Alle kolmevuotiaat vaarassa päiväkodissa ??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kokemuksia kaivataan!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27685863]10kk ei tosiaan vielä ymmärrä hölkäsen pöläystä, voi vaikka olla pahin vierastamisvaihe päällä just siinä iässä. :) toki eläminen maksaa, jokainen sen itse valitsee kuinka kalliisti asuu jne. Nimimerkillä 300 e tilille kuussa. Eikä miehenkään palkka suuren suuri ole..[/QUOTE]

Valitettavasti pk-seudulta ei tuon halvempaa asuntoa oikein löydy, ihan tavallinen 3huonetta+keittiö on asuntona 70-luvun kerrostalosta eikä mistään kantakaupungista vaan Vantaalaisesta lähiöstä. Kaupungin asuntoihin on niin sikamainen jono ettei kannata, eikä sinne pääse kuin narkkarit ja alkoholistit. Yksityinen ei edes vuokraa tän kokoisia alle tonnin. Eli ei voi sanoa, että olisi oma valinta, kun vaihtoehtona on muuttaa pahvilaatikkoon puiston kulmaan.

Lapsen hoitoon laittaminen ei aina ole puhdas valintakysymys/mielipideasia, vaan joskus ihan kylmää realismia. Jos sinä pärjäät 300eur/kk, niin hyvä niin, mutta älä väitä että se onnistuu joka perheeltä.
 
Minun mielestäni alle 3-vuotiaiden kategorisoiminen yhteen könttään on vähän hassua. On eri asia aloittaa päivähoito 2-vuotiaana kuin silloin kymmenkuisena, ja joskus jälkimmäinenkin on toki perusteltua, ei siinä. Mutta kaksivuotias jo ilmaisee itseään, osaa liikkua ulkoillessakin, pärjää yksillä unilla ja syö samaa ruokaa samaan aikaan jne.

Sellaisen vinkin antaisin, että ei kannata jumiutua siihen mustavalkoiseen "hoitoon/ei hoitoon" -vastakkainasetteluun, vaan jos oma tilanne on sellainen, että varsinkin alle 3-vuotiaan laittaminen hoitoon on toimivin ratkaisu, tutkii mahdollisuudet lyhentää työpäivää/-viikkoa. Tässä voi myös miettiä mahdollisen tukiverkon mahdollisuuksia. Itse olen töissä 3-4 päivää viikossa, ja on mukavaa, että pienet lapseni saavat vielä viettää myös kiireettömiä kotipäiviä. Onneksi tilanteemme on myös sellainen, että hoitopäivä on lyhyt. Esikoisen päiväkodista joku sanoikin hoitoa aloitellessamme, että pienet melkeinpä alkavat odottaa hakijaa jo päiväunien/välipalan jälkeen. Onneksi pystymme hakemaan nuo pois jo unilta herättyä. Isompi, eskari-ikää lähestyvä lapsi saattaa jo arvostaakin iltapäivän pihaleikkejä. Tietysti joskus joutuu varmasti yksivuotiaankin laittamaan pitkiksi päiviksi, mutta jos sen voi jollain kommervenkillä välttää, niin suosittelen.
 
[QUOTE="vieras";27685891]? Jokaiselle vois sanoa noin. Päiväkodeissa on kyllä ihan tuttuja myös moniallergiset lapset, joten en ihan ymmärtänyt.. Ellei sit tyyliin ole ilmallekkin allerginen.[/QUOTE]

Olen tuntenut tuon pkn johtajan koko ikäni, sillä varmaan sanoi noin. Jäin vain miettimään että pitäisikö lukea rvien välistä epäpätevyyttä hoitajia kohtaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikku yllätys;27685897:
Valitettavasti pk-seudulta ei tuon halvempaa asuntoa oikein löydy, ihan tavallinen 3huonetta+keittiö on asuntona 70-luvun kerrostalosta eikä mistään kantakaupungista vaan Vantaalaisesta lähiöstä. Kaupungin asuntoihin on niin sikamainen jono ettei kannata, eikä sinne pääse kuin narkkarit ja alkoholistit. Yksityinen ei edes vuokraa tän kokoisia alle tonnin. Eli ei voi sanoa, että olisi oma valinta, kun vaihtoehtona on muuttaa pahvilaatikkoon puiston kulmaan.

