Voiko joku ihminen vain saada pimeät puolet

toisessa esiin? Esim.jos toinen ollut menneisyydessä väkivaltainen, niin toinen saa ne käytöksellään esiin?

Ja turtuuko/tottuuko ihminen joka kokenut paljon väkivaltaa siihen niin, ettei reagoi tai ymmärrä edes asiaa pahaksi?

 

Kyllä uskon, että voi.

Väkivaltaisen pitäisi kuitenkin osata poistua tilanteesta tai hakeutua saamaan apua ennen kuin nyrkki heilahtaa. Sitä ei voi sysätä toisen ihmisen vastuulle, vaikka kokisi henkilön kuinka ärsyttäväksi tahansa.

 

[QUOTE="ghj";27915863]Kyllä uskon, että voi.

Väkivaltaisen pitäisi kuitenkin osata poistua tilanteesta tai hakeutua saamaan apua ennen kuin nyrkki heilahtaa. Sitä ei voi sysätä toisen ihmisen vastuulle, vaikka kokisi henkilön kuinka ärsyttäväksi tahansa.[/QUOTE] Onko se väkivaltaista käytöstä jos riidan yhteydessä mies hakee puukon ja iskee sen pöytään missä istun, vai vaan pelkkää uhoamista?

Missä menee raja väkivaltaan ja missä vaiheessa pitäisi "häläreiden soida"?

 

iskeä puukko pöytään. Sellaisen ihmisen kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä.

 

Onko se väkivaltaista käytöstä jos riidan yhteydessä mies hakee puukon ja iskee sen pöytään missä istun, vai vaan pelkkää uhoamista?

Missä menee raja väkivaltaan ja missä vaiheessa pitäisi "häläreiden soida"?

Ei mielestäni vielä väkivaltaista, mutta kuitenkin erittäin uhkaavaa. Sanoisin miehelle tiukasti, että hänen tulee lopettaa moinen. Jollei lopettaisi, se osoittaisi ainakin, ettei mies kunnioita vaimonsa toivetta tuntea olonsa turvalliseksi. Kunnioituksen puute taas voi olla jo hyvinkin hyvä peruste muuttaa toiseen osoitteeseen.

 

Mietin vaan omaa reaktiotani, koska en edes säikähtänyt. Ja sanoin ymmärtäväni miehen käytöstä, koska itse ärsytin.

Enemmän mietinkin omaa kun miehen käytöstä. Mies jotenkin säikähti omaa toimintaansa, ja pyyteli kovasti anteeksi, mutta näen asian vaan niin että itse aiheutin tilanteen. Enkä olisi uskonut että voin tällasta edes sanoa, koska olen kuitenkin vahva luonteeltani, ja kokenut väkivaltaa paljon aikasemmin.

 

Ihmisen mieli on kaikessa monimutkaisuudessaan lopulta aika yksinkertainen, eli menee tosi helposti automaattiohjaus-tilaan, kun tapahtuu jotain, joka on tapahtunut ennenkin. Tuoksu, ääni, maku...pieni asia, voi antaa viestin, että nyt on toimittava äkkiä, lyötävä ennen kuin toinen lyö.

Kun elää epänormaalissa ympäristössä normaali muuttuu epänormaaliksi ja epänormaali normaaliksi, eli esim ihminen joka on tyrkätty portaita alas saattaa ihan tosissaan selittää että "ei hän ole väkivaltainen, hän ei ole koskaan lyönyt minua" vaikka makaisi kylkiluut poikki sairaalassa tuon tönäisyn seurauksena.

 

Ihmisen mieli on kaikessa monimutkaisuudessaan lopulta aika yksinkertainen, eli menee tosi helposti automaattiohjaus-tilaan, kun tapahtuu jotain, joka on tapahtunut ennenkin. Tuoksu, ääni, maku...pieni asia, voi antaa viestin, että nyt on toimittava äkkiä, lyötävä ennen kuin toinen lyö.

Kun elää epänormaalissa ympäristössä normaali muuttuu epänormaaliksi ja epänormaali normaaliksi, eli esim ihminen joka on tyrkätty portaita alas saattaa ihan tosissaan selittää että "ei hän ole väkivaltainen, hän ei ole koskaan lyönyt minua" vaikka makaisi kylkiluut poikki sairaalassa tuon tönäisyn seurauksena.

Jep näinhän se on

 

Totta kai voi.

 

Vastuu väkivallasta ja sillä uhkaamisesta on aina tekijällä, ei koskaan uhrilla. Ei edes välillisesti. Uhrit voivat turtua tai tottua varsinkin väkivallan uhkaan, mikä ei ole uhria kohtaan oikein.

Puukon lyöminen pöytään on väkivaltaa, ainakin henkistä väkivaltaa. Väkivaltaa on kaikki missä uhri kokee tulleensa huonosti kohdelluksi tai turvattomuuden tunnetta. Häläreiden tulisi soida siinä vaiheessa kun uhri ensimmäisen kerran kokee turvattomuuden tunnetta kumppaninsa toimesta.

 

Vastuu väkivallasta ja sillä uhkaamisesta on aina tekijällä, ei koskaan uhrilla. Ei edes välillisesti. Uhrit voivat turtua tai tottua varsinkin väkivallan uhkaan, mikä ei ole uhria kohtaan oikein.

Puukon lyöminen pöytään on väkivaltaa, ainakin henkistä väkivaltaa. Väkivaltaa on kaikki missä uhri kokee tulleensa huonosti kohdelluksi tai turvattomuuden tunnetta. Häläreiden tulisi soida siinä vaiheessa kun uhri ensimmäisen kerran kokee turvattomuuden tunnetta kumppaninsa toimesta.

Entäs kun ne hälärit ei soi? Muutamia vastaaviakin tapauksia on, missä olen miettinyt jälkeenpäin että mun pitäisi olla "varovaisempi".

 

Vastuu väkivallasta ja sillä uhkaamisesta on aina tekijällä, ei koskaan uhrilla. Ei edes välillisesti. Uhrit voivat turtua tai tottua varsinkin väkivallan uhkaan, mikä ei ole uhria kohtaan oikein.

Puukon lyöminen pöytään on väkivaltaa, ainakin henkistä väkivaltaa. Väkivaltaa on kaikki missä uhri kokee tulleensa huonosti kohdelluksi tai turvattomuuden tunnetta. Häläreiden tulisi soida siinä vaiheessa kun uhri ensimmäisen kerran kokee turvattomuuden tunnetta kumppaninsa toimesta.

ahaa eli siis myös se ettei ota huomioon toisen tarpeita on väkivaltaa koska uhri kokee tulleensa kohdelluksi huonosti. myös siis puolison vaikeneminen on väkivaltaa,koska uhri kokee sen kiduttavana ja ahdistavana.

tiedätkö on olemassa niitä henkilöitä jotka kokee turvattomuuden tunnetta/pelkoa ihan naurettavan pienistä asioista,sellaisista johon useimmat ei reagoi oikein mitenkään. ja tässäkin tapauksessa uhri on sinusta tämä joka pelkää

->vaikka oikeasti sillä puolisolla ei ole mitään tekemistä tuon pelon kanssa vaan se pelkotila laukeaa menneisyyden tapahtumien takia esimerkiksi siitä että puoliso on suuttunut ja korottaa hieman ääntään. tämä voi saada aikaan suhteettoman reaktion toisen ihmisen mielessä koska hän on kokenut traumaattisia asioita lapsuudessa/nuoruudessa ja nuo samat tunteet puskee pintaan (kun niitä ei ole käsitelty). ja tämä henkilö on susta uhri!

minusta uhri on se joka kärsii puolisonsa suhteettomsita reagtioista

 

ja kyllä mä uskon että jotkut ihmiset saa helpommin tosien tolaltaan kuin toisen tyyppiset.

