Yksin synnyttämään vai mies mukaan?

Synnytys lähestyy ja esikoista odotan eli aikaisempaa kokemusta ei ole. Olen kovasti miettinyt haluanko synnyttää yksin vai haluanko miehen mukaan koko ajaksi synnytys-saliin. Tokihan voi olla mahdollista, että miehen työvuorotkin menevät niin ettei pääse, mutta jos sattuu olemaan vapaalla kun synnytys käynnistyy.

Eniten mietin pystynkö paremmin skarppaamaan ja olemaan valittamatta turhia jos paikalla ei ole ketään tuttua. Toiseksi tuntuu, että haluan keskittyä synnyttämiseen enkä siihen miten mieheni saa ajankulumaan sairaalassa tai pitämään hänelle seuraa. Jos olen yksin voin vaikka kävellä huonetta edestakaisin, nukkua tai lukea jos kivunlievitys toimii yms. Eli tehdä mitä huvittaa. Mieheni on joutunut viettämään paljon aikaa sairaalassa ja tiedän kuinka paljon inhoaa siellä oloa, toisaalta tilanne voi olla eri kun hän ei itse ole potilaana. Toisaalta en tiedä olisiko kuitenkin kivempi, että edes osan aikaa olisi seuraa. Asumme sairaalan lähellä (noin 1 km matkaa) joten voihan olla osan ajasta paikalla ja lähteä kotiin jos siltä tuntuu. En tuedä voiko kätilön kanssa sopia, että soittavat mieheni paikalle jos joudun esim. Repeämän takia leikkaus-saliin? Tuntuisi mukavalta, että tällöin mies olisi vauvan lähellä.

Mihin ratkaisuihin muut ovat tulleet jos miehellä on mahdollisuus osallistua synnytykseen? Onko ollut mukavampi kun mies on ollut mukana vai olisitteko mielummin synnytyäneet yksin? Kokemuksia olisi kiva kuulla vaikka voihan olla ettei miehelläni edes ole töidentakia mahdollisuutta olla mukana.

Miten muilla onko mies ollut mukana

 

kaksi synnytystä takana,ja sanoisin että ehdottomasti mies mukaan....
Mutta kyllä itse olen tätä kolmatta lähdössä synnyttämään yksin,syystä että luotettavia lapsenvahteja on vähän. Pieni toivo on että mies pääsee mukaan,mutta varauduin myös pärjäämään yksin.

Kauheeta siellä kuule kärvistellä yksinään,mies sentään voi vaikka niitä lämpötyynyjä pitää selkää vasten ym...Voitte käydä kahviossa jos siltä tuntuu. ja onhan se mahtavaa nähdä oma vauva heti synnytyksen jälkeen.

 

En olis voinu kuvitellakkaan synnyttäväni ilman miehen tukea. Siitä oli suuri apu mulle, kun oli tuttu ja turvallinen ihminen lähes koko ajan mukana. Ei mun sille tarvinut pitää mitään seuraa, ja ihan sain kärvistellä, torkkua, kävellä, mitä ikinä niinkun lystäsin.

 

Ei siinä synnytystilassa tosiaan tule mietittyä, että onhan miehen nyt mahdollisimman mukava olla. ts, en minä miehelle seuraa pitänyt, taisi olla aikalailla päinvastoin.
Mies oli myös suurena tukena. Hieroi selkää supistuksen aikana (joka helpotti paljon!) ja puristin hänen kättään ponnistusvaiheessa.
Mies myös itse halusi olla paikalla, ja miehen toivetta pitää myös kunnioittaa. Kyseessä on myös hänenkin lapsi. Eriasia, jos miehesi ei itse edes halua tulla synnytykseen?

Yhtäkään en ole yksin synnyttänyt ja nyt tulevaan synnytykseen mies ehdottomasti mukaan. Hän itse haluaa ja minä haluan.

 

Mies oli mukana, en todellakaa olis yksin halunnu olla. Ja taatusti olis ollu vaikka työpäivä olis sattunutki oleen, meille oli itsestäänselvyys että mies tulee mukaan. kyllä se oman lapsen syntymä nyt hiukka tärkeämpää on kuin työvuoro.

 

Mies mukana tottakai. Onhan se hänenkin syntyvä lapsensa. Ja oli ainutlaatuinen hetki, kun lapsi nostettiin rinnalle ja oltiin siinä ensimmäistä kertaa koko pieni perheemme. Mä olin myös hyvin onnellinen miehen tuesta, läsnäolosta ja avusta.

 

Mä ottaisin ehdottomasti miehen mukaan, eri asia tietenkin jos mies itse ei halua ehdottomasti tulla paikan päälle. Kyllä se miehellekkin varmasti on aika suuri ja hieno kokemus kun saa vauvan nähdä heti.

