Tuossakin tilanteessa parhaiten auttaa jos tiedät miten päästä irti jotta voit juosta pakoon. Nyrkkeilytaidot auttavat vielä vähemmän, nyrkkiraudastakaan ei ole apua. Sumute voisi antaa edun, tuliaseet voisivat toimia mutta niiden kantaminen ei ole hyväksyttyä. Moni budolaji kehottaa välttämään tuollaisia tilanteita ja voi olla, että tappelulta vältytään kokonaan.Noista budolajeista en tiedä mutta biologiasta ja fysiikasta kylläkin. Moniko ihmisistä on kaltaisesi mainitsema mestari? Pysytään realiteeteissä.
Saatikka jos vastassasi on joukko tai vaikkapa mailoilla aseistautunut miekkonen. Jos sen pesismailan pääse jysäyttämään ihan minnepäin kehoa vaan niin siinäpä lukitset mestarin otteillasi.
Mut ap:n tyttö on pikkuinen. Minusta ap:n pitäs itte mennä karjumaan niille pojille ja pelästyttää niitä.Voi jessus maaria, nyt on siirrytty jo taistelulajien vertailuun.
Eikös nyt puhuttu 8-vuotiaista. Ton ikäset pojat on yleensä tyttöjä pienempiä.
Kyllä ihan perinteinen mottaus voi toimia ihan mainiosti.. ei tartte mikään chuck norris tai Sigourney Weaver olla.
Ei, vaan tarkoitan sitä että eukon kannattaa sen ekan iskun jälkeen tinttaista kunnolla takaisin ja sitten HÄIPYÄ. Eipähän ala ukko stalkata ainakaan niin helposti kuin niitä, jotka juoksevat vaan karkuun.Niin, molemmat varmaan vastustamme väkivaltaa, mutta olemme eri mieltä keinoista. Meinaatko, että jos jää väkivaltaiseen liittoon ja lyödä tinttailee puolisoaan takaisin, sitä viimeistä hakkausta ei tulekaan? Tai että väkivallan kierre ei siirry lapsiin? Vai ajatteletko, että lyöjä lopettaa lyömisen ja ryhtyy kunnon vanhemmaksi?
En menisi silti lyömään työpaikalla ketään, paitsi puolustautuessa välittömältä väkivallalta. Hoitaisin asian virallisia teitä.Minusta on kauheaa ajatella että lapseni joutuisi tilanteeseen että joutuu juoksemaan aina pakoon jotain ihmistä kun vastaan tulee. Siis ihan oman fyysisen ja henkisen hyvinvointinsa takia, kun koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi. Se ajatus että itse joutuisin joka kerta miettimään työpaikalla että tuleeko tuolta kulman takaa nyt se ihminen jota juostaa karkuun. Että minun pitäisi pelata jotain ihmistä/ihmisiä aina ulkona liikkuessani ettei minulle tapahdu mitään pahaa, miettikää nyt oikeasti tilanne että joudutte juoksemaan karkuun jotain. Se stressi mikä tulee koko ajatuksesta on käsittämätön ja tämä sitten pienelle lapselle kannettavaksi. Ei vain voi olla oikea ratkaisu, tuohan on henkistä pahoinpitelyä myös. Lapsen etukäteen jo pelätä tuollaista asiaa joka ikinen päivä kun koulussa käy. Miettiä että jaksankohan minä nyt juosta tarpeeksi lujaa, toivottavasti niitä ei ole kuin yksi, onhan minulla hyvät vaatteet ja kengät juoksemiseen etten kompastu, toivottavasti reppu ei ole liian painava ja eihän jalkoja nyt vain särje jne...
mutta oikeastihan todelliset vaaran paikat ovat suuret tytöille.Minusta on kauheaa ajatella että lapseni joutuisi tilanteeseen että joutuu juoksemaan aina pakoon jotain ihmistä kun vastaan tulee. Siis ihan oman fyysisen ja henkisen hyvinvointinsa takia, kun koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi. Se ajatus että itse joutuisin joka kerta miettimään työpaikalla että tuleeko tuolta kulman takaa nyt se ihminen jota juostaa karkuun. Että minun pitäisi pelata jotain ihmistä/ihmisiä aina ulkona liikkuessani ettei minulle tapahdu mitään pahaa, miettikää nyt oikeasti tilanne että joudutte juoksemaan karkuun jotain. Se stressi mikä tulee koko ajatuksesta on käsittämätön ja tämä sitten pienelle lapselle kannettavaksi. Ei vain voi olla oikea ratkaisu, tuohan on henkistä pahoinpitelyä myös. Lapsen etukäteen jo pelätä tuollaista asiaa joka ikinen päivä kun koulussa käy. Miettiä että jaksankohan minä nyt juosta tarpeeksi lujaa, toivottavasti niitä ei ole kuin yksi, onhan minulla hyvät vaatteet ja kengät juoksemiseen etten kompastu, toivottavasti reppu ei ole liian painava ja eihän jalkoja nyt vain särje jne...
