Mitäs mieltä pelkopolin kätiön sanoista, synnyttäneet?

No siis mä oon aina pelänny synnytystä MAAILMAN eniten ja se oli just niin hirveetä kun olin pelännytkin. Ekan kerran synnyttämään lähtiessäni mut laitettiin takasin kotiin ja annettii kaksi "särkylääkettä" käteen. Tästä kotonaoloajasta en muista mitään enää, kun sattu niin paljon. Toisen kerran kun päästiin sairaalaan, mentiikin suoraan synnytyssaliin ja epiduraali ei jostain syystä auttanut mitään. Tunsin KAIKEN, että toi että sanotaan et kipua ei tarvi pelätä ni mä pelkään vielä enempi kun tiedän nyt mitä se on! Tämän takia en ehkä koskaan pysty saamaan toista lasta. Synnytyksen jälkeen puhkesi myös masennus, liekö rankka synnytys osaltaan vaikuttanut tähän..

 

Ja vaikka mulla meni kaksi pumpullista epiduraalia, jopa tikkien ompelu kävi saakelin kipeää. Mutta, kaikki on suhteellista ja kaikki me olemme erinlaisia.

 

Kuka hitto oikeasti edes luulee, että synnytyksestä voi selvitä ILMAN KIPUJA?!??!??!

Jos ei ole valmis kärsimään, niin kannattaa harkita sitä raskautumista. Ne tulee nimittäin pakettina.

 

[QUOTE="a p";28009378]Äitini ja isoäitini eivät pystyneet synnyttämään, meillä kaikilla on todella kapeat lantiot.[/QUOTE]

Lantion pystyy kuvaamaan. Oletko kysynyt voiko sinun lantiosi tarkistaa tuon varalta?

 

Rehellisesti sanottuna kipua tulet kokemaan ihan varnasti. Sitä kuinka paljon kipua ja kuinka kovana, sitä ei voi etukäteen tietää. Kivunlievitystä kannattaa pyytää kaikki mahdollinen jos siltä vaan tuntuu. Ja tarpeeksi ajoissa, kaikissa sairaaloissa ei vilise anestesialääkäreitä joka nurkan takana. Hallinnan menetys on kinkkisempi juttu, todennäköisesti jokainen synnyttäjä menettää tilnateen hallinnan ainakin hetkittäin, mutta sekään ei ole pahasta, ellei äiti itse koe sitä ylitsepääsemättömän pahaksi asiaksi. Klassisesti sanottuna synnyttäessä sitä ei kuitenkaan mieti, tai se ei ainakaan ole ensimmäisenä mielessä.

Vauvan ja/tai äidin kuoleminen synnytyksessä tai synnytyksen jälkeisissä komplikaatioissa on äärimmäisen harvinaista. Ainakin sairaaloissa, kotisynnytyksistä en osaa sanoa. Se olisi valehtelua jos sanoisin, että mitään pahaa ei voi tapahtua, mutta todennäköisemmin jäät tippuvan pianon alle kuin kuolet synnytyksessä, kärjistetysti sanottuna Jos jotain poikkeavaa tapahtuu synnytyksessäsi, niin sairaalassa apu on kuitenkin lähellä. Onhan raskaus edennyt normaalisti? Sekin voisi lievittää pelkoa, jos pääsisit sairaalaan tai vaikka yksityiselle ylimääräiseen ultraan, jotta näet että vauvalla on kaikki hyvin. Kai lantiosi leveys myös tutkitaan huolellisesti, varsinkin kun sinulla on sukurasitetta kapean lantion suhteen?

Onko peloillesi mitään syytä, siis että pelottaako sinua vaan synnytys ajatuksen tasolla, vai onko raskaudessasi ollut jotain poikkeavaa, joka antaisi syytä pelätä synnyttämistä? Koskeeko pelkosi vain alatiesynnytystä, vai pelottaako myös ajatus sektiosta? Kai pääset vielä jollekin ammattitaitoisemmalle kätilölle juttelemaan?

Pelkään sektiotakin kamalasti... Mutta vähemmän kuin alatiesynnytystä koska siinä en voi itse niin helposti aiheuttaa vaaraa. Raskaudessa ei ole ollut ongelmia. Tällä hetkellä ainakin tuntuu etten voi synnyttää alakautta. Jos äitini olisi voinut synnyttää alakautta, luulen että ajatus ei tuntuisi ihan niin mahdottomalta. Pääsen magneettikuvaukseen. Mutta luottamus hoitohenkilökuntaan on sitä tasoa, että jos kuvauksessa ilmenee että vauva mahtuu syntymään, en varmaan usko sitä (tyhmä minä).

Seuraava pelkopolikäynti on lääkärillä.

 

En tiedä kuinka pitkä aika sinulla on synnytykseen vielä, mutta hyvä että mietit etukäteen. Sanoit, että sinulla on hirveän paljon ollut pelkoja ja jotain lapsuuteen liittyvää. Oletko päässyt psykologille puhumaan? Minusta tuntuu että kätilön kanssa jutteleminen ei auta sinua avaamaan asioita tarpeeksi. Voisitko pyytää esim. perheneuvolan psykologin luokse pääsyä?

Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta se että noin paljon olet jo tässä nettikeskustelussa valmis avaamaan pelkojasi kertoo hyvää siitä että kypsyttely on pitkällä.

 

[QUOTE="vieras";28009621]En tiedä kuinka pitkä aika sinulla on synnytykseen vielä, mutta hyvä että mietit etukäteen. Sanoit, että sinulla on hirveän paljon ollut pelkoja ja jotain lapsuuteen liittyvää. Oletko päässyt psykologille puhumaan? Minusta tuntuu että kätilön kanssa jutteleminen ei auta sinua avaamaan asioita tarpeeksi. Voisitko pyytää esim. perheneuvolan psykologin luokse pääsyä?

Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta se että noin paljon olet jo tässä nettikeskustelussa valmis avaamaan pelkojasi kertoo hyvää siitä että kypsyttely on pitkällä.[/QUOTE]

Olen nyt viikolla 21. Joo tiedostan nuo pelkoni ja osittain syyt niihin, koska pelkoja on ollut jo pitkään... En ole käynyt psykologilla. Pitäisi ehkä ottaa puheeksi jos pääsisin sinne.

 

Mulla on kokemus alatiesynnytyksestä jossa kaikki riskit joita siihen liittyy toteutui kuolemaa lukuun ottamatta, joka sekään ei ollut kaukana. Ja kipu oli aivan helvetillinen. Ja voin sanoa että ei se lopputuloskaan(vauva) paljon lohduttanut, että ihan turha hokea että vauvan takia pitää kärsiä ja kitua se kuuluu asiaan, paskanmarjat.
Toinen syntyi sektiolla jossa riskejä enemmän muttaa yksikään niistä ei toteutunut, kaikki sujui kuin oppikirjasta.

Ja kaiken tän vuodatuksen jälkeen voin todeta että kätilö valehteli.
Kipeämpi olin alatien kuin sektion jälkeen.

Mullakin meni moni asia pieleen ja pelkäsin ponnistuksessa (sydänäänten lasku ja imukuppi) aivan helvetisti. Kätilöt hokivat vauvan synnyttyä, että on se sen lopputuloksen arvoista ja palkinto on niin ihana. Tunsin itseni paskaksi äidiksi, kun en unohtanut huonoja kokemuksia ja itketti vaan, vaikka olin saanut terveen pojan. Ei tuntunut kivalta, että kätilöt lyttäsivät kokemukseni sillä, että se palkinto on niin hyvä että kaiken pitäisi unohtua kun vauvan saa syliin.