Ja juu, kyllä se kivunlievitys ja kävely yms.. onnistuu vaikka se mies paikalla onkin. Itse ravasin salissa lähinnä ympyrää kärvistellessä ja mies oli lähinnä mehulasin täyttäjänä mun reitillä kulkemassa. Taiisin välillä sähistä että "pois edestä" ja mies meni kiltisti keinutuoliin istumaan ja täytteli lasia.

Tosin eipä ehditty salissa kuin 45min olemaan edes.

 

vauvan syntymä on niin ainutlaatuinen kokemus etten ikinä voisi kieltää sitä isältä. Ja jos on sen verran aikuinen että on mennyt lisääntymään niin kyllä miehen pitäis pystyä itse viihdyttämään itseään se muutama tunti ennen vauvan syntymää.

 

ideana miehen mukanaolossa on, että hän on siellä sinua varten, eikä toisinpäin. Mutta jotenkin rivienvälistä kuulistaa että sun miehestä ei ole sulle paljoa hyötyä eikä tukea.

 

Sä toit nyt tuota synnytysasiaa esille pelkästään siltä kantilta, mitä sä haluaisit ja mikä sun kannalta on kivaa jne. Vaikka sä sen lapsen synnytätkin, sen lapsen syntymä koskettaa teitä molempia ja se on molemmille ainutlaatuinen kokemus (ainutlaatuinen siinä mielessä, että vaikka niitä lapsia lisääkin siunaantuisi, se sama lapsi ei koskaan synny toista kertaa). Mä näen asia niin, että asiaa pitää miettiä molempien kannalta. Kysy mieheltäsi, että haluaako tulla mukaan vai ei. Jos ei halua, niin johtuu ehkäpä siitä sairaalakammosta, mikä on ihan ymmärrettävää. Muuten mä en oikein ymmärrä, miksei haluaisi olla mukana kun oma lapsi näkee päivänvalon.

 

esikoisen synnytyksessä mies ei ollut mukana, en itse asiassa edes ilmottanut siirtymisestä synnytyssaliin hänelle..kuopuksen synnytykseen miehen halusin mukaan ja hän itsekin halusi ehdottomasti mukaan.

onko miehesi ammatti sellainen, ettei sieltä pääse lähtemään synnytyksen alkaessa?haluaako mies mukaan synnytykseen?kai nyt aikuinen mies osaa itsestään pitää huolta synnytyksen aikana?

 

Ehdottomasti mies mukaan! Hän on sun tuki, kun sulta tuntuu lähtevän kivusta taju ja hoitajille et välttämättä osaa tunteitasi niin ilmaista. Eikä sun tehtävä ole olla valittamatta! Saa valittaa, huutaa, kiljua, tehdä mitä haluaa! Se on meidän oikeus, sen verran kova homma se on.

 

Eka synnytyksessä mies oli koko ajan mukana ja sen jälkeen kuvittelin, etten voisi synnyttää ilman miestä. Toisessa synnytyksessä mies ehti paikalle kuitenkin vasta 10 minuuttia ennen syntymään. Jälkikäteeen ajatellen yksin synnyttäminen oli mielesempää, sillä sain keskittyä vain itseeni eikä tarvinnut välittää mistään muusta. Miehestä ei ollut apua vaan päinvastoin. Miehen kysymykset ja ehdotukset vain rasittivat supistusten keskellä.

Toki ottaisin miehen synnytykseen mukaan, jos hän haluaa. Samalla tapaa synnytys kuuluu miehellekin, mutta minun vuokseni hänen ei tarvitsisi tulla vaan ainoastaan oman itsensä ja lapsen vuoksi.

 

Voi olla että joudut makaamaan sängyssä viim 12tuntia niinkuin mulle kävi joten tylsää on jos kukaan ei pidä sulle seuraa eikä tue sua kun tiukkapaikka tulee.Oma mies oli mukana enkä olis ilman sitä selvinnyt påiiitkästä taipaleesta.Mukaan vaan

 

Mies oli kyllä mukana tutustumassa synnytysosastoon, on ollut perhevalmennuksessa, ultrissa aina mukana ja vain muutamaan neuvolakäytiin ei ole pääsdyt mukasn. Eli on kyllä ollut "odotuksessa mukana", mutta minua mietityttää onko synnytys sellainen tilanne missä haluan olla yksin. Olemme kyllä seurustelleet 10 vuotta eli tunnemme toisemme hyvin, enkä usko, että mieheni loukkaantuisi päädyimpä sitten mihin ratkaisuun vain. Ei vielä kamalasti olla puhuttu synnyttämisestä koska en itsekään tiedä haluanko olla "yksin" vai en.

 

Mitä sun mies haluaa? Jos hän haluaa mukaan oman lapsensa syntymään niin en menisi kieltämäänkään.