 

Jos iskee puukon pöytään, niin on se jo HENKISTÄ VÄKIVALTAA!!!

 

[QUOTE="heluna";27916259]ahaa eli siis myös se ettei ota huomioon toisen tarpeita on väkivaltaa koska uhri kokee tulleensa kohdelluksi huonosti. myös siis puolison vaikeneminen on väkivaltaa,koska uhri kokee sen kiduttavana ja ahdistavana.


minusta uhri on se joka kärsii puolisonsa suhteettomsita reagtioista[/QUOTE]
Eiköhän siinä ole molemmat uhreja, jos tilanteesta kärsivät ja terve ihminen tuossavaiheessa joko hakee apua tilanteeseen tai toteaa, että olemme väärät ihmiset elämään yhdessä.
Ei se, että toinen reagoi helposti, oikeuta minua tekemään asioita joihin tiedän hänen reagoivan.

 

Jos iskee puukon pöytään, niin on se jo HENKISTÄ VÄKIVALTAA!!!

Onko muuten henkisestä väkivallasta lyhyt matka fyysiseen väkivaltaan?

 

toisessa esiin? Esim.jos toinen ollut menneisyydessä väkivaltainen, niin toinen saa ne käytöksellään esiin?

Ja turtuuko/tottuuko ihminen joka kokenut paljon väkivaltaa siihen niin, ettei reagoi tai ymmärrä edes asiaa pahaksi?

Sellainen ihminen, joka ei periaatteessa osaa muuta keinoa selvittää asioita kuin väkivalloin, sellaisen ihmisen on hyvin vaikea päästä tästä tavasta eroon. Apua on tarjolla, mutta harva sinne osaa hakeutua tarpeeksi ajoissa tai ei välttämättä ikinä.

Ja kyllä, toki se on mahdollista että toinen ihminen voi saada toisessa aikaan ne tuntemukset, joita ei ole mahdollisesti koskaan käsitelty vaikka olisivatkin taka-alalle jääneet. Provosoiva käytös voi hyvinkin laukaista tämän.

 

Olen myös sitä mieltä, että se väkivaltasuus on jossain pinnan alla vaikka olisi ollutkin väkivallaton vuosia. Mutta jokin tapahtuma voi saada taas pintaan asioita, ja kontrolli pettää.

 

Kyllä jotkut mun tuntemat naiset (ja pari miestäkin) on niin hyviä ärsyttämään etten ihmettele vaikka heidän kohdallaan muuten rauhallinen ihminen vetäisisi turpaan. Eli kyllä voi provosoida toisen lyömään. Jotkut sitten pätkivät turpaan huvikseen tai minkä vain tekosyyn varjolla.

Ja useinhan uhri turtuu väkivaltaan, kuvittelee että se on normaalia jne.

 

Niin, olisi tosiaan pitänyt kirjoittaa luento aiheesta, ettei olisi jäänyt varaa jossitteluun. Aikaisemmat kokemukset ja traumat tosiaan voi vaikuttaa siihen kuinka pieneen ärsykkeeseen ihminen reagoi mutta huomaavainen kumppani osaa ottaa tällaiset seikat huomioon omassa käyttäytymisessään ja itse tramatisoitunut ihminen varmaan haluaa hakeutua hoitoon jos huomaa olevansa "liian herkkä" ja tarvitsevansa traumoihinsa apua.

Kysymys onko henkisestä väkivallasta pitkä matka fyysiseen väkivaltaan? henkinen väkivalta on yhtä vakavaa ja vahingoittavaa kuin fyysinen väkivalta pitkään jatkuessaan. Se ryhtyykö henkisen väkivallan käyttäjä koskaan fyysisesti väkivaltaiseksi jää nähtäväksi jos siihen ihmissuhteeseen jää katsomaan sen.

