Aika hullua et täällä jotkut jopa yllyttää käyttämään neuroleptejä rauhoittavana ihan vain mielihyvän tunteesta!? Kyse on todella vaarallisesta lääkkeestä pitkään käytettynä ja seuraukset aivoreseptoreissa tapahtuviin muutoksiin ja vahinkoihin ovat peruuttamattomia. Kyseistä lääkettä ei tulisi koskaan aloittaa ellei kyseessä sitten vaikea skitsofrenia tai bipoplaarisuus. Tässä lainaus yhdestä tuhansista, jotka lopettaneet vielä kun pystyy! (lisää tarinoita: Ketipinor lopetus 24)
Käytin Ketipinoria noin 8 vuotta. Annos vaihdellut 200-400 välillä, suurin osa ajasta annos 350mg. Lääke minulla "mielialaa tasaamaan", ei siis unettomuuteen. Lopetin ja aloitin uudestaan kolmeen otteeseen. En kuollut.
Äkkirykäisyllä lopettamisesta seurasi sanoinkuvaamaton tuskaisuus, nukkumisvaikeudet, hirvittävä koko kehon kutina/polttelu, tunne sekoamisesta En kokisi uudestaan.
Lopulta irrottauduin lääkkeestä suurella maltilla vähentämällä annosta pienen pieniä määriä noin neljän kuukauden ajan. En kysellyt lääkärin mielipidettä asiaan. En kuollut (taaskaan). Nukun yöni sikeästi, kuten ennen vanhaan. Vieroitusoireet kestivät kohdallani koko alasajon ajan ja noin kuukauden sen jälkeen.
Mikä omalla kohdallani oli olennaista onnistuneessa lopetuksessa?
-lopettamisajankohta (ei stressiä, ei suurten elämänmuutosten keskellä)
-vieroitusoireiden sietäminen (massiiviset painajaiset, pelkotilat, mielialojen vaihtelu, ajatusten outous ja jumitus yms.)
-ystävän ja päiväkirjan tuki (etenkin nukkumaanmenot vaikeita pelkojen vuoksi, ystävä usein yökylässä)
-kehon ja mielialan hoitaminen itseäni kuuntelemalla, ei oppikirjojen käskyjen mukaan (alkoholin välttäminen,lepo, liikunta, ravinto, lisäravinteet kuten E-EPA ja karnosiini, siten kuin ne hyvältä tuntuivat)
-herkkyyden hyväksyminen: olen psyykkisiltä ominaisuuksiltani se sama joka olin ennen lääkkeiden käytön aloittamista, voin suhtautua itseeni rakastavasti
-neurolepteistä kertovien kauhutarinoiden välttäminen
-kannustava kirjallisuus aiheista "kuka olen, miksi olen täällä, miten voisin tehdä ajatuksistani ystävällisempiä"
Aloittaisinko neuroleptien käytön uudestaan? En. Miksi? Koska vuosien jälkeen pystyn taas itkemään, koen mielenrauhaa ja tyyneyttä, olen jälleen elossa sanan syvällisimmässä merkityksessä. Kuulen taas sydämeni äänen, koen riemua olemassaolostani.