Oletteko ottaneet aikuiselle kissalle kaveria?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Phoebsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Me otimme pari kuukautta sitten 4-vuotiaille kissasisaruksillemme uuden kaverin, pienen pennun. Neljässä päivässä kaikki murina oli loppunut ja oltiin kavereita. Parissa viikossa oltiin jo ystäviä. Hienosti ottivat pennun laumaansa, kun saivat rauhassa tutustua ja sähistä aluksi :)

Ota ihmeessä kissalle kaveri, on ihana katsoa kuinka eläimet nauttii lajitovereidensa seurasta :) Tuossa ne kaikki kolme makaa yhdessä kasassa..
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
Leikattu tyttökissani oli parivuotias, kun hankin sille poikakissanpennun kaveriksi. Alkuun varovasti tutustutin niitä toisiinsa, en tarkalleen muista miten ensikohtaaminen meni, tuskin siis mitään dramaattista tapahtui :D Tyttökissa kierteli ja katseli pentua kauempaa, pentu taas halusi heti alkuun tehdä lähempää tuttavuutta ja saikin vanhemmalta kissalta läpsyä päähän ja sihinää ja murinaa. Mutta ihan parissa-kolmessa päivässä noista sitten tuli kaverit :) suosittelen kissalle kaverin ottamista, selvästi nauttivat toistensa seurasta ja kissojen yhdessä keksimiä viirauksia on hauska seurata :D
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
Meillä on nelivuotias, leikattu tyttökissa. Sellainen omissa oloissaan viihtyvä (johtuuko pienistä lapsista, en tiedä) ja harvoin ihan syliin asti tuleva. Mutta on silläkin hetkensä tietty kun kiehnää meissä kuin viimeistä päivää, silloin rapsutellaan ihan urakalla.

Molemmat teistä on ottaneet pennun, ja sitä aluksi itsekin mietin. Hmm. Mistäs niitä pentuja taas haettiinkaan, tämä kissa tuli meille vähän salakavalasti tutun tutulta.
 
Riippuu siitä, miten leikkisä kissa on-ja tietysti kissan luonteesta.
Jos on vanha jäärä, joka vaan makoilee, niin sitten rauhallinen aikuinen sopii parhaiten.

Yleensä jopa viikon uusi kissa makailee omassa "turvapaikassa", ennekuin alkaa muihin tutustumaan.
Me itse asiassa jouduttiin tänään lopettamaan 12-vee kissa.
Meidän 15-vee ei ole koskaan välittänyt muista kissoista.
Vuoden sisään on otettu 4 ja 2 vuotiaat kissat, jotka on parhaita kavareita.
Huomenne haetaan puoli vuotias pentu, joka varmasti sopii joukkoon.
 
Meillä ei onnistunut kolmisen vuotta sitten. Kaksi vanhaa neitiä (tai no, n.5-vuotiaita) oli jo talossa kun yritettiin pelastaa joukkoon kissanpentu-uros. Ei tullu mitään, toinen vanhoista ajoi jatkuvasti takaa pentua joka sitten kiusas minkä kerkes, sitä meijän toista vanhempaa kissaa. Siinä vaiheessa kun alkoi tavarat hajoilemaan kotona päätettiin luopua pennusta. Onneksi kaveripari halus just sillon kissan, pääs hyvään kotiin ilman muita lemmikkejä. Hekin tosin ovat toisenkin kissan ottaneet.
 
Meillä ei onnistunut kolmisen vuotta sitten. Kaksi vanhaa neitiä (tai no, n.5-vuotiaita) oli jo talossa kun yritettiin pelastaa joukkoon kissanpentu-uros. Ei tullu mitään, toinen vanhoista ajoi jatkuvasti takaa pentua joka sitten kiusas minkä kerkes, sitä meijän toista vanhempaa kissaa. Siinä vaiheessa kun alkoi tavarat hajoilemaan kotona päätettiin luopua pennusta. Onneksi kaveripari halus just sillon kissan, pääs hyvään kotiin ilman muita lemmikkejä. Hekin tosin ovat toisenkin kissan ottaneet.

kissathan on yksinäisiä! Loppujen lopuks.... ei lauma eläimiä.


Ne joko kiintyy itseensä ja elämäänsä ja hyväksyy meidät?:).
Tai on niitäkin jotka yrittää olla sielu eläimiä ja hyväksyä toisen.
 
Olen ottanut sekä aikuisen että pennun. Talossa oli jo aikuinen, leikattu kolli.

Tuo pentu tuntu vähän vaikeemmalta tapaukselta kun sillä ei ollut lainkaan itsesuojeluvaistoa, meidän kolli oli kuitenkin n. 9 kg painava, jäntevä, iso ja ilkee kissa ja tyttöpentu paino päälle kun yleinen syyttäjä :D

Aikuinen kisu tuli sit taas niin huonoista oloista et se pelkäs ens alkuun omaa varjoaankin, eli ei mitenkään aiheuttanut sen puolesta päänvaivaa.
 
Otettiin 5v leikatulle kollille 1v leikattu tyttökissakaveri.
Ensimmäiset päivät meni niin, että tyttö könötti sängyn alla ja murisi kollille, mutta sitten pikkuhiljaa alkoi kuitenkin kulkemaan ja oleilemaan normaalisti ja ehkä 1kk meni, että leikkivät yhdessä ja ottivat toisiinsa kontaktia, sekä tyttö uskalsi myös olla ihmisten siliteltävänä jne.
 
Olen ottanut sekä aikuisen että pennun. Talossa oli jo aikuinen, leikattu kolli.

Tuo pentu tuntu vähän vaikeemmalta tapaukselta kun sillä ei ollut lainkaan itsesuojeluvaistoa, meidän kolli oli kuitenkin n. 9 kg painava, jäntevä, iso ja ilkee kissa ja tyttöpentu paino päälle kun yleinen syyttäjä :D

Aikuinen kisu tuli sit taas niin huonoista oloista et se pelkäs ens alkuun omaa varjoaankin, eli ei mitenkään aiheuttanut sen puolesta päänvaivaa.

Jos noin päälle käypä niin uros antaa periks:).
 

Yhteistyössä