Anteeksi ap, tää ei varmaan auta sinua. Kannustan kuitenkin alatiesynnytykseen, kaverini pelkäsi etukäteen kovasti, ja yllättyi miten hyvä kokemus synnytys oli, vaikka sattuikin kovasti.

 

Moni pelkää repeämiä (itsekin etukäteen), mutta se olikin siinä hommassa aika pikkujuttu ja parani hyvin.

 

Mullakin meni moni asia pieleen ja pelkäsin ponnistuksessa (sydänäänten lasku ja imukuppi) aivan helvetisti. Kätilöt hokivat vauvan synnyttyä, että on se sen lopputuloksen arvoista ja palkinto on niin ihana. Tunsin itseni paskaksi äidiksi, kun en unohtanut huonoja kokemuksia ja itketti vaan, vaikka olin saanut terveen pojan. Ei tuntunut kivalta, että kätilöt lyttäsivät kokemukseni sillä, että se palkinto on niin hyvä että kaiken pitäisi unohtua kun vauvan saa syliin.


Anteeksi ap, tää ei varmaan auta sinua. Kannustan kuitenkin alatiesynnytykseen, kaverini pelkäsi etukäteen kovasti, ja yllättyi miten hyvä kokemus synnytys oli, vaikka sattuikin kovasti.

Mä tiedän tuon tunteen toisesta tilanteesta, että lopputulos ei poista sitä tuskaa. Harmi että sitä noin vähäteltiin.

Toivoisin että voisin synnyttää alateitse mutta nyt tuntuu että se olisi liian suuri riski

 

Pakko sanoa, että tässä tuntuu olevan se tilanne, ettei aloittaja viitsi nähdä lapsen eteen vaivaa vaan haluaa päästä helpolla. Todella typerää ja itsekästä touhua, mikään "pelko" tuota ei selitä, ettei halua edes yrittää alatiesynnytystä vaikkei siihen mitään estettä olis. Ainoastaan mukavuudenhalu.

Mun mielestä tuollaisten ihmisten pitäis itse kustantaa sektionsa.

 

[QUOTE="vieras";28009747]Pakko sanoa, että tässä tuntuu olevan se tilanne, ettei aloittaja viitsi nähdä lapsen eteen vaivaa vaan haluaa päästä helpolla. Todella typerää ja itsekästä touhua, mikään "pelko" tuota ei selitä, ettei halua edes yrittää alatiesynnytystä vaikkei siihen mitään estettä olis. Ainoastaan mukavuudenhalu.

Mun mielestä tuollaisten ihmisten pitäis itse kustantaa sektionsa.[/QUOTE]

Voi kuule, tekisin mitä vain vauvan eteen, kävelisin vaikka maailman ympäri mutta tämä pelko voi vaarantaa vauvan hengen.

 

[QUOTE="a p";28009778]Voi kuule, tekisin mitä vain vauvan eteen, kävelisin vaikka maailman ympäri mutta tämä pelko voi vaarantaa vauvan hengen.[/QUOTE]

Liipalaapa. Sektio vaarantaa myös lapsen hengen.

 

Meille on keväällä toinen tulossa ja välillä tässä valmistelin ajatusta mahd. alatiesynnytyksestä, mutta kun saimme tietää rakenneultrassa, että toinen poika on tulossa, niin kyllä on ajatukset taas kallistuneet suunniteltun sektion puoleen. Syy on se, että eka lapsi oli iso ja en haluaisi synnyttää alateitse tätä toista, jos hänkin on mahd. yhtä iso tai vielä isompi. Pelkään todella, että repeän niin pahoin, että kärsin sen jälkeen pidätysongelmista eli että pissa ja kakka valuvat itsestään housuihin. Ei tuollainenkaan elämä olisi herkkua.

Lisäksi ekan synnytyksen loppumetreiltä jäi pelko käteen. Ensinnäkin eka meni reilusti yliajalle. Käynnisteltiin 2 päivää ja lopulta vauva syntyi sektiolla. Syynä hänen väärä tarjonta, isokokoisuus ja se, ettei synnytys ollut edennyt kunnolla. Lapsivedetkin menivät jo ekana käynnistyspäivänä.