Lapsen hoitoon laittaminen ei aina ole puhdas valintakysymys/mielipideasia, vaan joskus ihan kylmää realismia. Jos sinä pärjäät 300eur/kk, niin hyvä niin, mutta älä väitä että se onnistuu joka perheeltä.

totean edelleen että ihan itse me valinnat tehdään loppupeleissä. Toki voi hesan kaupunkia syyttää kaikesta :P

Mulle on ihan ok mitä muut tekee, ei sillä, mutta mieli voi muuttua kun lapsi tulee, ja 10 kk pn hirvittävän pieni verrattuna vaikka 1,5 vuotiaaseen..
 
Olen tuntenut tuon pkn johtajan koko ikäni, sillä varmaan sanoi noin. Jäin vain miettimään että pitäisikö lukea rvien välistä epäpätevyyttä hoitajia kohtaan..

ok. Joo, kyllä meillä lähihoitajilla pitäs olla valmius hoitaa myös allergikkoja ja johtajan pitää tarvittaessa järjestää lisäkoulutusta. Ja yhteistyössä vanhempien ja ravitsemusterapeutin ym kanssa hoito suunnitellaan. Esim. Joillain lapsilla on todella rajoitettu ruokavalio ja hoidossa hekin käyvät..
 
Kuopus oli 1,5v. kun meni päiväkotiin ja paremmin ei olisi voinut mennä, mitään ongelmia ei ole ja lapsi viihtyy päiväkodissa hyvin. Lapset (nyt 2v ja 4v) olivat ensin 3 kuukautta vuoropäiväkodissa, mutta saivat sitten siirron tuohon lähipäiväkotiin ja molemmista päiväkodeista ei ole kuin hyvää sanottavaa. Etenkin nyt tässä tän hetkisessä päiväkodissa on pienten puolella samat hoitajat joka päivä, eipä juurikaan hoitajat vaihdu, ainostaan välillä on harjoittelijoita.

Lapsi kun meni tuohon nykyiseen päiväkotiin tutustumaan, niin käveli suoraan hoitajan syliin ja oli kuin olisi siellä aina ollut. Tuo nuorempi onkin varsin sosiaalinen tapaus, ei pahemmin ujostele.

Vaikeampaa tuolla 4-vuotiaalla on ollut, tosin sekin viihtyy hyvin päiväkodissa, mutta sinne meno aamusin takkuaa, kun lapsi haluaisi jäädä kotiin nukkumaan.
 
[QUOTE="vieras";27685918]totean edelleen että ihan itse me valinnat tehdään loppupeleissä. Toki voi hesan kaupunkia syyttää kaikesta :P

Mulle on ihan ok mitä muut tekee, ei sillä, mutta mieli voi muuttua kun lapsi tulee, ja 10 kk pn hirvittävän pieni verrattuna vaikka 1,5 vuotiaaseen..[/QUOTE]

Enpä kyllä olekaan kaupunkia syyllistänyt tässä missään vaiheessa, Helsinkiä nyt varsinkaan... Halpohin asuntoihin on älytön jono, ja vaikka olisin hakenut jo heti plussan jälkeen asuntoa niin tuskinpa sitä olisin saanut. Kun katsovat, että onhan sulla oma asunto-asu siinä. Eri juttu olisi varmasti, jos olisi akuutti tarve asunnolle ja lapsi tulossa.

