yhteenmuutto ja suuri tuloero, mitä tehdä? Mielipiteitä kaivataan kipeästi!

[pohtiva]

Olemme kolmikymppinen, lapseton, erillään asuva pari. Mies on keskivertoa huomattavasti varakkaampi, minä olen ok-tuloinen mutta silti taloudellisesti heikoilla. Tilanteeni johtuu nuorena sairastamastani vakavasta sairaudesta, jonka vuoksi olin pois työelämästä ja opinnoista pitkään - olen siis ikäluokkaani jäljessä kaikessa, myös raha-asioissa. Olemme molemmat akateemisia ja koulutusta vastaavassa työssä.

Fyysinen terveyteni on edelleen heikko ja lääkäri- ja lääkekuluihin menee rahaa, joten tilanteeni ei ole juuri paranemassa. Yhteenmuutosta puhutessa on ilmeistä, että muuttaisimme miehen omistusasuntoon. Se on miljoonaluokkaa hinnaltaan, eikä minulla olisi hyvässäkään tapauksessa mahdollisuutta ostaa kuin pieni osa, nykytilanteessa ei mitään koska minun ei ole mahdollista maksaa pankin vaatimaa 10% osuutta asunnon/osuuteni arvosta.

Lopputulos on siis se, että muuttaisin miehen luokse vuokralle tai "vuokralle". Mitään turvaa asumiseeni minulla ei tule olemaan ja tähän astisesta päätellen maksaisimme arjen menot 50/50 periaatteella. Käytännössä siis maksaisimme yhdessä miehen asuntolainaa, ja minulle jäisi enemmän käteen kuin nyt, kuten aina yhteenmuutettaessa kun menot osittain jaetaan. Itselleni ei kertyisi omaisuutta asunnon muodossa tai missään muussakaan.

Itseäni tuloero on ottanut eniten päähän sellaisina hetkinä kun mies olettaa, että voin maksaa oman puolikkaani helposti ja laskematta, mihin raha riittää. En siis todellakaan voi käydä ulkona syömässä ilman, että lasken tarkkaan, mihin voin rahaa käyttää ja miten paljon, ja tämä ärsyttää miestä. Olen ajoittan ollut yli-ahdistunut raha-asioista, sen myönnän, koska olen ollut aina tiukilla ja pelko katastrofista on jäänyt jotenkin päälle. Mies ei tunnu tätä ymmärtävän, ja hänen oli kovin vaikea käsittää sitäkään, että ihan oikeasti Suomessa voi joutua todella ahtaalle ilman, että tekee mitään väärin. Olen siis aina ollut raha-asioissa todella tarkka.

Mies on varsin voimakkaasti tuonut esille, ettei aio elättää ketään, mikä ei todellakaan ole oletuksenikaan jo ihan itsearvostussyistä.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Lähtisittekö tällaiseen kuvioon, uskaltaisitteko hankkia yhteisiä lapsia? Jos ette, niin miksi? Millaisia vaaroja näette tässä kuviossa ja mitä hyviä puolia?

 

["sasa"]

Mitä ajatuksia tämä herättää? Lähtisittekö tällaiseen kuvioon, uskaltaisitteko hankkia yhteisiä lapsia? Jos ette, niin miksi? Millaisia vaaroja näette tässä kuviossa ja mitä hyviä puolia?

Miehenä omasta mielestäni tasa-arvoisessa parisuhteessa/perheessä molemmilla on samanlainen elintaso. Kumpikin maksaa kykyjensä mukaan. Enemmän tienaava tietysti enemmän. Kategorinen 50/50 on ihan älytöntä jos se johtaa perheen sisällä erilaiseen elintasoon osapuolten kesken.

 

[pohtiva]

Sellainen tarkennus nyt kun muistan, että mies sanoi, että arjen menot voitaisiin jakaa muussa kuin 50/50 suhteessa, olin aivan unohtanut. Mitään tarkempaa puhetta asiasta ei ollut. Mitä pitäisitte kohtuullisena? Se vielä lisätietona, että miehen kuukausitulot ovat omiini verrattuna nelinkertaiset ja hänellä on myös omaisutta.

 

["tiina"]

Siis miksi ihmeessä sinä maksaisit miehen asuntolainaa? Siis kerryttäisit miehen omaisuutta ilman että sinulle kertyy mitään? Toki sinä osallistut asumis/elämiskuluihin mutta ei kai äijä odota että lainaakin lyhennät? Vai siirtääkö hän ehkä osan talon omistuksesta sinulle?

 

["minni"]

Itse en lähtisi rahoittamaan toisen asuntolainaa ellen saisi edes jonkinlaista prosenttiosuutta ko. omaisuudesta.
Enkä koskaan ole ymmärtänyt miksi TÄYSIN eri tuloiset maksavat 50-50 periaatteella perheen menoja, mielestäni reilumpaa olisi tietty prosenttimäärä palkasta. Niin siis että kumpikin laittaa saman prosenttimäärän palkasta yhteisiin menoihin.

 

["mielipide"]

Mun mielestä sun on "turhaa" maksaa asuntolainaa. Jos siis kerran miehen tulot on nelinkertaiset ja talo on muutenkin hänen nimissään, hän pystynee asuntolainaa kuittaamaan helposti. Sinä taas voit ottaa osaa kaikkiin muihin kuluihin.

Jos astelette avionn, teette avioehdon. Näin kukaan ei pääse pahoittamaan mieltään ainakaan asunnon suhteen. Yksinkertaista.

Mä en oo ikinä ymmärtäny näitä 50/50 jakoja, juuri näiden valtavien tuloerojen takia. Tietenkään kaikilla sitä ongelmaa ei ole, mutta tuntuu että niillä joilla on, ero tuloissa on todella merkittävä. Mun logiikan mukaan menot tasataan tulojen mukaan; eli se joka tienaa enemmän, maksaa enemmän. Ja jokainen sitten "neuvottelee" itse omaan suhteeseensa sopivan maksuosuuden.

 

[astrolabe]

En tuntisi itseäni kotoisaksi suhteessa, jossa toiselle menot/tulot olisivat noin tärkeitä. Itselleni pääasia on se, että kulut maksetaan. Se kenen tililtä, sillä ei ole merkitystä. Olen pitänyt lähinnä sadistisena erään kaverini miestä, joka lomailee itse useamman kerran vuodessa lähetellen sitten parin minsan välein kuvaviestejä hauskanpidostaan kun toinen opiskelujen/pienipalkkaisemman työn takia ei ole voinut lähteä reissuun mukaan. Minulle yhteinen koti on myös yhteinen talous. Jos aapeeta korpeaa ajatus jo ennen yhteenmuuttamista niin en usko tilanteen helpottuvan muuton jälkeen!

 

[VesperV]

No jos ette pysty elämään yhteisä taloutta, niin siinä tapauksessa ET TIETENKÄÄN maksa mitään lainoja tai vuokraa. Et ala kerryttää eurollakaan miehen omaisuutta, jonka mielestä hänellä ei ole mitään velvollisuutta kustantaa sinulle mitään. Normaalit menot 50/50.

Itsekin tällä hetkellä asutaan miehen omistusasunnossa, jossa mies oli siis asunut jo vuosia ennen minua. En maksa asumisesta mitään, koska miehen asumiskulut ei minun läsnäolostani ole kasvaneet. Näin molemmat kerryttävät omaisuuttaan, mies lainaa lyhentämällä ja minä säästöön.

 

[VesperV]

No jos ette pysty elämään yhteisä taloutta, niin siinä tapauksessa ET TIETENKÄÄN maksa mitään lainoja tai vuokraa. Et ala kerryttää eurollakaan miehen omaisuutta, jonka mielestä hänellä ei ole mitään velvollisuutta kustantaa sinulle mitään. Normaalit menot 50/50.

Itsekin tällä hetkellä asutaan miehen omistusasunnossa, jossa mies oli siis asunut jo vuosia ennen minua. En maksa asumisesta mitään, koska miehen asumiskulut ei minun läsnäolostani ole kasvaneet. Näin molemmat kerryttävät omaisuuttaan, mies lainaa lyhentämällä ja minä säästöön.

Ja lisään vielä, että koska mies tienaa enemmän, hän myös kustantaa elämäämme muutenkin enemmän, eli arjen menotkaan eivät mene 50/50, kun tulojakaumakin on epätasainen.

 

["vieras"]

No meillä on miehellä puolet isompi palkka, mutta mun toiveesta on asuntolaina maksettu 50/50, kun se kerran on yhdessä otettukin. Muut kulut on menneet sitten mieheltä enemmän (vakuutukset, autot, jne.).

Kyllä aloittajan tuli osallistua myös asumismenoihin vaikkei oma asunto olekaan, mun mielestä. Maksa vaikka kiinteistövero/sähkö/vakuutusmaksut jos tuntuu hankalalta muuten.

Itseäni kyllä myös häiritsisi, jos suhteessa pitäis noin paljon miettiä rahaa. Vois olla, että jäis yhteen muuttamatta...

 

[VesperV]

[QUOTE="vieras";27722319]No meillä on miehellä puolet isompi palkka, mutta mun toiveesta on asuntolaina maksettu 50/50, kun se kerran on yhdessä otettukin. Muut kulut on menneet sitten mieheltä enemmän (vakuutukset, autot, jne.).

Kyllä aloittajan tuli osallistua myös asumismenoihin vaikkei oma asunto olekaan, mun mielestä. Maksa vaikka kiinteistövero/sähkö/vakuutusmaksut jos tuntuu hankalalta muuten.

Itseäni kyllä myös häiritsisi, jos suhteessa pitäis noin paljon miettiä rahaa. Vois olla, että jäis yhteen muuttamatta...[/QUOTE]

Mutta tuohan onkin järkevää, jos omistus on asunnossa 50/50, että se myös näin maksetaan.

Toisaalta jos ollaan naimisissa ja on yhteinen perhe, niin mielestäni on aivan reilua, että vaikka omistus olisikin 50/50, niin lainaa lyhennetään kykyjen mukaan, eli se joka tienaa enemmän maksaa enemmän.

 

[Madicken04]

En muuttaisi yhteen. Viimeistään lasten myötä olisi isoja ongelmia edessä...

Ihan ensiksi, ei ole mieltä noin maksella toisen asuntolainaa. Toisekseen, jos on kovin erilaiset tulot ja heikompituloisella vielä tuollaisia välttämättömiä, terveydellisiä menoja niin 50-50 ei kuulosta reilulta suhteelta menojen jakamiseen. Eikä muutenkaan tunnu kovin mielekkäältä että samassa taloudessa elellään kovin erilaista elintasoa.

 

["Jaa"]

En maksaisi kenenkään toisen asuntolainaa, oli tilanne mikä tahansa. Tehkää niin, että sinä maksat yhtiövastikkeen ja esim sähkön.

 

[moekoe]

En tuntisi itseäni kotoisaksi suhteessa, jossa toiselle menot/tulot olisivat noin tärkeitä. Itselleni pääasia on se, että kulut maksetaan. Se kenen tililtä, sillä ei ole merkitystä. Olen pitänyt lähinnä sadistisena erään kaverini miestä, joka lomailee itse useamman kerran vuodessa lähetellen sitten parin minsan välein kuvaviestejä hauskanpidostaan kun toinen opiskelujen/pienipalkkaisemman työn takia ei ole voinut lähteä reissuun mukaan. Minulle yhteinen koti on myös yhteinen talous. Jos aapeeta korpeaa ajatus jo ennen yhteenmuuttamista niin en usko tilanteen helpottuvan muuton jälkeen!

:O
Ei voi olla totta! Aina sitä oppii jotain uutta, palstaltakin, näköjään
Muutenkin samat ajatukset. Suhteessa ei voi odottaa (ainakaan ilman etukäteissopimista ja jotain vastavuoroisuutta) että toinen kustantaa kaiken, muttei myöskään sitä, että kaikki maksetaan just pilkulleen 50/50.
Mä tunnen perheen, jossa vanhemmat siirtelevät tileiltään toisilleen sentilleen ruokakauppaostokset puoliksi. Joka kaupassakäynnin jälkeen, monta kertaa viikossa. Jonkun kerran kk olevan tasoituksen nyt ymmärrän, mutta joka ikisestä kahvipaketista on toisen maksettava puolet heti. Mä pidin tätä jo kummana, mut ehkä en enää niinkään...

 

["vieras"]

Mun mielestä parisuhteessa ja perheessä kaikilla pitäisi olla samanlainen elintaso, jonka eteen jokainen laittaa kortensa kekoon mahdollisuuksien mukaan. Jos te laitatte kaikki kulut puoliksi, niin miten sitten joskus toimitte lasten kulujen kanssa? Jääkö lapset syömään äidin kanssa makarooonia kun iskä lähtee ravintolaan, vai lähteekö koko perhe ja äiti maksaa koko laskusta puolet ja jättää seuraavalla viikolla omat lääkkeet ostamatta, kun niihin ei ravintolalaskun jälkeen ole varaa?

Ja et todellakaan ala maksamaan miehen lainoja, vaan laitat ne rahat ennemmin itsellesi säästöön. Tietysti sinä hyödyt niin ettei sun tarvitse maksaa vuokraa jos asutte miehesi asunnossa, mutta vaikket vuokraa maksaisikaan niin mies ei menetä mitään verrattuna siihen että asuisi yksin, koska ei hän yksin asuessakaan saisi talosta mitään vuokratuloja.

 

["Erin"]

Meillä mies muutti minun omistamaani asuntoon. Minulla on paremmat tulot ja toisaalta enemmän arjen menoja kolmen lapsen muodossa. Arjen kuluja maksetaan yhdessä, minä suurimmaksi osaksi ruokakulut, hän taas pääasiassa omakotitalon kulut, kuten sähkön, roskat ja veden. Velka on minun, eikä mielestäni mieheni sitä kuulu maksaa, enkä toisaalta halua periä vuokraa, se tuntuisi yhteiselämässä jotenkin hassulta. Minulle riittää nuo arjen kulut. Ja molemmat voittaa, eli elämisen menot ovat molemmilla pienemmät kuin erillään asuessa.

 

["vieras"]

Mutta tuohan onkin järkevää, jos omistus on asunnossa 50/50, että se myös näin maksetaan.

Toisaalta jos ollaan naimisissa ja on yhteinen perhe, niin mielestäni on aivan reilua, että vaikka omistus olisikin 50/50, niin lainaa lyhennetään kykyjen mukaan, eli se joka tienaa enemmän maksaa enemmän.

No se piti lisätä, että kun olin äippälomalla ja kh-tuella, niin mies hoiti koko lainanlyhennyksen. Muuten ollaan maksettu puokkiin. Ihan senkin takia että jos ero joskus tulee, niin en viitsisi alkaa tapella asunnosta, jota en ole maksanut senttiäkään.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";27722356]Mun mielestä parisuhteessa ja perheessä kaikilla pitäisi olla samanlainen elintaso, jonka eteen jokainen laittaa kortensa kekoon mahdollisuuksien mukaan. Jos te laitatte kaikki kulut puoliksi, niin miten sitten joskus toimitte lasten kulujen kanssa? Jääkö lapset syömään äidin kanssa makarooonia kun iskä lähtee ravintolaan, vai lähteekö koko perhe ja äiti maksaa koko laskusta puolet ja jättää seuraavalla viikolla omat lääkkeet ostamatta, kun niihin ei ravintolalaskun jälkeen ole varaa?

Ja et todellakaan ala maksamaan miehen lainoja, vaan laitat ne rahat ennemmin itsellesi säästöön. Tietysti sinä hyödyt niin ettei sun tarvitse maksaa vuokraa jos asutte miehesi asunnossa, mutta vaikket vuokraa maksaisikaan niin mies ei menetä mitään verrattuna siihen että asuisi yksin, koska ei hän yksin asuessakaan saisi talosta mitään vuokratuloja.[/QUOTE]

Nimenomaan. Mielestäni näissä tuloeroasioissa se paremmin tienaavakin saa tehdä oman valinnan muuttaessaan yhteen heikompituloisen kanssa. Onko hän valmis tulemaan elinkustannuksissa vastaan sitä kumppania jolla ei ole varaa samaan elintasoon vai onko hän valmis itse tinkimään niin että elintaso määritellään heikompituloisen mukaan. Asunto, autot, harrastukset, matkustelu, ruuat jne. Tai sitten voi etsiä kumppanin joka edustaa samaa tulotasoa kuin itse ja menot voidaan jakaa tasaisesti.

 

[TULKINNANVARAINEN]

jo se, ettei mies ymmärrä sinun tulojesi pienuutta ja noita sairaskuluja kertoo jo jotain . hänelle raha tulee ennen muuta ja varmasti pitää siitä kiinni. ikuinen riidan aihe tulee olemaan ellei sinun tulosi yhtäkkiä kasva merkittävästi

 

["Vieras"]

Puhukaa tästä asiasta nokitusten. Miettikää mitä kumpikin tienaa ja pakolliset menot.
Jos ei tule yhteisymmärrystä joka kaiken a ja o niin unohtakaa yhteen muutto.

Mies ei silloin arvosta sinua vaan rahaa. Älä ole sinisilmäinen.

 

["vieras"]

[QUOTE="Erin";27722372]Meillä mies muutti minun omistamaani asuntoon. Minulla on paremmat tulot ja toisaalta enemmän arjen menoja kolmen lapsen muodossa. Arjen kuluja maksetaan yhdessä, minä suurimmaksi osaksi ruokakulut, hän taas pääasiassa omakotitalon kulut, kuten sähkön, roskat ja veden. Velka on minun, eikä mielestäni mieheni sitä kuulu maksaa, enkä toisaalta halua periä vuokraa, se tuntuisi yhteiselämässä jotenkin hassulta. Minulle riittää nuo arjen kulut. Ja molemmat voittaa, eli elämisen menot ovat molemmilla pienemmät kuin erillään asuessa.[/QUOTE]

Jotain tällaista olis minustakin kohtuullista. Asumisesta ei tarvitsisi maksaa, mutta ruokamenot jne juoksevat menot maksettaisiin yhdessä. Tuossahan sullekin tulisi edullisemmaksi asua yhdessä kuin vuokralla jossain muualla.

Mutta jos se tosiaan miestä vaivaa että sulla ei ole samanlaisia tuloja niin harkitsisin sitä yhteenmuuttoa vielä vakavasti. Jos raha on aiheuttanut ongelmia jo ennen yhteenmuuttoa ne ongelmat eivät taatusti tule jatkossa vähenemään.

 

["vieras"]

Asuntolainan maksuun voisin osallistua maksamalla puolet asuntolainan korosta. Varsinaista lyhennystä en maksaisi, sillä sehän on miehen oman omaisuuden kaetuttamista (ellei sitten sovi miehen kanssa, että eron hetkellä mies maksaa takaisin sen mitä olen asuntolainan pääomaa lyhentänyt...). Muihin asumisen kuluihin osallistuisin mielelläni puoliksi.

Kannattaa ap nyt ennen yhteen muuttamista vakavasti keskustella miehen kanssa nuo taloudelliset kuviot selväksi, ettette menisi yhteen vain olettamalla miten asiat hoidetaan. Avaatteko yhteisen taloustilin, mistä sähköt, vedet, vakuutukset, ruoka yms. kulut hoidetaan ja minne molemmat laittavat saman verran (?) rahaa kuussa.. Vai mikä on teille kahdelle se käytännöllisin ratkaisu.

Jos olette valmiita muuttamaan yhteen niin kyllä teidän täytyy olla myös valmiita keskustelemaan suoraan raha-asioista. Olettamalla toisesta asioita saa aikaiseksi vain pahaa mieltä ja.katkeruutta.

 

["sommarcat"]

Minä aikoinani muutin myös miehen asuntoon. Hän maksoi lainanlyhennyksen. Minä maksoin yhtiövastikkeen, veden ja sähkön. Meillä ei tuloeroa juurikaan ole ja asunnon yhtiövastike oli kohtuullinen samoin kuin kahden ihmisen sähkö ja vesi. Itselläni oli hyvä mieli, eikä ollut niin "siivellä" asuja olo.
En tiedä toimisiko tämä teillä, koska miljoonasunnon yhtiövastike on varmaan sitten sellaista luokkaa, että pystyykö pienestä palkasta maksamaa. Toisaalta jos on samaa luokkaa, kuin nykyinen vuokrasi niin varmaan toimisi.
Itse henk. koht. tilanteessasi puhuisin ehdottomasti asiat selviksi ennen muuttoa.

 

["vieras"]

Ota köyhä mies ja pääset eroon ongelmastasi.

 

[phhfd]

huh että, en usko että olisin koskaan voinut edes rakastua mieheen, jolle raha on noin tärkeä. Kuulostaa järkyttävän pihiltä rueta tuolla tavalla laskelmoimaan, että maksettas kaikki tasan. Kuten moni muukin täällä minusta perheen perustaminen (vaikka se sitten pitäisikin sisällään vain ne aikuiset) tarkoittaa sitä, että tulot ovat yhteiset sillä tavoin, että molemmat toki tekevät työtä yhteisen hyvän eteen, mutta sillä tienaako toinen työstään enemmän ei ole mitään merkitystä noin muutoin.

siis näillä teidoilla sanottuna, en kyllä kokisi, että miehellä olisi edes riittävää empatiakykyä, jos ajattelee että sinun sairastelustakin huolimatta olisi aina maksettava kaikki 50/50. Oikeasti jos rakastaa toista niin sitä on valmis repimään rahaa vaikka mistä tarpeen tullen jos toisen terveydestä on kyse.. jos teillä nyt vaikuttaakin siltä että rakastetaan ja asiat on sovittavissa, niin mietippä sitä hetkeä kun iskee jotain kriisin poikasta tai arki tulee kuvioihin. Tod.näköisesti raha tulee olemaan suurin ärsytyksen, riitelyn ja rakkauden vähenemisen aihe.