Onko 44-vuotias liian vanha uudelleen isäksi?

[Liian vanha?]

No niin, tilanne on tämä. Olen 44-vuotias ja vaimo on 40. Meillä on kaksi lasta entuudestaan, 8- ja 10-vuotiaat ja nyt olisi sitten eräänlaisen huolimattomuuden vuoksi kolmas ehkä tulossa. Vaimo siis joutui poistamaan kierukan eilaisten ongelmien vuoksi ja minä olen ollut menossa vasektomiaan, mutta jotenkin sitä aikaa vaan ei ole saanut varattua. Tyhmää, tyhmää, tyhmää, mutta näin se nyt vaan on.

Muutama viikko olisi vielä aikaa pähkäillä keskeytyksen ja raskauden jatkamisen välillä. Vaimo on hiukan enemmän jatkamisen kannalla, itse horjun päivästä riippuen kumpaankin suuntaan. Jos olisin/olisimme edes viitisenkään vuotta nuorempi/a, niin asiaa ei tarvitsisi miettiä sekuntiakaan; lapsi olisi ilman muuta tervetullut.

Nyt kuitenkin mietityttää ja kovasti. Ensiksikin ranskauteen liittyvät riskit tietysti; vaimoni on siis kuitenkin jo sen 40, joten jonkin verran riskialttiimpi raskaus on kyseessä kuin kymmenen vuotta nuoremmalla. Myös lapsen terveyteen liittyvät riskit ovat tietysti suuremmat (minulle oli uutta, että äidin iän lisäksi myös isän ikä vaikuttaa mm. down-lapsen todennäköisyyteen).

Arjen jaksaminen mietityttää myös. Vaipparumba ja yöheräilyt nelivitosena ovat eri asia kuin kaksi-kolmikymppisillä. Uskoisin meidän tuosta kuitenkin selviävän, mutta kukapa sen varmaksi osaa sanoa.

Toimeentulokin mietityttää. Emme millään hennoisi laittaa alle vuoden ikäistä lasta hoitoon, mutta totuus on se, että ainakaan pikaisella laskutoimituksella meidän taloutemme ei pyöri yhdellä palkalla + kodinhoidontuella.

Ja kyllähän tähän ikään liittyy vielä mentaalipuolen juttujakin. Olisin yli viisikymppinen ekaluokkalaisen isa ja jäämässä eläkkeelle samoihin aikoihin, kun lapsi tulisi täysi-ikäiseksi...

Hassua on se, että jos joku kaverini kysyisi minulta neuvoa, niin kehottaisin ilman muuta iloitsemaan uudesta perheenjäsenestä, mutta kun asia tulee omalle kohdalle, niin homma onkin kaikkea muuta kuin selvä.

Eli lyhyesti, pidättekö 44-vuotiasta liian vanhana isäksi ja 40-vuotiasta liian vanhana äidiksi?

 

["vieras"]

En pidä. Tunnen perheen, jossa on juurikin noin, isommat 10 ja 8 ja sitten tuli vauva. Ei ne nyt nääntyneiltä näytä tai kuulosta .

 

["höh"]

No ei ole kun ei 44-vuotias ole liian vanha äidiksikään

 

["heh"]

Ette ole mielestäni vielä liian vanhoja!! Jos nainen olisi lähempänä 45 vuotta niin sitten harkitsisin ehkä uudelleen. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että pitäkää lapsi Ajattele vaikka, niin että vaikka ette olleet tätä suunnitelleet (kuten elämässä oikein muutenkaan ei kaikkea voi suunnitella) niin joku tarkoitus tälle on annettu. Antakaa lapsen syntyä.

 

[Rosabella]

Mun lapsen isä oli esikoisen saadessa 40-vuotias ja nyt toisen lapsen saa 43-vuotiaana. Ei vanha, kuten ei 44-vuotias isä tai edes 40-vuotias äitikään.

 

[wut]

Iltatähti tulossa! Jos 44-v tunnet itsesi vanhaksi niin tämähän tulee ihan oikeaan kohtaan. Onnea!

 

[hippimamma]

Ette te mitään vanhoja ole. Onnea paljon odotukseen :flower:

 

["Vieras"]

Juuri sopiva ikä.

Jos kyseessä olisi uusperhe niin silloin ei lapsia enään tehdä lisää tyyliin mun, sun ja meiän.

 

[Liian vanha?]

Kiitoksia mielipiteistä! Arvostan niitä todella!

Kyse ei ole oikeastaan siitä, että tuntisin itseni (tai vaimoni) vanhaksi ylipäätään, vaan ikäänkuin vanhaksi tuohon pikkuvauva-arkeen. Kun on jo jonkin aikaa asennoitunut siihen, että pikkulapsiaika alkaa olla taaksejäänyttä elämää ja nyt voi taas käynnistellä hiukan itsekkäämpiäkin projekteja (lähinnä töissä, mutta muutenkin).

Ja se toimeentulo...

 

["poikia3"]

Ehdottomasti ette ole liian vanhoja vanhempia. Itse olen 45-vuotias, mieheni minua 10 vuotta vanhempi. Kuopuksemme on 8-vuotias tokaluokkalainen.

Meillä on kaikken kaikkiaan 3 lasta ja arki on raskasta, eli meille ei enää vauvaa tule. Arjen raskaus johtuu tällä hetkellä keskimmäisen lukihäiriöstä, joka vie meiltä vanhemmilta paljon aikaa. Mutta jos meille kävisi vahinko, niin lapsi otettaisiin toki vastaan.

Yli 5-kymppinen ei ole vielä mitenkään mielettömän vanha.

Ja toisaalta, jos haluatte hoitaa lasta pidempään kotona, niin nyt on tilaisuus heti alkaa säästämään. En tietenkään tiedä teidän tulojanne tai menojanne, mutta uskon joka tapauksessa, että jostakin voi jotain nipistää.

 

["myy"]

Et ole vanha. Meillä on 1 lapsi ja mies oli 44 lapsen syntyessä. Silti ollaan vielä mietitty jos toinen lapsi saatais...

 

["mamma"]

Ette tietenkään ole liian vanhoja! Ja tuttua asiaa teille kuitenkin kun olette jo 2 kertaa tuoneet tuoreen nyytin kotiin kuitenkin
Itse olin 43 kun ainokainen syntyi ja isänsä oli 47. En sano että kaikki olisi sujunut kuin Strömsössä, ei todellakaan muuta kyllä me pärjätään.

 

["Muumimama"]

Onnea! Ette minunkaan mielestäni kuulosta liian vanhoilta tilanteeseen, ja kahdesta isommasta lapsesta on varmasti jonkin verran apua vauvan kanssa / arjen pyörityksessä (ei tietenkään liikaa vastuuta heille ). Itse asun maassa jossa kaksikymppiset eivät todellakaan mieti perheen perustamista. Teidän ikäisenne saavat usein ensimmäisen lapsensa, joten se että olette yli nelikymppisiä, ei henkilökohtaisesti hätkäyttänyt lainkaan. Toki riskit kasvaa kun äidillä on enemmän ikää, mutta toisaalta kyllähän raskautta seurataan huolellisesti. Toivon kovasti että päädytte perheellenne sopivaan ratkaisuun! Tsemppiä!

 

[Maine Coon/]

Ette ole liian vanhoja! Itse olin 39v ja mies 44, kun kuopus syntyi.Lapsia meillä on 5; osa jo aikuisia.

 

[meidän kolmas]

lapsi täytti pari viikkoa sitten vuoden. Olin 43 hänet saadessani, mies 42. Isommat sisarukset olivat tuolloin 7 ja 5,5 v.

Raskausaika oli minulle helpoin, samoin kuopus on ollut erittäin helppo, terve vauva. Isommat sisarukset ovat keskenään tapelleet koko ikänsä, välillä rajustikin. Pikkusisarustaan kohtaan ovat liikuttavan helliä ja huolehtivia.

Nyt olen kotihoidontuella syksyyn asti, sitten on talouden takia jo pakko mennä töihin. Melkein vuoden sentään pystymme säästöillä minun kotonaoloani mahsollistamaan ilman, että isompien lasten tarvitsee tinkiä totutuista kuvioistaan (siis lähinnä harrastukset)

 

[talvituuli]

Ette ole tietenkään liian vanhoja !

Kaverini mies oli yli 50 v. kun heidän kuopuksensa syntyi ...

 

[nedra]

Toimeentulokin mietityttää. Emme millään hennoisi laittaa alle vuoden ikäistä lasta hoitoon, mutta totuus on se, että ainakaan pikaisella laskutoimituksella meidän taloutemme ei pyöri yhdellä palkalla + kodinhoidontuella.

Tähän sanoisin,että jos teillä on lainaa niin pankki myöntänee tällaisen syyn takia lyhennysvapaata,muutama kuukausi lisää laina-aikaa on ainakin minun mielestäni sen arvoista että saa olla vähän pidempään kotona.

 

["vieras"]

Jospa ottaisitte tämän yhtenä niistä upeista, ihanista, odottamattomista yllätyksistä, joita elämä silloin tällöin meille heittää. Vauva-aika voi olla raskasta joo, ja toimeentuloonne on osaa ottaa kantaa, mutta tiedät itsekin että jos lapsen päätätte pitää, ette varmasti tule tulevaisuudessa ajattelemaan, että voihan itku, olisi pitänyt keskeyttää raskaus sittenkin... kun taas toisinpäin saattaa katumus iskeäkin, ja muutaman vuoden päästä on jo liian myöhäistä. Ettekä tod. ole liian vanhoja! Omat vanhempani muuten olivat suurin piirtein teidän ikäluokkaa kun minä synnyin. <3

 

[swes]

Me saimme ainokaisen 40v. Neuvollassa kyllä pidettiin hyvin huolta ja kävin myös sairaallassa useampaan otteeseen tutkimuksissa. En kokenut että oma tai lapsen terveys olisi ollut vaarassa. Meillä suurin muutos oli yleensäkin se että lähes kymmenen vuoden yhdessä oln jälkeen tuli elämään jakamaan kolmas. Ikä ei ole ollut rasitus missään vaiheessa, sillä meillä ei ole tarvinnut öitä valvoa. Lapsi lähti hoitoon vasta 3,5v.

 

["-p-"]

No meillä yritetään miehelle 44v ensimmäistä lasta. Itsellä on yksi jo ennestään ja olen 36v.

 

[Liian vanha?]

Tähän sanoisin,että jos teillä on lainaa niin pankki myöntänee tällaisen syyn takia lyhennysvapaata,muutama kuukausi lisää laina-aikaa on ainakin minun mielestäni sen arvoista että saa olla vähän pidempään kotona.

Lainaa on ja käsittääkseni sen ehdot ovat sellaiset, että maksuaika ei jousta. Joten jos otamme lyhennysvapaata, niin sen jälkeen lyhennykset ovat nykyistä suurempia. Jos/kun muu ei auta, niin noinhan se on tehtävä, vaikka ei se kyllä mikään hyvä vaihtoehto ole.

Olen/olemme aika pihalla siitä kotihoidontuesta, mutta onkos se niin, että sitä sen reilun 300e/kk (jostain Kelan sivuilta sattui silmään tuollainen luku) ja se ei ole mitenkään harkinnanvarainen tms.?

 

[fortunate]

Iän puolesta ei ole. Muita asioita miettisin raskauden jatkamisen kannalta, kuin teidän ikiä, sillä iöissänne ei ole mitään erikoista.

 

["Vivian"]

Aloittajan kirjoitus on aivan kuin minun kirjoittamani (10kk sitten)!

Kun 40-vuotiaana huomasin yhtäkkiä olevani raskaana, niin kyllä ensimmäinen ajatus oli kauhistus. (Mieheni oli silloin 44-vuotias.)

Meillä oli jo kolme aikaisempaa lasta (silloin 11-, 9- ja 5-vuotiaat) ja olimme todellakin jo tottuneet siihen ajatukseen, että vauva-aika oli meidän osaltamme lopullisesti ohi.

Mieheni oli ihan alusta asti sitä mieltä, että totta kai vauva pidetään, itse olin kahden vaiheilla. Uusi raskaus pelotti (kolmas raskaus oli jo ollut aika hankala). Ja oma jaksaminen vauvan kanssa pelotti.

Lopulta kuitenkin totesimme molemmat, että abortti ei ole meille oikea ratkaisu.

Nyt tuosta kaikesta on sen verran aikaa, että tuolla pihalla tuhisee 3 viikon ikäinen pieni nyytti.

Arki on alkanut sujumaan yllättävän hienosti! Isommat lapset palvovat vauvaa ja auttavat hoidossa mielellään (joskus tuntuu, että liikaakin ). Vauva on superkiltti: syö, kakkii ja nukkuu. Ei itke juuri lainkaan. Olen jaksanut yösyöttämiset ja muut aivan mainiosti, sillä saan päivisin levättyä, kun isommat ovat koulussa ja eskarissa.

Hetkeäkään emme ole katuneet, että annoimme tälle lapselle mahdollisuuden syntyä.

Ja uskon vakaasti, että tekään ette kadu, jos päätätte tämän lapsen pitää!

 

[nedra]

Lainaa on ja käsittääkseni sen ehdot ovat sellaiset, että maksuaika ei jousta. Joten jos otamme lyhennysvapaata, niin sen jälkeen lyhennykset ovat nykyistä suurempia. Jos/kun muu ei auta, niin noinhan se on tehtävä, vaikka ei se kyllä mikään hyvä vaihtoehto ole.

Olen/olemme aika pihalla siitä kotihoidontuesta, mutta onkos se niin, että sitä sen reilun 300e/kk (jostain Kelan sivuilta sattui silmään tuollainen luku) ja se ei ole mitenkään harkinnanvarainen tms.?

Juu 300 jotain on se hoitoraha johon on oikeus kun lapsi ei ole kunnallisessa hoidossa,sen saa kaikki,hoitolisä on perheentuloista ja koosta riippuvainen (käytännössä saa olla aika pienet tulot että sitä saa).

 

["akka"]

Jos miehellä on ikää 44 vuotta ja kaksi lasta jo ennestään ja tietää ettei vaimon puolelta ole ehkäisy kunnossa niin on ihan turha itkeä sitä että nyt on vauva tulossa.