Kun vauva syntyy, kuinka usein esikoinen päiväkotiin?

[QUOTE="äiti00";27968625]No siittä päästään taas siihen että tarviiko niitä lapsia tehdä niin paljon, että niiden vuoksi on niin väsynyt ettei edes perussiivousta jaksa. Miten aattelit että asia helpottuu kun sä palaat työelämään?

Niijust, miehelle sekin homma että vaimo saa olla vähän onnellinen ja levätä [/QUOTE]

Tyoelamaan palattua voi hankkia siivousapua . En ymmarra miksi Suomessa edelleen ajatellaan etta apua ei saisi pyytaa eika hankkia, kaikki pitaisi vain itse marttyyrina hoitaa.

 

Huono juttu sitten siellä Tanskassa.

Miksi huono? On se vaan hassua etta ainoastaan Suomessa ajatellaan etta paivahoito on lapselle "pahasta". Onko paivahoito siis niin ala-arvoista Suomessa?

 

Samaa mietin. Ihmeen säikkyä väkeä nykyäideissä, kun ollaan jo etukäteen niin huolissaan jaksamisista, sosiaalisuudesta ja ties mistä. Sitäkään en tajua, että muiden lasten seura nähdään pikkulapselle niin elintärkeänä ja pelkkänä auvona. Unohtuu se, että lapsi kokee lapsiporukassa myös paljon negatiivisiakin tunteita, kuten kateutta, suutumusta, syrjintää ja epävarmuutta. Kiva sitten niitä fiiliksiä käsitellä ilman omien vanhempien tukea.

On kuitenkin hyvä että lapsi oppii kokemaan myös negatiivisiä tunteita, ei ole tervettä kasvattaa lastaan pumpulissa(pois paha maailma).
Itse olen aikanaa ollut töissä tarhassa sekä pienten että isojen puolella ja sanon ihan suoraan että kyllä lapsista jotka on ollu 3 vuotta kotona huomaa sen, eikä aina niin positiivisessa mielessä..
Ei kaikilla perheillä ole lapsi tuttuja, ystävä perheitä, sukulais lapsia jne..
Ja tosiasia on kuitenkin se että vaikka sisarukset lapsilee tärkeitä onkin ei niistä isolla (yli 3 vuotta) ole niin hirveesti seuraa toisilleen.
Lisäksi minusta on viisasta että AP ennakoi omia voimavarojaan, ennemin kuin yrittää liikaa, poltaa itsensä loppuun ja siitä seuraukset paljon pidemmät ja negatiivisemmat!

 

Meillä esikoinen oli 1v3kk kun kakkonen syntyi joten jatkoi kotona. 1v10kk iässä aloitti (kuntouttavan) päivähoidon. Ensimmäisen puolivuotta oli viitenä päivänä viikossa 3h/pv ja seuraavan puoli vuotta 6h/pv, vapaapäiviä pidettiin tilanteen mukaan sopivasti. Sitten mies lähtikin opiskelemaan ja pikkusiskokin aloitti päivähoidon.

Kun kolmas lapsi syntyi, isommat olivat 4,5v ja 5,5v. Jatkoivat (kuntouttavassa) päivähoidossa alkuun 3-4pv/ vko ja sittemmin yleensä 5pv/vko. Nyt jo koululaisia.

Neljäs lapsi syntyi kun kolmonen oli juuri täyttämässä 2v. Suunnitelmissa oli että aloittaisi tässä tammikuussa päivähoidon 2*6h päiviä viikossa (vauva syntyi marraskuussa). Ei kuitenkaan saatu paikkaa toivomastamme päiväkodista joten päivähoidon aloitus siirtynee elokuulle.



Muoks. Kenenkään kohdalla päivähoitoa ei ole aloitettu siksi etten minä/mieheni jaksaisi hoitaa kotona kahta tai useampaa lasta.

 

[QUOTE="äiti00";27968625]No siittä päästään taas siihen että tarviiko niitä lapsia tehdä niin paljon, että niiden vuoksi on niin väsynyt ettei edes perussiivousta jaksa. Miten aattelit että asia helpottuu kun sä palaat työelämään?

Niijust, miehelle sekin homma että vaimo saa olla vähän onnellinen ja levätä [/QUOTE]

hei et ole nyt tosissas. Alkaa jo naurattaa, mihin tämä on mennyt. Yritetään väkisin keksiä syitä, miksi olen niin huono äiti. huhhuh.