Pahinta ekan vauvan synnytyksessä ennen sektiota oli siis se loppuvaihe, kun viimeinen annos epiduraalia lakkasi vaikuttamasta, kivut räjähtivät täysillä päälle ja tuli jo tunne, että antakaa lopetuspiikki. En haluaisi toista yhtä kamalaa kokemusta.

 

[QUOTE="vieras";28009800]Liipalaapa. Sektio vaarantaa myös lapsen hengen.[/QUOTE]

Liipalaapa itelles. Onko sulla antaa ihan jotain faktaa että alatiesynnytyksessä kuolee vähemmän lapsia kuin suunnitellussa sektiossa? Suomesta ei ainakaan ole tilastoja suunnitelluista sektioista erikseen, voi tosin olla et multa on mennyt jotain ohi.

 

[QUOTE="a p";28009715]Mä tiedän tuon tunteen toisesta tilanteesta, että lopputulos ei poista sitä tuskaa. Harmi että sitä noin vähäteltiin.

Toivoisin että voisin synnyttää alateitse mutta nyt tuntuu että se olisi liian suuri riski [/QUOTE]

Mä sanon ihan suoraan että jos haluat sektion pelon takia, niin se sun on saatava varsinkin jos keskustelut lääkärien yms muitten kanssa ei sun pelkoa lievennä!
Mulla ekan olis pitäny päätyä sektioon, vauvan henki oli vaarassa, sydänääni laskuja oli tullut liikaa ja liian pitkään mutta en päässyt sektioon, lopputulos oli se että vauva oli teholla ja minä leikkaus salissa kursittavana, ja jos ei oltais oltu sairaalassa oltais me molemmat kuoleita.
Toki muista myös että sektiossakin on riskinsä, tosin suuniteltu on yleensä aika hallittu toimenpide.

 

Ekan kohdalla päädyin alatiesynnytykseen, koska pelkäsin kuollakseni myös sektioita. Missään vaiheessa en tuolloin päässyt peloistani puhumaan. Ekasta synnytyksestä selvisin hengissä, mutta en todellakaan hyvillä mielin. Kaikki muu meni hyvin, mutta kipujani ei uskottu, enkä saanut kivunlievitystä ajoissa. Olin koko synnytyksen ajan täydellisessä paniikissa, osaksi johtuen kivuista, osaksi peloistani. Toisen raskauden aikana mut vihdoin ohjattiin pelkopolille, mutta apua en sieltä saanut. Lause "toinen synnytys on aina helpompi" ei kamalasti auttanut pelkoihin, kun tiedän, ettei asia aina todellakaan niin ole. Myönsivät kuitenkin, että ensimmäisessä synnytyksessä olisi kivunlievitystä pitänyt antaa ja lupasivat kirjoittaa papereihin, että tällä kertaa sen saan, kun pyydän. Kun yritin puhua muista peloistani (pelkään ap:n lailla lähes kaikkea mahdollista synnytykseen liittyvää), lääkäri kuittasi homman lauseella "älä lue nettiä". Jep, sehän ne pelot poistaakin! Jäi suoraan sanottuna aika kakka maku suuhun kyseisestä käynnistä.

Toinen synnytykseni oli kuitenkin lähes täydellinen. Sain lääkettä ajoissa ja supistukset olivat sen ansiosta siedettäviä. Ponnistusvaiheessakin paineen tunne oli itse vauvan ulostuloa ikävämpää. Liekö sitten paikat ekasta synnytyksestä niin löystyneet, että antoivat helpommin myöden. Voisinpa sanoa, että synnytys taisi olla varmaan niin lähellä "kivutonta synnytystä" kuin vain ikinä voi olla...

