Miksi naiset valehtelette, minkälainen mies kiinnostaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja katkera
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mies";27910579]
Minä en ainakaan ota seksiä vaikka tyrkytetään, ellei nainen ole sen arvoinen ;) Mutta arvioin että moni muu mies ottaa. Kyllä naisia riittää, mutta yleensä kiinnostun itse vain jos nainen on jotenkin erityinen ja viehättävä, kiinnostumiseni arvoinen. Tätä tapahtuu sinkkuna ehkä puolen vuoden välein noin suunnilleen.[/QUOTE]

Eihän naiset sitten ylenkatso hyviä käytöstapoja ja romanttisuutta, ainakaan suhteen ensimetreillä. Vai onko vikana että kiinnostut naisista jotka eivät kiinnostu sinusta? Vai onko ongelmasi että suhteet lopahtavat alun jälkeen?
 
[QUOTE="mies";27910524] Monissa maissa julkisesti toimiessa tai esim. ensitapaamisella "kuuluu" käyttäytyä ja esiintyä kohteliaasti ja vähän kaavamaisestikin. Suomessa taas tällaista on totuttu pitämään epäaitona, hienostelevana, jne. etenkin miehelle. Tämä on kulttuurimme eräs isoimpia erityispiirteitä.

[/QUOTE]

Erittäin hyvä erityispiirre se onkin. Monissa muissa kulttuureissa esitetään kohteliasta muiden edessä ja kotona haukutaan vaimo lutkaksi ja hakataan vielä sanojen vahvistukseksi. Onneksi Suomessa ei ole tällainen kulissikulttuuri, vaan täällä ihmiset saavat olla omia itsejään esittämättä mitään. Näin on helppo seuloa jyvät akanoista jo seurusteluvaiheessa. Ei tarvitse sitten hääyönä huomata, että onkin nainut jonkun hullun hakkaajan, joka on siihen asti vain esittänyt kohteliasta herrasmiestä.
 
  • Tykkää
Reactions: Jehnny Tightlips
Eihän naiset sitten ylenkatso hyviä käytöstapoja ja romanttisuutta, ainakaan suhteen ensimetreillä. Vai onko vikana että kiinnostut naisista jotka eivät kiinnostu sinusta? Vai onko ongelmasi että suhteet lopahtavat alun jälkeen?

Tällä Liian täydellisellä miehellä on ongelmana se, että hän haluaa itselleen nuoren siideripissiksen, jota muut miehet eivät vielä ole päässeet painamaan ja jonka voi muokata itselleen sopivaksi.

Siideripissikset puolestaan ovat kiinnostuneita vähän toisentyyppisistä uroista, etsivät nuoruuden kokeiluissaan vain hetken hupia itselleen, jolloin luotettavilla isäominaisuuksilla varustetulla miehellä ei ole suurta arvoa.
 
En koe olevani liian hyvä, mutta en myöskään teeskentele olevani parempi kuin olen. Kohteliaisuus kuuluu muuallekin kuin ensitreffeille ja ehkä nainen saa sinusta kuvan että esität. Sitä että sinussa on sivistyksen kuori, mutta sisimpäsi ei ole sopusoinnussa sen kanssa.

En minäkään pelkää näyttää epätäydellistä puoltani ja kyllä minusta pitäisi välittyä vilpitön kuva. Minun on hirveän vaikea esimerkiksi olla näyttämättä kasvoillani, mitä tunnen, koska olen suht avoin ja se yhdistyy idealismiini. Ihmisten pelko ja epäonnistumisen pelko ovat aika vieraita minulle. Tosin olen myös huomannut, että monelle naiselle pienet mokailut ja muu spontaanius ovat jopa turn-off.

