Onkohan sinun vauvasi oma vai vaihdokas?

[fortunate]

Oli käytäntönä, mutta vierihoito on nykytiedon mukaan paras vaihtoehto ihan jo imetyksen onnistumisen kannalta.
Mutta kuten tässä jo on todettu, vierihoito ei aina ole mahdollista syystä taikka toisesta.

Juu, parempana mäkin vierihoitoa pidän, viittasin tuohon vanhaan käytäntöön lähinnä siksi, ettei kai sen ajan vauvat mitenkään siitä silti kärsineet?

Noh, joka tapauksessa turha syyllistää, kun tuskin kukaan "huvikseen" vauvaansa pois vierestä yöksi antaa.
Toiset ei tosiaan ihan fyysisistäkään syistä kykene hoitamaan vauvaa ensimmäisinä päivinä.

 

[Rigel]

Luin koko ketjun läpi, ja kukaan ei mielestäni maininnut, että oman lapsen tunnistaa muillakin aisteilla kuin näöllä. Itse ainakin haistoin lasteni tuoksun vauvana hyvin voimakkaasti (se oli erilainen kuin kaverin vauvan tuoksu), sekä yhtä varmasti tunsin esikoiseni äänestä (kun hoitaja toi häntä teho-osastolta syömään).

 

[Ken guru]

Luin koko ketjun läpi, ja kukaan ei mielestäni maininnut, että oman lapsen tunnistaa muillakin aisteilla kuin näöllä. Itse ainakin haistoin lasteni tuoksun vauvana hyvin voimakkaasti (se oli erilainen kuin kaverin vauvan tuoksu), sekä yhtä varmasti tunsin esikoiseni äänestä (kun hoitaja toi häntä teho-osastolta syömään).

Mä en kyllä usko että hajun, tai välttämättä äänenkään perusteella olisin vielä laitoksella vauvaani tunnistanut. Mutta tunnun perusteella olisin voinutkin, siis siitä miltä vauva tuntui sylissä ja lähellä.

 

["hei"]

Toinen on niin isänsä kopio (sekoitus mun isää joukossa) ja toinen taas niin mun suvun naisten piirteillä, et eipä oo epäilystäkään.

 

[TrueBlood]

Eivät ole, mutta itse olen vaihtunut muutamaksi tunniksi.

 

[ei lapsia idiooteille]

Vaihtuneen vauvan vanhemmat olivat älynneet vasta kotona katsoa nimen rannekkeesta, vaikka olivat päiviä aiemmin jo huomanneet lapsen olevan väärä!

Eli kyseessä sen luokan hidasjärkiset vajakit, ettei noille pitäisi antaa enempää omaa kuin vierasta lasta, vaan lapsi huostaan ja normaaliin perheeseen!

 

["Sirkkeli"]

No mun mukula sai ihan heti ensimmäisinä toimenpiteinä nilkkaansa sen vaaleanpunaisen rannekkeen, jossa oli mun nimi ja lapsen sukupuoli. Rannekkeen poistin vasta kotona, ja sama nimi siinä on edelleen. Oli kyllä kansliassa ekan yön hoidossa, koska olin valvonut putkeen jo melkein 2 vuorokautta. Oli kätilö yrittänyt yöllä saada mua hereille imettämään, mutta olin aivan tajuton väsymyksestä, ja sain satikutia aamulla siitä etten ollut herännyt :O Ja kansliaan vein myös suihkun ajaksi, koska olin huoneessa yksin. Mutta oisin mie tuon ulkonäöstä jo tunnistanut, oli niin pikkuinen ja nätti verrattuna muihin

 

[ingalina]

no sehän pistäisi takuulla hälytyskellot soimaan, kun vauvalla olisi yhtäkkiä pippeli & hiukset

Kätilö: "Kyllä vauvalle voi joskus kasvaa hiukset ja pippeli yhdessä yössä..."

 

[Kauan odottanut]

Lapseni on äärimmäisen rakas, omempi ja rakkaampi ei voisi kukaan olla. Ei todellakaan ole vaihdokki, vaan vuosien odotuksen tulos. Biologogisesti ei ole minun vaan adoptoitu kaksi vuotiaana.

