"Entinen Ksantippa S."
Tuli mieleen tuosta lapsilukuketjusta, jossa ihmeen moni kehottaa olemaan miettimättä omia resursseja - sen kun vaan tekemään lapsia ja lapsille sisaruksia, mitä enemmän sen parempi. Kun elämä kerran kantaa, ja arki on helpompaa kuin uskoisikaan. Ja kun se lapsi voi kuollakin.
No nyt olin taas ostoskeskuksen leikkipaikalla ainoana aikuisena, ja siellä oli lauma tuntemattomia lapsia, joilla oli aivan hirvittävä aikuisen kaipuu. Samaan törmää ravintoloissa, puistoissa, perhekerhoissa jne. Siis lapset tuppaavat ympärille, kertovat minulle kaikki juttunsa ja haluavat minun huomiotani. En ole yhtään tarhantätityyppiä, mutta nähtävästi riittää että on paikalla ja vastaa puheeseen.
Sisarukset ovat lapselle toki tärkeitä, kaverit samoin. Mutta kuitenkin näin tuntemattoman silmin näyttää, että tärkein on se aikuinen, vaikka sitten uppo-outo.
No nyt olin taas ostoskeskuksen leikkipaikalla ainoana aikuisena, ja siellä oli lauma tuntemattomia lapsia, joilla oli aivan hirvittävä aikuisen kaipuu. Samaan törmää ravintoloissa, puistoissa, perhekerhoissa jne. Siis lapset tuppaavat ympärille, kertovat minulle kaikki juttunsa ja haluavat minun huomiotani. En ole yhtään tarhantätityyppiä, mutta nähtävästi riittää että on paikalla ja vastaa puheeseen.
Sisarukset ovat lapselle toki tärkeitä, kaverit samoin. Mutta kuitenkin näin tuntemattoman silmin näyttää, että tärkein on se aikuinen, vaikka sitten uppo-outo.