A
Ahistaa
Vieras
Tänään oli sitten kouluun lähtevän esikoisen vanhempainilta. Mulle tuli ihan hirvee olo, että nyt alkaa olla varhaislapsuus takana ja viimeistään nyt on löysättävä suitsia. En voi siis enää koko ajan vaikuttaa, mitä lapsen elämässä tapahtuu. Tai no onhan hän nytkin päivät eskarissa, mutta tietysti vapaus lisääntyy koulun alkaessa ja lapsen oma liikkumatila kasvaa.
Mä olen ollut varmaan ihan paska äiti, kun esikoisen vauva-aikana tuskailin valvottuja öitä ja joskus olin aivan raivona, kun vauva huusi koliikkiansa aamuyölle ja melkein toivoin, että joku hakis vauvan pois. Sitten syntyi vielä pari lasta lisää ja olen tullut vaatineeksi aivan liikaa esikoiselta. On tullut rähjättyä sille ihan turhaan monista jutuista ja oltua kärsimätön. Monessa asiassa olen peesannut ja ohjaillut ihan liikaakin ja odottanut sitä, että kasvaisi ja viisastuisi tuo tenava jo äkkiä. Ja nyt se sitten lähtee kouluun.
Voi että miten monta asiaa tekisin toisin, jos hänet nyt saisin vauvana käsiini.
Mä olen ollut varmaan ihan paska äiti, kun esikoisen vauva-aikana tuskailin valvottuja öitä ja joskus olin aivan raivona, kun vauva huusi koliikkiansa aamuyölle ja melkein toivoin, että joku hakis vauvan pois. Sitten syntyi vielä pari lasta lisää ja olen tullut vaatineeksi aivan liikaa esikoiselta. On tullut rähjättyä sille ihan turhaan monista jutuista ja oltua kärsimätön. Monessa asiassa olen peesannut ja ohjaillut ihan liikaakin ja odottanut sitä, että kasvaisi ja viisastuisi tuo tenava jo äkkiä. Ja nyt se sitten lähtee kouluun.
Voi että miten monta asiaa tekisin toisin, jos hänet nyt saisin vauvana käsiini.
. Suhtautuu yöheräämisiinkin vähän paremmin. Tai no siis normaaleihin yöheräämisiin, mutta muutenkin, näkee koko ajan sen miten nopeasti aika kuluu. Varmasti siis se kyllä siltikin rassaisi jos olisi koliikkivauva.
