V
"vieras"
Vieras
No näinpä. Oma onnellisuuden tunne ei ole jonkun muun käsissä ja jostakusta muusta riippuvainen asia.
No näinpä. Oma onnellisuuden tunne ei ole jonkun muun käsissä ja jostakusta muusta riippuvainen asia.
N
näin
Vieras
[QUOTE="...";28293837]No ei todellakaan sun tarvitse. Mutta päteekö tämä sanonta esim ihmisiin jotka menettävät äkillisesti lapsensa. Eli jokainen on oman onnensa seppä, no ei tosiaan...[/QUOTE]
Kyllä se on valinta silloinkin. On tuo yksi hirveimmistä asioista, mi ihmiselle voi tapahtua. Silti voi valita, jatkaako elämää, yrittääkö saada uusia lapsia ja antaa surun hiljalleen hiipua kaikenvaltaavasta tuskasta pisteeksi elämän kartalla. Surullinen on lopun elämäänsä, mutta itse voi valita, nauraako vielä siitä huolimatta.
Kyllä se on valinta silloinkin. On tuo yksi hirveimmistä asioista, mi ihmiselle voi tapahtua. Silti voi valita, jatkaako elämää, yrittääkö saada uusia lapsia ja antaa surun hiljalleen hiipua kaikenvaltaavasta tuskasta pisteeksi elämän kartalla. Surullinen on lopun elämäänsä, mutta itse voi valita, nauraako vielä siitä huolimatta.
?
"..."
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja näin;28293850:
Onko ihminen silloin huonompi kuin toiset, jos ei kykene enää olemaan täysin onnellinen. Mun mielestä kyseisessä sanonnassa on syyllistävä sävy.
N
näin
Vieras
Minulla on sellainen kutina, että keskinkertaisista ongelmista kärsineet vastustaa tätä sanontaa eniten. Todella hirveitä asioita kohdanneet ovat yleensä ottaneet tietyn selviytymisasenteen ja osaavat iloita pienistäkin asioista. Todella vähän vaikeuksia kokeneet taas kokevat sanonnan todeksi elämän helppouden vuoksi.
Ne, joilla on vaikeuksia, mutta myös tasaista onnea ja hyvät lähtökohdat ottavat elämän epäteiluuden kaikkein raskaimmin.
Ne, joilla on vaikeuksia, mutta myös tasaista onnea ja hyvät lähtökohdat ottavat elämän epäteiluuden kaikkein raskaimmin.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="...";28293862]Onko ihminen silloin huonompi kuin toiset, jos ei kykene enää olemaan täysin onnellinen. Mun mielestä kyseisessä sanonnassa on syyllistävä sävy.[/QUOTE]
Mä en taas koe siinä mitään syyllistävää, tietenkin sitä lausetta voidaan käyttää väärin tilanteissa jolloin se saa syyllistävän sävyn kuuntelijalle, mutta pohjimmiltaan siinä ei ole.
Mä en taas koe siinä mitään syyllistävää, tietenkin sitä lausetta voidaan käyttää väärin tilanteissa jolloin se saa syyllistävän sävyn kuuntelijalle, mutta pohjimmiltaan siinä ei ole.
N
näin
Vieras
[QUOTE="...";28293862]Onko ihminen silloin huonompi kuin toiset, jos ei kykene enää olemaan täysin onnellinen. Mun mielestä kyseisessä sanonnassa on syyllistävä sävy.[/QUOTE]
Mikä on sitten sanonnan vastakohta?
Onni annetaan kelle annetaan ja itse ei voi ollenkaan vaikuttaa?
Ei ihminen ole huonompi, mutta toisten onnea on turha kadehtia. Onnea ei kellekään anneta, se on koko homma omasta suhtautumisesta kiinni. Ei se syyllismistä ole, vaan niin se vaan menee.
Joku rikas hyvässä työssä oleva upean puolison löytänyt ihminen voi olla onneton, kun ei osaa maalata. Köyhä lapsi voi olla nälässä, mutta iloita auringonlaskun väreistä.
Mikä on sitten sanonnan vastakohta?
Onni annetaan kelle annetaan ja itse ei voi ollenkaan vaikuttaa?
Ei ihminen ole huonompi, mutta toisten onnea on turha kadehtia. Onnea ei kellekään anneta, se on koko homma omasta suhtautumisesta kiinni. Ei se syyllismistä ole, vaan niin se vaan menee.
