Kun oma koira ärsyttää ihan suunnattomasti!

  • Viestiketjun aloittaja "plaah"
  • Ensimmäinen viesti
"plaah"
Meillä on tuollainen 5-v. spanielinarttu ja nykyään inhoan sitä ihan älyttömästi, kaikki sen tekemiset ärsyttää! Jos olisi yksin minun päätettävissä niin antaisin sen rakastavaan kotiin mutta kun meillä mies ja lapset siitä tykkää kovasti niin pakko kai sitä on katella.

Minä olen kotona niin olen kaikki päivät koiran kanssa, ootan innolla kesää että saan välillä koiran häkkiin pois sisältä pyörimästä.

Ja vaikka koira ärsyttääkin minua niin hoidan sen siitä huolimatta kunnolla, lenkkeilen sen kanssa jne, olenhan sen meille suostunut ottamaan...
 
  • Tykkää
Reactions: Tepias
Kjojojo
Mikä siinä ärsyttää. Spanielit on hyvin ihmisrakkita koiia, sekö ärsyttää että pyörii jaloissa ja on aina läsnä?välillä itsellekin tulee tunne kun kaksi labbista makaa koko jan jaloissa, että nyt lähti piskit, mutta se on vain hetken napsahdus. Ikinä en noista luopuisi. Lapset rakastaa noita ja ne on perheenjäseniä.
 
wwbv
Mulla tulee tuollainen olo (että koira ärsyttää suunnattomasti) joskus ja mä olen huomannut sen liittyvän selkeästi siihen, että lenkit ovat jääneet vähäisemmälle jostain syystä. Katsoessani koiraa omatunto siis kolkuttelee ja oikeasti olenkin koiran sijasta ärsyyntynyt itseeni siitä syystä, että vaikkapa tenttiin lukemisen takia lenkit ovat olleet normaalia paljon lyhyempiä tms. Mulla tuo siis selkeästi liittyy huonoon omatuntoon ja johonkin poikkeustilanteeseen elämässäni, jolloin koira on jäänyt normaalia vähemmälle huomiolle.
 
"plaah"
Mikä siinä ärsyttää. Spanielit on hyvin ihmisrakkita koiia, sekö ärsyttää että pyörii jaloissa ja on aina läsnä?välillä itsellekin tulee tunne kun kaksi labbista makaa koko jan jaloissa, että nyt lähti piskit, mutta se on vain hetken napsahdus. Ikinä en noista luopuisi. Lapset rakastaa noita ja ne on perheenjäseniä.
Siinä ärsyttää ihan kaikki! On ensinnäkin niin "urvelo", vaikka se oli kyllä tietona kun spanieli otettiin että se on miellyttämisen haluinen mutta voisi vähän olla luonnetta kuitenkin, ja toisaalta ärstyttää myös se että seuraa koko ajan.
Olenkin niin ilkeä että toisina päivinä laitan sen portin taakse eteiseen ettei ole koko ajan jaloissa, näkee kyllä sieltä minut melkein koko ajan.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepias
"plaah"
Mulla tulee tuollainen olo (että koira ärsyttää suunnattomasti) joskus ja mä olen huomannut sen liittyvän selkeästi siihen, että lenkit ovat jääneet vähäisemmälle jostain syystä. Katsoessani koiraa omatunto siis kolkuttelee ja oikeasti olenkin koiran sijasta ärsyyntynyt itseeni siitä syystä, että vaikkapa tenttiin lukemisen takia lenkit ovat olleet normaalia paljon lyhyempiä tms. Mulla tuo siis selkeästi liittyy huonoon omatuntoon ja johonkin poikkeustilanteeseen elämässäni, jolloin koira on jäänyt normaalia vähemmälle huomiolle.
Mulla sama ärsytys on tehtiinpä sitten 1 tai 10km:n lenkki, ei johdu siitä..
 
"joo"
Joo. Jos mä olisin tiennyt aikoinaan, kuinka paljon kuolaa ja karvaa ja HAJUA tuosta meidänkin koirasta lähtee, en olisi suostunut sitä ottamaan. Mutta kun nyt on otettu, niin pakkohan se on sitten hoitaa. Mutta varsinkin silloin, kun lapset oli vauvaiässä ja ryömivät ja konttasivat, koira työllisti hirveästi lisää. Joka aamu piti mopata lattiat ja mielellään päivällä vielä uudestaan, ettei muksut olisi olleet ihan karvassa. Ja kuolaa on seinillä ja katossa, koko ajan saa olla rätti kädessä. Ja varsinkin raskausaikana meinasin pyörtyä joka kerta kun tulin kotiin, se haju oli niin kammottava. Meidän piti luopua kaikista matoista, koska niistä tuli vain hajupommeja.

Toista ei meille enää tule, kun tuosta aika jättää.
 
"plaah"
[QUOTE="joo";27972868]Joo. Jos mä olisin tiennyt aikoinaan, kuinka paljon kuolaa ja karvaa ja HAJUA tuosta meidänkin koirasta lähtee, en olisi suostunut sitä ottamaan. Mutta kun nyt on otettu, niin pakkohan se on sitten hoitaa. Mutta varsinkin silloin, kun lapset oli vauvaiässä ja ryömivät ja konttasivat, koira työllisti hirveästi lisää. Joka aamu piti mopata lattiat ja mielellään päivällä vielä uudestaan, ettei muksut olisi olleet ihan karvassa. Ja kuolaa on seinillä ja katossa, koko ajan saa olla rätti kädessä. Ja varsinkin raskausaikana meinasin pyörtyä joka kerta kun tulin kotiin, se haju oli niin kammottava. Meidän piti luopua kaikista matoista, koska niistä tuli vain hajupommeja.

Toista ei meille enää tule, kun tuosta aika jättää.[/QUOTE]

Meillä on ollut ennenkin koiria, kaksikin yhtäaikaa, eli koiran hoito/ylläpito ei tullut yllätyksenä.
 
"joo"
[QUOTE="plaah";27972881]Meillä on ollut ennenkin koiria, kaksikin yhtäaikaa, eli koiran hoito/ylläpito ei tullut yllätyksenä.[/QUOTE]

En varmaan sitä sanonutkaan... Kunhan avauduin, kun kerta aiheesta ketju oli. Sori.
 
"plaah"
[QUOTE="joo";27972895]En varmaan sitä sanonutkaan... Kunhan avauduin, kun kerta aiheesta ketju oli. Sori.[/QUOTE]

En tarkoittanut mitenkään pahalla, lähinnä tarkoitin ettei koiraan ärsyyntyminen johdu siitä että sen hoidon sitovuus olisi tullut yllätyksenä.
 
koira voi vaistota ettet pidä siitä, ja yrittää siksi kahta kauheammin miellyttää sinua omalla koiramaisella tavallaan, eli kiehnäämällä entistä enemmän kimpussasi, kun se ei muutakaan osaa.. ei siis mitenkään pahalla, mut koirat on ärsyttävän nokkelia tällaisissa asioissa..
 
"dada"
Olisiko kuitenkin parempi antaa koira kotiin, jossa koko perhe siitä välittää?
No ei välttämättä näinkään.

Tiedän perheitä (useammankin) jossa perheen emäntä tai isäntä harrastaa koirien kanssa aktiivisesti ja joissa heidän puolisojensa mielestä koiria ei tarvitsis olla, koska he eivät koirista erityisemmin välitä.

Näillä koirilla on kuitenkin emäntiensä/isäntiensä aktiivisuuden vuoksi asiat paremmin, kuin monella sellaisella koiralla, joita "koko perhe siitä välittää".

Toki, jos kyse olisi koiran suoranaisesta vihaamisesta, pitäisi tilannetta jotenkin muuttaa. Mutta jos koira nyt sattuu jotakuta ärsyttämään, mutta se ei kuitenkaan siinä koiran kohtelussa näy, en pidä asiaa maailman vakavimpana asiana.

Ymmärrän, että jatkuvasti perässä juokseva rakki on ärsyttävä sellaisen ihmisen mielestä, joka ei koirista niin välitä. Mutta se portin taakse osan aikaa päivästä sulkeminen on ihan ok vaihtoehto aina silloin, kun se koiran seuraaminen menee liiallisuuksiin. Ei koiran edes kuulu 24/7 juosta ihmisten perässä.
 
[QUOTE="plaah";27972850]Siinä ärsyttää ihan kaikki! On ensinnäkin niin "urvelo", vaikka se oli kyllä tietona kun spanieli otettiin että se on miellyttämisen haluinen mutta voisi vähän olla luonnetta kuitenkin, ja toisaalta ärstyttää myös se että seuraa koko ajan.
[/QUOTE]

Mulla on vähän samaa "vikaa"... Olen kyllä koiran halunnut, mutta en tykkää kun koira on liian miellyttämishaluinen - olis tosiaan sitä LUONNETTA. Taidan olla kissaihminen (niitä onkin kolme). Koiran kanssa on kuitenkin kiva käydä lenkillä ja metsässä kävelemässä. Meitä on moneksi, ei kaikki voi olla samanlaisia. Eikä kenenkään tarvi ketään moittia, jos ei olekaan ihan yltiöeläinrakas... Meillä perheessä riittää koiranpaijailoijoita, joten ei meidänkään koira ikävään kuole.
 
Mulla on vähän samaa "vikaa"... Olen kyllä koiran halunnut, mutta en tykkää kun koira on liian miellyttämishaluinen - olis tosiaan sitä LUONNETTA. Taidan olla kissaihminen (niitä onkin kolme). Koiran kanssa on kuitenkin kiva käydä lenkillä ja metsässä kävelemässä. Meitä on moneksi, ei kaikki voi olla samanlaisia. Eikä kenenkään tarvi ketään moittia, jos ei olekaan ihan yltiöeläinrakas... Meillä perheessä riittää koiranpaijailoijoita, joten ei meidänkään koira ikävään kuole.
Olisiko kannattanut miettiä sitä rotua paremmin? Nimittäin on paljon rotuja, joilla ei jopa ole lainkaan miellyttämisenhalua.
 
"jadeliini"
Toisaaltaan ymmärrän aloittajan turhautumista. Itsellä vähän vastaavanlainen tialnne. Olen tykännyt koirista lapsesta asti, MUTTA minulla on ollut ne muutamat rodut mistä olen tykännyt ja tykkään. Hankinkin itse rodukseni yksin asuessani lempirotuni ja totesin heti alusta alkaen että tässä on nyt minun juttunu. Ulkonäkö, luonne, kaikki olis sellaista mistä tykkään. Silloin jo haastattelin paljon rodun omistajia ja luin netistä tietoutta. Se tuntui sillon jo omalta jutulta ja vahvistui vain enemmän kun pääsin elämään sellaisen kanssa.

Mutta sitten. Tapasin mieheni ja kävi ilmi että hänkin tykkää koirista. MUTTA aivan päinvastaisista roduista mistä minä. Itse olen niin pystykorvien ja alkukantaisten koirien ystävä, niitä on perheessä aina ollut. Mieheni taas ei tykkää lainkaan niistä vaan hänen ihannoimat ovat lintukoiria ja ajavia koiria. Eli juuri sellaisia mistä en tykkää ollenkaan. Ja hänen lempirotunsa sattui vielä olemaan sellainen mikä sai kylmät väreet nousemaan minulla.

Pitkän maanittelun jälkeen annoin miehelle luvan että voidaan hankkia kun hän haluaa käyttää sellaista metsästykseen. Ajatus kyllä vähän pelotti, koska kyseessä kumminkin metsästyskoira (=todella energisiä, ulkonäkö ei mielyttänyt ollenkaan silmääni, kuolaa paljon jne). No, koira tuli taloon ja en voi muuta sanoa, että tämä rotu ei ole ollenkaan minun juttunu. Yksinkertaisesti koira ärsyttää minua harvase päivä. Koiria on kauhea sählä ja urvelo, kuolaa mielettömästi, turkki haisee pahalta. Koko kämppä haisee pahalta (en tiedä mikä siinä haisee kun tämä pidempikarvainen koira ei haise yhtään ja tämä toinen haisee niinkoin ajokoira.). Koiralla ei ole yhtään luonnetta vaan elää pelkällä kiitoksella. Rodussa on haittapuolena arkuutta, jota on tässäkin yksilössä, kauheasti on töitä saanut tehdä että ei pelkäisi jokaista uutta asiaa! Jahtaa pihalla jatkuvasti lintuja. Ja sitten vielä eniten ärsyttää se asia, ettei mies aiokkaan metsästää tämän kanssa. En tajua sitten yhtään sellasta että kotiin hankitaan metsästyskoira jonka kanssa ei aiotakkaan metsästää. Ei se koirallekaan hyväksi ole ettei pääse toteuttamaan viettejään. Varsinkin kun kyseessä on aktiivinen koira niin tuntuu siltä etää kaikki lenkittämiset jää minun vastuulleni! Ja muutenkin sen yleishoitaminen on jäänyt minulle.
 
"Mii"
Voi lemmikkiparat.. ihmisten mielenterteveyden armoilla. Kyllä terve henkilö ei ala koiraansa inhota. Vielä lempeä luonne kuten spanielit ovat. Syyt löytyvät jostain muualta elämäntilanteesta, enemmän tai vähemmän korvien välistä kuitenkin. Voimia koirillesi. Muista että joskus todellakin joudut siitä luopumaan ja silloin saattaa harmittaa että viattomalle eläimelle tarjosit muuta kuin rakkautta ja hyväksyntää.
 
"Outi"
Mitäs jos aloittaja vaan pakkais kamansa ja häipyis elämään yksikseen niin ei olis koiraa ärsyttämässä. Mulla nousee niin niskavillat pystyyn kun tälläsiä juttuja luen. Perheessä KAIKKIEN pitää haluta koira jos se hankitaan. Eläimillä on ihmistä herkemmät vaistot ja se kyllä huomaa jos joku perheessä inhoaa sitä. Kuinka paljon näitä inhottuja perheenjäseniä onkaan jotka sit lykätään pois silmistä ulkotarhaan tai toiseen huoneeseen. Eläin kärsii siitä koska sen pitää saada olla toivottu ja rakastettu perheenjäsen. Se vaistoaa, ettet pidä siitä ja siksi yrittää keinolla millä hyvänsä olla mieliksi ja miellyttää. Ei se ymmärrä miksi suhtaudut siihen niin kylmästi. Sinun käytöksen ja tunteiden takia koira voi huonosti ja stressaantuu. Koiralle (ja muillekin eläimille) tollanen jatkuva stressitila on jopa terveyden kannalta vaarallista, ihan kuin ihmisillekin stressi ennen pitkää aiheuttaa vakavia oireita. Koira parka.
 

Yhteistyössä