Jos sanon SIISTIMPÄÄ, se tarkoittaa SIISTIMPÄÄ, eikä sitä, että ilman lepäämistä, en siivousi ollenkaan. Huoh. Tottakai jos on vähemmän väsynyt ja energisempi niin tottakai koti on puhtaaMPI.

Kun lapset on molemmat hoidossa ja palaan työelämään, niin luonnollisesti lapset jo vanhempia ja hoidossa päivisin, joten siivottavaa ja hommaa ei ole muutenkaan niin paljon.

Olen ehkä niitä äitejä, jotka oikeasti joskus kaipaavatkin työelämään ja nauttivat siitä työnteosta, enkä olisi onnellinen, jos olisin koko elämäni kotiäiti. Olen kyllä onnellinen lapsistani ja siitä, että olen nyt kotona, ettei tarvitse nyt alkaa keksiä, että "huhhuh, miksi teit lapset jos työssäoleminen on niin ihanaa"

 

[QUOTE="vieras";27968646]Tyoelamaan palattua voi hankkia siivousapua . En ymmarra miksi Suomessa edelleen ajatellaan etta apua ei saisi pyytaa eika hankkia, kaikki pitaisi vain itse marttyyrina hoitaa.[/QUOTE]

Okei saa toki, mutta lasten sysäämistä omista jaloista pois systemaattisesti kun uus vaavi tulee en vaan tajua. Siivousapu on ihan ok tietty, ei se ole keltään pois.

 

[QUOTE="äiti00";27968679]Okei saa toki, mutta lasten sysäämistä omista jaloista pois systemaattisesti kun uus vaavi tulee en vaan tajua. Siivousapu on ihan ok tietty, ei se ole keltään pois.[/QUOTE]

Kuule taitaa olla aika paljon asioita, joita et vaan tajuu. Ura, onni, hoikkuus jne; ne on vaan asioita, joita muille tapahtuu. Ei sulle, ko se vanne on niin kireellä, että hiilikin muuttuis timantiksi persuksissa.

 

Mihin aikaan muuten olette laittaneet lapsenne päivähoitoon, jos ette ole päässeet sinne minne olette halunneet? Täälläpäin ainakin jos kesken vuotta laittaa, niin ei välttämättä saa paikkaa, vaan nimeomaan avautuu ja haetaan siihen syksylle. Näin myös mulle on sanottu, että jos syksyksi ei ole hakenut paikkaa niin saa huonosti sitten keskellä vuotta, vaikka hakisin, miten paljon aiemmin. Ei siis esimerkiksi tammikuuksi saa helposti mitään paikkaa.

 

[QUOTE="äiti00";27968679]Okei saa toki, mutta lasten sysäämistä omista jaloista pois systemaattisesti kun uus vaavi tulee en vaan tajua. Siivousapu on ihan ok tietty, ei se ole keltään pois.[/QUOTE]

Minulle uusi ajattelutapa, kun tosiaan taalla asuinmaassani automaattisesti esikoinen jaa/menee paivahoitoon vauvan synnyttya. Taalla ajatellaan etta lapsellekin on mukavaa saada seuraa ja aktiviteetteja, aiti voi keskittya sen ajan vauvan hoitoon.

 

[QUOTE="vieras";27968654]Miksi huono? On se vaan hassua etta ainoastaan Suomessa ajatellaan etta paivahoito on lapselle "pahasta". Onko paivahoito siis niin ala-arvoista Suomessa?[/QUOTE]

No mä ajattelen niin että lasten on yleensä mukavampi olla kotona.

 

No mä ajattelen niin että lasten on yleensä mukavampi olla kotona.

Lapsissakin on varmasti monenlaisia. Aikuisistakin osa viihtyy kotona, toiset tarvitsevat tyoelamaa ja muuta aktiviteettia.

 

Ikuisuus taistelu. Miksei ihmiset voi ymmärtää, että perheet, lapset ja tilanteet ovat erilaisia? Itse olin kotona äidin kanssa kouluikään asti. Minusta se oli tylsää ja veljestäni se oli ihanaa! Äitimme oli varmaankin aika väsynyt, minun ikäisiä leikkikavereita ei ollut lähellä, meillä kävi harvoin vieraita ja sukulaiset asuivat toisella puolella Suomea. Veljelläni oli ikäisiään leikkikavereita ja hänestä oli mukava juoksennella vapaasti ulkona, mutta minä istuin lähinnä yksinäni pihalla. Äiti hoiti vauvaa. Eli siis saman perheen lapsillekin toiselle voisi olla päiväkoti kiva paikka ja toiselle kauhistus.

 

[QUOTE="vieras";27968729]Lapsissakin on varmasti monenlaisia. Aikuisistakin osa viihtyy kotona, toiset tarvitsevat tyoelamaa ja muuta aktiviteettia.[/QUOTE]

Näinpä. Mutta sanoinkin yleensä.

 

Näinpä. Mutta sanoinkin yleensä.

Eli mielestasi suurin osa on mielummin kotona kuin paivahoidossa? Oma kokemukseni on painvastainen, mutta voi olla etta taallapain lapset ovat kasvatettu enemman sosiaalisiksi kuin Suomessa.

 

On kuitenkin hyvä että lapsi oppii kokemaan myös negatiivisiä tunteita, ei ole tervettä kasvattaa lastaan pumpulissa(pois paha maailma).

Yksi tuhannen taalan paikka harhoitella niitä pettymyksiä on koti juuri silloin, kun sisarus syntyy. Siinä tule mustasukkaisuutta, epävarmuutta ja hylkäämisen tunnetta harjoiteltavaksi varmaan useimmille lapsille. Tarviiko sen päälle vielä joutua hoitoonkin saamaan lisää henkisesti turpaansa? Ensin päivällä taistellaan paikasta ryhmässä ja illalla vielä kotiläksyinä haetaan paikkaa uuden sisaruksen rinnalla. Jo on savotta kolmivuotiaalle.

 

[QUOTE="vieras";27968198]Mikäs siinä pärjätessä, kun on ollut pakko. Mutta kun nyt ei ole pakkoa, niin miksi pitäis itsensä vetää ihan piippuun? [/QUOTE]

Hei come on, kyse on kahden lapsen hoitamisesta, ei siitä, että saattohoitaisi kuolevaa, huoltaisi 12 lasta, perustaisi yritystä ja kirjoittaisi väitöskirjaa yhtä aikaa. Jos aloittaja kuitenkin uupuisi (mikä toki on ihan sallittua), niin hyvä keino olisi pistää opinnot hetkeksi tauolle. Ne valtion saamat verorahat tuskin kuitenkaan niin tärkeät on.

 

Yksi tuhannen taalan paikka harhoitella niitä pettymyksiä on koti juuri silloin, kun sisarus syntyy. Siinä tule mustasukkaisuutta, epävarmuutta ja hylkäämisen tunnetta harjoiteltavaksi varmaan useimmille lapsille. Tarviiko sen päälle vielä joutua hoitoonkin saamaan lisää henkisesti turpaansa? Ensin päivällä taistellaan paikasta ryhmässä ja illalla vielä kotiläksyinä haetaan paikkaa uuden sisaruksen rinnalla. Jo on savotta kolmivuotiaalle.

Omalta kohdalta voin vaan todeta että, meidän vanhempaa(3v) ei paljon vauva ja äiti kiinosta jos on kavereita ja seuraa tarjolla, kotona ei ole osaittanut mustasukkaisuutta eikä ole tarvinnut paikkaa hakea ihan samalla tavalla on mukana kuin ennenkin! Ja on siis osapäivähoidossa.

Tarhassa taas totesin seuraavaa, 3-5 vuotiaalle on helevetin iso shokki kun hän joutuukin kotihoidosta äidin helmoista pahaan maailmaan eli tarhaan hakemaan sitä paikkaansa muuallakin kuin äidin kanssa, voi sitä huudon ja itkun määrää, kun on äitiä ikävä, parhaassa tapauksessa ei ole edes kuivaksi oppinut ja käyttää vielä vaipaa.. ekat viikot ei syödä mitään, ei nukuta jne.. en tiedä sitten onko sekään kauhean lapsi ystävällinen ratkasu! Voin sanoa myös että en kannata vuoden ikäisen hoitoon viemistä!
2-vuotiaat soputuu parhaiten tarhaan ja ryhmään.

 

Itte ollu päiväkodissa töissä enkä kyllä oo nähnyt että esim. 3v sopeutuminen tarhaan olis mitenkään kamalan vaikeeta, siinä tapauksessa ehkä jos ei oo yhtään ollu esim. kerhossa tai ilman äitiä, mutta kyllä se aika paljon lapsen luonteesta on kiinni. Enkä kyllä tavannut yhtäkään 3 vuotiasta joka ei olis oppinu kuivaks vaikka olis kotihoidossa, outo olettamus. Itte olin myös kotihoidossa koulun alkuun asti eikä mulla ollu koskaan ongelmia sopeutua kouluun tai saada kavereita. Opin ihan samanlailla noita asioita kerhossa missä kävin muutaman kerran viikossa. En myöskään koskaan tuntenu itteeni yksinäiseks vaan kavereita oli kerhossa joita päivisin tavattiin ja iltapäivästä sitten niitä jotka olivat päivät hoidossa.

