Kun äiti sairastaa... Mielipiteitä?

Voisko se ees tollasis tapauksissa ottaa vaik nukahtamislääkkeen ja sillä korjata hetkellisesti rytmin? Luulisin et toi kyl korjaantuis jos alkas vaan herätä aikasemmin, ni menis aikasemmin nukkumaankin. Silti epäreilua kyllä toi.

 

Etkö voisi mennä johonkin hotelliin nukkumaan ja jättää miestä lasten kanssa? Sanoisit että nyt on pakko saada levätä. Itskäs ja lapsellinen mies.

 

[QUOTE="Vieras";28138595]Etkö voisi mennä johonkin hotelliin nukkumaan ja jättää miestä lasten kanssa? Sanoisit että nyt on pakko saada levätä. Itskäs ja lapsellinen mies.[/QUOTE]
Mä en uskaltaisi jättää lasta tuollaiselle miehelle kuin korkeintaan pariksi tunniksi. Jos mies ei pysty pitämään itsestään huolta, niin miten sen vastuulle voisi jättää pienen lapsen. No voihan mies olla lapsen kanssa vastuullinenkin, mutta jutusta tulee sellainen kuva, ettei mies ajattele muita kuin itseään.

 

Voi naisparat teidän kanssanne! Minkälaisia elämän sulostuttajia sitä lasten isiksi valitaankaan!

Mikä mahtaa olla tämän suuren työn sankarin "vaativa työ", jossa hänen "asemansa vaarantuu", jos tulee sairauspoissaoloja yhtään lisää?

Minulla nousi verenpaine pelkästään ap:n viestin lukemisesta, jos joutuisin oikeasti noin loivaliikkeisen perheen pään kanssa tekemisiin, tapahtuisi vielä varmaan jotain paljon pahempaa...

 

Anteeksi mutta mitä menetettävää sulla olisi et enää eläisikään noin lapsellisen miehen kanssa?

 

Mikä mahtaa olla tämän suuren työn sankarin "vaativa työ", jossa hänen "asemansa vaarantuu", jos tulee sairauspoissaoloja yhtään lisää?

Asiantuntijatehtävä ohjelmointialalla. Vaatii kyllä oikeasti keskittymistä ja panostamista, palaverointeja ja puhelinpäivystyksiä ym. Miehen palkan turvin me eletään tässä asunnossa ja tällä elintasolla.

Loppujen lopuksi mun täytyy siis vaan olla kiitollinen saamastani taloudellisesta tuesta ja yrittää tottua ajatukseen, ettei äiti (tässä tapauksessa) saa sairastaessakaan elvätä, koska muuten menee talo alta tms.

 

Asiantuntijatehtävä ohjelmointialalla. Vaatii kyllä oikeasti keskittymistä ja panostamista, palaverointeja ja puhelinpäivystyksiä ym. Miehen palkan turvin me eletään tässä asunnossa ja tällä elintasolla.

Loppujen lopuksi mun täytyy siis vaan olla kiitollinen saamastani taloudellisesta tuesta ja yrittää tottua ajatukseen, ettei äiti (tässä tapauksessa) saa sairastaessakaan elvätä, koska muuten menee talo alta tms.

Jaha, eli oikein arvelin ja kysymyksessä olikin joko ammattimarttyyri tai porvoolainen. Sinänsä hieno provo, että kyllähän näitä riittää eikä tämä ole pahimmasta päästä edes.

 

Asiantuntijatehtävä ohjelmointialalla. Vaatii kyllä oikeasti keskittymistä ja panostamista, palaverointeja ja puhelinpäivystyksiä ym. Miehen palkan turvin me eletään tässä asunnossa ja tällä elintasolla.

Loppujen lopuksi mun täytyy siis vaan olla kiitollinen saamastani taloudellisesta tuesta ja yrittää tottua ajatukseen, ettei äiti (tässä tapauksessa) saa sairastaessakaan elvätä, koska muuten menee talo alta tms.

Kas perhanaa! Minunkin mieheni tekee hyvin samantyyppisiä hommia tosi isossa firmassa, mutta kas kun hänellä on silti kummasti aikaa ja ennen kaikkea halua myös olla lasten kanssa! It-ala on kyllä siitä vänkä, että siellä on laumoittain miehiä, jotka ovat jymähtäneet kuvitelmaan omasta korvaamattomuudestaan.

Minunkin mieheni on joutunut murtamaan jonkin sortin ennakkoluuloja tässä suhteessa, mutta niin hän vain on arvostettu ja hyvin menestyvä työntekijä - eikä hänen ole silti tarvinnut tinkiä isän roolistaan sen enempää kuin minun äidin roolistani työn takia. Älä viitsi uskoa kaikkea skeidaa mitä sinulle syötetään!=)

 

En katselisi tuommoista "miestä". Aijaisin sen tosiaan sen luudan tai kirjeen kanssa ylös sängystä tai pakkaisin kamat ja lähtisin.

