Oletetaan että sinä haluaisit lapsen n. 2 vuoden sisään ja miesystäväsi 5-6 vuoden sisään. Vaihtaisitko miestä?

Ja oletetaan nyt, että kumpikin pysyisi kannassaan todella tiukasti, ja lasten saanti tuona aikana olisi sinulle todella tärkeä, suorastaan maan kaatava, juttu.

Sama kysymys voidaan tietysti esittää miehille toisinpäin

Eli meniskö kumppani vaihtoon, taipuisitko toisen tahtoon vai olisko toinen se joka saisi "joustaa" vai tekisittekö kompromissin?

 

Minä antaisin talkkarille.

 

Minä joustin.. Sen pari vuotta yritin miestä taivutella/suostutella "aikaistamaan".. loppujen lopuksi miehen "4-5 vuotta" muuttui melkein 7 vuodeksi,mutta lopulta saimme 2 aivan ihanaa lasta ja nykyään olen onnellinen etten tullut äidiksi vielä silloin kun alunperin olisin halunnut. Ehdin kasvaa ihmisenä ja uskon olevani parempi äiti nyt kun mitä olisin ollut jos olisin saanut lapset aiemmin.

 

Hankkiutuisin raskaaksi jo ennen papin aamenta, mies ei vois tällöin välttämättä kieltäytyä
avioliitosta, jos on kunnon mies.

 

Siinä tapauksessa en tekis lasta miehen kanssa ollenkaan. Hah! En kuitenkaan ottais eroa...

 

Uskon että saataisiin puhumalla aikaan jokin komromissi...

 

[QUOTE="koi";27903921]Uskon että saataisiin puhumalla aikaan jokin komromissi...[/QUOTE]

siis kompromissi

 

Jos miehen ajatusmaailma ei lainkaan kohtaisi kanssani tulevaisuuden suhteen, eikä hän ymmärtäisi asemaani niin hittoakominä moisella? Ongelmia tulisi, ellei olisi jo, muillakin saroilla.

 

Jos lapsi on kuitenkin suunnitelmissa niin aikataulun suhteen voi joustaa.

 

No jos olisin lähellä neljääkymppiä, en joustaisi.

 

Minkä takia te olette niiden miestenne kanssa? Onko teillä minkäänlaista keskinäistä rakkautta vai oletteko yhdessä vain mukavuudenhalun tai käytännön seikkojen takia? Voisin kuvitella, että ihmistä, josta aidosti välittää, ei noin vaan voi laittaa vaihtoon.

 

Minä ymmärrän sen halun lapseen, mutta ennen kaikkea haluan perheen, niin itselleni kuin sille lapselle. Ennen kaikkea tulisi olla mies joka olisi hyvä myös isänä, ja jos ikä ei lähentelisi 40: tä itsellä, kompromissit on olemassa.

 

Mä en ymmärrä noita aikatauluja. Miten joku voi tietää, että haluaa lapsen 5-6 vuoden kuluttua? Mä luulen, että ei halua nyt ollenkaan lapsia, mutta pelaa aikaa tolla, että ap pysyisi suhteessa. Eihän kukaan voi sanoa, mitä haluaa 5-6 vuoden kuluttua, jos ei sitä nyt halua. Ellei sit ole jku tosi hyvä syy tollaseen aikataulutukseen. Hankala tilanne. Mun mielestä olis vaikeeta elää parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka tavitteett eroais omista noin paljon. On aika pitkä aika odottaa 6 vuotta, jos itse haluaa pian sen lapsen. Varsinkin, kun se ei ole taattu, että mies sitä vielä silloinkaan haluaa.

 

Meillä on vähän tuollainen tilanne, tosin en usko että kumpikaan meistä on ainakaan valmiiksi päättänyt pysyä "tiukasti kannassaan". Mä oon jo yli 30v ja haluaisin kovasti saada lapsia. 2 vuotta on ihan maksimi, mitä enää uskallan tässä odotella. Mutta en mä miestä tuon takia ole vaihtamassa. Rakastan mun miestä, meillä on onnellista keskenämme ja se on mulle tärkeintä. Sitä paitsi luulen, että miehenkin mielipide saattaa tässä parin vuoden aikana kummasti lieventyä. Katotaan.

 

Meillä sama tilanne, tosin eri vuosimäärät kyseessä. Minä haluaisin nyt tänä vuonna, loppuvuodesta, syksyllä jo ehkä aloittaa yrittämisen. Mies on hieman sillä kannalla että pari vuotta pitää ainakin odotella...viimeksi viime yönä itkin tätä asiaa miehelle kun sain kuulla että kaveripariskunta odottaa vauvaa..

 

Sitten oltais ilman lasta.

 

Voisin kuvitella, että ihmistä, josta aidosti välittää, ei noin vaan voi laittaa vaihtoon.

Mutta meneekö mies oman lapsen edelle. Vaikka miten toisesta aidosti välittäisi niin kyllä mulle oma lapsi on tärkeämpi kuin kukaan mies. Mies menisi siis vaihtoon jos tulevaisuus näyttäisi noin erilaiselta.