Kanssani on treffeillä vaivaton olla, paitsi silloin jos alussa pitää tietynlaista korrektiutta vieraana. Johon taas itse tunnen viehätystä osana viehättävään naiseen tutustumista. Toisaalta pidän siitä että esim. ensitapaamisella ollaan hyvin pukeutuneita ja käyttäydytään hyvin. Ajatus taustalla on, että ko. hetki on niin arvokas ja juhlallinen :) Ajattelen siis kuten nuori ihminen tyypillisesti ajattelee. Ja tämä ajatus ei ehkä tavoita monia vähemmän naiiveja ihmisiä ja kaikkia heitä, jotka pelkäävät tai arastelevat läheisyyden ym. suhteen. Minulle läheisyys ei ole koskaan ollut ongelmakysymys tai pakon asia vaan myönteinen ja pelottoman spontaani asia.

Olet kohtelias ja huomaavainen koska haluat naiselta jotain, etkä siksi että niin tulee kohdella kaikkia kanssaihmisiä. Miten kohtelet niitä ihmisiä, joilta et halua mitään?

Minulla on ollut niin päin, että olen ollut menneisyydessä liikaa naisen palvelija. Vaikka antaminen on itselleni hienompaa kuin saaminen ja vaikka pystyn antamaan erittäin paljon, minun on ollut pakko alkaa ajatella viime vuosina myös omaa saamistani, koska minun on niin helppo olla se primusmoottori suhteessa - joka kuitenkaan ei riitä, ihminen tarvitsee myös takaisin ja homman täytyy olla tasapainossa. Eli se, mikä minulle on huomioimista, voi jollekin toiselle olla esim. vaativuutta. Kun minä taas näen niin, että toisen panostamisen pitäisi olla luonnollinen osa kiinnostumista ja suhdetta, joka lähtee toisesta ihmisestä itsestään ja spontaanisti. Jos minä teen kaiken, siitä tulee huono olo, kuten kai monelle muullekin. Juuri siksi koska annan niin paljon, varauksetta ja sydämestä. Eli toisenkin pitäisi olla valmis samanlaiseen. Ja tämä on monelle liian iso riski tai uhka.
 
Eihän naiset sitten ylenkatso hyviä käytöstapoja ja romanttisuutta, ainakaan suhteen ensimetreillä. Vai onko vikana että kiinnostut naisista jotka eivät kiinnostu sinusta? Vai onko ongelmasi että suhteet lopahtavat alun jälkeen?

Isoin ongelmani on alku ja siihen liittyvät idealistiset odotukset. Naiset tuntevat aika laajaltikin viehätystä minuun, mutta olen, tavallaan, "liian voimakkaasti myönteinen" suhteesta ja naisesta. Minun on vaikea esittää viileää ja kiinnostumatonta, jos tunnen häntä kohtaan hyviä tunteita, koska haluan olla avoin, aito ja rehellinen ja aidosti ja rehellisesti tunnen niin.

Minun on vaikea nähdä asiaa pelon tai epäröinnin näkökulmasta vaan luotan hyvin paljon intuitioon. Halussa tutustua tai ihastumisessa en käytännössä ollenkaan pidä esillä tai mieti epäonnistumista tms. Joka jotenkin on voimakkaan vastakkainen suomalaiselle mentaliteetille. Ajoittain tunnen olevani vapaa jostain, jonka kahleissa moni on ja että elän paljon huolettomampaa elämää.
 
Pojille opetetaan pienenä, että tytöt arvostavat mukavaa, kilttiä, toiset huomioon ottavaa ja tasa-arvon allekirjoittavaa poikaa. Naiset sanovat, että miehessä ratkaisee luonne.

Kun poika kasvaa näillä ohjeilla mieheksi, hän tajuaa, että hän ei ole saanut naista, ja kaikki koulun kiusaajat, pomottajat ja dominoivat pojat ovat naineet lukuisia naisia.