 

[QUOTE="Mie";28138861]En katselisi tuommoista "miestä". Aijaisin sen tosiaan sen luudan tai kirjeen kanssa ylös sängystä tai pakkaisin kamat ja lähtisin.[/QUOTE]

*kirveen

 

Ei jumalauta nainen!
Elintaso on tärkeämpää kuin ihmisarvo??
Voin luvata sinulle että miehesi ei tule ottamaan vastuuta lapsesta/kodista niin kauan kun ei ole pakko. Miehen on varmasti kätevää valvoa silloin kun saa tehdä sen yksin, ja käyttää aikansa miten lystää. Tuo kostaminen kuulostaa karmealta, miehesi ei arvosta sinua yhtään, eikö se haittaa sinua? Minkä ikäisiä lapsia teillä on?

 

Jaha, eli oikein arvelin ja kysymyksessä olikin joko ammattimarttyyri tai porvoolainen. Sinänsä hieno provo, että kyllähän näitä riittää eikä tämä ole pahimmasta päästä edes.

Just. Että mua korpeaa nää loppuunkulutetut provo-lyttääjät. Ollaan todellisia ihmisiä ja tilanne on todellinen. Se mun postin viimeinen kappale oli ironiaa! Katso merkitys sanakirjasta jos termi on sinulle tuntematon.

 

Mies on vastuullinen lapsen kanssa ollessaan, mitään syytä huoleen ei siinä mielessä ole. Tarvitsee vaan keskimääräistä enemmän palautumisaikaa töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Paha mun on mennä sanomaan missä on ansaitun levon ja laiskottelun raja.

Ei jumalauta nainen!
Elintaso on tärkeämpää kuin ihmisarvo??
Voin luvata sinulle että miehesi ei tule ottamaan vastuuta lapsesta/kodista niin kauan kun ei ole pakko. Miehen on varmasti kätevää valvoa silloin kun saa tehdä sen yksin, ja käyttää aikansa miten lystää. Tuo kostaminen kuulostaa karmealta, miehesi ei arvosta sinua yhtään, eikö se haittaa sinua? Minkä ikäisiä lapsia teillä on?

Ei ole elintaso tärkeämpää. En vaan jaksa ajatustakaan muuttoruljanssista. Lapsi pitäisi sitten laittaa vuotta aiemmin hoitoon kuin on suunniteltu, ja mä menisin töihin. Nyt ei riitä voimat moisiin muutoksiin.

"Kostaminen" oli ehkä liian voimakkaasti sanottu. Yksi lapsi on, 2-vuotias.

 

Ymmärrän kyllä senkin että vaatii voimia eroaminenkin.. Toivottavasti saatte asianne kuntoon, älä ihmeessä alistu huonoon kohteluun, silloin asiat menevät vaan huonompaan suuntaan.

 

Just. Että mua korpeaa nää loppuunkulutetut provo-lyttääjät. Ollaan todellisia ihmisiä ja tilanne on todellinen. Se mun postin viimeinen kappale oli ironiaa! Katso merkitys sanakirjasta jos termi on sinulle tuntematon.

Täytyy myöntää, että tällä kertaa oli niin hienostunutta ironiaa etten minäkään ymmärtänyt. Kas kun kaikki toimintasi viittaa juuri tuon ajatuksen hyväksymiseen, ja kitinä on sitten vain sumuverho, jolla oikeutat itseaiheutetun osasi itsellesi. Tiedoksesi: ei ole tapanani huudella provoa, ovat ihan muuta porukkaa yleensä. Mutta nyt riemastuin, koska minua korpeaa silmittömästi ihmiset, jotka ovat valmiita ruokkimaan toisten sääliä ja myötätuntoa ilman mitään muuta tarkoitusta kuin kohottaa hetkeksi omaa häntäänsä. Yleensä sentään viitsitään edes ihastua viideksi minuutiksi kerrallaan maistelemaan tarjottuja reseptejä. Silloin on aina olemassa etäinen toivo, että jotain niistä hiukan tarttuisi ja asenne tarkistuisi edes kulmasekunnin verran.

Missään kohtaa et ole sanonut edes haluavasi yrittää tehdä mitään todellista parantaaksesi tilannetta. Et ole kommentoinut aivan hyviä ehdotuksia joita olet saanut. Ei muuta kuin jatkat naukumista, uuvus-kissa. Nau'u minun puolestani vaikka koko ilta sitten, jos sen voimalla käyt.

