Tällaisia pariskuntia kaikki vihaavat- niin totta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Muutama hanipöö-pariskunta on tuttavapiiriin kuulunut, pahin vastasi aika lailla kuvausta. Yksissä tupareissa istuivat sylikkäin sohvalla ja "pööpöilivät" (tähän oksennushymiö) ja lääppivät toisiaan melkeinpä joka hetki. Hyvin kiusaannuttavaa, ei tiedä mihin silmänsä pistäisi kun vieressä vaihdetaan sylkeä jatkuvalla syötöllä. Odottivat luultavasti herättävänsä ihastusta mutta session toistuttua muutaman kerran saivat aikaan sen, ettei heitä kukaan enää välittänyt kutsua illanviettoihin.
 
[QUOTE="vieras";27798667]mieluummin katselen vaikka imelästikin rakkauttaan näyttävää kuin riitelevää tai kyräilevää paria.[/QUOTE]

Niin siinähän ei ole sellasta välimuotoa, on vain nuo kaksi ääripäätä. Kuten tällä palstalla aina, joka asiassa. Välimuotoja ei ole, vain kaksi ääripäätä :headwall:
 
No herranjestas, toivottavasti kukaan ei oikeasti VIHAA tuollaisia pariskuntia! :D Pientä ärsytystä överiksi menevä hempeily muiden seurassa saattaa minussa aiheuttaa, mutta ei mitään rajuja tunteita.

Tuota mätsäävän pukeutumisen ärsyttävyyttä (saati vihan herättämistä?!) en kyllä yhtään ymmärrä. Kyllä mieheni kravatti ja minun pukuni on usein mätsätty yhteensopiviksi. Olen pitänyt sitä täysin normaalina asiana, erityisesti sellaisissa juhlissa, joissa esiinnymme nimenomaan pariskuntana, eli esimerkiksi jossain muodollisessa tilaisuudessa, jossa toinen on toisen avecina. Ja mitä vanhojen pariskuntien samanlaisiin tuulipukuihin tulee, en ole ikinä ymmärtänyt, miksi siitä pitäisi kenenkään ulkopuolisen ottaa pulttia. Hyväntahtoinen naureskelu on eri asia. :)
 
No herranjestas, toivottavasti kukaan ei oikeasti VIHAA tuollaisia pariskuntia! :D Pientä ärsytystä överiksi menevä hempeily muiden seurassa saattaa minussa aiheuttaa, mutta ei mitään rajuja tunteita.

Tuota mätsäävän pukeutumisen ärsyttävyyttä (saati vihan herättämistä?!) en kyllä yhtään ymmärrä. Kyllä mieheni kravatti ja minun pukuni on usein mätsätty yhteensopiviksi. Olen pitänyt sitä täysin normaalina asiana, erityisesti sellaisissa juhlissa, joissa esiinnymme nimenomaan pariskuntana, eli esimerkiksi jossain muodollisessa tilaisuudessa, jossa toinen on toisen avecina. Ja mitä vanhojen pariskuntien samanlaisiin tuulipukuihin tulee, en ole ikinä ymmärtänyt, miksi siitä pitäisi kenenkään ulkopuolisen ottaa pulttia. Hyväntahtoinen naureskelu on eri asia. :)

Tuo mätsäävä pukeutuminen on jostain 80-luvulta "mätsäävine verkkareineen". Kuka sellaiseen nykyään enää edes törmää?

Kyllä meilläkin miehen kravatti valitaan aina mun puvun värin mukaan. Ei se mitään mätsäävää pukeutumista kuitenkaan ole.
 
Jos pari on ollut kauemmin kuin 1v yhdessä niin ilmeisesti molemmat ovat pahasti läheisriippuvaisia, kiinni toisissaan tai sitten sairaalloisen mustasukkaisia.
Ei ihan nosmaalia.
 
mun tuttavapiirissä ne kultamussuiksi ja toisilleen jatkuvasti rakkautta tunnustamassa julkisesti olevat elävät surkeimmissa parisuhteissa... esim. yksi mies käy thaipalveluissa ja vaimo valittaa miehestään aina kun tavataan ja kuulemma seksiäkään ei ole 1,5v ollut.
 
[QUOTE="vieras";27798656]No ei mua kyllä ärsytä, itsekin teen useimpia noista. Onko teillä sitten huonoja miehiä, kun ette halua niitä hellitellä/saa hellittelyä takaisin?[/QUOTE]

Siis käyttäydyt muiden seurassa tuolla tavoin miestäsi kohtaan... itse en jaksaisi kuunneella toisten perisuhdehellittelyä esim. töissä, enkä yhtään sen enempää parisuhderiitojakaan.

Pusuttelut/hanittelut/riidat voi sitten säästää ihan kotioloihin ja kohdistaa sille omalle hanipupuselle... vai mihin sitä yleisöä kaivataan, jonkinlainen fetissi kenties?

