on selkeät säännöt:

Ei riehuta = ei riehu sisällä koskaan. Jos leikkejä on ne ovat esim. makupalojen etsimistä, jälkien seuraamista.

Ei sängyille, ei sohville. Minun läsnäollessa ei edes yritä mennä, koska ei ole koskaan päässyt, mutta muille uhittelee. On kuulema poissaollessani mennyt kiusallaankin isännän viereen sohvalle ja miehen on pitänyt kaulapannasta raahata alas, kun ei ole käskyä totellut. Lapsiakin tottelee paremmin kuin miestä.

Ruokaa odotetaan = laitan ruuan lattialle ja koira istuu odottamassa, kunnes vesi on vaihdettu ja lupa syömiseen tulee. Ei riko sääntöä ikinä. Tämä toimii myös lapsen tekemänä, tässä ei venkslaa koskaan.

Ei hypitä. Tämä oppi on mennyt perille vasta viime aikoina. Nykyään ei hypi enää vieraitakaan vasten, mutta kova oli koulutuskin ennen kun opin nieli.

Pääasiassa koira seuraa sisällä minua tai lapsia, makoilee ja nukkuu, on muutenkin sisällä rauhallinen ja vaivaton koira. Kyseessä ei ole mikään ongelmakoira. Se ei pure, ei murise, ei uhittele vakavissaan, ei ole koskaan näyttänyt hampaita. Kissankin jättää rauhaan. Ei ole koskaan ollut aggressiivinen ketään kohtaan.

 

Mä käytin koiralla kuristavaa pantaa. Ja tietysti tavishihna sen kaveriksi. Koira vasemmalle puolen ja kurkkari oikein päin. Lähetään ulko-ovesta, käsken koiraa istumaan paikalleen (ellei istu jo) ja avaan oven. Ovesta ulos ei kuljeta ennekuin koira on täysin rauhallinen, kehun rauhallisuudesta ja odottamisesta. Luvalla sit saa tulla ulos.

Koulutuksen alussa ohjasin koiraa ensin lempeästi aina vasemmalle, jos se meinasi poukkoilla toiselle puolen, käytän "reunaan" käskyä. Jos koira veti, nyppäsin hihnasta pienesti ja kielsin, mutta en pysähtynyt. Tein kaiken liikkeessä. Tätä jatkui n. 3 päivää ja koira alkoi oppimaan mistä on kyse. Sit aloin pistää sitä kovemmalle. Ohjasin ensin lempeästi reunaan, jos ei uskonut sanoin seuraavalle kerralla tiukemmin ja nykäsin reunaan päin. Jos kiristi hihnaa, sanoin ensin tiukasti ei, jos ei usko niin ei ja napakka hihnannykäisy. Tätä muutama päivä niin hillitön vetäminen ja poukkoilu oli jo saatu aisoihin. Voimankäyttö tietty sovellettuna koiran kokoon, ei saa mennä vaurioittamaan koiran kaulaa

Toki tuo luupää aina kokeilee vetää hihnaa vähän ja vähän tiukemmalle, silloin alan "simputtaa" sitä. Eli kävelen ensin vaikka nopeasti ja koira ei saa kiristää hihnaa, sit hidastan vauhtia huomattavasti ja koiran on taas maltettava kävellä mun vauhdin mukaan, kiristämättä hihnaa.

Ja myöskään minulla ei ole oikeutta riuhtoa koiraa hihnassa, ellei se anna sille aihetta(vetää). Esim. jos koira on jonkun tiellä niin pitää muistaa ohjata koiraa ensin käskyillä ja antaa sille mahdollisuus väistää, ei ekana kiristää hihnaa ja vetää pois.... (moni tekee vahingossa tämän virheen)

Nykyään me ei enään kurkkaria ees tarvita, kulkee puolikuristavassa. Meillä koira saa kulkea etuviistossa, vieressä, takana, kunhan pysyy reunassa eikä vedä tippaakaan.

