Jos lapsenne tulisi ulos kaapista, mitä ajattelisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kertokaas...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei tarvis pelätä niin paljon. Musta tuntuu, että mulle tulee oleen erittäin kova pala tytön ensimmäiset poikaystävät ym.
Tietysti työstän tunteitani koko ajan ja toivottavasti saankin mieleni terveelle pohjalle sen suhteen, ennen kuin tyttö tulee siihen ikään, että rupeaa pojat kiinnostamaan.

En ihan nyt saa kiinni tästä ajatuksesta. Jos tyttösi on lesbo, niin mikset sitten pelkäisi yhtä tavalla hänen ensimmäisiä tyttöystäviään ja niihin suhteisiin sisältyviä kipuja, riskejä ja tuskia?

Tällä en nyt väitä että lesbous olisi mielisairautta tms. Vaan tiedän kuitenkin, työnikin puolesta, että kuuluminen seksuaalivähemmistöön, sen tunnustaminen itselle ja ympäristölle, saattaa joskus olla nuorelle ihmiselle kovakin kehityshaaste, ja sellaisena altistaa vaikeille kausille esimerkiksi nuorena.
 
[QUOTE="vieras";28106301]Ei haittaisi koska lapsia on neljä. Kaikki ei voi olla homoja.[/QUOTE]


Jos yksi lapsistasi olisi homo tai lesbo, suhtautuisitko häneen sen takia eri tavoin kuin muihin sisaruksiin?
 
[QUOTE="aloittaja";28106342]Jos yksi lapsistasi olisi homo tai lesbo, suhtautuisitko häneen sen takia eri tavoin kuin muihin sisaruksiin?[/QUOTE]

Jos olisi yksi pojista niin yrittäisin olla ajattelematta asiaa ja aikuisiällä vähentäisin yhteydenpitoa. Kukaan ei halua ajatella että oma poika saa siemennestettä syvälle suoleen.
 
[QUOTE="Kerttuli";28106310]Ei tarvitse ajatella. Meidän lapset ovat rakkaudella, rajoilla ja yhdessä ololla kasvatettu.
He eivät kasva kieroon ja sairastu homoseksuaalisuuteen.
Tosin homous on vielä pahempi sairaus minusta, kuin esim. skitsofrenia.[/QUOTE]

Jos lasten äiti on noin kieroonkasvanut, niin mitähän lapsista tulee.
 
[QUOTE="hmh";28106341]En ihan nyt saa kiinni tästä ajatuksesta. Jos tyttösi on lesbo, niin mikset sitten pelkäisi yhtä tavalla hänen ensimmäisiä tyttöystäviään ja niihin suhteisiin sisältyviä kipuja, riskejä ja tuskia?

Tällä en nyt väitä että lesbous olisi mielisairautta tms. Vaan tiedän kuitenkin, työnikin puolesta, että kuuluminen seksuaalivähemmistöön, sen tunnustaminen itselle ja ympäristölle, saattaa joskus olla nuorelle ihmiselle kovakin kehityshaaste, ja sellaisena altistaa vaikeille kausille esimerkiksi nuorena.[/QUOTE]

Tietysti etenkin läheisissä ja romanttisia tunteita sisältävissä ihmissuhteissa on usein ongelmansa, etenkin kun nuorista ihmisistä on kyse.
Mutta uskoisin, että osaisin tukea tytärtä paremmin, jos kyse olisi lesbosuhteesta.
Mulle ei tulis niin kovaa suojeluvaistoa ja vihaa itselleni, luulisin.

Nyt kun ajattelen, niin vois olla aika vaikee luottaa tyttären poikaystävään tai olla edes onnellinen puolestaan, mutta enköhän mä saa työstettyä nämä ajatukset ennen kuin sen aika tulee.
Ellen kasvata vahingossa myös tyttärestäni mies"vihaajaa". :D

Niin ja toki erilaisuuden kanssa sinuksi tuleminen on varmasti nuorelle isokin prosessi, mutta minun kokemuksen mukaan lesbot saa olla aika rauhassa homoihin verrattuna.
Enkä mä pidä tyttäreni lesboutta kovin todennäköisenä, mut tälleen ajatusleikkinä.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Kerttuli";28106310]Ei tarvitse ajatella. Meidän lapset ovat rakkaudella, rajoilla ja yhdessä ololla kasvatettu.
He eivät kasva kieroon ja sairastu homoseksuaalisuuteen.
Tosin homous on vielä pahempi sairaus minusta, kuin esim. skitsofrenia.[/QUOTE]

Päivän paras :laugh::laugh::'(:laugh:
 
minäkin surisin sitä, että asian takia lapseni olisi kaappiinsa joutunut.. Varmasti asian selvittäminen ja työstäminen olisi ilman salaamistakin vaikeaa.

TIetääkö muuten kukaan, vieläkö esim. peruskoulun seksuaalivalistus yms. on vain heteroperusteusta, vai joko mm. koulun terveystiedon (tai mitä se nykyisin onkin) tunnilla puhutaan myös avoimesti muusta kuin heterorakkaudesta ?
 
Minulle oli kyllä yllätys, kun poika kertoi olevansa bi. En osannut aavistaakaan, kun tyttöjen kanssa oli aina seurustellut. Lapsi kertoi asiasta vasta sitten, kun oli muuttanut pois kotoa. Luulin olevani suvaitsevainen, mutta kyllä sitä uutista piti sulatella muutama päivä. Isänsä, perusduunari, otti asian hyvin.

Surullinen olin siksi, että vaikka meillä oli ja on hyvät välit, hän ei uskaltanut kertoa sitä meille kotona asuessaan. Hänellä on aivan ihana poikaystävä ja he ovat onnellisia yhdessä. Olemme edelleen sitä mieltä, että juuri meidän poikamme on maailman paras :)
 
En usko, että minulla olisi mitään vaikeuksia kummankaan kohdalla hyväksyä asiaa. Pojan kohdalla voisin olla jopa helpottunut, mies-miniä voisi olla vähän rennompi pala kuin miniä-miniä :D
 
[QUOTE="vieras";28106533]Minulle oli kyllä yllätys, kun poika kertoi olevansa bi. En osannut aavistaakaan, kun tyttöjen kanssa oli aina seurustellut. Lapsi kertoi asiasta vasta sitten, kun oli muuttanut pois kotoa. Luulin olevani suvaitsevainen, mutta kyllä sitä uutista piti sulatella muutama päivä. Isänsä, perusduunari, otti asian hyvin.[/QUOTE]

En ymmärrä miksi vanhemmille pitää kertoa jos nyt on bi eikä homo. Kertooko kaikista muistakin fetisseistä ja mieltymyksistä? Lelut ja asennot?
 
[QUOTE="vieras";28106393]Jos olisi kaksi lasta, niin ei niin paljoa haittaisi, että toinen on vähän viallinen?[/QUOTE]

Viallinen? Älä viitsi, itse olet viallinen. En rakastaisi lastani vähemmän homouden takia.
 
  • Tykkää
Reactions: Zucchini
Olisi ihan ok tietysti. Toivoisin, ettei joutuisi kohtaamaan kauheasti ennakkoluuloja. Todella heikkoa äidinrakkaus niillä, jotka hylkäisivät lapsensa. Suurin osa kuitenkin rakastaa lapsiaan jopa siinäkin tilanteessa, että tekevät pahoja rikoksia. Outoa, että homoseksuaalisuus olisi jollekin pahinta, mitä voisi tapahtua.
 
[QUOTE="vieras";28106603]Selventäisi hiukan, kun kertoisit miksi ainoan lapsen homous olisi ikävää.[/QUOTE]

Oisko sen takia että biologisten lastenlasten todennäköisyys vähenee aika paljon...
 

Yhteistyössä