Jos usein jälkeenpäin joutuu ajattelemaan "että minun olisi pitänyt olla varovaisempi", kannattaa nyt pysähtyä miettimään mitä tapahtui ennen kuin toteaa ettei ollut riittävän varovainen suojatakseen itseään ja löytää niitä yhtenäisyyksiä ja niiden kautta oppia menneistä asioista.

Vaikka toinen olisi kuinka hyvä ärsyttämään on aina väkivallan käyttäjän vastuulla alentuuko väkivaltaan vai ei, IHAN AINA! Jos toinen osaa ärsyttää niin paljon niin silloin mahdollisen väkivallan tekijän täytyy ymmärtää osata hävitä siitä ihmissuhteesta, itsensä takia!

Enkä tarkoita että ensimmäisestä hälytyskellon soinnista täytyy ottaa ero vaan sitä että silloin täytyy osata jo toimia. Keskustella mahdollisen väkivallantekijän kanssa ja kertoa kuinka tilanne on pelottava ja ahdistava ja ettei suostu väkivallan uhriksi. Vaikkei fyysistä väkivaltaa olisi tapahtunutkaan eikä mahdollisesti koskaan tapahtuisikaan, voi tekijä ymmärtää tekonsa vakavuuden kun ymmärtää kuinka pelottavalta tilanne on kokijasta tuntunut.

Apua on saatavilla sekä uhreille että tekijöille, sekä niille jotka pelkäävät väkivallan tapahtuvan. Tilanteista kannattaa rohkeasti puhua!

 

Joo asia täytyy ottaa puheeksi vielä. Tuntuu että vasta alan ymmärtämään tapahtuneen, ja selvä uhkaushan tuo oli, koska veitsi iskettiin mun viereen. Jos olis tullut huti, olis osunut muhun helposti..Onneksi saan nyt miettiä asiaa rauhassa

 

henkinen väkivalta on yhtä vakavaa ja vahingoittavaa kuin fyysinen väkivalta pitkään jatkuessaan.

Mä jopa väitän, että se on tavalaan vakavampaa. Se kun on helpompi kieltää sekä uhrin että tekijän ja jatkuu yleensä pitkään, ennenkuin uhri todella näkee asian oikean laidan ja siinävaihessa uhri on jo niin pahasti sairastunut, että irtaantuminen henkisen väkivallan tekijästä tuntuu mahdottomuudelta. E
Fyysinen väkivalta jättää merkkejä, joihin jopa ulkopuoliset voivat puuttua, mutta henkiseen väkivltaan kuuluu usein (toki fyysiseenkin monesti liitty tämä) että tekijä on todella hurmaava ja kun uhri yrittää puhua asiasta jollekkin, hänen sanotaan ylireagoivan ja käsittävän väärin ja hirvein vaihtoehto on se, jossa tekijä kääntää asian ylösalaisin. Kun saa nyrkistä, voi mennä lääkäriin ja näyttää vammansa, kun on henkisen väkivallan uhri, ei ensin usko itsekkään asiaa ja sitten ei pysty todistamaan ja kun yrittää todistaa, saa kuullä olevansa hullu.

 

Kyllä jotkut mun tuntemat naiset (ja pari miestäkin) on niin hyviä ärsyttämään etten ihmettele vaikka heidän kohdallaan muuten rauhallinen ihminen vetäisisi turpaan. Eli kyllä voi provosoida toisen lyömään. Jotkut sitten pätkivät turpaan huvikseen tai minkä vain tekosyyn varjolla.

Ja useinhan uhri turtuu väkivaltaan, kuvittelee että se on normaalia jne.

Te "muuten rauhalliset" olette potentiaalisia perhesurmaajia.

 

Tuo että syytät itseäsi että "ärsytit" on jo vakava merkki ajattelun vinoutumisesta. Mies olis voinut mennä vaikka ulos kävelemään tuos tilantees...

 

Tiedän et en osaa ajatella normaalisti, tai miten kuuluisi tuntea. Vaikka nyt jo on alkanut tajuamaan tilannetta, niin silti tuntuu että pikku juttu, ja ylireagoin. Ja mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaan.