6 vuotta parisuhteessa, meninpä sitten rakastumaan toiseen...

Tiedän millaisia kommentteja tulossa, mutta pakko purkaa sydäntä. Olen ollut parisuhteessa reilun kuuden vuoden ajan mieheni kanssa, kaksi vuotta saman katon alla. Minä 24 v, mies 26 v. Ollut hyvä suhde, melko nuorena toki ajauduttu yhteen. Tasaiseksi arjeksi muuttunut, mukavan tasaisesti myös riidellään. Ei kohokohtia.

Nyt sitten menin tapaamaan itseäni kaksi vuotta nuoremman aivan ihastuttavan herrasmiehen tyttöjenillan myötä. Ja menin suutelemaankin. Ja hän viestittää, minä viestitän. Ihan tuntuu kuin lukiotytöllä. Sydän sanoo että tuo mies on saatava. Järki ei tiedä mitä ajatella.

Salasuhde? No ei ehkä. Mutta mitenkä helvetissä sen miehen voi unohtaa tai mitä tässä voi tehdä.

Tiedän, pitäisi hankkia päiväkirja. Mutta ahdistus.

 

Sehan se on se vika meisssa nuorissa miehissa , etta kaikki vanhemmat naiset rakastuilee meihin.
Mutta elama on!!!

 

Sehan se on se vika meisssa nuorissa miehissa , etta kaikki vanhemmat naiset rakastuilee meihin.
Mutta elama on!!!

meni kahvit väärään rööriin tämän vitsin kohdalla.

 

Ensinnäkin, kaikki suhteet arkipäiväistyy ja tasastuu ja riidellään.
Toiseksi, voit unohtaa miehen vain unohtamalla aktiivisesti--> ei viestejä, tapaamisia, mitään!

Toisaalta, olet vielä nuori, eikä teillä taida olla lapsia.. Mä nyt aktiivisesti olen yrittänyt unohtaa yhtä miestä viimeset 5vuotta. Hyvä elämä meillä nykysen kanssa on, lapset ja lainat. Ei mitää vikaa. Silti mietin sitä toista _jokapäivä_ ja elämää hänen kanssaan. Todennäköisesti jos olisin hänen matkaa lähtenyt miettisin nykyistäni. Kaikkea ei voi saada.

 

[QUOTE="Kira";28135303]Tiedän millaisia kommentteja tulossa, mutta pakko purkaa sydäntä. Olen ollut parisuhteessa reilun kuuden vuoden ajan mieheni kanssa, kaksi vuotta saman katon alla. Minä 24 v, mies 26 v. Ollut hyvä suhde, melko nuorena toki ajauduttu yhteen. Tasaiseksi arjeksi muuttunut, mukavan tasaisesti myös riidellään. Ei kohokohtia.

Nyt sitten menin tapaamaan itseäni kaksi vuotta nuoremman aivan ihastuttavan herrasmiehen tyttöjenillan myötä. Ja menin suutelemaankin. Ja hän viestittää, minä viestitän. Ihan tuntuu kuin lukiotytöllä. Sydän sanoo että tuo mies on saatava. Järki ei tiedä mitä ajatella.

Salasuhde? No ei ehkä. Mutta mitenkä helvetissä sen miehen voi unohtaa tai mitä tässä voi tehdä.

Tiedän, pitäisi hankkia päiväkirja. Mutta ahdistus.[/QUOTE]


eli sä et saa sun mieheltä jotain,mitä saat tuolta mieheltä tai kuvittelet saavasi, haet siitä sitä hekumaa. mutta jos tarkkoja ollaan sekin suhde laantuisi arjen tasolle.

sä voit saada ne samat tunteet miehesi kanssa kun lähdette niitä yhdessä etsimään. se että sä pakenet tylsyyttä tms toiseen mieheen ei oikeastaan paranna mitään.

ja mitäs sitten kun olet menettänyt nykyisen miehesi,mitäs jos tajuatkin että et voikkaan elä äilmn häntä mutta hänpä ei haluakkaan enään sinua.

mieti vähän,etenkin jos niitä lapsia on! mä oon nähny miten lapset reagoi vanhempien eroon, siinä sitte vastaat kyynel silmäiselle lapselle kymmeniä kertoja miksi iskä ei tule kotiin, tai että kun käytiin viimeksi uimassa oli koko perhe vielä koolla

niin mikä nyt elämässä on 1arvo. kannattais vähän miettiä.

Perheasiain neuvottelukeskuksessa selvitetään parisuhteeseen, perheeseen ja ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksi

Kirkon perheneuvonta | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko

Jotta parisuhde säilyisi onnellisena, se tarvitsee jatkuvaa hoitamista. Ihminen on helposti laiskistuva ja tottuva olento. Laiskuus ja toisen kohteleminen huonekaluna ovat parisuhteessa vaarallisia ominaisuuksia, sillä kahden laiskurin suhteessa kumpikaan ei ota vastuuta yhteisestä ajasta, seksistä, naurusta ja harrastuksista. Ilma näitä mikä tahansa suhde näivettyy.

– Ei lystiä ole ellei sitä pidetä, toteaa mainio sananlasku, Vaaranen muistelee.

– Vastuu parisuhteen toimivuudesta kuuluu molemmille. Vastavuoroisuuden periaate on eräs sosiaalisen ihmisen perussäännöistä yhteisölliselle elämälle. Tämä ominaisuus unohtuu kuitenkin helposti parisuhteessa, jota vaivaa väsymys, stressi, hapettomuus ja innottomuus, luettelee Vaaranen.

Muista hoitaa myös onnellista parisuhdetta - Väestöliitto

 

No jos olet 18 vuotiaana mennyt yhteen miehesi kanssa, vaihda ihmeessä miestä ja katso mitä tulee.
Ei se elämä ole tuhlattavaksi varten.
Kuusi vuotta yhdessä on jo pitkä aika, ei se paremmaksi ainakaan muutu, jos nyt jo suhde latistunut.
Rehellisesti jätät miehesi, ja kokeile uutta. Mitä muutakaan voit? Tuon ikäisenä, yksi pitkä suhde takana, et vielä tiedä suhteista mitään, joten kannattaa kokeilla ja hankkia vähän elämänkokemusta.
Ainakaan et kuulosta siltä, että olisit edelleen rakastunut omaan mieheesi?

 

Jos vaihdat, oot vähän ajan päästä samassa tilanteessa. Unohda siis ja ala panostamaan nykyiseen suhteeseen..ala- ja ylämäkiä tulee ja menee.

 

Aloin seurustelemaan saman ikäisenä kuin sinäkin, ja nyt yhteistä elämää on takana jo 10 vuotta enemmän kuin teillä. Parikymppisenä olin itsekin hämmentynyt, kun tajusin tuntevani vetoa toiseen mieheen. Sitten tajusin, että se menee ohi. Nyt kun parisuhde on kestänyt yli 15 vuotta, on jo tottunut siihen, että ei ihminen ole kone, joka ei näe mitään ulkopuolellaan suhteeseen alettuaan. Joskus tapaa miehiä, jotka ovat hyvin puoleensavetäviä ja houkuttelevia. Mutta myös tajuaa sen, että pitkä suhde kenen tahansa kanssa muuttuu arkiseksi. Ei kannata lähteä pomppimaan ihastuksensa perässä suhteesta toiseen, aina tulee vastaan ihastuksia. Tulisi siinä seuraavassakin suhteessa. Ja jokainen suhde muuttuu tasaisemmaksi, jos se kestää pidempään.

Jos olet muuten tyytyväinen nykyiseen, älä lähde uuden perään. Suhteita vaihtamalla et koskaan saa sitä, mitä saat, kun on jonkun kanssa pitkä yhteinen historia.

 

Jos vaihdat, oot vähän ajan päästä samassa tilanteessa. Unohda siis ja ala panostamaan nykyiseen suhteeseen..ala- ja ylämäkiä tulee ja menee.

No jaa, enpä sanoisi näin. Jos on kokemusta vain yhdestä suhteesta(oletan että ap ei ennen tätä suhdetta 18 vuotiaana ole paljoa kokenut), voihan olla ettei ole "kunnolla" edes ollut rakastunut. Rakkauksia on erilaisia. Kaikkien kanssa ei ole tarkoitus viettää loppuelämää yhdessä.
Nainen on 24 vuotias! Haloo! Miksi painostatte pysymään suhteessa, jossa ehkä rakkaus jo hiipunut pois. Kuusi vuotta yhdessä on hemmetin pitkä aika. Kyllä siinä ajassa näkee onko se aitoa rakkautta ja koko elämän kestävää rakkautta. Miksi pitäisi roikkua suhteessa, vain siksi että se kestäisi? Kyllä erota saa, ei siinä ole mitään pahaa! En tiedä ovatko nämä vastaukset uskovaisten tms, kun tulee sellainen tunne että missä tahansa suhteessa pitää pysyä, vaikka ei olisi enää onnellinen. Millaisia elämän ohjeita sellaiset on? Kyllä nuoren ihmisen pitää saada elää ja kokea, ja perhettä ei todellakaan tarvitse/kannata perustaa sen ensirakkauden kanssa! Nyt on 2000-luku!

Elä ja opi tuntemaan itsesi ap! Jos olet alkanut seurustelemaan 18-vuotiaana, olisi varmaan hyvä idea myös elää välillä sinkkuna ja opettelemaan olemaan hetken yksin, siinä tutustuu itseensä myös ihan uudella tavalla.
Ota vaikka aikalisä nykyiseen suhteeseen, älä jää junnaamaan paikalleen jos suhde ei tunnu hyvältä! Minusta myöskään ei ole mahdollista oikeasti rakastua keneenkään ulkopuoliseen, jos nykyinen suhde on onnellinen!

 

Kaikkihan on kiinni siitä mitä haluaa. Jos haluaa pysyvää ja pitkää parisuhdetta, se ei onnistu, jos siihen ei panosta. Kyllästyminen, arkistuminen ja jonkinlainen tasapaksuus tulee josaain vaiheessa eteen kaikki suhteissa, ennemmin tai myöhemmin. Olet nykyisen miehesikin kanssa tuntenut niitä lukiotyttömäisiä fiiliksiä joskus, ainakin oeltettavasti, koska olette yhteistä elämää halunneet alkaa rakentamaan.

Jos taas pitkä parisuhde ja tasaisen tylsä elämä ei ole sinua varten, niin mikäpä se estäisi vaihtamasta uuteen? Sehän tietysti tarkoittaa, että luovut nykyisestä suhteesta ja takaisin tuskin on paluuta, ellei nykyinen miehesi ole täysin riippuvainen sinusta. Harva tuskin haluaisi ensin tulla jätetyksi, jotta kumppani pääsisi rilluttelemaan ihastuksensa kanssa ja sitten ottaisi mukisematta exänsä takaisin, kun tämä on kyllästynyt ihastukseensa.

Toki joskus vaihtamalla paranee, mutta siitä ei ole mitään takeita. Haluatko kenties pomppia loppuelämäsi suhteesta toiseen odottaen, että josko tällä kertaa vaihtamalla paranisi, vai panostaa johonkin tiettyyn suhteeseen?

 

Nuorena ne juoksut kannattaa juosta eikä jämähtää paikoilleen.

Anna palaa! :heart:

 

@Patarouva: Onko se pomppimista suhteesta toiseen, jos ap on toisen kerran elämässään ihastunut?
24 vuotiaana ei välttämättä vielä tiedä mitä haluaa, ja jos lapsia ei vielä ole, kannattaahan sitä elää ja etsiä onnellisuutta itselleen. Ei se yksi, pitkä, 18-vuotiaana solmittu suhde ole välttämättä se joka tuo onnen?
Voihan ap löytää sen pysyvän , pitkän parisuhteen jonkun toisen kanssa!?
Ihmeellistä saarnaamista tällä palstalla. Vastaajat ovat varmasti kaikki naimisissa nuoruudenrakastettunsa kanssa, eivätkä edes tiedä paremmasta

 

[QUOTE="vieras";28135569]@Patarouva: Onko se pomppimista suhteesta toiseen, jos ap on toisen kerran elämässään ihastunut?
24 vuotiaana ei välttämättä vielä tiedä mitä haluaa, ja jos lapsia ei vielä ole, kannattaahan sitä elää ja etsiä onnellisuutta itselleen. Ei se yksi, pitkä, 18-vuotiaana solmittu suhde ole välttämättä se joka tuo onnen?
Voihan ap löytää sen pysyvän , pitkän parisuhteen jonkun toisen kanssa!?
Ihmeellistä saarnaamista tällä palstalla. Vastaajat ovat varmasti kaikki naimisissa nuoruudenrakastettunsa kanssa, eivätkä edes tiedä paremmasta[/QUOTE]

Ei, vielä. Kuten sanoin, joskus vaihtamalla paranee ja sitähän ei tiedä, jos ei vaihda Seuraava kaveri voi olla just Se elämän rakkaus.

On myös mahdollisuus, että se ei ole, ja 3-6 vuoden päästä aloittaja huomaa jälleen olevansa samassa pisteessä, ihastuneena johonkuhun, joka on varmasti juuri se oikea. Ja niin edelleen.

Ne ihmiset, jotka ovat eläneet elämänsä pitkässä parisuhteessa, tuskin ovat sen tunneköyhempiä, kuin muutkaan (että eivät olisi koskaan vuosikymmenten yhdessäolon aikana ihastuneet muihin). Mutta tällaiset ihmiset ovat päättäneet, että he haluavat olla yhdessä suhteessa ja silloin sen eteen on tehtävä töitä.

Ihastumisia tulee ja menee ja niiden kutsua voi joko kuunnella tai olla kuuntelematta, ihan sen mukaan, mitä elämältään haluaa.

En mä ole kieltämässä, etteikö joskus voisi olla hyväkin vaihtaa, varsinkin, jos suhteessa on vaikeita ongelmia, kuten päihteitä, pahoinpitelyä tai muuta. Mutta jos ongelmat johtuvat esim. tylsistymisestä, ne seuraavat mukana ihmistä ihan jokaisessa suhteessa, sillä sellaiset ongelmat eivät ole suhteesta tai suhteen toisesta osapuolesta lähtöisin, vaan ihmisestä itsestään. Ihminen, joka hakee elämäänsä sisältöä itsensä ulkopuolelta, ei sitä löydä. Ihminen, joka hakee sitä, että joku MUU tekee hänet onnelliseksi, ei tule olemaan onnellinen.

Onni voi löytyä siitä nykyisestäkin suhteesta, jos on valmis tekemään sen eteen töitä. Jos ei ole, niin ei sitä silloin löydä. Eikä kyllä muistakaan suhteista, sillä sama tylsistymiseen taipuva, oman onnensa muiden ihmisten vastuulle työntävä pää siinä hartioiden yläpuolella tulee aina roikkumaan mukana.

Mutta sitten taas, jos hakee elämältään mielummin seikkailua ja suuria tunteita, kuin tasaista turvaa ja pysyvyyttä, niin mikäs siinä on silloin vaihtaessa

 

Haarukka auki ja tussua jakoon.

 

Niinhän siinä käy kun menee nuorena yhteen.
Kyllähän ne kaikki suhteet arkipäiväistyvät, mutta liian nuori ap on pitämään kynsin hampain kiinni.
Oliko teillä siis lapsia?
Jos vielä panostat toiset 6 vuotta tuohon suhteeseen, ja sitten huomaatkin että mies haluaa vaihtelua...
Joo ei, mies vaihtoon.

 

Nuoruudella ei le mitään tekemistä pettämisen kanssa, mutta huoruudella on.

 

Kiitos aktiivisista vastauksista.

Päädyin nyt tekemään ehkä tyhmästi. Mutta huomenna tapaan tuon ihanan miehen. Ja haluan nähdä mitä tapahtuu. Elän vain kerran.

Lapsia ei ole. Nykyiseni ei halua, enkä minäkään vielä.

 

Hei ap, hyvä valinta! olet kuitenkin vielä niin nuori, että kannattaa sinun tilanteessasi tehdä juuri niin, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mutta jos kiinnostus jatkuu tähän uuteen, niin eroaisin kyllä siitä nykyisestä kumppanista ensin, ja kokeilisin vaikka ihan itsekseen elämistä ja tapailisin uutta ihastusta.

 

Kiitos aktiivisista vastauksista.

Päädyin nyt tekemään ehkä tyhmästi. Mutta huomenna tapaan tuon ihanan miehen. Ja haluan nähdä mitä tapahtuu. Elän vain kerran.

Lapsia ei ole. Nykyiseni ei halua, enkä minäkään vielä.

Ukkosi ettei ikinä halua lapsia vai ettei nyt halua...se on nimittäin asia joka kannattaa tehdä kummallekin selväksi jo tuossa vaiheessa. Se aiheuttaa eron vaikka rakkautta olisi ja suhde kestänyt 20 v

 

Kiitos aktiivisista vastauksista.

Päädyin nyt tekemään ehkä tyhmästi. Mutta huomenna tapaan tuon ihanan miehen. Ja haluan nähdä mitä tapahtuu. Elän vain kerran.

Lapsia ei ole. Nykyiseni ei halua, enkä minäkään vielä.

Jep. Olet vielä nuori ja vakiintunut todella nuorena. Kannattaa katsoa, mitä elämä tuo tullessaan.

 

Elä! On vain yksi elämä ja jos se eka ei tunnu oikelta, niin vaihda. Olet vielä tosi nuori sitoutumaan väärään ihmiseen. Mut entinen suhde loppuun ensin ja sitten uutta.