B
bmi 26
Vieras
Mulla on lievää ylipainoa kertynyt nyt, kun 30v lähestyy ja bmi tällä hetkellä 26 (168/73). Nykyinen ulkomuotoni masentaa mua jonkin verran ja olo on joskus aika epävarma ja lihava. En viitsi käyttää vaatteita, joita haluaisin ja tekee mieli vain peitellä itseään.
Vartaloni malli on tiimalasi ja antaa jonkin verran anteeksi, kun rasva kertyy ns. "hyvin", mutta ei se silti kaunista ole. Vuoden verran olen yrittänyt tuloksetta laihduttaa, aina sorrun makeaan ja ehkä kaksi kiloa on vain tippunut. Muuten ruokavalio on kunnossa ja liikun monta kertaa viikossa (crosstrainig, uinti, kiipeily) ja lihastakin on tullut.
Miehelle kun avaudun asiasta hän ei ole muka huomaavinaan ylipainoani ja sanoo vain, että ei kannata kiusata itseään, vaan kantaa itsensä ylpeästi ja naisella saa olla muotoja ja mulla on niin nätin mallinen vartalo, että paino ei näy jne. Huoh. Itse on ihannepainoinen. Ja siis itsekin olen ollut hoikka ja timmi vielä muutama vuosi sitten.
Vituttaa, kun en saa tukea yritykselleni muuttua. Haluaisin laihtua 10-15 kg, näyttää paremmalta ja voida paremmin. Kiipeilykin on vähän rankkaa tällä massalla. Olen sanonut, että mulle ei tarvitse tuoda kaupasta mitään herkkuja. Itse syö niitä ja se on toki ok, mutta tulee vähän epäkunnioituksen viboja, kun sitten kuitenkin tarjoaa mulle.
Olenko ihan hölmö, kun muutamat ylikilot ahdistaa näin paljon, että en edes uskalla pukeutua haluamallani tavalla? Olenko pinnallinen? Vai onko jo syytäkin saavuttaa maksimaalinen ahdistus, joka sysää minut muutokseen ja kohti tervettä ja kaunista kroppaa?
Vartaloni malli on tiimalasi ja antaa jonkin verran anteeksi, kun rasva kertyy ns. "hyvin", mutta ei se silti kaunista ole. Vuoden verran olen yrittänyt tuloksetta laihduttaa, aina sorrun makeaan ja ehkä kaksi kiloa on vain tippunut. Muuten ruokavalio on kunnossa ja liikun monta kertaa viikossa (crosstrainig, uinti, kiipeily) ja lihastakin on tullut.
Miehelle kun avaudun asiasta hän ei ole muka huomaavinaan ylipainoani ja sanoo vain, että ei kannata kiusata itseään, vaan kantaa itsensä ylpeästi ja naisella saa olla muotoja ja mulla on niin nätin mallinen vartalo, että paino ei näy jne. Huoh. Itse on ihannepainoinen. Ja siis itsekin olen ollut hoikka ja timmi vielä muutama vuosi sitten.
Vituttaa, kun en saa tukea yritykselleni muuttua. Haluaisin laihtua 10-15 kg, näyttää paremmalta ja voida paremmin. Kiipeilykin on vähän rankkaa tällä massalla. Olen sanonut, että mulle ei tarvitse tuoda kaupasta mitään herkkuja. Itse syö niitä ja se on toki ok, mutta tulee vähän epäkunnioituksen viboja, kun sitten kuitenkin tarjoaa mulle.
Olenko ihan hölmö, kun muutamat ylikilot ahdistaa näin paljon, että en edes uskalla pukeutua haluamallani tavalla? Olenko pinnallinen? Vai onko jo syytäkin saavuttaa maksimaalinen ahdistus, joka sysää minut muutokseen ja kohti tervettä ja kaunista kroppaa?