Töissä oli aikoinaan pariskunta, joka söi aamupalan yhdessä muun kahviporukan juodessa kahvit. Rouva keitti miehelleen kayrapuuron sellaisella erillisellä pikkuliesitasolla... oli hieman erikoinen tunnelma. Kyseinen työonni ei jatkunut pitkään, rouvaa ei vakinaistettu ja puuronkeittely jatkuikin ihan kotioloissa.
 
ONKO tollasia aikuisia olemassa? Jos on, niin onneks en oo ikinä törmännyt tyyppeihin!!! :(

Mulla on suvussa tällainen pari ja nuo ton jutun kuvaukset ovat jopa lieviä tähän pariskuntaan verrattuna. Ja ei ole mikään juuri rakastunut pari vaan ovat olleet jo yli 5 vuotta yhdessä. Tässä pariskunnassa jopa toinen osapuoli suuttuu jos toinen kutsuu häntä etunimellä eikä "kullittele".
 
Ketkä tahansa, jotka muodostavat sellaisen kuplan ympärilleen, ovat ärsyttäviä. Ihan samalla tavalla jos on missä tahansa seurueessa jossa on vaikka kaksi ihmistä, jotka ovat toistensa "bestiksiä", voi tuntea olonsa ärtyneeksi: kun heitetään sisäpiiriläppää, luodaan merkitseviä katseita kun muut ei muka huomaa, ja keskustellaan viitteellisesti ja vaillinaisin lausein jostakin asiasta, ettei ulkopuoliset niitä ymmärrä.

Tai vastarakastuneissa... no tämä asia on aika pinnalla tällä hetkellä. Mulla on yksi ystävä, joka on rakastunut ja oikein symppis pariskunta he ovat. Mutta nyt puoleen vuoteen ei olla puhuttu mistään muusta kuin tästä ystäväni kullasta. Oli aihe mikä tahansa, ystäväni alkaa puhua siitä, mitä tämä mies on asiasta mieltä. Hän myös jotenkin sulautuu mieheen: hän on muuttanut pukeutumistyyliään samankaltaiseksi, leikannut hiuksensa samankaltaisiksi kuin miehellä, muuttanut ruokavaliotaan miehen mieleiseksi, lehtitilaukset on muutettu miehen intressien mukaisiksi jne. Ja vanhat ystävät ovat saaneet jäädä paitsioon, niitä kun ei jaksa nähdä kun on koko ajan mieluummin tämän miehen kanssa. Ja viimeksi kun he kävivät pariskuntana meillä, he istuivat sylitysten koko sen kaksi tuntia vessataukoja lukuunottamatta. Ei mua se siirappi häiritse, mutta pelottaa kun vanha ystävä tuntuu jotenkin omituisesti katoavan silmien edessä ja sulautuvan johonkin vieraaseen ihmiseen...
 
tuollasten kohdalla mun silmät pyörii ku hedelmäpeli... yäk!!

Kyllä mä ymmärrän jos joskus julkisesti toista kutsuu vaikka rakas.. Mut jos "rakas" nimi on jyrännyt henkilön oikean nimen nii hyi!

Ja jos ollaan vaikka kaveriporukan kans jossain niin meillä ainaki molemmat monesti lähtee jutteleen niille kavereille ihan yksisteen eli ei olla siamilaisia kaksosia.

Mä myös tykkään et kun kavereita on niin ne pariskunnat vois keskittyy niihin kavereihin eikä toisiinsa jatkuvasti. Jos tarvii olla käsi koko ajan toisessa kiinni nii voi jäädä himaan.
 
Tulee mieleen siamilaiset kaksoset, jotka ovat pääsemättömissä toisistaan. Mitä pitempään sama käytösmalli jatkuu sen enemmän miettii kumpi suhteessa hallitsee enemmän? Ja onko taustalla rakkauden lisäksi riippuvuutta? Se, että tietoisesti eristäydytään muista huomiomailla vain toisiaan juoruaa enemmänkin siitä, miten suhteessa ei ole muita toisiinsa sitovia tekijöitä.

Tsaarihan aikanaan käytti ilmaisisua "me, Venäjän tsaari" ja sen takia murjaisen joskus takaisin, että ainiin, te, venäjän tsaari/tsaaritar . En siis todellakaan pidä ihmisistä, jotka eivät muista yksikön ekaa persoonaa.

Mitä tulee vaatteisiin en kestäisi hetkeäkään esiintyä samoissa väreissä kuin mieheni. Hrrrrr, yäks! Olemme niin erisävyisiä ihmisiä, että minkä himputin takia pitäisi latistaa itsensä. Pidän näkyvyydestä ja silloin ei auta vahdata toisen vaatekaappia alkuunkaan.

Koska tykkään tavata ihmisiä en oikein jaksaisi senkään takia roikkua miehessäni. Jään helposti suustani kiinni ja on asioita, joita kaikki eivät halua mieheni korville ollenkaan. Minkä ihmeen takia päästää mehevät jutut ohi korviensa vain siksi, ettei voi olla toisesta yhtään irti.