Tuntuu käsittämättömältä tuo ajatus, että 7 vuoden jälkeen vääriin perheisiin joutuneet lapset vain vaihdettaisiin niihin "oikeisiin:" En tuota juttua oikein lukenut, mutta voisiko joku todellakin vaihtaa lapset periaattella, että biologinen lapsi jonka kanssa perhe ei ole viettänyt paria päivää enempää olisi tärkeämpi ja rakkaampi kuin ei-biologinen lapsi, jonka kanssa olisi elänyt vuosia. "Tämä ei ole minun, joten vaihdanpa vaan tuosta vaan lapsen toiseen" Ihan niinkuin lapsiin ei kiintyisi ollenkaan ja mitäpä lapset sanoisivat kun perhe ja kaikki vaihtuisi toiseen. Omaani rakastin jo vuosia ennen hänen saamistaan, "sekosin" kuvan nähdessäni ja korviani myöten rakastuin heti hänet syliini saatuani.

En voi myöskään mitenkään käsittää näitä kilpailuja kuka on milläkin tavalla paras äiti tyyliin "Minä olin tajuton, mutta minä ainakin teippasin lapseni rintaani kiinni, ettei hän olisi vain sekuntiakaan HYLÄTTYNÄ. Meidän perheessämme tiedetään, että lapsemme biologinen äiti on antanut meille arvokkaimman lahjan mitä toiselle ikinä voi antaa. Sieppaa todella nuo puheet hoitajien hoivaan hylkäämisestä, jos äiti on väsynyt tai huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Hylkääminen on jotain aivan muuta ja se tai siis lapsestaan luopuminen lapsen hyväksi voi olla elämän suurin rakkauden eteen tehty teko ja hirveän vaikea tehtävä.

 

[jalkapuoli]

Kätilö: "Kyllä vauvalle voi joskus kasvaa hiukset ja pippeli yhdessä yössä..."

Mä ymmärrän kyllä täysin et kätilöt on sanonu et joo tukanväri voi muuttua ja kyllä se sun omas on. Tuskin niillekkään on tullu mieleen et hei ne saatto noi vauvat vaihtua ja nuo vanhemmat ei osaa katsoa sitä ranneketta, vaan enemmänkin kuvitelleet äitin ihmettelevän vauvaansa.

 

[lucifer]

Itse en ymmärrä niitä äitejä, jotka ylipäänsä laittavat vauvan heti ensimmäisenä yönä kylmästi hoitajien kansliaan yöksi, kirkkaiden lamppujen alle muiden vauvojen kanssa riviin huutamaan. Sitten samat mammat paasaavaat työssäkäyviä äitejä, koska vievät päivähoitoon alle 3-vuotiaita kun itse hylkäävät vastasyntyneen! Vihaksi pistää, itse en luopunut lapsesta hetkeksikään kun oli musta putkahtanut, en olis pystynyt ikinä jättämään yöksi mihinkään kun kainalossa oli hänen paikkansa.

entäs sitten ne äiti hylikiöt joiden vauvat kylmästi viedään keskolaan heti synnytyksen jälkeen esim. sikiöverenkierron takia tai jonkin muun syyn takia ja vielä pidetään siellä useampi päivä ja äiti hylkiö ei saa edes imettää tänä aikana. ihailla vain lasin takaa.

kivittää pitä tuomoiset akat! eikös niin " ei hylkääjä"?

 

[lucifer]

Luin koko ketjun läpi, ja kukaan ei mielestäni maininnut, että oman lapsen tunnistaa muillakin aisteilla kuin näöllä. Itse ainakin haistoin lasteni tuoksun vauvana hyvin voimakkaasti (se oli erilainen kuin kaverin vauvan tuoksu), sekä yhtä varmasti tunsin esikoiseni äänestä (kun hoitaja toi häntä teho-osastolta syömään).

ite huomasin muuten kansa tuon ääni jutun että en herännyt yöllä muiden vauvojen itkuun, mutta vaikka oma itki hoitajien huoneessa toisessa päässä käytävää heräsin siihen. saati kun lopulta oli vierihoidossa.

 

[Rähinä-Reetta]

Oma on. Kyllä mä omani tunnistan/ olisin huomannut jos olisi meinannut vaihtua.

 

[lissukka.]

Kaikki kolme ovat omiani. Eivät ole olleet erossa niin, että olisi voinut vaihtua.

 

[Moraalinvartija]

Kaksi ekaa olisi hyvin voinut vaihtua, kun en moneen tuntiin synnytyksen jälkeen saanut viereen. Mutta rannekkeet oli.
Kolmosen kanssa sain olla koko ajan, ei olisi ollut mahdollista vaihtaa.

 

[Littledeath]

No kruunuko pitäis antaa? Itse en ymmärrä sunlaisia ollenkaan, miten raskitte sen pienen ihmisen jättää heti ensimmäisiksi öiksi oman onnensa nojaan kauas äidistä. Ei vaan ymmärrä.

Käytettiin vauvaa rinnalla välillä. Ja se vauva nukkui, mistä se sen tiesi onko äidin kanssa vai muualla.. Synnäriltä tulon jälkeen oonkin ollut lapsen kanssa 24/7. Sinäkin varmaan olet jatkanut sitä linjaa ettet päästä lasta hetkeksikään silmistäsi? Kyllä säkin toivon mukaan joskus ymmärrät miksi jotkut tekee eri tavalla.

 

[Joxu]

Kyllä tuo ihan omalta tuntuu ja vaikuttaa. Rannekkeenkin otin vasta kotona pois, kun oltiin kotiuduttu synnäriltä. Ihan oikeat tiedot oli rannekkeessa silloin. Eikä voi erehtyä, tytär muistuttaa isäänsä kyllä ulkonäöltään. Äiti on vaan saattanu vaihtua tolla synnytysreissulla. Minä ja tytär muistutetaan toisiamme luonteilta, ollaan mollemmat voimakastahtosia, härkäpäitä. Molemmilla on voimakas tempperamentti ja nahinoilta ei voi välttyä . Ollaan myös räiskyvän ilosia persoonia, hymyillään, nauretaan ja ollaan perusluonteiltamme kuitenkin, kaikesta huolimatta aurinkoisia.

Että, kyllä tuo ihan oma kullannuppu on :heart:

 

["minttumaaria"]

Vaihtuneen vauvan vanhemmat olivat älynneet vasta kotona katsoa nimen rannekkeesta, vaikka olivat päiviä aiemmin jo huomanneet lapsen olevan väärä!

Eli kyseessä sen luokan hidasjärkiset vajakit, ettei noille pitäisi antaa enempää omaa kuin vierasta lasta, vaan lapsi huostaan ja normaaliin perheeseen!

Ei kaikkien synnytys ole niin helppo, että olis heti täysissä järjissään! Ja siihen kun tulee univajetta heti päälle, niin....

Itseäkin on pelottanut ajatus hätäsektiosta, jossa et edes nää lastasi. Ei edes mies! Mistä vastasyntyneen voi varmasti omaskseen tunnistaa? Luotettava vain on.

Onneksi esikoisella oli melko pian selvät sukunsa piirteet, ettei voinut epäillä.


Näitä läheltä piti tapauksia on varmasti tuhansia! Anoppikin sanoo saaneensa 80-luvulla väärän vauvan imetettäväksi. Eikä ne hoitajat tietenkään uskoneet! Itse joutui etsimään omansa.

 

[Millenia]

Tytöltä muuten lähti ranneke jossain välissä, mutta oltiin perhehuoneessa ja sen verta mustatukkainen eskimo se oli, ettei olisi muihin sekottunut.

Itse mietin sitä 7-vuotiaitten vaihtoa, että yksi "inhimillinen" syy olisi voinut olla se, että molemmat vanhemmat halusivat tutustua biologisiin lapsiinsa ja sopivat yhdessä, että nyt "vaihdetaan", mutta molempiin lapsiin pidettiin yhteyttä, ja ehkä myöhemmin sovittiin jotain muuta. Ei varmaan hirveän ideaalista vaihtaa lapsen kotia, mutta saattoivathan lapset itsekin olla kiinnostuneita biologisista vanhemmistaan. Toisaalta taas kyseessä on voinut olla laki, minkähänlainen lainsäädäntö on tällaisen asian kanssa, periaatteessa kai vanhemmalla on viralliset oikeudet vain siihen biologiseen lapseen?

Omaa lasta en kyllä todellakaan noin vain antaisi pois, siis sitä biologisesti "väärää". Toisaalta kyllähän jollekin se veri on vaan niin sakeaa, että kotonakin syrjitään niitä ei-biologisia ym. Tilanne olisi varmasti kamala jos saisi tietää, että se oma biologinen lapsi asuisi huonoissa oloissa. Tuolloin varmaan yrittäisin saada molemmat lapset itselle, mutta hankalaa varmasti olisi.

 

[varmasti omia]

Minua ihmetyttää kovin paljon se ettei kukaan tarkistanut vauvojen rannekkeiden tietoja edes poislähtötarkastuksessa. Minua on aina huvittanut kun lasteni lähtötarkastuksen alkaessa hoitaja on lukenut vauvan rannekkeen ääneen. Kaikki kolme lastani ovat olleet koko ajan joko isänsä tai minun "valvovien silmien" alla eikä heitä siis olisi voinut vahingossa vaihtaa (eikä kyllä tahallaankaan).

Ja kaikki kolme lastani ovat syntyneet nimenomaan Keski-Suomen keskussairaalassa, kuopus viime vuonna.

Rannekkeet on poistettu vasta kotona, niin minulta kuin vauvoiltammekin.

Ja ovathan nuo niin samannäköisiä keskenään että vauva-aikana otetuista kuvista ei voi tietää kuka on missäkin kuvassa, aivan kuin olisi yhtä vauvaa kuvattu.

 

["vieras"]

Meillä olisi kyllä voinut vaihtua, sektioiden jälkeisessä pöllyssä, en kovinkaan selväpäinen ollut. Mutta kyllä nuo lienevät omia tai sitten (kuten joku muukin sanoi) vaihtuminen on tapahtunut samojen geenien omaavan pariskunnan kanssa kolme kertaa, sillä niin saman näköisiä ovat keskenään.

 

["vieras"]

Juu, parempana mäkin vierihoitoa pidän, viittasin tuohon vanhaan käytäntöön lähinnä siksi, ettei kai sen ajan vauvat mitenkään siitä silti kärsineet?

Noh, joka tapauksessa turha syyllistää, kun tuskin kukaan "huvikseen" vauvaansa pois vierestä yöksi antaa.
Toiset ei tosiaan ihan fyysisistäkään syistä kykene hoitamaan vauvaa ensimmäisinä päivinä.

Pari viikkoa sitten kotiuduin synnäriltä ja kyllä siellä oli juurikin niitä äitejä, jotka kertoivat haluavansa nukkua rauhassa kun se on mahdollista: ottivat unilääkkeet ja vauvat vietiin kansliaan.

 

[ei hylkääjä]

entäs sitten ne äiti hylikiöt joiden vauvat kylmästi viedään keskolaan heti synnytyksen jälkeen esim. sikiöverenkierron takia tai jonkin muun syyn takia ja vielä pidetään siellä useampi päivä ja äiti hylkiö ei saa edes imettää tänä aikana. ihailla vain lasin takaa.

kivittää pitä tuomoiset akat! eikös niin " ei hylkääjä"?

Vittu käsitä sinäkin lukemaasi joskus puhun niistä, jotka ihan terveitä ja viettävät yönsä HOITAJIEN KANSLIASSA.

 

[Eedla]

Mulla on ollu kaikki vauvat salista asti vierihoidossa, en oo antanu niitä vauvalaan enkä muualle (eikä oo tarvinnu antaa, ymmärrän että joskus on tilanteita että on pakko) joten voin olla varma että ovat oikeat vauvat. Lisäksi ne on niin sukunsa näköisiä että siitäkin jo tietää

 

[blimblom]

Tyksissä laitettiin esikoiselle ranneke mutta kahdelta seuraavalta puuttui. Yksi lapsista on eri näköinen mutta en vaihtumiseen sentään jaksa uskoa.