Miksi? Miksi se toinen on sinua arvokkaampi? Vaikka tiedän että kuolisin tai olisin heikompi, kun en osaa mitään kamppailulajia, ja en ole suuri ihminen enkä voimakas, niin jos toinen minut yrittäisi tappaa tai pahoinpidellä, niin yrittäisin silti laittaa hhanttiin, niiillä vähillä voimilla, jotka mulla on.Mieluummin mie annan nuijia itteni kuoliaaksi kuin tekisin sen saman toiselle.
Joo. Tätähän minä juuri tarkoitinkin.Voi vittu. Pitäisikö antaa joidenkin mulkkujen hakata oma lapsi kuoliaaksi.
onko näin? mun lapsen luokalla on tosi pikkuisia tyttöjä ja tosi pikkuisia poikia ja isoja poikia ja isoja tyttöjä. Koko ero saattaa olla melkein melkein 30 senttiä. Mutta kyllä isoin (siis eniten massaa) on poika.Voi jessus maaria, nyt on siirrytty jo taistelulajien vertailuun.
Eikös nyt puhuttu 8-vuotiaista. Ton ikäset pojat on yleensä tyttöjä pienempiä.
Kyllä ihan perinteinen mottaus voi toimia ihan mainiosti.. ei tartte mikään chuck norris tai Sigourney Weaver olla.
Tiedän sen, mutta minä en katsoisi toimettomana. Entä jos uhrina olisi joku lapsistamme tai minä, pitäisikö meidän olla toimettomia uhreja?Mieluummin mie annan nuijia itteni kuoliaaksi kuin tekisin sen saman toiselle.
Puolustautumattomuus ylettyy vain minuun itseeni. Tosin voi olla, että näin raskaana hormonit ajaisivat minut taisteluun? En vain halua, että kukaan kuolee minun takiani. Se nyt on ihan yks lysti vaikka viruisin loppuelämäni vankilassa läheiseni puolustamisesta. Ihan eri asia.Tiedän sen, mutta minä en katsoisi toimettomana. Entä jos uhrina olisi joku lapsistamme tai minä, pitäisikö meidän olla toimettomia uhreja?
Eikä puolustautuessa yritetä tappaa toista, vaikka se voi olla joskus ikävä seuraus.
Minusta on ihan sairasta, että joku on lyötävänä 30 vuotta eikä lähde. Johan siinä ajassa muuttuu itsekin sekopääksi, ja sitten käy juuri noin.tietty, jos itse saisi jonkun aseen käteensä ja toisella ei olisi, niin suomessahan tällaisissa tilanteissa on tuomittu naisia vankilaan. Esim. jos on 30 vuotta kärsinyt kotona miehen hakkaamisesta, ja kerran sitten saa sen veitsen siinä käteensä puolustukseksi ja iskee sillä ja äijä kuolee tai loukkaantuu, niin nainenhan on tuomittu vankilaan. minusta ihan sairasta.
ei tartte multa anteeksi pyytää, koska ei koske mua.Minusta on ihan sairasta, että joku on lyötävänä 30 vuotta eikä lähde. Johan siinä ajassa muuttuu itsekin sekopääksi, ja sitten käy juuri noin.
Anteeksi jo etukäteen.
Siis, jos lasten ulottuvilla roikkuu nyrkkeilysäkki, niille luonteenomaista ei olisi lyödä sitä? Meillä lapset kokeilee ihan kaikkea kiipeily/kuntoiluvälinettä, mitä on saatavilla jota ei ole erikseen kielletty. Hanskat ostin, koska ovat jätkuvasti säkin kimpussa. Mun kahden euron kuntopyöräkin on kovasti käytössä. Ihan vaan huvin vuoksi, sen enempää käskemättä. Ja tasapainolaudalla keikkuuvat myös.Eli lapset treenaavat jo nyt lyömistä. Ja silti tyttö sai kotimatkalla köniinsä. Kuinkas tämä on mahdollista?
Yleensä elävässä on elämänhalu, joka saa nousemaan vastarintaan ja taisteluun. Tietysti on mahdollista, että lamaantuu ja alistuu täysin.Mieluummin mie annan nuijia itteni kuoliaaksi kuin tekisin sen saman toiselle.
Aivan siinä tilanteessa laitetaan hanttiin tai juostaan pois ja sitten poliisille välittömästi tällaisen tilanteen jälkeen eikä aleta odottelemaan että jos se siitä rauhottuisi. Eikä niin että älä sano mitään, älä tee mitään, ole näkymätön kun liikut koulussa tai kotimatkalla tai juokse karkuun vain jos pääset, jos ne sitten sinut jättäisi rauhaan. En minä ainakaan fyysisen väkivallan jälkeen mene pomon kanssa juttelee että voisiko tälle nyt jotain tehdä vaan suoraan poliisille ilmoitus. Jonkun sanomisen jälkeen vielä voisin, mutta jos uhattaisiin niin rikosilmoitus heti. Kuten vanhempien kuuluisi tehdä myös. Päiväkodissa en usko että tilanteet pääsevät niin vakavaksi vaan lapset ovat vähintään koulussa.En menisi silti lyömään työpaikalla ketään, paitsi puolustautuessa välittömältä väkivallalta. Hoitaisin asian virallisia teitä.
Koulun suhteen opettaja/rehtori on ensimmäinen, paitsi vakavammissa tapauksissa suoraan poliisi.