Kun ystävä kärsii lapsettomuudesta ja olet itse raskaana

["Paksukainen"]

Onko kukaan ollut/on parhaillaan samassa tilanteessa?

Itselläni siis parikin ystävää jotka yrittäneet lasta, toinen yrittänyt yli 2v ja toinen 7kk. Tuntuu että näiden seurassa pitää nyt olla koko ajan jotenkin varuillaan kun itse olen raskaana. En enää edes viitsi kertoa heille raskauden tuomista käänteistä ja uusista asioista kun tuntuu että varsinkin tämä toinen aina vähän loukkaantuu tai menee surulliseksi jos kerron jotain raskauteeni liittyvää. Toisaalta, ymmärränhän kyllä sen että se tekee surulliseksi, mutta en nyt tiedä että pitäisikö alkaa sitten suosiolla välttelemään näitä kavereita kun mulla mahakin alkaa pikkuhiljaa näkymään... Ärsyttävää kyllä kun pitää miettiä että mitä niille uskaltaa kertoa

 

["vieras"]

Kerro vaan. Kyllä ne ymmärtää kun kerrot miten mahaa vääntää ja paska on kovalla että persereikä repiää. Samalla kerrot mitä vaatteita ostat ja miten kasvatat, kyselet vinkkejä, hoitoapua jnejne. Yleensä ne lapsettomat on kaikista iloisimpia kun niille kertoo raskaudesta.

 

["vieras"]

Tarviiko sun sitten kertoa yhtään mitään?
vastaat, jos kysytään.

Itse olen ollut surullinen, kun toiset saivat vauvoja ja minä en. Mutta nyt olenkin jo suurperheen äiti, ja onnellinen!

Jos nyt ystäväni yrittäisi lasta niin en todellakaan leuhkisi omasta katraastani, koska tiedän niin pirun hyvin miltä se tuntuu.

 

["vieras"]

Onko ne sitten pyytäneet miettimään, mitä niille uskaltaa kertoa? Mun mielestä on typerää tehdä jotain ennakkoasetelmia mielessään valmiiksi kun ei edes tiedä, mitä toiset ajattelee. Jos ovat oikeasti sun YSTÄVIÄ, niin ei luulis olevan ongelmia kertoa heille raskaudesta ja odotuksesta ihan normaalisti. Ja jos sinä ap olet heidän ystävänsä, lopetat tuon paapomisen.

 

["Paksukainen"]

Toisella näistä ystävistäni siis on jo ennestään yksi lapsi ja olisi mukavaa jakaa ja keskustella raskauden tuomista asioista hänen kanssaan, mutta kun nyt on tällainen tilanne niin eikai sitten voi keskustella..

ja en kyllä ole leuhkinut

 

[Jo mamma]

Ompa surku tilanne Ymmärrän hyvin ystäviäsi. Muistan, kun itse yritimme lasta ja vauvaa ei vaan kuulunut. Ja tuntui siltä, että kaikki kaverit vaan ympärillä lisääntyi. Olin onnellinen tietenkin ystävien puolesta, mutta aina vähän katkera, kun itse ei vielä ollut äiti. Mutta ole kuitenkin onnellinen vauvasta, nyt on sinun vuorosi olla äiti. Tsemppiä

 

["Äitinä"]

Kun itse olin lapsettomuushoidoissa, minusta olisi ollut loukkaavaa jos ystäväni eivät olisi kertoneet omista raskauksistaan. Tekihän se kipeää, juu, kun toinen pamahtaa viidettä kertaa paksuksi ekasta yrityksestä, mutta silti. Lapsettomuuteen kuuluu pahanolontunteita ja ne nyt vaan pitää käsitellä.

Ei sun tarvi alkaa hehkuttamaan mitään ihania raskausoloja vaan voit puhua raskaudesta neutraalisti, vai mitä?

 

["huoh"]

Miksi sun pitäisi koko ajan puhua sun raskaudesta?? Huoh. Ei munkaan ole pakko puhua lapseni uimaharrastuksesta jatkuvasti kun olen ystäväni kanssa liikkeellä, jonka lapsi joutui syöpähoidon taki juuri lopettamaan ja se oli surku. En myöskään hehkuttele jatkuvasti meidän terveydestä. Heillä on kriisihektet elämässä, sinä pidät suus kiinni, ei luulis olevan vaikeeta. Hehkutat siten muille vaivojasi jne.

 

["Paksukainen"]

Tää on just niin tätä, täältä ei kyllä kannata tulla hakemaan apua tai järkevää keskustelua mistään aiheesta. Ihan sama mitä kirjoittaa niin paskaa sataa niskaan

Jos teillä ei ole kokemusta samasta tilanteesta niin voitte jättää kommentoimatta.

 

["Paksukainen"]

[QUOTE="huoh";27946035]Miksi sun pitäisi koko ajan puhua sun raskaudesta?? Huoh. Ei munkaan ole pakko puhua lapseni uimaharrastuksesta jatkuvasti kun olen ystäväni kanssa liikkeellä, jonka lapsi joutui syöpähoidon taki juuri lopettamaan ja se oli surku. En myöskään hehkuttele jatkuvasti meidän terveydestä. Heillä on kriisihektet elämässä, sinä pidät suus kiinni, ei luulis olevan vaikeeta. Hehkutat siten muille vaivojasi jne.[/QUOTE]

Sanoinko että puhun koko ajan raskaudestani ystävilleni? Häh!? Puhun heidän kanssaan monista asioista mutta olisi myös mukavaa kertoa olen alkanut tuntemaan esimerkiksi vauvan potkuja, eikös se ole ihan neutraalia vai onko se sitten sitä hehkutusta!?

 

["Diana"]

Mun mielestä TOSI ystävä on kyll iloinen sun puolesta vaikka itse kärsisikin lapsettomuudesta. Eihän se häneltä pois ole ja voisihan hänkin iloita sun lapsesta kun syntyy. Näin ainakin itse ajattelin kun toivoin 5 vuotta esikoistamme. kavereillani ei sillon vielä lapsia ollut, mutta olin funtsinut asian niin että jos en omia saa niin haluan olla muiden lasten elämässä mahd. paljon, auttaa vanhempia hoitamalla lasta, hemmottelemalla viemällä vaikka leffaan isompana jne. Onneksi sain lapsia (nyt on jo 3 ja se riittää, 2 viimeisintä saaneet alkunsa ilman hoitoa mutta pitkään ehdittiin sillloinkin yrittää). Ja kyllä mua vaivasi se kun yksi kaverini toivoi toista ja puhui koko ajan miten helposti tul ekasta raskaaksi ja laski että tulee tuolloin ja tuolloin raskaaksi, niín vauva syntyy sillloin ja silloin. Itse murehdin samalla ääneen että me tuskin niin pian toista saamme (tämä kaverini koko ajan puhui miten oltais samaan aikaan äippälomalla jne) kun tiesi hyvin taustamme. Vaan niin siinä kävi että minä aloinkin odottaa ja hän ei. Nyt he käyvät hoidoissa ja tämä kaveri tuntuu olevan melko katkera.

Ole ap omasta raskaudestasi onnellinen ja saat siitä puhua, se ei ole eikä pidäkkään olla tabu. Kun kerran ystäviä olette, niin puhukaa tuntemuksistanne. Ja ihan saat senkin sanoa että olet raskaudestasi onnellinen ja se on mielessä pakostakin koko ajan niin siitä tulee myös puhuttua. Ei siitä nyt välttämättä ihan jatkuvasti tarvii siis puhua muttei tartte mun mielestä vaietakkaan!

 

["Paksukainen"]

Kiitos Diana asiallisesta ja rakentavasta kommentista. Olen ihan hämmästynyt että joku täällä osaa vastata myös haukkumatta

 

[Phoebsi]

Tosi kurjaa, jos toisen täytyy olla raskaudestaan ihan hiljaa ja melkeimpä hävetä ja peitellä sitä toisten takia. Suosittelen ap liikkumaan sellaisten seurassa, joiden kanssa voit olla oma itsesi ja vaikka kertoa raskaudesta ja haaveilla tulevasta/jakaa pelkoja ym.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Paksukainen";27946053]Sanoinko että puhun koko ajan raskaudestani ystävilleni? Häh!? Puhun heidän kanssaan monista asioista mutta olisi myös mukavaa kertoa olen alkanut tuntemaan esimerkiksi vauvan potkuja, eikös se ole ihan neutraalia vai onko se sitten sitä hehkutusta!?[/QUOTE]

Raskaus on niin iso asia, varsinkin ekalla kerralla naisen elämässä että siitä vain! Nauti olostasi, ole iloinen ja ole onnellinen.

Kyllä ne "ystävät" sitten palaa kun on omat vauvansa saaneet, sitten onkin taas sinun aika kuunnella heidän huoliaan

 

[tiiru]

Mutta eihän sinun täydy olla selittämättä raskauden käänteistä kuin kahdelle ihmiselle?! :O Ei kai se kovin hankalaa voi olla?
Mulla tuttu joka useiden vuosien odotelun jälkeen menetti suht pitkälle menneen raskauden äskettäin. Erona sun tilanteeseen hän todellakin hehkuttaa raskauttani, mutta jos ei puhuisi siitä sen kummempia, en puhuisi minäkään. Annan kyllä hänenkin tehdä aloitteen aina, koska voihan olla joku hetki kun ei haluaisi kuulla vauvoista. On juuri ajatellut sitä menetettyä pientä tms. Ihan turha mennä toista satuttamaan tahallaan.

 

["Paksukainen"]

Tosi kurjaa, jos toisen täytyy olla raskaudestaan ihan hiljaa ja melkeimpä hävetä ja peitellä sitä toisten takia. Suosittelen ap liikkumaan sellaisten seurassa, joiden kanssa voit olla oma itsesi ja vaikka kertoa raskaudesta ja haaveilla tulevasta/jakaa pelkoja ym.

KIITOS

Voisin vielä lisätä, että en itsekkään tullut heti raskaaksi mutta ei tosin ihan noin kauan mennyt kuin kahdella ystävälläni. Mutta kun en heti tullut raskaaksi ja kuulin sitten erään sukulaisen olevan raskaana, niin kyllä minä olin iloinen hänen puolestaan, lahjoitin hänelle jopa omia isompia vaatteita kun kuulin että hän on raskaana.

 

["Paksukainen"]

Mutta eihän sinun täydy olla selittämättä raskauden käänteistä kuin kahdelle ihmiselle?! :O Ei kai se kovin hankalaa voi olla?.

kyllä se kuule on hankalaa jos ei paljoa ole muita ystäviä

 

["Hohhoijaa"]

Älä nyt ainakaan ala vältellä ystäviäsi. Mietin myös, että ettekö voi puhua jostakin muusta kuin raskaudestasi? Ei sitä aihetta vältellä tarvitse, mutta ehkä ei kannata joka kerta siitä puhuakaan...Varsinkin jos olet huomannut, että toinen ahdistuu...

Ja joo, kärsin sekundäärilapsettomuudesta aikani. Yksi lapsi on, toista ei tule. Kyllä teki kipeää, kun yksi ystävä hehkutti raskauden ihanuutta ja sitten kun lapsi oli syntynyt, hehkutti sitä onnea. Samaan aikaan juoksin lapsettomuushoidoissa. En nyt jaksa vääntää siitä, olinko onnellinen hänen puolestaan vai en. Totuus on kuitenkin se, että hänen hehkutuksensa aiheutti lisäkärsimystä.

 

[no jaa]

Jos kyseessä on hyvä ystävä, niin nostaisin kissan pöydälle ja kysyisin miten hän toivoisi minun kertovan asioistani, esimerkiksi raskauteen liittyvistä, vai toivoisiko hän että en niistä puhuisi juuri hänen kanssaan.

Jos taas kyseessä ei niin läheinen ystävä, paremminkin tuttava, niin tuskinpa edes juttelisin raskaudestani erityisesti, ellei toinen kysy, tai jotenkin muuten raskaus jollain lailla liity siihen mistä keskustellaan (esim. en halua lähteä illalla ulos, koska olen nykyisin niin iltaväsynyt kun olen raskaana...)

 

[tiiru]

[QUOTE="Paksukainen";27946102]kyllä se kuule on hankalaa jos ei paljoa ole muita ystäviä[/QUOTE]
Ok, olemme liian erilaisia. En vain ymmärrä.

 

["Paksukainen"]

[QUOTE="Hohhoijaa";27946105]Älä nyt ainakaan ala vältellä ystäviäsi. Mietin myös, että ettekö voi puhua jostakin muusta kuin raskaudestasi? Ei sitä aihetta vältellä tarvitse, mutta ehkä ei kannata joka kerta siitä puhuakaan...Varsinkin jos olet huomannut, että toinen ahdistuu...

Ja joo, kärsin sekundäärilapsettomuudesta aikani. Yksi lapsi on, toista ei tule. Kyllä teki kipeää, kun yksi ystävä hehkutti raskauden ihanuutta ja sitten kun lapsi oli syntynyt, hehkutti sitä onnea. Samaan aikaan juoksin lapsettomuushoidoissa. En nyt jaksa vääntää siitä, olinko onnellinen hänen puolestaan vai en. Totuus on kuitenkin se, että hänen hehkutuksensa aiheutti lisäkärsimystä.[/QUOTE]

Edelleenkin sanon että puhun kyllä ystävieni kanssa muistakin aiheista kuin raskaudesta. Ja en mielestäni mitenkään hehkuta. HUOH

 

[waninka]

Miksi et puhu asiasta suoraan ystävillesi? Kysy miten he kokevat asian ja kerro miten itse olet kokenut. Mun paras ystävä tuli raskaaksi joulukuussa ja me oltiin tammikuusta huhtikuuhun lapsettomuushoidoissa. Kyllä me keskusteltiin niin mun hoidoista kun kaverin raskaudestakin. Oli se vaikeaakin, mutta osasin silti olla iloinen ystäväni puolesta.

Mua ainakin lapsettomana ärsytti se että ihmiset jotka tiesi tai arvasi mun kärsivän lapsettomuudesta, alko raskaaks tultuaan käyttäytyä jotenkin omituisesti mun seurassa ja varoon kaikkia sanomisiaan. Ainut kerta kun olisin toivonut hienotunteisuutta, oli yksissä illanistujaisissa joissa olin minä ja kaksi muuta naista, joilla molemmilla pienet lapset. No ne ei sitten koko iltana puhunut mistään muusta kuin niistä lapsistaan ja raskauksistaan ja mulle ei kukaan puhunut mitään, enkä luonnollisesti oikein voinut osallistua keskusteluun mitenkään, kun ei mulla ollut kokemusta asioista joista puhuttiin. Tuskalliset 4 tuntia oli.

 

["Hohhoijaa"]

[QUOTE="Paksukainen";27946117]Edelleenkin sanon että puhun kyllä ystävieni kanssa muistakin aiheista kuin raskaudesta. Ja en mielestäni mitenkään hehkuta. HUOH [/QUOTE]

No sitten en kyllä näe mitään ongelmaa. Varovaisuutta vain kehiin sen kohdalla, joka näyttää kärsivän. Muuten tietysti nautit odotuksesta, se on sun täysi oikeus! Mun mielestä asenteesi on harvinaisen kypsä ja ymmärtäväinen, kun edes ajattelet ystäviesi kannalta. Ei mun ystävä ajatellut, vaikka oli tasan tarkkaan perillä noin viidennen lapsettomuushoidon epäonnistumisesta...Oli kai omakin vikani, kun en kärsimystäni näyttänyt päällepäin koskaan (enkä katkeruutta joka oli koko ajan, koska lapsettomuus johtui miehestä ((( - onneksi yli on päästy...). Mukavaa odotusaikaa, älä anna tuon asian himmentää onnea!

 

[no jaa]

No ilmeisesti te kuitenkin aika paljon puhutte keskenänne asioista, kun noin tarkkaan tiedät ystävättäriesi lapsentoivomisajatkin.

Niin, en sitten tiedä miksei tästä asiasta voi jutella ihan suoraan. Aloittaa vaikka niinkin ystävällisesti, että vähän merkillisiä tuntemuksia minulla, kun toisaalta mielelläni jakaisin näitä raskauteenkin liittyviä asioita ystäväni eli sinun kanssasi, mutta toisaalta en millään tahdo pahoittaa mieltäsi.. eiköhän se toinen tästä jotenkin jatka.

Btw, onnea raskautesi johdosta.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Paksukainen";27946117]Edelleenkin sanon että puhun kyllä ystävieni kanssa muistakin aiheista kuin raskaudesta. Ja en mielestäni mitenkään hehkuta. HUOH [/QUOTE]

Niin kuin näet, on kaksi puolta eikä ne puolet ymmärrä toisiaan välttämättä koskaan. Been there. Älä ryhdy siihen, että alat peitellä oloasi, peitellä tunteitasi. Sinä saat puhua myös raskaudesta, sinä saat olla siitä iloinen tai sinä saat olla peloissasi. Sinä saat miettiä tulevaa, sinä saat shoppailla vauvanvaatteita ihan rauhassa, sinä saat lukea vauvalehtiä tai miten nyt ikinä raskauttasi "elät"! Se ei ole hehkutusta muuta kuin niiden mielestä, joilla on asiat toisin.

Lapseton nyt näkee pelkän ajatuksissaan mahan päälle menevän kädenkin yhtenä hirveänä raskauden hehkutuksena. Anna nähdä. Sinun elämäsi, sinun raskautesi.

Mutta koska kyse on ystävistä, minäkin ottaisin kissan pöydälle mutta puolustaisin kyllä itseäni ja oloani ja oikeuttani jakaa se raskaus myös muille.