Paljon tsemppiä sulle synnytykseen ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Itse suosittelen kuitenkin kokeilemaan alateitse synnyttämistä. Useimmiten se on kuitenkin paljon pelättyä positiivisempi kokemus!

 

jeps.. synnytyksessä on riskejä sanoo sen jo järkikin...saati kipua tunnet ko työnnät 2-4kg jöötiä alapäästäs..ei voi tietää paljonko sattuu menit täysin luomusti vai et. Ei se välttämättä elämäsi kivuliain tilanne ole vaikka et mitään puudutuksia otakkaan ei ainakaan mulla..oli semmonen olo heti synnytyksen jälkeen tässäkö tämä oli..2vrk synnytys

 

Mulle taas sanottiin pelkopolilla, että kivutonta synnytystä ei ole, mutta kipu on siedettävää lääkityksen ansiosta Mulle sitten tehtiin kuitenkin sektio perätilan takia.

Tämä onkin järkevä neuvo! Tällaista haluaisin kuulla. En valehtelua. Jos olisin hankkinut lisää lapsia, olisin tarttenut pelkopolikäyntejä. Silloin olisin halunnut kuulla faktoja, en kaunisteltua diipa daapaa tai että olisi jätetty asioita sanomatta. Ja perusteluja!

Minulla on siis takana yksi synnytys, jossa kaikki ei mennyt kuten oli tarkoitus. Lapsi ei voinut hyvin. Tällaiseen en ollut osannut varautua ollenkaan. Negatiivisista asioista kun ei kukaan ollut maininnut mitään! Se tieto olisi ehkä auttanut ja saattanut jopa pelastaa lapsen hengen. Olisin osannut paremmin kuunnella itseäni ja toimia ajoissa. Kokematon ei voi tietää mikä on normaalia mikä ei.

 

[QUOTE="Vieras";28009836]Liipalaapa itelles. Onko sulla antaa ihan jotain faktaa että alatiesynnytyksessä kuolee vähemmän lapsia kuin suunnitellussa sektiossa? Suomesta ei ainakaan ole tilastoja suunnitelluista sektioista erikseen, voi tosin olla et multa on mennyt jotain ohi.[/QUOTE]

Niinpä. Nämä tiedot olisi hyvä saada esiin! (olen siis eri vieras)

 

sehän nykyään onkin loistavaa ettei yksikään vauva sinne vatsaan jää.
se että jonkun suvussa on ollut ahtaita lantioita ei tarkoita sitä että itsellä olisi. se tarkoittaa vaan sitä että nykylääketieteen keinoin mitataan lantio ja kahtellaan lapsen kokoa ajoissa.
onneksi lääkärit ovat kautta maan ottaneet tiukempaa linjaa ettei sektioita tehdä vaan sen takia että musta tuntuu siltä etten haluakaan synnyttää.
haluan lapsen mutta ei halua synnyttää -> hommaa adoptio
haluan lapsen mutta sen pitää sit nukkua kaikki yöt
haluan lapsen mutta isovanhempien pitää sit auttaa, enhän mää muuten selviä
haluan lapsen mutta se ei sitten koskaan saa olla kipeä
haluan lapsen mutta se ei sitten koskaan saa kiukutella eikä huutaa
haluan lapsen mutta jossei se sitten synnykään helposti alakautta vaikka niin lupasivatkin, niin ei mun tarvii sitä halutakaan

 

Mun mielestä on ihan järkyttävää, että kätilö voi valehdella tuolla tavoin päin naamaa. Vai oliko hän täysin tietämätön? Ja tuollaisten käsiin pitäisi sitten oma ja lapsen henki luovuttaa? Tekisin valituksen tuosta kätilöstä. Jos mua olisi pelottanut ennen pelkopolia, niin tuon jälkeen mua pelottaisi kaksi kertaa enemmän.

 

Taas tänä suomen "kärsi nainen, olet halunnut lapsen, joten kärsi. On väärin, että joku pääsee helpommalla". Muistaakseni joku 50% amerikassa haluaa keisarinleikkauksen ja sen saa siis ihan itse halutessaan. Siellä tosin on vähän eri juttu, koska synnytys maksaa paljon enemmän ja tietysti sektio on kaliimpi operaatio. Sektio on julkisuuden henkilöille tosi yleinen ja tehdään usein vielä aika aikaisessa vaiheessa, että vatsa kasva liikaa ja ettei sitten jää roikkuvaa vatsanahkaa. Victoria Beckham on muistaakseni ihan omasta tahdostaan valinnut kaikki lapset sektiolla (en ole varma onko kaikki) ja asuvat briteissä, eli siellä myös.

Suomessa sektion saa vaan jostain syystä, koska jos kaikki saisivat halutessaan valita, tulisi liian kalliiksi yhteyskunnalle. Sektion saavat suunnitellusti ainoastaan ne (jollei ole erityistä syytä, esim. jalkatarjonta tai kaksoset.), jotka jaksavat kuulla kaikki syyttelyt siitä, miten väärän valinnan olet tekemässä. Minä esimerkiksi kysyin sähköpostilla asiaa ihan asiallisesti ja sain vastaukseksi lyhyen viestin "tarvitset apua". Siis sairaalasta tuollaisen viestin, eikä mitään yhteistietoja kenen kanssa voisin jutella asiasta. Neuvolassa myös paheksuivat ja sanoi, että ainoastaan loppuvaiheessa voidaan puhua noista asioista.

Ja tämä on ainoastaan säästösyistä.

Suurinosa naisista kuitenkin haluaa alatiesynnytyksen, mutta musta voisi tehdä vähän paremmaksi niille, jotka eivät siihen jostain syystä pysty. Ei normaalinkaan synnytyksen takia aleta puhumaan kaikista mahdollisista asioista, mikä voi mennä pieleen. Sektion kohdalla kerrotaan kaikki mahdolliset kauhukuvat, niin ettei äiti uskalla enään tehdä edes sektiota ja varmasti masentuu ja ahdistuu siitä, ettei tiedä yhtään mitä tekisi.

Erilaiset äidit ohjelmassa eräs äiti oli todella masentunut siitä, että sai sektiopäätöksen niin myöhään. Oli todella helpottunut sitten, kun sen sai, mutta ajan sitä ennen, joutui vaan odottamaan ja stressaamaan, mikä ainoastaan aiheuttaa ennennaikaista synnytystä ja muuta haittaa lapselle.

 

[QUOTE="vieras";28010456]Niinpä. Nämä tiedot olisi hyvä saada esiin! (olen siis eri vieras)[/QUOTE]

Täältä jotain tilastotietoa synnytyksistä ja muusta:

"Keisarileikkaukseen liittyy suurentunut lyhyen ja pitkän aikavälin sairastuvuus. Osa äitiyskuolemista johtuu keisarileikkaukseen liittyvistä verenvuodoista, infektioista tai keuhkoembolioista. Viitteitä mikroemboluksista keuhkoverenkierrossa esiintyy jopa 50 %:ssa keisarileikkauksista, vaikka kuolemaan johtavia tapauksia on vain yksi 100 000:ta raskautta kohti."

"Normaali alatiesynnytys on kuitenkin nykytietämyksen mukaan sekä äidille että lapselle turvallisin synnytystapa."

Synnyttäjien terveys :: Terveyskirjasto

 

No voi jestas! Kuinkahan kauan ihmisiä on ollut ja kuinkahan monta synnytystä tässäkin maailmassa on kautta aikain tehty? Sinä menet synnyttämään lääkkeiden avulla keskelle osaavia käsiä SAIRAALAAN ja vielä tänä päivänäkin iso osa lapsista syntyy jossain puskassa bambumajan takana... Se voisikin pelottaa

Mua pelottaa SEKTIO. Synnytys sattuu hetken, mutta se on sitten siinä. Sektio onkin sitten jotain ihan muuta...