Joku rikas hyvässä työssä oleva upean puolison löytänyt ihminen voi olla onneton, kun ei osaa maalata. Köyhä lapsi voi olla nälässä, mutta iloita auringonlaskun väreistä.
[QUOTE="...";28293837]No ei todellakaan sun tarvitse. Mutta päteekö tämä sanonta esim ihmisiin jotka menettävät äkillisesti lapsensa. Eli jokainen on oman onnensa seppä, no ei tosiaan...[/QUOTE]
Lapsen menettäminen on epäilyksettä elämän pahimpia kohtaloita. Se pistää elämän pirstaleiksi pitkäksi aikaa ja onhan sen asian kanssa elettävä loppuelämänsä. Surun alkuvaiheessa omaan suhtautumiseen on erittäin vaikea vaikuttaa shokin vuoksi, mutta kun aikaa kuluu, niin kyllä elämä yleensä voittaa. Surun kokemisessa on eri vaiheita, jotka toistuvat jokaisella yksilölliseen tahtiin. Kun nämä vaiheet saadaan käsiteltyä, niin silloin on helpompi miettiä myös suhtautumistaan. Toki niiden aikanakin voi joku ihminen miettiä omaa suhtautumista tilanteeseensa.
Lapsen menettäminen on epäilyksettä elämän pahimpia kohtaloita. Se pistää elämän pirstaleiksi pitkäksi aikaa ja onhan sen asian kanssa elettävä loppuelämänsä. Surun alkuvaiheessa omaan suhtautumiseen on erittäin vaikea vaikuttaa shokin vuoksi, mutta kun aikaa kuluu, niin kyllä elämä yleensä voittaa. Surun kokemisessa on eri vaiheita, jotka toistuvat jokaisella yksilölliseen tahtiin. Kun nämä vaiheet saadaan käsiteltyä, niin silloin on helpompi miettiä myös suhtautumistaan. Toki niiden aikanakin voi joku ihminen miettiä omaa suhtautumista tilanteeseensa.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="...";28293862]Onko ihminen silloin huonompi kuin toiset, jos ei kykene enää olemaan täysin onnellinen. Mun mielestä kyseisessä sanonnassa on syyllistävä sävy.[/QUOTE]
Tää on ehkä loistavin mielensäpahoittaminen tässä ketjussa jo
.
'Syyllistävä sävy'
Tää on ehkä loistavin mielensäpahoittaminen tässä ketjussa jo
.'Syyllistävä sävy'
?
-.-
Vieras
Tuossa lauseessa ei ole mitään pahaa.
Itse vihaan sitä kun sanotaan että ihmiselle ei anneta enempää taakkaa kun jaksaa kantaa.
Mun mielestä on käsittämättömän väärin että joillekin ihmisille tapahtuu niin paljon pahaa. Vaikeassa tilanteessa tuo ei lohduta vaan tekisi mieli vetää lättyyn..
Itse vihaan sitä kun sanotaan että ihmiselle ei anneta enempää taakkaa kun jaksaa kantaa.
Mun mielestä on käsittämättömän väärin että joillekin ihmisille tapahtuu niin paljon pahaa. Vaikeassa tilanteessa tuo ei lohduta vaan tekisi mieli vetää lättyyn..
[QUOTE="...";28293862]Onko ihminen silloin huonompi kuin toiset, jos ei kykene enää olemaan täysin onnellinen. Mun mielestä kyseisessä sanonnassa on syyllistävä sävy.[/QUOTE]
Enpä usko, että kukaan ihminen on täysin onnellinen ikinä. Minä käsitän tuon sanonnan sellaisena, että ei odota muiden ihmisten tekevän itseään onnelliseksi tai tyytyväiseksi.
Tämä nyt ei päde mihinkään elämän hirveisiin tragedioihin, mutta monesti tälläkin palstalla tuntuu, että ei vaan pystytä päästämään irti niistä asioista, jotka vaikuttaa elämään negatiivisesti. Noihin tilanteisiin ihan sopiva sanonta.
Enpä usko, että kukaan ihminen on täysin onnellinen ikinä. Minä käsitän tuon sanonnan sellaisena, että ei odota muiden ihmisten tekevän itseään onnelliseksi tai tyytyväiseksi.
Tämä nyt ei päde mihinkään elämän hirveisiin tragedioihin, mutta monesti tälläkin palstalla tuntuu, että ei vaan pystytä päästämään irti niistä asioista, jotka vaikuttaa elämään negatiivisesti. Noihin tilanteisiin ihan sopiva sanonta.
N
näin
Vieras
Minä olen tulkinnut tuon lauseen kannustuksena, sellaisena, että miten musertavalta nyt tuntuukin niin sinä selviät! En tosin käytä lohdutuksena kellekään, mutta minua tuo liikutti vaikeina aikoina.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="...";28293862]Onko ihminen silloin huonompi kuin toiset, jos ei kykene enää olemaan täysin onnellinen. Mun mielestä kyseisessä sanonnassa on syyllistävä sävy.[/QUOTE]
No jos ei tee kaikkeansa sen eteen, että löytää onnellisuuden takaisin (varsinkin jos on muitakin lapsia), niin mun mielestä ihminen on ...huonompi? En tiedä, ei kuitenkaan niin hyvä äitinä kuin sellainen, joka tekee kaikkensa parantuakseen masennuksesta ja päästäkseen surusta yli.
Eikä läheisen menetyksestä toivu entiselleen koskaan, mutta on eri asia työstää asiaa ja käydä surunsa läpi, kuin jäädä vellomaan siinä surussa tekemättä asialle yhtään mitään.
No jos ei tee kaikkeansa sen eteen, että löytää onnellisuuden takaisin (varsinkin jos on muitakin lapsia), niin mun mielestä ihminen on ...huonompi? En tiedä, ei kuitenkaan niin hyvä äitinä kuin sellainen, joka tekee kaikkensa parantuakseen masennuksesta ja päästäkseen surusta yli.
Eikä läheisen menetyksestä toivu entiselleen koskaan, mutta on eri asia työstää asiaa ja käydä surunsa läpi, kuin jäädä vellomaan siinä surussa tekemättä asialle yhtään mitään.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";28293904]No jos ei tee kaikkeansa sen eteen, että löytää onnellisuuden takaisin (varsinkin jos on muitakin lapsia), niin mun mielestä ihminen on ...huonompi? En tiedä, ei kuitenkaan niin hyvä äitinä kuin sellainen, joka tekee kaikkensa parantuakseen masennuksesta ja päästäkseen surusta yli.
Eikä läheisen menetyksestä toivu entiselleen koskaan, mutta on eri asia työstää asiaa ja käydä surunsa läpi, kuin jäädä vellomaan siinä surussa tekemättä asialle yhtään mitään.[/QUOTE]
Wau, sä sait siihen tosiaan syyllistävää sävyä!
Masentunut on huono ihminen jos ei yritä "täysillä" parantua.
Voisiko olla että sairaus "hieman" vaikuttaa siihen kykyyn yrittää parantua? voisi.
Eikä läheisen menetyksestä toivu entiselleen koskaan, mutta on eri asia työstää asiaa ja käydä surunsa läpi, kuin jäädä vellomaan siinä surussa tekemättä asialle yhtään mitään.[/QUOTE]
Wau, sä sait siihen tosiaan syyllistävää sävyä!
Masentunut on huono ihminen jos ei yritä "täysillä" parantua.
Voisiko olla että sairaus "hieman" vaikuttaa siihen kykyyn yrittää parantua? voisi.
A
astoton
Vieras
Jos tuota sanontaa käytetään ilmaisemaan oman suhtautumistavan vaikutusta, "onnen" tarjoittaessa lähinnä asennetta, se on enemmän mielestäni paikallaan kuin yhteyksissä, joissa sitä kovin usein käytetään tarkoituksena ilmaista, että ihminen voi vaikuttaa kaikkeen elämässään. Joku hyvät lähtökohdat elämäänsä saanut, vauraan suvun vesa heittelee tuota sanontaa ihmiselle, joka on saanut huonommat kortit elämässään ja viestittää, että toinen on vain valinnut kurjuuden ja että näin elämä menee, ne joilla on onnea, ovat ansainneet sen ja myös epäonni on ansaittua ja itseaiheutettua.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";28293926]Wau, sä sait siihen tosiaan syyllistävää sävyä!
Masentunut on huono ihminen jos ei yritä "täysillä" parantua.
Voisiko olla että sairaus "hieman" vaikuttaa siihen kykyyn yrittää parantua? voisi.[/QUOTE]
Masennus on sairaus ihan siinä, missä fyysisetkin sairaudet ja siitä voi parantua. Mutta jos ei ole mitään halua parantua, niin ei myöskään niin tee. Masennus on sairautena niin tuttu ja ne ihmiset osastoilla myös, että heti näkee jos jollakin on motivaatio paranemiseen kohdillaan ja jos sitä vaan ei ole.
Masentunut on huono ihminen jos ei yritä "täysillä" parantua.
Voisiko olla että sairaus "hieman" vaikuttaa siihen kykyyn yrittää parantua? voisi.[/QUOTE]
Masennus on sairaus ihan siinä, missä fyysisetkin sairaudet ja siitä voi parantua. Mutta jos ei ole mitään halua parantua, niin ei myöskään niin tee. Masennus on sairautena niin tuttu ja ne ihmiset osastoilla myös, että heti näkee jos jollakin on motivaatio paranemiseen kohdillaan ja jos sitä vaan ei ole.
P
"plääh"
Vieras
Mä luulen, että ainakin ne öpaut parikymmentamiljoonaa keskitysleireissa kuollutta olisivat eri mieltä, jos pystyisivät kertomaan mielipiteensä.
Tai sitten he ei vaan onnistuneet seppäilemään tarpeeksi tehokkaasti.
Tai sitten he ei vaan onnistuneet seppäilemään tarpeeksi tehokkaasti.
?
"..."
Vieras
[QUOTE="vieras";28293926]Wau, sä sait siihen tosiaan syyllistävää sävyä!
Masentunut on huono ihminen jos ei yritä "täysillä" parantua.
Voisiko olla että sairaus "hieman" vaikuttaa siihen kykyyn yrittää parantua? voisi.[/QUOTE]
Tätä mä vähän tarkoitin. Onko tässä onnellisuusbisneksen maassa ihmisellä oikeus enää olla surullinen, onneton, katkerakin ilman että joku tulee tarjoamaan sulle jotain onnellisuus lausetta tai opusta tai kurssia. Saano ns enää syrjäytyä rauhassa.
Onko ihmisellä oikeus esim. päättää päivänsä todella pahojen juttujen jälkeen, onko hän silloin yrittänyt liian vähän. Entäs jos hän on yrittänyt pärjätä tässä elämässä enemmän kuin moni muu yhteensä ja sitten vaan ei enää jaksa. Kauheeta turhuutta se on, mutta jollain inhimillisellä tavalla ymmärrettävää.
Masentunut on huono ihminen jos ei yritä "täysillä" parantua.
Voisiko olla että sairaus "hieman" vaikuttaa siihen kykyyn yrittää parantua? voisi.[/QUOTE]
Tätä mä vähän tarkoitin. Onko tässä onnellisuusbisneksen maassa ihmisellä oikeus enää olla surullinen, onneton, katkerakin ilman että joku tulee tarjoamaan sulle jotain onnellisuus lausetta tai opusta tai kurssia. Saano ns enää syrjäytyä rauhassa.
Onko ihmisellä oikeus esim. päättää päivänsä todella pahojen juttujen jälkeen, onko hän silloin yrittänyt liian vähän. Entäs jos hän on yrittänyt pärjätä tässä elämässä enemmän kuin moni muu yhteensä ja sitten vaan ei enää jaksa. Kauheeta turhuutta se on, mutta jollain inhimillisellä tavalla ymmärrettävää.
V
"vieras"
Vieras
Onko ihmiset näin idiootteja? Eiköhän sanonnassa ole kyse siitä, että JOS IHMINEN VOI ITSE VAIKUTTAA OMAAN ONNELLISUUTEEN, NIIN KANNATTAA NIIN MYÖS TEHDÄ.
Kuka helvetti menee sanomaan kehitysvammaiselle tai syntymästään sokealle tai raiskatulle, että jokainen on oman onnensa seppä?!?!? Oletteko te nyt ihan kartalla?!?!?!
Kuka helvetti menee sanomaan kehitysvammaiselle tai syntymästään sokealle tai raiskatulle, että jokainen on oman onnensa seppä?!?!? Oletteko te nyt ihan kartalla?!?!?!
O
ok
Vieras
Mua ärsyttää enemmän tällä palstalla viljelty "Asiat on just niin vaikeita kuin miksi ne tekee!". Tätä siis käytetään, kun jollain on esim. monivammainen lapsi, sairaat vanhemmat, jalka poikki ja rahat loppu. "Kinkkaa sillä terveellä jalalla pulloja keräämässä ja sitten konttaa kauppaan ja osta leipätarvikkeet! Asiat on just niin vaikeita kuin miksi ne tekee!"
Oman onnensa seppä vielä menee.
Oman onnensa seppä vielä menee.