On sanonta, että jos pidät kämmenen avoinna pysyy hieno hiekka siinä. Mutta jos suljet kämmenen se hiekka valuu sormien läpi. Kyse on siis elämänviisaus ihmissuhteita koskien :)
 
Pidän auttamatta tollasta esitystä vastenmielisenä. Onneksi en tunne moista pariskuntaa irl. :eek:
Mutta välillähän noihin törmää ihan kaupan käytävilläkin jopa, yleensä ovat "onneksi" teinejä.
 
Tuosta kutsumisasiasta voin myöntää, että harvoin kutsumme mieheni kanssa toisiamme etunimeltä edes seurassa. Kutsumanimet eivät tosin ole tuollaista överisiirappiosastoakaan, joten toivottavasti se hieman tasoittaa. :D

Halaus tai pusu silloin tällöin, lähekkäin istuminen tai toiseen nojailu on mun mielestä täysin ok. Olen kuitenkin itsekin joutunut valitettavasti todistamaan kolmikymppisen, ei-enää-aivan-tuoreen pariskunnan toistuvaa lässyttävää ja hiplailevaa omaan seuraan sulkeutumista, jossa toisen osapuolen keskustelu tyssää siihen, ettei häntä enää kuunnella. Se on kyllä mielestäni paitsi epäkohteliasta myös vaivaannuttavaa.

Ja kateudesta ei tosiaan ole kyse, vaikka se joillekin onkin mahdoton uskoa. (Joskus on tullut mieleen, kuinka kateellista sakkia nämä kaikesta kateutta syyttävät oikein ovatkaan! Ikään kuin kateus olisi ainoa tunnemotiivi.)

Viha ei tosiaan ole tuollaisissa tilanteissa heräävä tunne, mutta ärsyyntyminen ja turhautuminen kyllä. Vaivaannuttavaa - ja paljon ikävämpää - on kyllä jatkuvan tölvimisen ja riitelynkin kuunteleminen.
 
[QUOTE="Tille";27800970]Tsaarihan aikanaan käytti ilmaisisua "me, Venäjän tsaari" ja sen takia murjaisen joskus takaisin, että ainiin, te, venäjän tsaari/tsaaritar . En siis todellakaan pidä ihmisistä, jotka eivät muista yksikön ekaa persoonaa.[/QUOTE]

Tästä tuli mieleen, että mua ärsyttää joidenkin äitien tapa puhua vauvastaan kummallisessa monikon passiivissa, tyyliin "meillä syödään jo soseita" tai vielä pahempaa "meillä on pituutta tällä hetkellä 90 cm". :D
 
Mulla on kaveripiirissä yksi pariskunta, jotka kähmivät toisiaan ja suutelevat jatkuvalla syötöllä. On ihan helvetin ärsyttävää yrittää keskustella naisen kanssa jostain, kun kesken lauseen mies alkaa lääppiä ja työntää kieltä tämän kurkkuun. Tai istua esim. terassilla näiden kanssa kolmistaan, kun itse katselet taivasta ja kaksi nuolee toisiaan koko ajan.

On jäänyt tapaamiset kokonaan, ei jaksa jos ei ole muita kavereita samaan aikaan paikalla, käyn mielummin kahvilla vaikka yksin. Pusut ja muut ei mua haittaa, mutta hävettää olla tollasen kaksikon kanssa liikenteessä, aikuisia tässä kuitenkin ollaan.
 
Oho, Minulle tuli oudon hyvä mieli tästä aloituksesta. Ajattelin että meillä on aika ankea parisuhde, mutta hitto vieköön "me" katamme kohdat 1, 2 ja 8. Mehän ollaan ihan hanipöö :heart:

(no ookoo, meidän vaatteiden yhteensopivuus on tyyliin sinulla farkut ja minulla farkut, sinulla ruskea takki ja minullakin maanläheiset sävyt mekossa, minulla korkkarit ja sinullakin paremmat kävelykengät).
 
Tuo mätsäävä pukeutuminen on jostain 80-luvulta "mätsäävine verkkareineen". Kuka sellaiseen nykyään enää edes törmää?

Kyllä meilläkin miehen kravatti valitaan aina mun puvun värin mukaan. Ei se mitään mätsäävää pukeutumista kuitenkaan ole.


Ultrassa kerran oli odottava pariskunta, jossa vanhemmilla oli molemmilla punaraitainen jokapoikapaita ja tummansiniset farkut. Oli niin lutuinen pari. :)
 
[QUOTE="vieras";27801279]Ultrassa kerran oli odottava pariskunta, jossa vanhemmilla oli molemmilla punaraitainen jokapoikapaita ja tummansiniset farkut. Oli niin lutuinen pari. :)[/QUOTE]

O.K :D. Enpä ole tuollaiseen itse törmännyt.
 
Mikään muu noista mua ei ärsytä kun kaksi kohtaa: julkisesti kovaan ääneen pitkään ja hartaasti toisen huulien imeminen niin, että kuolaa roiskuu muidenkin huoneessa olijoiden päälle (pikku pusuissa ei mitään vikaa) ja keskenään kihertely (niin että vilkuillaan muita huoneessa olijoita ja kiherretään pitkät pitkät ajat vaan ja ainoastaan kahdestaan osallistumatta muiden keskusteluihin.
 

Yhteistyössä