Selventäkää ensi kerralla, että haluatte miehen, jolla on huonot luonteenpiirteet, dominointia, narsismia, mustasukkaisuutta, aggressiota ja moraalisäännöistä piittamattomuutta. Moni nuori mies oikeasti luulee, että jos nainen haluaa hyväluonteisen miehen, niin se tarkoittaa toiset huomioon ottamista, empaattisuutta ja positiivisuutta.

Moni nuori mies ehtii vuosikausia kannatella masentuneena poikuutta mukanaan, kunnes tajuaa, mitä te naiset haluatte.

Sanokaa siis suoraan, että miehessä kiinnostaa pahuus.

Kyse on siitä, että hyväluontoisuus ei ole synonyymi vellihousuisuuden kanssa. Mies voi olla toiset huomioiva, empaattinen ja positiivinen SAMALLA kun hän on päättäväinen ja suoraselkäinen sanojensa takana seisoja. Tosiasia on myös, että ulkonäkön pitää olla kohdillaan.

Väitän, että lihaksikas, positiivinen, empaattinen ja suoraselkäinen urheilijapoika, joka pukeutuu muodikkaasti ei satavarmasti jää ilman naista. Kumppani pitää myös valita omasta kategoriasta, eli katselet sen tasoisia naisia, joihin oma tasosi yltää. Lihakseton hisukka ei saa koulun suosituinta muodikasta tyttöä, asia vai menee niin. Toisaalta rumempi mies voi kompensoida ulkonäön puutteita verbaalisiella lahjakkuudella, itsevarmuudella ja vitsikkyydellä.

Kun ikää karttuu, naista kiinnostaa erittäin paljon, kuinka mies on pärjännyt elämässä. Eli mikä on miehen koulutus, asema ja tulotaso. Tai onko hän muutoin mielenkiintoinen, esim. taloudellistesti ei niin menestynyt, mutta esimerkiksi taiteellisesti lahjakas tai vaikkapa yhtyeiskunnallisesti aktiivinen oman taloudellisen menestyksensä kustannuksella. Elämäänsä hukkaavat tyhjäntoimittajat eivät sytytä.

Naisilla on aivan yhtä vaikeaa pariutumisen kanssa. Joten miesten on turha valittaa, että pelin säännöt koskevat vain heitä.
 
[QUOTE="mies";27910750]Isoin ongelmani on alku ja siihen liittyvät idealistiset odotukset. Naiset tuntevat aika laajaltikin viehätystä minuun, mutta olen, tavallaan, "liian voimakkaasti myönteinen" suhteesta ja naisesta. Minun on vaikea esittää viileää ja kiinnostumatonta, jos tunnen häntä kohtaan hyviä tunteita, koska haluan olla avoin, aito ja rehellinen ja aidosti ja rehellisesti tunnen niin.

Minun on vaikea nähdä asiaa pelon tai epäröinnin näkökulmasta vaan luotan hyvin paljon intuitioon. Halussa tutustua tai ihastumisessa en käytännössä ollenkaan pidä esillä tai mieti epäonnistumista tms. Joka jotenkin on voimakkaan vastakkainen suomalaiselle mentaliteetille. Ajoittain tunnen olevani vapaa jostain, jonka kahleissa moni on ja että elän paljon huolettomampaa elämää.[/QUOTE]

Aina ei ole parasta kosia ensitreffeillä :rolleyes:
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Aina ei ole parasta kosia ensitreffeillä :rolleyes:

En tuota tarkoittanut :) Enemmän tarkoitin myönteisiä sanoja ja ajatuksia toisesta ja halusta käyttää aikaa ja energiaa toiseen, osoittaa ja ilmaista kiinnostusta eri tavoin ja aktiivisesti. Jotenkin tuntuu, että monelle sinkkunaiselle tällaiset ovat ongelmakysymyksiä kun taas minulle ne edustavat lähinnä nautintoa ja vain kuuluvat kiinnostukseen hienoina elementteinä.

Kääntäen, alan epäillä kiinnostuksen puutetta, jos se ei näy missään. On hienoa välittää ja rakastaa - mutta ei silloin, jos ei saa tunteilleen ja teoilleen vastakaikua. Silloin on paras siirtyä eteenpäin ja tutustua uuteen ihmiseen. Maailma on avoinna :)
 
[QUOTE="mies";27910817]En tuota tarkoittanut :) Enemmän tarkoitin myönteisiä sanoja ja ajatuksia toisesta ja halusta käyttää aikaa ja energiaa toiseen, osoittaa ja ilmaista kiinnostusta eri tavoin ja aktiivisesti. Jotenkin tuntuu, että monelle sinkkunaiselle tällaiset ovat ongelmakysymyksiä kun taas minulle ne edustavat lähinnä nautintoa ja vain kuuluvat kiinnostukseen hienoina elementteinä.

Kääntäen, alan epäillä kiinnostuksen puutetta, jos se ei näy missään. On hienoa välittää ja rakastaa - mutta ei silloin, jos ei saa tunteilleen ja teoilleen vastakaikua. Silloin on paras siirtyä eteenpäin ja tutustua uuteen ihmiseen. Maailma on avoinna :)[/QUOTE]

Ehkä luovutat liian helpolla? Ei kaikki näytä tunteitaan heti. He haluavat tietää että toinen on tosissaan eikä vain kukasta kukkaan hyppivä päiväperho.
 
Jaahans... Se on taas galluppiväen kokoontumisajot menossa. "Naiset sitä ja miehet tätä..." Olisko se aivan absurdi ajatus, että me ihmiset ollaan yksilöitä, omine haluinemme, preferensseinemme ja kummallisinekin mieltymyksinemme? Ja että nämä edellämainitut myös muuttuvat iän ja kokemusten myötä.

Jos vaikkapa otannalla 10-20 naista alkaa vedellä kaikenkattavaa analyysiä edes suomalaisista naisista, niin lopulta saa kyllä aika yksinään niitä kaavioitaan kehitellä. Eikö voisi hetkeksi unohtaa ne "naiset haluaa" -lokeroinnit ja niiden mukaan itsensä mutkalle vääntämisen, olla kärsivällisesti oma itsensä ja luottaa siihen, että jostain, joskus, löytyy se yksi ja ainoa ihminen, joka tykkää juuri sinusta?!

Vai oliko tässä nyt sittenki tarkoitus saada "naista" ja "naisia", eikä elämänkumppania?
 
  • Tykkää
Reactions: Data ja Millenia
Ehkä luovutat liian helpolla? Ei kaikki näytä tunteitaan heti. He haluavat tietää että toinen on tosissaan eikä vain kukasta kukkaan hyppivä päiväperho.

En sitäkään mielestäni tee, olen valmis moneen kertaan katsomaan läpi sormien vähäistä panosta ja vihjaamaan siitä hienovaraisesti. Minulla on ollut jopa suhteita, joissa olen rakastanut vain ilmaa konkretiana pitkiäkin aikoja. Sellaiseen alan kuitenkin hyvin harvoin: nainen saa kyllä kuulla, jos homma ei toimi. Ylitseni ei kävellä ja sanon kyllä vastaan tai katkaisen suhteen. En siis riipu toisessa, vaikka panostan paljon. Koska olen verbaalisesti taitava, joskus nainen jää kakkoseksi sanomisessa. Olen miettinyt, olisiko tämäkin yksi ärsyttävä tekijä naiselle koska se menee yleistä mieskaavaa vastaan.

Kaipaisin enemmän tosissaan oloa. Kokemukseni on enemmän, että moni nainen ei ole valmis käyttämään aikaansa ja energiaansa samalla voimakkuudella, ei aina edes siihen, että avoimesti katsottais mitä tapahtuu omalla painolla. Arkisuus ja tavallisuus yhdistettynä tietynlaiseen kylmyyteen on se haluttavin resepti miehessä, tuntuu.
 
