Kiva työ houkuttaa, mutta lapsen hoitoon vieminen ahdistaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "suru puserossa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"suru puserossa"

Vieras
Työhön menen, se on selvä ja päätetty. Päiväkotiin on tutustuttu ja siellä lapsi on muutamia kertoja jo aikaisemminkin ollut. Ikää hänellä vasta vuosi ja viisi kuukautta... Ensimmäiseksi päiväkodissa kysyttiin, syökö lapsi jo itse... No eipä juuri ja ei esim. kävele ulkona kengät jalassa, haluaa istua rattaissa tai pulkassa mielellään.

Katselin siellä päiväkodissa kun eräät suunnilleen samanikäiset kaksoset itkivät, eroahdistuksen takia, mainittiin. Aina kun ollaan tutustumassa käyty, nämä lapset itkevät vähän väliä...

Sitä kai minä pelkään, että omakin lapsi siellä ikävöi.. Ja miten siellä pärjää...
Miten omaa ahdistusta voisi lieventää, jottei lapsikin jo alkaisi huomata miten vaikeaa tämä äidille on..?
 
Nuo on semmoisia asioita jotka jokainen äiti joutuu käymään läpi, kun lapsi aloittaa hoidon. Iälläkään ei ole merkitystä, samalla lailla se kolmevuotiaskin äitiä kaipaa, ja meillä jopa 5-vuotias.

Minkäs teet, tällaista on elämä. Tsemppiä sinne!
 
Äkkiä se siellä hoidossa oppii syömään ja liikkumaan. :) Katselee muitten lasten touhuja ja ottaa niistä oppia. Onhan se rankkaa aluksi itselle, mutta jos päiväkoti on hyvä niin huoli pois.
 
Miksi noin pieni päiväkotiin? Tuollaisista pienistä yksityiskohdista on helppo sopia pph:n kanssa ja joustavuutta löytyy enemmän =) Sitten isompana päiväkotiin. Minä en veisi omaani noin pienenä päiväkotiin. Sen sijaan kelle tahansa työkavereistani luottaisin hänet heti, jos olisi tarvetta =)
 
[QUOTE="Ria";28285961]Itse en veisi alle 3-vuotiasta hoitoon. Luepa Jari Sinkkosen ajatuksia aiheesta tai katso haastatteluja youtubesta.[/QUOTE]

Luotettava pph on ihan hyvä vaihtoehto pienelle hoitopaikaksi. Mutta päiväkotia itse pidän noin pienelle liian isona ympyränä. Kyllähän ne toki yleensä sinne sopeutuu - kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole.
 
Musta tuntui juuri tuolta, kun lapsi aloitti hoidossa (oli tällöin 1v9kk).

Rintaa puristi ja kurkkua kuristi, eikä kaiken lisäksi ehditty edes tutustumassa käydä kuin yhden päivän (suositus viikko).
Mutta yllätyksekseni ensimmäisenä päivänä hoitoon jäädessä lapsi itki 2min, jonka jälkeen lopetti, eikä ole sen jälkeen ikinä ikävöinyt tai itkenyt perääni.
Ei aamulla, ei päivän aikana eikä hakiessa.
Aamulla lähtee itse mun luota pois ja huiskuttaa moikat.

Eli mun pelot osoittautui turhiksi, vaikka eihän tämä hyvältä edelleenkään tunnu, kun tekee täysin arvojensa vastaisesti ja niin, minkä tietää olevansa lapselle jotain muuta kuin "parasta".
 
kappas,kappas. tässä kaupungissa jopa lastenhuollon sosiaalityöntekijöistä moni on sitä mieltä, että normi kaksivuotias voi aivan hyvin olla viikot päiväkodissa. ihan sivuhuomiona vaan.
 
Rauhallisin mielin, ap. Muista, että hyvin harvassa maassa edes äitiysloma kestää näin kauan kuin suomessa, eikä pihettakaan mistään hoitovapaista. Ystävälläni usa:ssa loppui juuri äitiysloma, ja vauva on 3kk vanha. Äidin ammatti on juristi, ja pakko palata töihin, jos haluaa työpaikan säilyttää. Mutta ei sitä siellä erikoisena pidetä, että noin pieni menee hoitoon, kun se on siellä normaalia elämänkulkua ja valtaosasta lapsia kasvaa aivan normaaleja aikuisia, kuten täällä pohjolassakin. :)
 

Yhteistyössä