Meillä ainakin lapset käy perhekerhossa noin 2-3 kertaa viikossa siis käydään yhdessä että oon mukana ja sitten kerran viikossa lapset saa jäädä sinne ilman vanhempia, jollon oppivat sitä äitistä erossa oloo, kun lapsi on 3v sen jälkeen on mahdollisuus seurakunnan kerhoon joka on muutamana päivänä viikossa (sitten vanhempana tais tulla päivä lisää) jos lapsi käy tälläsissä niin varmasti sosiaalistuu aivan samalla tavalla kun hoidossa. Tuskinpa hirveen moni muutenkaan istuu kotona lasten kanssa päivät pitkät. Kyllä me kyläillään, käydään kerhoissa, puistoissa ym missä tapaa muita lapsia.

Veikkaan että toi aapeen vetoominen noihin verorahoihin on vaan sellanen lause millä yrittää saada puolelleen näitä, jotka aina marisee että kotiäidit on loisia kun ei tuota verorahoja. Aapeeta tuskin kiinnostaa mennä töihin ihan vaan sen takia että suomeen saatais lisää verorahoja, lapsista viis kunhan verorahoja pääsee "hankkimaan".

Oon myös sitä mieltä, että jos ei jaksa itse lapsiaan hoitaa niin ei kannata niitä niin montaa hankkia. Aapeenkin olis varmaan sitten kannattanu ensin opiskella, mennä töihin ja kun toinen jo iso niin tehdä toinen jos ei jaksa kahta pientä hoitaa.

 

joo, vuoden päästä avaan oven ensimmäistä kertaa ja astun ulos

Pakko sanoa, etten ole siis imettänyt erinäisistä syistä (ei ollut mahdollisuutta, enkä jaksa selittää), joten en siis ole ajatellut asiaa ihan loppuun asti. Todennäköisesti pumppaisin pulloon, jos on mahdollisuus, että vaikka bussissa tai kahvilassa pitäisi alkaa imettää. Voin sitten antaa pullon. Kylässä yleensä voi mennä ihan toiseen rauhalliseen huoneeseen imettämään.

Tämä selittää suhtautumistasi hieman! Kuvittelin, että olit jo esikoista imettänyt. Imetys on sinulle siis vielä suhteellisen vieras asia. No, jahka se arkipäiväistyy niin et näe enää mitään syytä juosta piiloon imettämään. Pulloon pumpattu maito ei säily erityisen hyvin ja pumppaamisrumbassa on omat ongelmansa. Lapsi ei välttämättä huoli pulloa, etenkään niissä stressaavissa tilanteissa kun olette ihmisten ilmoilla.

Suosittelen kantamaan lasta kantoliinassa, se on nimittäin myös erittäin hyvä ja huomaamaton imetyssuoja, jos "julki-imetys" jännittää! Isompaa lasta voi imettää suoraan liinasta, eikä edes vieressäistuva huomaisi mitä sinä tai vauva teette.

Anteeksi jos töksäytin pahasti, olin aiemmin päivällä huonolla tuulella enkä muistanut lainkaan sensuroida ensireaktiotani, ja ensireaktioni perustui vain omaan kokemukseeni. Pahoittelut & onnea tulevasta vauvasta! :flower:

 

"Kun vauva syntyy, kuinka usein esikoinen päiväkotiin?"

NÄÄHHH, mitäs tuommoisia kyselemään. Sinne vaan lapsi joka päivä aamusta iltaan, loppuun asti, niin kuin monet tekevät vaikka molemmat vanhemmat olisi kotona!!!!!

 

Omalta kohdalta voin vaan todeta että, meidän vanhempaa(3v) ei paljon vauva ja äiti kiinosta jos on kavereita ja seuraa tarjolla, kotona ei ole osaittanut mustasukkaisuutta eikä ole tarvinnut paikkaa hakea ihan samalla tavalla on mukana kuin ennenkin! Ja on siis osapäivähoidossa.

Tarhassa taas totesin seuraavaa, 3-5 vuotiaalle on helevetin iso shokki kun hän joutuukin kotihoidosta äidin helmoista pahaan maailmaan eli tarhaan hakemaan sitä paikkaansa muuallakin kuin äidin kanssa, voi sitä huudon ja itkun määrää, kun on äitiä ikävä, parhaassa tapauksessa ei ole edes kuivaksi oppinut ja käyttää vielä vaipaa.. ekat viikot ei syödä mitään, ei nukuta jne.. en tiedä sitten onko sekään kauhean lapsi ystävällinen ratkasu! Voin sanoa myös että en kannata vuoden ikäisen hoitoon viemistä!
2-vuotiaat soputuu parhaiten tarhaan ja ryhmään.