 

Mies on vastuullinen lapsen kanssa ollessaan, mitään syytä huoleen ei siinä mielessä ole. Tarvitsee vaan keskimääräistä enemmän palautumisaikaa töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Paha mun on mennä sanomaan missä on ansaitun levon ja laiskottelun raja.



Ei ole elintaso tärkeämpää. En vaan jaksa ajatustakaan muuttoruljanssista. Lapsi pitäisi sitten laittaa vuotta aiemmin hoitoon kuin on suunniteltu, ja mä menisin töihin. Nyt ei riitä voimat moisiin muutoksiin.

"Kostaminen" oli ehkä liian voimakkaasti sanottu. Yksi lapsi on, 2-vuotias.

Ei sun mies oikeasti mitään työtään menetä, jos se ei joka yö saa ihan yhtä paljon unta. Aika hyvin on saanut sut aivopestyä.

 

Asiantuntijatehtävä ohjelmointialalla. Vaatii kyllä oikeasti keskittymistä ja panostamista, palaverointeja ja puhelinpäivystyksiä ym. Miehen palkan turvin me eletään tässä asunnossa ja tällä elintasolla.

Loppujen lopuksi mun täytyy siis vaan olla kiitollinen saamastani taloudellisesta tuesta ja yrittää tottua ajatukseen, ettei äiti (tässä tapauksessa) saa sairastaessakaan elvätä, koska muuten menee talo alta tms.

Tuttu tarina. Minunkin mieheni oli it-alalla, huippu ja korvaamaton. Työtä teki aamusta yöhön tai aina milloin tarvittiin. Lapset ja perhe olivat vasta toisella sijalla. Terveys ei kestänyt tauotonta menoa, tuli yt-neuvottelut ja työttömyys.

Terveen elämän merkki on se, että elämään kuuluu muutakin kuin työ. Tuota menoa miehellesi käy samoin kuin minun miehelleni. Siinä tilanteessa olisi eduksi, jos olisi vielä se perhe, ettei aivan tyhjän päälle jää. Tiedän, että miehellesi on turha puhua, koska hän näkee vain oman asemansa, oman erinomaisuutensa ja nauttii siitä, että tuntee itsensä osaavaksi ja tarpeelliseksi.

 

eihän sun ukko oo lapsen kanssa juuri yhtään arkisinkaan! Mitäö hemmettiä mekin tykätään miehen kans valvoa ja nyt kun ollaan molemmat oltu kotona niin tuppaa illat venymään, vuorotellaan aamuherätysten kanssa, mutta kyllä viimestään klo 10 viimeisinkin kömpii sängystä. Lapset herää klo 7-9...

 

Musta on ihmeellistä että miehet ei "pysty" kääntämään omaa vuorokausirytmiään sellaiseksi kuin lapsillakin on. Tottakai sitä pitää saada nukkua jos väsyttää, ja että jaksaa käydä töissä, mutta sen pitää tapahtua yöllä! Aamulla noustaan ja illalla mennään nukkumaan, yksinkertaista.

 

[QUOTE="mies";28138275]Jos rehellisiä ollaan, aika monelle naiselle moiset "kelpaavat" Ja peruste on, "ettei ole täydellinen itsekään". Minä ainakin olen kokenut monien naisten kammoavan sitä, jos mies ei ole tarpeeksi tavallinen tai on liian hyvä.

He siten missaavat sen aritmeettisen faktan, että kun oma rima on alempana, osuu p-skakin herkemmin tuulettimeen eli tavallaan todennäköisemmin saa sitä mitä oli itse alun perin tilannutkin. Ongelmien minimoimiseksi olisi kaukonäköistä todellakin ottaa se upea mies eikä sitä perusjanaria [/QUOTE]

voi mun mies nousee vaikka joka aamu, mutta hänet pitää aina herättää kun on sikeäuninen. ei mulle ei kelpaisi tollanen "mies" mikä ap:lla on.

mutta mä sanoinkin miehelle jo ennenku lasta alettiin "tekemään" että mä en sitten suostu mihinkään epäreiluun lastenhoito jakoon, että se on molempien homma tasaväkisesti tai sitte sitä lasta ei tule! meinasi se vähän lipsua alkuun silloin vuosia sitte,mutta nyt pyörittää arkea hyvin tottunein ottein,eikä mulle muu kelpaiskaan.

on täysin itsestään selvää että kipeä lepää ja terve hoitaa lapsen/ruuanlaiton yms. ja passataan vielä sitä kipeääkin, jotta saa kunnolla levätä.

ihan kiva tällänen aikuisten ihmisten välinen suhde!