Jaahans... Se on taas galluppiväen kokoontumisajot menossa. "Naiset sitä ja miehet tätä..." Olisko se aivan absurdi ajatus, että me ihmiset ollaan yksilöitä, omine haluinemme, preferensseinemme ja kummallisinekin mieltymyksinemme? Ja että nämä edellämainitut myös muuttuvat iän ja kokemusten myötä.

Jos vaikkapa otannalla 10-20 naista alkaa vedellä kaikenkattavaa analyysiä edes suomalaisista naisista, niin lopulta saa kyllä aika yksinään niitä kaavioitaan kehitellä. Eikö voisi hetkeksi unohtaa ne "naiset haluaa" -lokeroinnit ja niiden mukaan itsensä mutkalle vääntämisen, olla kärsivällisesti oma itsensä ja luottaa siihen, että jostain, joskus, löytyy se yksi ja ainoa ihminen, joka tykkää juuri sinusta?!

Vai oliko tässä nyt sittenki tarkoitus saada "naista" ja "naisia", eikä elämänkumppania?

2010- luvun sukupuolineutraaliutta korostava muotivillitys ei valitettavasti pysty poistamaan sitä tosiseikkaa, että ihmislajin naaras ja uros ovat 30 000 vuoden kehityksen tuloksena erilaisia. Kumppaninvalintaa ohjaavat vaistot, jotka evoluution myötä ovat kehittyneet ihmissuvun jatkuvuuden tarkoitusta palveleviksi.
 
Tunteellisuus on houkuttelevaa, jos se on lievää aggressiivisuutta tai aitoa mukavuutta eli jonkinasteiset pahat pojat ja tasapainoiset miehet pariutuvat tai saavat edes seksiä. Väkisin teennäistä "miehekkyyttä" tavoittelevat tai kiltit miehet, jotka ovat sisäisesti ylianalyyttisia tai katkeria, eivät miellytä.
 
  • Tykkää
Reactions: Heartless Bitch
[QUOTE="vieras";27911024]Tunteellisuus on houkuttelevaa, jos se on lievää aggressiivisuutta tai aitoa mukavuutta eli jonkinasteiset pahat pojat ja tasapainoiset miehet pariutuvat tai saavat edes seksiä. Väkisin teennäistä "miehekkyyttä" tavoittelevat tai kiltit miehet, jotka ovat sisäisesti ylianalyyttisia tai katkeria, eivät miellytä.[/QUOTE]
Ja siis jos naiset "menevät pilalle" menettäessään optimistisuutensa, niin sama tapahtuu myös miehille, kun alkavat elämisen sijaan ajattelemaan liikaa olemattomia.
 
Eikö voisi olla kärsivällisesti oma itsensä ja luottaa siihen, että jostain, joskus, löytyy se yksi ja ainoa ihminen, joka tykkää juuri sinusta?!

Naisilta kuulee usein tällaista kohtalonuskoa: että kaikella on tarkoitus ja että kaikki vaan tapahtuu. Ei ole olemassa mitään mystistä voimaa, joka ohjaisi asiat tapahtumaan.

Osa miehistä on elänyt elämänsä vastentahtoisessa selibaatissa. Ja mies luultavasti tuleekin elämään niin, jos ei tee mitään. Naiset ovat vapaassa luonnontilassa valitsijan asemassa, ja jos parisuhteen pelisääntöjä ei järkestetä Saudi-Arabian ja Jemenin tavoin, joutuu mies tekemään kaiken työn.

Ehkä myös naisten viljelemä "kyllä me naiset tykätään mukavista miehistä" -on samaa puheiden sarjaa, jossa ajatellaan positiivisesti. Totuudesta viis. Koulukiusaajat saavat ensimmäisenä.

Olisinpa syntynyt aseksuaaliksi tai homoksi. Mutta minkäs teet.
 
2010- luvun sukupuolineutraaliutta korostava muotivillitys ei valitettavasti pysty poistamaan sitä tosiseikkaa, että ihmislajin naaras ja uros ovat 30 000 vuoden kehityksen tuloksena erilaisia. Kumppaninvalintaa ohjaavat vaistot, jotka evoluution myötä ovat kehittyneet ihmissuvun jatkuvuuden tarkoitusta palveleviksi.

Minusta tästä biologiaan vetoamisesta on itsessään tullut suomalaisen parisuhdekeskustelun eräs trooppi eli kielellinen selitysstrategia. Panettaa kuin eläintä, alfauros, jne. Suomessa on tyypillistä korostaa ihmisen luontoon kuulumista kun itse pitäisin enemmän hieman idealistisemmista ja ihmiskeskeisimmistä visioista. Hyvä esimerkki meikäläisen ja keskieurooppalaisen (porvarillisen) perinteen eroista puhuttaessa rakkaudesta.
 
[QUOTE="mies";27910949]En sitäkään mielestäni tee, olen valmis moneen kertaan katsomaan läpi sormien vähäistä panosta ja vihjaamaan siitä hienovaraisesti. Minulla on ollut jopa suhteita, joissa olen rakastanut vain ilmaa konkretiana pitkiäkin aikoja. Sellaiseen alan kuitenkin hyvin harvoin: nainen saa kyllä kuulla, jos homma ei toimi. Ylitseni ei kävellä ja sanon kyllä vastaan tai katkaisen suhteen. En siis riipu toisessa, vaikka panostan paljon. Koska olen verbaalisesti taitava, joskus nainen jää kakkoseksi sanomisessa. Olen miettinyt, olisiko tämäkin yksi ärsyttävä tekijä naiselle koska se menee yleistä mieskaavaa vastaan.

Kaipaisin enemmän tosissaan oloa. Kokemukseni on enemmän, että moni nainen ei ole valmis käyttämään aikaansa ja energiaansa samalla voimakkuudella, ei aina edes siihen, että avoimesti katsottais mitä tapahtuu omalla painolla. Arkisuus ja tavallisuus yhdistettynä tietynlaiseen kylmyyteen on se haluttavin resepti miehessä, tuntuu.[/QUOTE]

Olet kiltti ja hyvä tietyllä tavalla, mutta olet hyvin dominoiva ja haluat asioiden tapahtuvan tavallasi. Pystyt sietämään että muut eivät toimi tavallasi, mutta se ilmenee siten että kestät sitä että he toimivat väärin. Ei siten että eri tavat olisivat yhtä oikein. Sinun pitäisi hyväksyä muut itsenään ja nähdä heidät hyvinä, täydellisinä omalla tavallaan.
 
Tässä yritetään taas vääntää naisen halua tietynlaiseen muotiin.

Ei ole yhdenlaista ihmistä jota kaikki rakastaisivat, vaan monenlaista monenlaiselle.
Ja kaikki eivät löydä koskaan etsimäänsä, vaan tyytyvät kenties kompromissiin tai luopuvat jostain omastaan tullakseen rakastetuiksi.
 
Olet kiltti ja hyvä tietyllä tavalla, mutta olet hyvin dominoiva ja haluat asioiden tapahtuvan tavallasi. Pystyt sietämään että muut eivät toimi tavallasi, mutta se ilmenee siten että kestät sitä että he toimivat väärin. Ei siten että eri tavat olisivat yhtä oikein. Sinun pitäisi hyväksyä muut itsenään ja nähdä heidät hyvinä, täydellisinä omalla tavallaan.

Heh. Sinullekaan ei ole kuin yksi tapa, sinun tapasi. :kiss:
 
[QUOTE="mies";27911047]Minusta tästä biologiaan vetoamisesta on itsessään tullut suomalaisen parisuhdekeskustelun eräs trooppi eli kielellinen selitysstrategia. Panettaa kuin eläintä, alfauros, jne. Suomessa on tyypillistä korostaa ihmisen luontoon kuulumista kun itse pitäisin enemmän hieman idealistisemmista ja ihmiskeskeisimmistä visioista. Hyvä esimerkki meikäläisen ja keskieurooppalaisen (porvarillisen) perinteen eroista puhuttaessa rakkaudesta.[/QUOTE]

1500-luvulla syntynyt luonnontieteellinen metodi on osoittautunut parhaaksi todellisuuden selittäjäksi. Viimeiset sata vuotta on ollut luonnontieteiden ja teknologian juhlamarssia. Evoluutio ja biologia selittää parhaiten ihmisen käytöstä. Psykologiakin on tullut lähemmäksi biologiaa freudilaisesta manner-eurooppalaisesta humanistihöpinöistä.

Ihmisessä ei ole mitään mystistä. Olemme vain aivomme. Pitää olla täysi idiootti, jos tunteen palossa jotain muuta väittää.
 
[QUOTE="mies";27911047]Minusta tästä biologiaan vetoamisesta on itsessään tullut suomalaisen parisuhdekeskustelun eräs trooppi eli kielellinen selitysstrategia. Panettaa kuin eläintä, alfauros, jne. Suomessa on tyypillistä korostaa ihmisen luontoon kuulumista kun itse pitäisin enemmän hieman idealistisemmista ja ihmiskeskeisimmistä visioista. Hyvä esimerkki meikäläisen ja keskieurooppalaisen (porvarillisen) perinteen eroista puhuttaessa rakkaudesta.[/QUOTE]

Se, että leimaat evoluutioon vetoamisen ilmiöksi, jota hyödynnetään kirjallisena keinona, ei poista perustetta evoluutioon vetoamiselta. Tosiseikka tulee kumota vastatosiseikalla, jotta kuulija vakuuttuu. Muutoin kuulija lää lähinnä miettimään, miksi argumentoija jätti ajatuksensa puolitiehen, mitä perustelemattoman höpinän esittäminen hyödyttää?

Sivistyssanojen viljeleminen vailla sen kummempaa asiasisältöä antaa minulle naisena vaikutelman, että olen tekemisissä todellisuudesta hieman irtaantuneen tyhjäntoimittajan kanssa, joka pitää korulauseista. Ei sytytä.

Sanoin sinulle edellä suoraan ja rumastikin, koska olet itse miettinyt tässä ketjussa pariutumisongelmaasi. Ehkä osasyy ongelmaasi voisi olla siinä, että naiset näkevät hienolta kuulostavan jaarittelun läpi, ja karsastavatsinua siksi?

Itse olen aikanaan sivuuttanut järjestelmällisesti omasta älykkyydestään epärealistisen kuvan omaavat tee-se-itse-filosofit. En nyt tarkoita, että juuri sinä et olisi älykäs. Mutta tuntemattoman potentialisen kumppanin itsestään antama ensivaikutelma asiasisällöttömän höpinän kautta saattaa johtaa edellä kuvattuihin tulkintoihin ja kumppaniehdokkaan nopeaan sivuuttamiseen.
 
Heh. Sinullekaan ei ole kuin yksi tapa, sinun tapasi. :kiss:

Se onkin hyvä tapa, oikeastaan erinomainen ;)

Parisuhteessa oleville, “By seeing beyond what is visible to the eye. Now there are those, of course, who do not share my perceptions, it’s true. When I say that all my woman are dazzling beauties, they object. The nose of this one is too large; the hips of another, they are too wide; perhaps the breasts of a third, they are too small. But I see these women for how they truly are… glorious, radiant, spectacular, and perfect, because, I am not limited by my eyesight. Women react to me the way that they do, Don Octavio, because they sense that I search out the beauty that dwells within until it overwhelms everything else. And then they cannot avoid their desire, to release that beauty and envelope me in it.” - Don Juan DeMarco
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä