Järki vai tunteet?
Mistäköhän sitä alkaisi?
Ollaan oltu mun avopuolison kanssa yhdessä vajaa 3v, viimeaikoina ollaan puhuttu lapsista ja ollaan annettu mahdollisuus tulla jos on tullakseen. Mies tätä ehkä enempi haluaa, toki itsekin haluan lapsia ja iloinen lapsesta olisin.
Mutta mutta, kun ongelma on sellainen että mä luulen että olen rakastunut toiseen. Mun nykyinen mieheni on ihana, meillä menee hyvin ja hänestä tulisi varmasti loistava aviomies ja isä. Mutta kun hän ei ole "se".
Tämä toinen, on nuoruudenystävä jota aina satunnaisesti nään. Meillä on aina ollut tietty erikoinen "yhteys", ollaan nuorempina oltu muutamia kertoja yhdessä jne.
Hänen kanssaan on ongelmana se, että on tällä hetkellä kiinni unelmassaan, jossain jota on aina halunnut ja nyt siinä saavuttanut suuren suosion. Parisuhde ei oikein sopisi tällä hetkellä kuvioon, enkö edes halua että mun takiani luopuisi mistään. Tiedän että tää on tärkeää hänelle. Ollaan nyt viimeaikoina nähdessämme puhuttu siitä, jos kaikki olisikin mennyt erilailla, mitä olisimme silloin? En nyt ole suoraan ikinä hänelle kertonut että mun tunteet on näinkin vahvoja, en halua saattaa siihen tilanteeseen että joutuisi "valitsemaan" ja toisaalta mietin että luuleko sitten että mun kiinnostus johtuu siitä mitä hän nyt on. En kyllä oikeastaan tuohon usko, koska kuitenkin tunnemme jo vuosien takaa.
Meillä voisi olla mahdollisuus joskus, vuosien päästä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Nykyisessä suhteessa kuitenkin kaikki hyvin, pitäisikö vain unohtaa? Ja elää tätä elämää ja suhdetta nyt? Mutta toisaalta, mitä jos tää "ihastuminen" ei menekään ohi? Enhän mä voi tähän tilanteeseen tehdä vauvaa?
Mä en tiiä mitä tehdä! Molemmat miehet hyviä, erilaisia kyllä. Tää on ihan perseestä, ja mä en oo ees mikään teini enää! Ikää kuitenkin lähemmäs 30v.
Ollaan oltu mun avopuolison kanssa yhdessä vajaa 3v, viimeaikoina ollaan puhuttu lapsista ja ollaan annettu mahdollisuus tulla jos on tullakseen. Mies tätä ehkä enempi haluaa, toki itsekin haluan lapsia ja iloinen lapsesta olisin.
Mutta mutta, kun ongelma on sellainen että mä luulen että olen rakastunut toiseen. Mun nykyinen mieheni on ihana, meillä menee hyvin ja hänestä tulisi varmasti loistava aviomies ja isä. Mutta kun hän ei ole "se".
Tämä toinen, on nuoruudenystävä jota aina satunnaisesti nään. Meillä on aina ollut tietty erikoinen "yhteys", ollaan nuorempina oltu muutamia kertoja yhdessä jne.
Hänen kanssaan on ongelmana se, että on tällä hetkellä kiinni unelmassaan, jossain jota on aina halunnut ja nyt siinä saavuttanut suuren suosion. Parisuhde ei oikein sopisi tällä hetkellä kuvioon, enkö edes halua että mun takiani luopuisi mistään. Tiedän että tää on tärkeää hänelle. Ollaan nyt viimeaikoina nähdessämme puhuttu siitä, jos kaikki olisikin mennyt erilailla, mitä olisimme silloin? En nyt ole suoraan ikinä hänelle kertonut että mun tunteet on näinkin vahvoja, en halua saattaa siihen tilanteeseen että joutuisi "valitsemaan" ja toisaalta mietin että luuleko sitten että mun kiinnostus johtuu siitä mitä hän nyt on. En kyllä oikeastaan tuohon usko, koska kuitenkin tunnemme jo vuosien takaa.
Meillä voisi olla mahdollisuus joskus, vuosien päästä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Nykyisessä suhteessa kuitenkin kaikki hyvin, pitäisikö vain unohtaa? Ja elää tätä elämää ja suhdetta nyt? Mutta toisaalta, mitä jos tää "ihastuminen" ei menekään ohi? Enhän mä voi tähän tilanteeseen tehdä vauvaa?
Mä en tiiä mitä tehdä! Molemmat miehet hyviä, erilaisia kyllä. Tää on ihan perseestä, ja mä en oo ees mikään teini enää! Ikää kuitenkin lähemmäs 30v.