ap. jatkaa
Otin sitten härkää sarvista ja sanoin miehelle (taas) että vaikka onkin kuinka mukavaa, että häneltä useita viestejä päivässä tuleekin, niin ihan koko ajan niitä ei kuitenkaan tarvitsisi laittaa. Mies sanoi, että niitä vain tulee laiteltua, kun ikävöi niin kovasti. Ok, ikävöinhän minäkin, mutta koska itse ahdistun liiallisesta viestimäärästä, koetan itse välttää pommittamista ja olen siinä kaiketi onnistunutkin.
Tuo joka asian kyseleminenkin alkaa olla minulle ongelma. Aloitusviestistä tosiaan aika hyvin kävi ilmi, millaisia asioita mies on kysellyt ja kyselee. Eilettäin suorastaan huvitti, kun mies kyseli mitä touhuilen ja totesin, että alan tästä nyt lukemaan jos se nyt lapsilta onnistuu. Kahden minuutin kuluttua mies lähetti viestin jossa kyseli, saanko lukurauhaa. Lukurauhaa, niinpä niin... siinähän se pointti oikeastaan olikin, lukurauhassa. Enpä vastannut mitään. Pommittelu tietysti vain jatkui ja jatkui.
Tänä päivänä touhu on jatkunut entisellään. Mies kyselee tapaamieni ihmisten sanomisia tai mikäli kerron esim. puhuneeni vaikkapa ystäväni/serkkuni kanssa tai tavanneeni jonkun sukulaisen tms., mies kyselee, mitä hän sanoi jne. tosi tarkkaan. Eli jos mainitsen vaikka serkullani olleen ongelmia, niin miehen olisi välttämättä saatava tietää, mitä ongelmia. Jos kuittaan asian lyhyesti sanomalla, että serkulla vaikkapa miesongelmia, niin aina vain tarkemmin pitäisi kertoa. Aiheeseen liittyen saan ainakin kymmenen jatkokysymystä, ennen kuin mies luovuttaa, tyyliin "No mieskö on tehnyt jotain? Mitä se on hölmöillyt? Kerro nyt? Onko se tehnyt jotain pahaa?" jne jne jne. Sama sitten jos kerron ihan vain jutelleeni jonkun kanssa arkipäivisistä asioista, lopputulos on "Mitäs kaverisi tiesi? Mitä sille kuului? Mitäs se oli touhunnut? Mitäs se aikoi tehdä?" jne jne jne.
Ehkä tuo sitten vain on miehen tyyli, mutta ahdistavaa ja raivostuttavaa joka tapauksessa. Olen välillä laittanut puhelimeni ihan suosiolla kiinni - ihan vain siksi, ettei koko ajan tarvitsisi potea ahdistusta saapuvista viesteistä (jotka toki hyppäävät silmille heti, kun puhelimeni avaan uudelleen.)
Mies kyselee myös todella paljon lapsiin liittyvistä asioista. Onhan se hyvä, että lapset ja heidän asiansakin jollain tavoin kiinnostavat - elleivät kiinnostaisi yhtään, niin miten mitään suhdetta voisikaan rakentaa, kuuluvathan he pakettiin - mutta mikä sitten on liikaa? Siis kun tuntuu, että mies kyselee lapsista vähän liikaakin. Ei mulla mitään salattavaa ole, mutta kun tuo miehen käytös tuon pommittelun suhteen on muutenkin vähän tuollaista, niin hieman alkaa jo epäröittämään tässä itseä. Tiedä sitten, olenko vain vainoharhainen... Mutta kun tuntuu, että kiinnostaako miestä nyt ihan oikeasti tyyliin mitä vaatteita, mistä, minkä värisiä ja laisia ja minkä hintaisia ostan lapsilleni? Toki kyselee muuutakin, mutta tästä mies on nyt viimeksi "tentannut". Eri ihmisiähän me ollaan, minä ja mies, mutta itse kysyisin vastaavassa tilanteessa (toinen sanonut ostaneensa lapsille vaatteita) vain, että no ostitkos paljonkin tai että löytyikö kaikki tarpeellinen - ja siinä se.
Kaipa mä nyt vähän seuraan tätä miehen pommittelua, ja alan kohta tekemään ratkaisuja. Kun ei tuo käytös tuosta tunnu muuttuvankaan, niin eipä tätä kovin kauaa jaksa..
Tuo joka asian kyseleminenkin alkaa olla minulle ongelma. Aloitusviestistä tosiaan aika hyvin kävi ilmi, millaisia asioita mies on kysellyt ja kyselee. Eilettäin suorastaan huvitti, kun mies kyseli mitä touhuilen ja totesin, että alan tästä nyt lukemaan jos se nyt lapsilta onnistuu. Kahden minuutin kuluttua mies lähetti viestin jossa kyseli, saanko lukurauhaa. Lukurauhaa, niinpä niin... siinähän se pointti oikeastaan olikin, lukurauhassa. Enpä vastannut mitään. Pommittelu tietysti vain jatkui ja jatkui.
Tänä päivänä touhu on jatkunut entisellään. Mies kyselee tapaamieni ihmisten sanomisia tai mikäli kerron esim. puhuneeni vaikkapa ystäväni/serkkuni kanssa tai tavanneeni jonkun sukulaisen tms., mies kyselee, mitä hän sanoi jne. tosi tarkkaan. Eli jos mainitsen vaikka serkullani olleen ongelmia, niin miehen olisi välttämättä saatava tietää, mitä ongelmia. Jos kuittaan asian lyhyesti sanomalla, että serkulla vaikkapa miesongelmia, niin aina vain tarkemmin pitäisi kertoa. Aiheeseen liittyen saan ainakin kymmenen jatkokysymystä, ennen kuin mies luovuttaa, tyyliin "No mieskö on tehnyt jotain? Mitä se on hölmöillyt? Kerro nyt? Onko se tehnyt jotain pahaa?" jne jne jne. Sama sitten jos kerron ihan vain jutelleeni jonkun kanssa arkipäivisistä asioista, lopputulos on "Mitäs kaverisi tiesi? Mitä sille kuului? Mitäs se oli touhunnut? Mitäs se aikoi tehdä?" jne jne jne.
Ehkä tuo sitten vain on miehen tyyli, mutta ahdistavaa ja raivostuttavaa joka tapauksessa. Olen välillä laittanut puhelimeni ihan suosiolla kiinni - ihan vain siksi, ettei koko ajan tarvitsisi potea ahdistusta saapuvista viesteistä (jotka toki hyppäävät silmille heti, kun puhelimeni avaan uudelleen.)
Mies kyselee myös todella paljon lapsiin liittyvistä asioista. Onhan se hyvä, että lapset ja heidän asiansakin jollain tavoin kiinnostavat - elleivät kiinnostaisi yhtään, niin miten mitään suhdetta voisikaan rakentaa, kuuluvathan he pakettiin - mutta mikä sitten on liikaa? Siis kun tuntuu, että mies kyselee lapsista vähän liikaakin. Ei mulla mitään salattavaa ole, mutta kun tuo miehen käytös tuon pommittelun suhteen on muutenkin vähän tuollaista, niin hieman alkaa jo epäröittämään tässä itseä. Tiedä sitten, olenko vain vainoharhainen... Mutta kun tuntuu, että kiinnostaako miestä nyt ihan oikeasti tyyliin mitä vaatteita, mistä, minkä värisiä ja laisia ja minkä hintaisia ostan lapsilleni? Toki kyselee muuutakin, mutta tästä mies on nyt viimeksi "tentannut". Eri ihmisiähän me ollaan, minä ja mies, mutta itse kysyisin vastaavassa tilanteessa (toinen sanonut ostaneensa lapsille vaatteita) vain, että no ostitkos paljonkin tai että löytyikö kaikki tarpeellinen - ja siinä se.
Kaipa mä nyt vähän seuraan tätä miehen pommittelua, ja alan kohta tekemään ratkaisuja. Kun ei tuo käytös tuosta tunnu muuttuvankaan, niin eipä tätä kovin kauaa jaksa..