Meinaatko ihan aikuisten oikeesti et 2vee sopeutuuu paremmin kuin 5v?? Meidän 5vee lähti tarhaan aivan innoissaan viime syksynä eikä se into oo vielä lopahtanut. En usko et niin kävis 2veelle..

 

En kritisoi, mutta vinkkaan, että ehkä sen 3-vuotiaan kanssa eläminen nimenomaan toisi sitä rutiinia ja jaksamista arkeen kun ei ole mahdollisuuttaa lösähtää

 

Omalta kohdalta voin vaan todeta että, meidän vanhempaa(3v) ei paljon vauva ja äiti kiinosta jos on kavereita ja seuraa tarjolla, kotona ei ole osaittanut mustasukkaisuutta eikä ole tarvinnut paikkaa hakea ihan samalla tavalla on mukana kuin ennenkin! Ja on siis osapäivähoidossa.

Tarhassa taas totesin seuraavaa, 3-5 vuotiaalle on helevetin iso shokki kun hän joutuukin kotihoidosta äidin helmoista pahaan maailmaan eli tarhaan hakemaan sitä paikkaansa muuallakin kuin äidin kanssa, voi sitä huudon ja itkun määrää, kun on äitiä ikävä, parhaassa tapauksessa ei ole edes kuivaksi oppinut ja käyttää vielä vaipaa.. ekat viikot ei syödä mitään, ei nukuta jne.. en tiedä sitten onko sekään kauhean lapsi ystävällinen ratkasu! Voin sanoa myös että en kannata vuoden ikäisen hoitoon viemistä!
2-vuotiaat soputuu parhaiten tarhaan ja ryhmään.

Tämä sotii kyllä ihan kaikkea omaa ja tuttava&ystäväpiirin kokemusta vastaan. Kotona äidin tai isän kanssa 'turvassa' ja rauhassa kasvaa saanut 3-vuotias kyllä jo riemusta kiljuen lähtee tarhaan tai kerhoon ilman äitiä. Yleensä, poikkeuksia toki on, superujot lapset jotka äidin läsnäollessakaan eivät uskaltaudu puhumaan tai paikaltaan minekään liikkumaan. Läheisyyttä ja vanhempien läsnäoloa, tylsää ja samanlaista arkea kotona kyllästymiseen asti tankannut lapsi on valmis siirtymään sinne päiväkodin puolelle ja vaihtelu on virkistävää ja antavaa myös lapselle. Kyllä ne itkijät siellä yleensä oman kokemukseni mukaan kuuluvat sinne alle 2v ikäisiin, enkä ihmettele.

 

[QUOTE="mona";27969370]Meinaatko ihan aikuisten oikeesti et 2vee sopeutuuu paremmin kuin 5v?? Meidän 5vee lähti tarhaan aivan innoissaan viime syksynä eikä se into oo vielä lopahtanut. En usko et niin kävis 2veelle..[/QUOTE]

Puhun sillä kokemuksella minkä tarhassa töissä ollessa näin ja huom. nämä ovat siis otanta n20 lapsen ryhmästä, mitään asiaa ei voi yleistää!!
Tarkoitan siis sitä sitä että mikäli äidillä/vanhemmilla ei ole resursseja(paikkakunnalla ei ole tai matka on on pitkä..) kiikuttaa lastaan harrastuksissa, perhekerhoissa, seurakunnankerhoissa tms. tai ei ole lapsiperheitä kavereina/sukulaisina, on parempi että lapsi "harrastaa" päiväkodissa käyntiä eikä nyhjötä pelkästään äitinsä tai huomattavasti pienemmän sisaruksen seurassa.

 

3,5 -> oli 3-4pvä/vko ja 8-12 yleensä. Kesällä ja talvella oli pidempiä jaksoja kotona sekä ennen että jälkeen lomien.
Todellista virikehoitoa eikä siinä kyllä päässeet vanhemmat juuri "helpommalla" koska sitä kotiaikaa vauvan kanssa oli n. 9-11. Sinä aikana ehti kuitenkin hyvin tekemään kotityöt/ hoitaa asiat jne. Ja lapselle tuntui olevan tärkeää päästä pk:iin edes muutamiksi tunneiksi päivässä.