mikä ihmisiä vaivaa? jos on pari kuukautta hankalaa parisuhteessa niin erotaan!

[Horuksen silmä]

Horuksen silmä; ensimmäisessä viestissäsi et viitannut mihinkään tutkimuksiin vaan yhdellä lauseella totesit "Jos eroat kärsii lapset" . Irrallisena tuo lause on erittäin vahvasti yleistämistä. Jos olisit kirjoittanut "Tutkimukset väittävät että useimmat lapset kärsivät erosta", saa lukija olla puusilmä/ammattiloukkaantuja että saa tuosta kaikkiin lapsiin pätevän yleistyksen.

Toki ihminen saa loukkaantua jos toinen kärjistää asioita. Mutta mitä järkeä on vetää herneitä toisten sanomisista yleisellä tasolla?
Ymmärtäisin jos joku kohdistaisi toiselle henkilökohtaisella tasolla sanansa mutta että joku jaksaa kärjistetyistä viesteistä hermostua niin ei aina mahdu mun ymmärrykseeni. Varsinkin mun kyse on lyhyestä viestistä.
Jos olisin sanonut saman mitä kirjoitin ääneen niin luultavammin jokainen olisi tajunnut sen kärjistetyksi. Ainakaan siinä maailmassa missä minä elän ihmiset eivät ajattele mustavalkoisia totuuksia. Ei ole joko tai, aina väliin mahtuu monia variaatioita.

 

[Moraalinvartija]

Ei iso osa ihmisistä sitoudu tänä päivänä juuri mihinkään muuhunkaan kuten "ennen" (eli silloin, kun kaikki oli paljon paremmin eikä talvella ollut loskaa ja heinää uskalsi syödä kesällä). Maailma (=meidän maailmamme) on muuttunut, sekä hyvään että huonoon suuntaan. Jokainen omista lähtökohdistaan sitten tulkitsee mikä on sitä hyvää ja mikä huonoa.

Vaikeuksien voittaminen parisuhteessa edellyttää tiettyjä henkisiä ominaisuuksia kahdelta henkilöltä, joiden on lukuisien sattumien kautta täytynyt ensin päätyä yhteen, tuntea vetoa toisiinsa jne. Aika monta sattumaa matkalla, ei itsestäänselvyys ollenkaan. En toki yritä väittää, että kumppanin valinta olisi täysin sattumanvaraistakaan, mutta merkittävä rooli silläkin on.

Nyt jos olisin huippuälykäs matemaatikko, osaisin heittää tähän hienoja lukuja. Mutta kun en ole, joudun arpomaan. Luulen, että jos edes 25% sekä miehistä että naisista (tasa-arvon vuoksi) on kyvyttömiä sitoutumaan, tai sopeutuneita nyky-yhteiskuntaan miten sen nyt ajattelee, alkaa aidosti sitoutuneen kumppanin löytäminen olla huomattavan haastavaa. Tavikselle.

 

[Littledeath]

Miksi ei saisi erota? Haloo, me eletään 2000-lukua. Mikä pakko olla saman kans vuosikymmenet??

 

[Horuksen silmä]

[QUOTE="vieras";28098986]Se on huomio - ei päätelmä. Olen lukenut muitakin kommenttejasi tällä palstalla.[/QUOTE]

Sulta on sitten jäänyt huomioimatta että keskustelen kärjistetysti. Olet tehnyt päätelmän mun ajatusmaailmastani pelkkien kärjistysten perusteella.
Ei kannata päätellä toisen ymmärtämisestä yhtikäs mitään sen perusteella mitä kaksplussalle kirjoitetaan

 

[Littledeath]

Ja typerää väittää että lapset kärsii. No ei kärsi jos siitä ei koko ajan toitoteta. Lapsille vois samantien opettaa että eroaminen ja erilaiset perheet on ihan normaaleja. Että ei äiti ja isi rakastakaan toisiaan koko loppuelämää.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ihmiset on syntyneet kultalusikka suukka. kasvaneet 18 vuotiaaksi kultalusikka suussa ja vanhemmat on tehneet kaikkensa, että lapsi ei koe mitään hankaluuksia elämässään. sitten kun ollaankin aikuisia ja parisuhteessa, niin ei kestetä mitään ongelmia, vaan erotaan eikä edes yritetä selvittää asiaa muuten

 

["vieras"]

Ei tämä ole pelkästään nykyajan ongelma. Muistuu mieleen eräät sukulaishäät parinkymmenen vuoden takaa. Kiireellä näyttävät kesähäät -syksyllä ero.

 

[Metis]

Eikös noita eroja ole ihan tutkittukin ja lopputolokseksi saatiin ero jättää aina lapseen jäljet.

Juu jättää, minuunkin jätti mutta hyvät jäljet. Tiedä mitä olisi tapahtunut jollei mun vanhemmat olis älynnyt erota ajoissa! Ja mä ymmärsin sen hyvin nuorena jo.

Muistan kyllä kun ero oli tuore, että lupauduin maksamaan laskuja jos ero oli siitä kiinni mutta mulle selvitettiin kyllä hyvin miksi vanhemmat erosivat.

Väitän, että jos ero jättää lapseen huonoja jälkiä se johtuu siitä että vanhemmat on mokannut.

Toki kai poikkeuksiakin on mutta parempi se on erota kuin aiheuttaa lapselle ikuiset arvet siitä kun joutuu katsomaan vanhempien taisteluita.

 

["vieras"]

Tyhmä saa olla jos jää kuukausia huonoon suhteeseen. Suhde voi olla ohi yhdellä lyönnillä tai yhdellä sanalla mikä paljastaa puolison todelliset tunteet.

 

[Lilii lisänimetön]

ihmiset on syntyneet kultalusikka suukka. kasvaneet 18 vuotiaaksi kultalusikka suussa ja vanhemmat on tehneet kaikkensa, että lapsi ei koe mitään hankaluuksia elämässään. sitten kun ollaankin aikuisia ja parisuhteessa, niin ei kestetä mitään ongelmia, vaan erotaan eikä edes yritetä selvittää asiaa muuten

Kaikkien Yleistyksien Äiti.

 

["vieras"]

Juu jättää, minuunkin jätti mutta hyvät jäljet. Tiedä mitä olisi tapahtunut jollei mun vanhemmat olis älynnyt erota ajoissa! Ja mä ymmärsin sen hyvin nuorena jo.

Muistan kyllä kun ero oli tuore, että lupauduin maksamaan laskuja jos ero oli siitä kiinni mutta mulle selvitettiin kyllä hyvin miksi vanhemmat erosivat.

Väitän, että jos ero jättää lapseen huonoja jälkiä se johtuu siitä että vanhemmat on mokannut.

Toki kai poikkeuksiakin on mutta parempi se on erota kuin aiheuttaa lapselle ikuiset arvet siitä kun joutuu katsomaan vanhempien taisteluita.

Koetko tosiaan, että ero jätti hyvät jäljet? Vai että jätti vähemmän pahat jäljet kuin perhehelvetti? Itselläni hieman samanlainen tausta ja loppupeleissä koen, että oli hyvä asia, että vanhempani erosivat. Silti ero jätti minuun jäljet nimenomaan pahassa mielessä. Se oli vain pienempi paha. Parasta olisi ollut, että olisimme olleet onnellinen perhe, mikä ei tarkoita täydellistä riitelemättömyyttä ja ainaista sunnuntaita, mutta että pääosin ja pohjimmiltaa meidän olisi ollut hyvä olla perheenä.

 

[Tanjanita]

Alkup. viestiin:
Minulta kyllä kysyttiin alttarilla, HALUANKO OTTAA MIEHENI AVIOMIEHEKSENI RAKASTAAKSENI HÄNTÄ, ei siis, että haluanko rakastaa...
Muuten oon kyllä samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit!

 

["vieras"]

Alkup. viestiin:
Minulta kyllä kysyttiin alttarilla, HALUANKO OTTAA MIEHENI AVIOMIEHEKSENI RAKASTAAKSENI HÄNTÄ, ei siis, että haluanko rakastaa...
Muuten oon kyllä samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit!

Ihana.

 

[Metis]

[QUOTE="vieras";28099123]Koetko tosiaan, että ero jätti hyvät jäljet? Vai että jätti vähemmän pahat jäljet kuin perhehelvetti? Itselläni hieman samanlainen tausta ja loppupeleissä koen, että oli hyvä asia, että vanhempani erosivat. Silti ero jätti minuun jäljet nimenomaan pahassa mielessä. Se oli vain pienempi paha. Parasta olisi ollut, että olisimme olleet onnellinen perhe, mikä ei tarkoita täydellistä riitelemättömyyttä ja ainaista sunnuntaita, mutta että pääosin ja pohjimmiltaa meidän olisi ollut hyvä olla perheenä.[/QUOTE]

Voihan se olla että totuus on se, että jätti vähemmän pahat jäljet, mutta mitä enemmän ikää tulee sitä tyytyväisempi olen että vanhempani erosivat ja löysivät toisilleen sopivat kumppanit joiden kanssa on hyvä olla ja siinä samalla mullakin oli ja on hyvä olla.

Tottakai se olisi ollut mahtavaa jos olisi ollut kokonainen perhe, mutta en olisi tässä nyt tällaisena kun olen jos asiat olisivat menneet eri tietä.

Jotenkin en nyt löydä niitä järkeviä sanoja joilla selittäisin selkeästi mitä ajan takaa, anteeksi siitä.

 

["Vieras"]

Eikös noita eroja ole ihan tutkittukin ja lopputolokseksi saatiin ero jättää aina lapseen jäljet.

tutkimukset, ja luotan enemmän siihen mitä itse tunnen (kuten täällä jo todettiin). Mä olin paljon onnellisempi, kun mun vanhemmat erosi. Ihana rauha eikä tarvinnut enää pelätä. Kyllähän se ero jätti muhun jäljen, mutta positiivisen.

 

[Mörköäiti]

Miksei muka saisi erota? Ja miten joku (toivottavasti ei tosissaan kuitenkaan?) vielä nykypäivänä vetoaa johonkin "alttarilla luvattuun"? Mitä ihmeen positiivista on siinä, että on toisen kanssa, vaikka haluaisi?