V
"vieras"
Vieras
Mulla todettiin nuorempana aika paha syömishäiriö. Kerta kaikkiaan olin kovassa "sokerikoukussa". Söin päivittäin karkkeja jne.. Tää kaikki alkoi kun muutin kotoa pois kauaksi toiselle paikkakunnalle koulun vuoksi. No liikuin paljon, mutta sitä vastoin nälkä oli aina vaan suurempi ja täytin itseni herkuilla jatkuvasti. Lihoin aika tavalla. Valmistuin koulusta ja löysin ihanan miehen. Tulin raskaaksi. Raskausaikana pystyin hillitä syömisiäni ajattelemalla lastani. Raskauskiloja tuli silti. Tää ihana mieheni jätti mut kun kuuli raskaudesta, olin sillon 22v. Raskauden jälkeen jäin ihan yksin ja oireet taas paheni. Söin herkkuja 24/7. Löysin uuden miehen parin vuoden päästä ja olimme olleet pari vuotta yhdessä ja tulin raskaaksi. Raskausaika ja sitä edeltävät pari vuotta kuin myös raskauden jälkeen menivät suht hyvin ruokailujeni kanssa. Sitten jäin taas yksin-tai kolmin lasten kanssa. Ja taas syömiset lähti käsistä. Hakeuduin itse lääkärin kautta ravitsemusterapeutille keskussairaalaan. Jäin ravitsemusterapeutin kanssa hoitosuhteeseen ja minun on ollut pakko käydä siellä. Pakko sen vuoksi, että nyt viimeksi sanoin etten haluaisi enää käydä, niin sanoi että huolestuu jos en käy ja joutuu miettimään lastensuojelun tarvetta. (aina kiristetään lastensuojelulla). Tästä mulla meni hermot, koska olen sanonut että syömisongelmat koskevat MINUA, ei lapsiani. Molemmat lapseni on neuvolassa todettu täysin terveiksi ja normaalipainoisiksi. En koskaan -ikinä voisi kohdistaa ongelmaani lapsiini. Ravitsemusterapeutin kautta olen käynyt juttelemassa ongelmastani myös psykan puolella. Masennusta tai muuta sellaista minulla ei ole. Ainoastaan se että syön,syön,syön,syön.. No nyt sitten tänään mulle soitettiin keskussairaalasta ja psykologi sanoi, että hän ja ravitsemusterapeutti on päättänyt! aloittaa minulla valvotun ruokaseurannan, koska painoni ei ollut laskenut viime kerrasta. Sanoin etten moista halua ni taas vedettiin lastensuojelukortti esiin. No sitten suostuin ettei tartte lastensuojeluun mennä. On niin paska olo. Ja tuntuu että mielivaltaisesti kontrolloidaan vetämällä lastensuojelukortti aina vastapainoksi. Toisaalta tuntuu että olen epäonnistunut kun elämäni on tässä tilanteessa..
Kiitos että luit tämän <3
p.s en tarvitse enää enempää haukkuja/moraalisaarnaa, sitä saan ihan tarpeeksi ja vähän ylikin keskussairaalan taholta!
Kiitos että luit tämän <3
p.s en tarvitse enää enempää haukkuja/moraalisaarnaa, sitä saan ihan tarpeeksi ja vähän ylikin keskussairaalan taholta!
ja osa ei ole edes ns.kunnon ruokaa. Nyt nojoo, ongelma on varmaan taustani, ettei syömiseni mene niin huonoon kuntoon kuin joskus aikaisemmin, muttaen olis ikinä hakenu apua jos oisin tiennyt...Toinen vaihtoehto oli osastoseuranta, joka on mahdoton, koska olen yh ja mulle on edelleen tärkeintä se, ettei lasteni arki muutu vaan voin "esittää" heille ettei ole mitään erikoista..