 

Meillä mies on ollut korvaamaton apu synnytyksessä. Kätilö kun ei ehdi huoneessa koko aikaa päivystämään niin mies on hieronut selkää, auttanut vessaan, pitänyt kädestä että saa puristaa hänen kättä, antanut juotavaa jne. Vauvan synnyttyä on kantanut ja pukenut vauvan kun itse en ole vielä päässyt jalkeille. Itku silmässä on tuokin kovis muistellut jälkeenpäin synnytyksiä, ovat elämänsä parhaita kokemuksia.

Jännitin itse etukäteen ekan kohdalla että mitähän mies ajattelee kun vauva tulee ulos sieltä, rankka näky mitä itse netistä katsonut synnytysvideoita, mutta asia on ollut hänelle luonnollinen.

 

Ei vielä kamalasti olla puhuttu synnyttämisestä koska en itsekään tiedä haluanko olla "yksin" vai en.

Yksi elämän tärkeimmistä tapahtumista ja sä mietit, haluatteko kokea tämän yhdessä... Vähän sama kuin menis naimisiin niin että toinen on jossain muualla. Sori, mutta mä en vaan ymmärrä.

 

Mies oli kyllä mukana tutustumassa synnytysosastoon, on ollut perhevalmennuksessa, ultrissa aina mukana ja vain muutamaan neuvolakäytiin ei ole pääsdyt mukasn. Eli on kyllä ollut "odotuksessa mukana", mutta minua mietityttää onko synnytys sellainen tilanne missä haluan olla yksin. Olemme kyllä seurustelleet 10 vuotta eli tunnemme toisemme hyvin, enkä usko, että mieheni loukkaantuisi päädyimpä sitten mihin ratkaisuun vain. Ei vielä kamalasti olla puhuttu synnyttämisestä koska en itsekään tiedä haluanko olla "yksin" vai en.

Siis onhan se miehenkin lapsi. Mitä tarkotat että ootte seurustellut 10 vuotta? Siis ettekö asu yhdessä?

 

Jännitin itse etukäteen ekan kohdalla että mitähän mies ajattelee kun vauva tulee ulos sieltä, rankka näky mitä itse netistä katsonut synnytysvideoita, mutta asia on ollut hänelle luonnollinen.

Mun mies ei koskaan nähnyt sitä, kun vauva tulee ulos, vaan hän oli mun pään vieressä. Eihän sinne teurastamolta näyttävään alapäähän kannata katsoa, jos ei halua samaa näkyä uniinsa.

 

Yksi elämän tärkeimmistä tapahtumista ja sä mietit, haluatteko kokea tämän yhdessä... Vähän sama kuin menis naimisiin niin että toinen on jossain muualla. Sori, mutta mä en vaan ymmärrä.

Näinpä.
Ja kun on ekasta synnytyksestä kuitenkin kyse, niin kannattaa ja suosittelen ottamaan sen miehen mukaan. Mikäli itse hän haluaa.
Sittenkun molemmat on sen kerran kokeneet ja tiedätte, mitä se oikeasti on, niin puhukaa sitten myöhempien mahdollisten synnytysten kohdalla, miten haluatte ne hoitaa.
Ei kannata lähteä spekuloimaan ja miettimään millaista se synnyttäminen yksin tai yhdessä voi olla, kun ei kummastakaan kokemusta vielä ole.

 

Siis "jos joudun repeämän takia esim. leikkuriin niin olisi kiva jos silloin mies olisi vauvan kanssa".... Mun mielestä käsittämätöntä että edes syntymän hetkellä tai heti sen jälkeen et olisi (vai eikö mies olisi tulossa...) ottamassa miestä sinne! Onko lapsen syntymä tosiaan noin mitäänsanomaton asia miehelle??

 

Ehkä senkin takia mietityttää kun mieheni on aina sairaalassa ollessaan kuin pikkulapsi, jolle saa viedä ja keksiä kaikki viihdykkeet, että sen saa edes jotenkin pysymään osastolla edes niin kauan kun on ihan välttämätöntä. On siis aivan erilainen kuin kotioloissa. Lähinnä siis mietin jos joudun kokoajan miettimään mieheni viihtymistä voinkyllä tuskastua kokonaan häneen kun omassakin olossa on takuulla kestämistä.

 

Yksi elämän tärkeimmistä tapahtumista ja sä mietit, haluatteko kokea tämän yhdessä... Vähän sama kuin menis naimisiin niin että toinen on jossain muualla. Sori, mutta mä en vaan ymmärrä.

Peesi!

 

No ehkä olisi syytä ottaa varovasti puheeksi asia. Jos miehellä vaikka sattuis olemaan vahva toive lähteä synnytykseen mukaan.

Mun eksä ei todella olis suostunut jäämään niistä geimeistä pois mistään hinnasta. Kaikki kunnia ja kiitos hänelle siitä.