 

meilä jämpi uros meinas temuta lenkille lähtiessä ostin sille lelun mitä sai puistaa ja lenkit alko sujua, keskitty lulun retutukseen seki jäi pois nyt ku "kasvo" aikuseksi

kävelevät eessä narussa lösällä, kuristivat on käytössä koska ego on hieman liian suuri...

mettästyskautena on virtaa joskus liikaa silloin laitan koulutusvaljaat ettei pääse irti.

Ihan hyvä idea tuo lelu, mutta kun koiran ongelma alku- ja loppumatkasta on juurikin tuo vinkurointi eli käyttäytyy kuin olisi saanut sähköpiikin ahteriin kun lähdetään lenkille, ja kun palataan lenkiltä niin sama juttu. Lelun antaminen vain villiinnyttää koiraa lisää (ainakin pelkään, että näin tapahtuu). Voin toki yrittää, mutta pahoin epäilen, että siitä seuraa kahta kauheampi soppa. Ehkä jokin köysi toimisi? Kun koira kiskoisi vetoköyttä hampaillaan, ei se ehdi keskittyä ryntäilemään eteenpäin vaan pyrkiikin päinvastoin tuomaan köydenpätkää minulle ja houkuttelee vetämään sitä kanssaan.. Voisi kokeilla.

 

Älä puhu paskaa. Perheen muut jäsenet eivät edes suostu käyttämään koiraa lenkillä, koska koira laskeutuu aivan naurettavalle tasolle. Pitää näitä täysin pilkkanaan, riuhtoo hihnasta hampailla ja reuhtoo miten sattuu. Olen ainoa, joka sen saa kuriin, ja tämä onkin yksi niistä ongelmakohdista joita meillä on. Koira ei ole ongelmakoira ja muutkin yrittävät parhaansa, mutta koiran koulutus on täysin minun niskoillani, koska muita se ei kertakaikkiaan ota tosissaan. Sitä ei voi kukaan muu pitää edes vapaana, koska olen ainoa, jonka luo se käskystä tulee. Isännälle se 'nauraa' jo siinä vaiheessa, kun tämä yrittää hakea sitä juoksunarusta. Monta kertaa olen joutunut käskyttämään koiran aloilleen, kun isännän käskyä ei ota kuuleviin korviinsa. Tällä hetkellä olen laittanut koiralle täydellisen lenkityskiellon, olen ainoa, joka sen kanssa saa toimia. Perheenjäsenten 'kouluttamiseen' keskityn vasta, kun koira on koulutettu.

No enpä tiennyt puhuvani paskaa. Mutta ole hyvä vaan, ihan ystävyydellä kirjoitin.

 

Sisällä on selkeät säännöt:

Ei riehuta = ei riehu sisällä koskaan. Jos leikkejä on ne ovat esim. makupalojen etsimistä, jälkien seuraamista.

Ei sängyille, ei sohville. Minun läsnäollessa ei edes yritä mennä, koska ei ole koskaan päässyt, mutta muille uhittelee. On kuulema poissaollessani mennyt kiusallaankin isännän viereen sohvalle ja miehen on pitänyt kaulapannasta raahata alas, kun ei ole käskyä totellut. Lapsiakin tottelee paremmin kuin miestä.

Ruokaa odotetaan = laitan ruuan lattialle ja koira istuu odottamassa, kunnes vesi on vaihdettu ja lupa syömiseen tulee. Ei riko sääntöä ikinä. Tämä toimii myös lapsen tekemänä, tässä ei venkslaa koskaan.

Ei hypitä. Tämä oppi on mennyt perille vasta viime aikoina. Nykyään ei hypi enää vieraitakaan vasten, mutta kova oli koulutuskin ennen kun opin nieli.

Pääasiassa koira seuraa sisällä minua tai lapsia, makoilee ja nukkuu, on muutenkin sisällä rauhallinen ja vaivaton koira. Kyseessä ei ole mikään ongelmakoira. Se ei pure, ei murise, ei uhittele vakavissaan, ei ole koskaan näyttänyt hampaita. Kissankin jättää rauhaan. Ei ole koskaan ollut aggressiivinen ketään kohtaan.

Kuulostaa ihan hyvältä! Itse rajottaisin vielä tuota seuraamista jos se on jatkuvaa. En anna koiran seurata mua sisätiloissa jatkuvasti esim. makkareihin koira ei saa tulla, vaikka ovet on auki.

Tuli ulkoiluista vielä mieleen, olethan itse rauhallinen? Koira vaistoaa pienistäkin eleistä meidän hermostumisen, turhautumisen, kiukun jne, jolloin koiran koulutus on ei-kannattavaa. Kouluttaessa täytyisi aina pystyä olemaan viilipytty

 

Lukiessani tätä viestiä mietin, että onko minulla ollut satumainen onni koirieni kanssa, koska en ole varsinaisesti tietoisesti kouluttanut yhtäkään koiraani (terriereitä, mäyräkoiria). Silti hyvin toimivia ja hyväkäytöksisiä perhe- ja käyttökoiria olleet.

 

meilä oli solmulelu, tais olla 5 solmua? nyt ku on 4v on riekkumiset unohtuneet, josksu s innostuu pöllöileen mutta ärähys palauttaa maanpinnalle. hieman oli ongelmia lisää ku sai itellensä laumassa pomon paikan, siis koirien . 3 koiraa ulkona ja siitä yritti kukkoilla mutta nöyrty kyllä.

mettästys kausi ja ennen sitä kuntoa kohottavat lenkit on haastavia. juoksemista paljon, pyöräilyä yms. miten teillä koira menee mettästys kautena? onko käytös silloinki samanlaista?

 

Kuulostaa ihan hyvältä! Itse rajottaisin vielä tuota seuraamista jos se on jatkuvaa. En anna koiran seurata mua sisätiloissa jatkuvasti esim. makkareihin koira ei saa tulla, vaikka ovet on auki.

Tuli ulkoiluista vielä mieleen, olethan itse rauhallinen? Koira vaistoaa pienistäkin eleistä meidän hermostumisen, turhautumisen, kiukun jne, jolloin koiran koulutus on ei-kannattavaa. Kouluttaessa täytyisi aina pystyä olemaan viilipytty

Arvasin, että jos mitään koirista tiedät, kiinnität huomiota seuraamiseen. Siihen on jo puututtu. Meillä on selkeitä alueita, joihin koiralla ei ole koskaan asiaa. Kylpyhuoneet, työhuone, keittiö ruoanlaiton aikana, lasten leikkihuone. Ennen vikisi perään, kun ovi sulkeutui, mutta nykyään vetäytyy vain olohuoneen nurkkaan nukkumaan.

Olen luonteeltani voimakastahtoinen ja tempperamenttinen, mutta koirat ovat aina olleet se elämäni osa-alue, jossa pystyn pitämään itseni kontrollissa. Minulle ei tuota ongelmia säädellä äänensävyjäni ja pitää kehonkieli hillittynä, kun toimin koirien kanssa, vaikka muuten olen eläväinen ja helposti tunteeni näyttävä. Monta kertaa on sisällä käynyt melkoinen myrsky, mutta koira ei ole sitä eleestäkään nähnyt. Mies totesikin joskus toivovansa välillä voivansa vaihtaa osia koiran kanssa, koska silloin säästyisi tempperamenttini kuohahduksilta.

 

Täytyy kyllä myöntää ettei meidän Karjalankarhukoira ole koskaan oppinut kulkemaan kunnolla hihnassa (vetää, haukkuu ohi ajaville autoille). Ikää hänellä on jo 9-vuotta. Toisaalta en ole varmasti osannut kunnolla koiraa opettaa. Onneksi asutaan niin korvessa ettei meidän lenkkeilystä ole haittaa muille liikkujille. Viimeksi joku taisi tulla kävellen vastaan viime joulukuussa.

 

Näinhän juuri teen. Tällä konstilla homma on aina toiminut... paitsi tämän koiran kanssa. Tismalleen samalla koulutusmetodilla kuin aiempien kahden kanssa, mutta tämäpä vaan testaa hermoja. Onkohan kenelläkään ollut koiraa, joka ei oikeista menetelmistä huolimatta ole IKINÄ taipunut? Tämäkin siis selkeästi TIETÄÄ miten kävellä, mutta intoilee niin, ettei muista tai malta. Miten siis voisi rauhoittaa koiran alkulenkin ja loppulenkin ajaksi? Siinäpä kysymys. Pääosin lenkit sujuvat jo ihan hyvin, mutta ongelmat esiintyvät juuri tuossa ensimmäisen ja viimeisen puolen kilometrin aikana.

Jos todella toimit näin niin silloinhan koiralla ei ole mahdollisuutta vetää. Vedossa koira on edessä ja se kiskoo sinua eteenpäin. Eikös?

Olen törmännyt usein tähän, että "teen täysin ohjeiden mukaan". Sitten kun pyydän päästä katsomaan paikan päälle lenkillä käyntiä niin ihminen on aina hitaampi kuin koira ja usein tietämättään ottaa vähintään sen yhden tai pari askelta ennen kuin pysähtyy. Ja kun vähän kaivelen niin sieltä löytyy kohtia, joissa on ollut kiire jonnekin eikä ole ehtinyt toimia koiran kanssa oikein tai selityksiä "vein vain koiran autoon, ei se muuten mun edessä kulje" jne. Koira saa myös kulkea ovista ensin, kun ulos lähdetään tai sisälle tullaan.

Kuinka paljon koira saa juosta vapaana päivittäin?

 

Arvasin, että jos mitään koirista tiedät, kiinnität huomiota seuraamiseen. Siihen on jo puututtu. Meillä on selkeitä alueita, joihin koiralla ei ole koskaan asiaa. Kylpyhuoneet, työhuone, keittiö ruoanlaiton aikana, lasten leikkihuone. Ennen vikisi perään, kun ovi sulkeutui, mutta nykyään vetäytyy vain olohuoneen nurkkaan nukkumaan.

Olen luonteeltani voimakastahtoinen ja tempperamenttinen, mutta koirat ovat aina olleet se elämäni osa-alue, jossa pystyn pitämään itseni kontrollissa. Minulle ei tuota ongelmia säädellä äänensävyjäni ja pitää kehonkieli hillittynä, kun toimin koirien kanssa, vaikka muuten olen eläväinen ja helposti tunteeni näyttävä. Monta kertaa on sisällä käynyt melkoinen myrsky, mutta koira ei ole sitä eleestäkään nähnyt. Mies totesikin joskus toivovansa välillä voivansa vaihtaa osia koiran kanssa, koska silloin säästyisi tempperamenttini kuohahduksilta.

Okei Koira on kuitenkin vielä nuori, se varmaan edelleen kokeilee rajojaankin. Vaikka sanoit että kuristuspantaa on turha ehdottaa, niin kyllä mä sitä silti harkitsisin ainakin jossain vaiheessa, ellei koulutus nyt ota edistyäkseen. Tiedäthän että moni käyttää kurkkaria väärin, sillä ei ole tarkoitus kuristaa koiralta röörejä umpeen, niinkuin jotkut tekee. Esim. meillä se kurkkarin kiristyminen (kilinä) kertoi koiralle että NYT hihna on kiristymässä, ja koira siitä kuuntelee että nyt täytyy hiljentää tahtia, ettei remmi kiristy. Eli se on koiralle apu! Nykyään meillä on puolikuristava, se voisi toimia teilläkin. Sehän ei ainakaan koiraa kurista, mutta kilisee kun hihna on kiristymässä.

Kannattaa myös pitää koiraa paljon vapaana, mun käsityksen mukaan hihnalenkit ei pura koiran energiaa riittävästi, tai niiden pitäisi olla tuollaisella koiralla ihan älyttömän pitkiä... Toki hihnalenkkejä myös päivittäin, että saatte hihnakäytöksen kuntoon. Mutta jos pitäisit koiraa joka päivä vapaana, se saattaisi rauhoittaa niitä itse kävelyitä, kun sillä ei ole niin paljon purkamatonta energiaa Itse pidän koiraa vapaana aamu ja iltalenkillä, jolloin sillä on lupa riekkua, juosta, spurttailla ja purkaa energiaa. Päivälenkki mennään kokonaan hihnassa, ja sillon ei riekuta yhtään. Lelutkin säästän vapaanapitoon, koska ne lisää sitä riekkumista, ei rauhoita koiraa...

Tsemppiä!

 

Okei Koira on kuitenkin vielä nuori, se varmaan edelleen kokeilee rajojaankin. Vaikka sanoit että kuristuspantaa on turha ehdottaa, niin kyllä mä sitä silti harkitsisin ainakin jossain vaiheessa, ellei koulutus nyt ota edistyäkseen. Tiedäthän että moni käyttää kurkkaria väärin, sillä ei ole tarkoitus kuristaa koiralta röörejä umpeen, niinkuin jotkut tekee. Esim. meillä se kurkkarin kiristyminen (kilinä) kertoi koiralle että NYT hihna on kiristymässä, ja koira siitä kuuntelee että nyt täytyy hiljentää tahtia, ettei remmi kiristy. Eli se on koiralle apu! Nykyään meillä on puolikuristava, se voisi toimia teilläkin. Sehän ei ainakaan koiraa kurista, mutta kilisee kun hihna on kiristymässä.

Kannattaa myös pitää koiraa paljon vapaana, mun käsityksen mukaan hihnalenkit ei pura koiran energiaa riittävästi, tai niiden pitäisi olla tuollaisella koiralla ihan älyttömän pitkiä... Toki hihnalenkkejä myös päivittäin, että saatte hihnakäytöksen kuntoon. Mutta jos pitäisit koiraa joka päivä vapaana, se saattaisi rauhoittaa niitä itse kävelyitä, kun sillä ei ole niin paljon purkamatonta energiaa Itse pidän koiraa vapaana aamu ja iltalenkillä, jolloin sillä on lupa riekkua, juosta, spurttailla ja purkaa energiaa. Päivälenkki mennään kokonaan hihnassa, ja sillon ei riekuta yhtään. Lelutkin säästän vapaanapitoon, koska ne lisää sitä riekkumista, ei rauhoita koiraa...

Tsemppiä!

jjaa,a en menis mettäkoiraa irti päästään. sopiva haju nokkaan ja korvat voi olla muussa käytössä. ei meilä mene päsätää yhtään hirvi tai ajokoiraa irti ilman tutkaa
ja nyt on koirien kiinnipito aika.

 

Jotkut ei opi koskaan. Ihan turha tulla kertomaan, että kyllä opppii, kun vaan aina koiran kiskoessa vaihtaa suuntaa. EI OLE OPPINUT. Ja koira on nyt jo vanha ja kiskoo apinan raivolla edelleen.

 

jjaa,a en menis mettäkoiraa irti päästään. sopiva haju nokkaan ja korvat voi olla muussa käytössä. ei meilä mene päsätää yhtään hirvi tai ajokoiraa irti ilman tutkaa
ja nyt on koirien kiinnipito aika.

Sit tarttis löytää joku aidattu paikka missä saa olla vapaana, jos koira on semmonen ettei sitä voi luotettavasti irti pitää. Mutta niin, se on vaan minun mielipide, koiran täytyy saada olla paljon vapaana, se on tärkeetä jo ihan sen hyvinvoinnille, lihaksistolle jne. Tietysti jonkinlainen harrastus voi sitä vapaanapitoa korvata, käykö ap siis mettällä noin muuten? Tai miten koira saa toteuttaa luonnollista käyttäytymistään, onko teillä jo joku harrastus? Mihin se saa purkaa energiaa ja käyttää päätään ja toteuttaa itseään?