 

Meillä mies yleensä herää viikonloppuaamuina lasten kanssa ja mä saan jäädä vielä nukkumaan jos haluan. Mies nukkuu puolestaan päikkärit lasten kanssa niin halutessaan. Ja näin siis kun ollaan terveinä. Jos oon sairastanut niin mies luonnollisesti hoitaa lapsia vapaa-aikanaan munkin puolesta - ja mä hoidan tietenkin jos mies sairastaa.

Kotihommia mä teen enemmän koska oon kotona ja mies töissä, mutta lasten hoito ja heidän kanssa touhuilu on jaettu miehen kotonaollessa aika tasan 50/50. Viihtyvät hyvin yhdessä ja lapset odottaa kovasti isiä illalla kotiin.

Minusta miehesi on todella ikävä sua kohtaan jos velvoittaa sut sairastaessakin hoitamaan lapsia kun itse nukkuu(!). Eniten kuitenkin näkisin tuon asenteen rasitavan ihan perusarjessa, onko mies vain elättäjä vai onko sillä jotain muita intressejä perhettään kohtaan??

 

Todella paljon outoa on teidän perheessä. Koko perheen nukkumisrytmi on kyllä hukassa, jos ensimmäiset herää vasta kymmenen tienoilla, eli tuntia vajaa lounasaikaa. Itse menit nukkumaan kolmelta aamuyöllä, miksi et esim. kymmeneltä illalla?
Ja miehen nukkumisrytmiä voi muuttaa vain sillä, että hänet herätetään JOKA aamu samaan aikaan. Kun näin toistuu monta yötä,niin kyllä alkaa illallakin jo uni maistumaan.
Työ vaativassa asiantuntijatyössä IT-alalla ei yleensä ole yötyötä, vaan uskon että työt pystyy tekemään klo 6-20 välisenä aikana (olen itsekin vastaavassa ammatissa).
Toisaalta mielestäni teillä on perheen oma tasapaino kunnossa, kun ainoastaan ongelmia syntyy sairastilanteissa ja elätte omaa erilaista aikataulua perheenne sisällä.

 

[QUOTE="vieras";28138196]Ajaisin sen ukon sängystä vaikka luudan kanssa, jos olen sairas niin lepään eikä siitä edes keskustella.[/QUOTE]

Juuh, sama täällä.
Tosin mun luonteellani meillä ei tilanne olisi koskaan tuollaiseksi päässytkään, että mun pitäis pyytää ja anoa josko mieskin lapsia huoltaisi. Saati että mä hiljaa nielisin vastalauseeni kun mies sanois että tsori hani, ei muuten käy.

Ei tilanne silti täydellinen ole, mutta tasaantumassa puntit pikkuhiljaa kun mäkin ilmeisesti olen ihan oikeasti päässyt kiinni työmaahan ja säännölliseen tilinauhaan. Jesh!

 

Kyllä se unirytmi kääntyy, kun vaan aina herää samaan aikaan aamulla. On ihan selvää et jos meet aamuyöllä nukkuun ni nukutkin pitkään. Nyt mies kuriin. Ainakin sit sairastamisten ajaks.

 

Kiitos taas vastanneille. Olen edelleen flunssassa, nyt on lapsellakin nuha. En jaksa jokaista viestiä valitettavasti kommentoida, vaikka lukenut olen.

Ihan oikeassa olette siinä ettei tällaiseen tilanteeseen olisi pitänyt koskaan päätyä. Kunhan tästä flunssasta on selvitty, aion käydä kunnon keskustelun aiheesta "miten toimitaan kun seuraavan kerran sairastun". Osaan olla aika kovapäinen minäkin, kun en ole sairas ja väsynyt... Kun kerran puoliskolla on kuulemma halua yrittää kääntää unirytmiään edes vähän, niin siihen täytyy tähdätä - vaikka sitten herättämällä uutterasti ellei itse tahdo herätä

[QUOTE="Tiina";28147675] Itse menit nukkumaan kolmelta aamuyöllä, miksi et esim. kymmeneltä illalla?[/QUOTE]

Luulin sen käyneen jo selväksi, että flunssan takia tukkosiena ja kurkkukipuisena en saanut ajoissa nukahdettua. En osaa oikein hengittää suun kautta, kun suun limakalvot kuivuu ja alkaa yskittää, joten nenä tukossa on vaikeaa nukahtaa, varsinkin kun olen muutenkin herkkäuninen.

Mies yrittää taas kääntää rytmiään normaalimmaksi, ja minä käännän omaa & lapsen rytmiä parilla tunnilla aiemmaksi (puoli tuntia kerrallaan) kunhan on ensin tästä parannuttu.