V
"vieras"
Vieras
Tilanne on siis tämä- olemme muuttaneet asuntoomme vuosi sitten, lähelle molempien työpaikkaa. Olen laskenut, että säästöni riittävät kotonaolemiseen siihen kunnes lapsi on noin 1,5 v. ja sitten tarkoitus olisi mennä ryhmikseen tai tarhaan. Äitini asuu viereisellä paikkakunnalla ja alkoi jo raskausaikanani puhumaan, että lasta ei saa laittaa tarhaan ja nykyään ottaa asian esiin lähes viikottain.
Olen jo useasti perustellut miksi en voi loputtomasti jäädä kotiin lapsen kanssa ja ihan tiukastikin sanonut etten jaksa moista jauhamista kuunnella. Että rouva on hyvä ja kaivaa kuvetta tai alkaa itse hoitamaan lasta, jos minun järjestelyni eivät kelpaa.
Äitini voisikin lasta hoitaa, muttei ole valmis muuttamaan samaan kaupunkiin ja meidän ei ole juuri remontoidusta asunnosta järkeä muuttaa, kun työmatkatkin pitenisivät kohtuuttomasti. Ja edelleenkin, minulle se tarhakin käy! Äitini tuntuu muutenkin elävän minun lapsuuttani uudestaan tms.- haluaa vauvan jatkuvasti hoitoon tai yökylään ja puhuu lapsesta kuin omastaan (tätä nyt pidän vielä positiivisena ongelmana, koska toki mieluummin liian innokas hoitoapu, kun ei apua ollenkaan).
Mielelläni kuulisin ajatuksia tai mielipiteitä siitä miten minun kannattaisi edetä. Oletettavasti vatvominen vain pahenee mitä lähemmäksi hoitoonmeno tulee, mutten haluaisin pilata välejäkään, koska isoäiti on lapselle tärkeä eikä meillä muitakaan hoitajia liiemmälti ole.
Olen jo useasti perustellut miksi en voi loputtomasti jäädä kotiin lapsen kanssa ja ihan tiukastikin sanonut etten jaksa moista jauhamista kuunnella. Että rouva on hyvä ja kaivaa kuvetta tai alkaa itse hoitamaan lasta, jos minun järjestelyni eivät kelpaa.
Äitini voisikin lasta hoitaa, muttei ole valmis muuttamaan samaan kaupunkiin ja meidän ei ole juuri remontoidusta asunnosta järkeä muuttaa, kun työmatkatkin pitenisivät kohtuuttomasti. Ja edelleenkin, minulle se tarhakin käy! Äitini tuntuu muutenkin elävän minun lapsuuttani uudestaan tms.- haluaa vauvan jatkuvasti hoitoon tai yökylään ja puhuu lapsesta kuin omastaan (tätä nyt pidän vielä positiivisena ongelmana, koska toki mieluummin liian innokas hoitoapu, kun ei apua ollenkaan).
Mielelläni kuulisin ajatuksia tai mielipiteitä siitä miten minun kannattaisi edetä. Oletettavasti vatvominen vain pahenee mitä lähemmäksi hoitoonmeno tulee, mutten haluaisin pilata välejäkään, koska isoäiti on lapselle tärkeä eikä meillä muitakaan hoitajia liiemmälti ole.