Mitä mielenliikkeisiin tulee, niin niille ei pahemmin ole varaa vaikka oliskin miten kiva tahansa jäädä pienen kanssa kotiin. Paha paikka tulee varmasti henkisesti olemaan, sitä en kiellä. Mutta pyhällä hengellä tämä perhe ei kovin kauaa pysy leivässä.

Mä inhoan mun työtä ja työnantajaa ihan pohjattomasti ja mielummin kyllä olisin kotona, jos se vain olisi mahdollista. Uusi työ on kyllä jo nyt hakusessa, mieluiten sellainen jossa on etätyömahdollisuus edes osan aikaa viikosta. Ja kun on mahdollisuus osa-aikaisuuteen (80% työajalla), niin toki sen hyödynnän. Vielä on mietinnässä, otanko kokonaisen vapaapäivän vaiko lyhennetyt työvuorot. Todennäköisesti jälkimmäisen.
 
[QUOTE="nuuh";27609574]Toi yks Kataisen Jyrki hoitais mielellään kaikki jo heti laitokselta kotiutuneet. Vie hänelle, suosittelen.[/QUOTE]

ai että kun repesin ääneen, kiitos nauruista. :D
 
Meillä 11,5 kk ikäisellä hoidon aloittaminen sujui huomattavasti paremmin kuin tasan 2 vuotiaalla, jolla oli äidissärippumisvaihe menossa. Alle 1 vuotiaan kanssa ei siis ollut mitään ongelmia. 2 vee jäi parkumaan äidin perään varmaan pari kuukautta aina hoitoon viedessä.

4 vuotiaalla hoidon alku sujui hyvin, sillä hän löysi päiväkodista heti bestiksen itselleen.
 
Meillä on erittäin hyvä kokemus 1 v 10 kk aloituksesta päiväkodissa, tuntuu että ikä oli juuri sopiva. Tutustumisjakso oli aika pitkä, 1.5 viikkoa enkä kertaakaan sen aikana jättänyt häntä sinne itkemään. Alussa leikimme siellä muiden kanssa eli 3 ekana päivänä en jättänyt häntä sinne ollenkaan ilman minua, tutustuimme vain paikkaan ja päivärytmiin. Sen jälkeenkin erossaoloajat mitoitettiin hoitajien kanssa sellaiseksi että ensin puoli tuntia, seuraavana päivänä tunti ja sitten ihan lapsentahtisesti. Heti, kun lapsi osoitti että haluaa jäädä hoitopaikkaan päiväunille muiden kanssa, niin tehtiin. Kaikki suunniteltiin yhdessä lapselle nimetyn omahoitajan kanssa. Töihin palattuani aloin tehdä lyhyttä päivää, joten hoitopäivät ovat olleet 7-8 tuntisia. Hyvillä mielin lapsemme hoitoon jää, eikä kotonakaan oireile mitenkään eli ongelmia ei ole ollut (no juu aivan alussa oireili kiukuttelemalla ja nukkui vähän huonosti, mutta mikä sitten on normaalia uhmaikää ja mikä jotain muuta? se meni kuitenkin ohi nopeasti.).

Korostaisin tuon pehmeän laskun tärkeyttä, oli lapsi minkä ikäinen tahansa. Sen avulla aloitus varmasti sujuu ihan hyvin. Meillä jo kuukausi aloittamisen jälkeen lapsi oli tottunut hoitopaikkaan ja meni sinne mielellään, oli saanut oman pienen ystävänkin josta kotona puhui. Näin hyvän kokemuksen jälkeen uskon että laitamme pikkusisarenkin hoitoon noin 2-vuotiaana. Minulle yksi lastentarhanopettaja jo alussa sanoikin että usein tuo 2 vuotta on todella sopiva ikä aloittaa kun lapsi ei ole vielä liian tottunut olemaan äidin kanssa kotona ja toisaalta on jo niin iso että osaa leikkiä ja puuhastella kaikenlaista hoitopaikassa, ja alkaa yhä enemmän nauttia muiden lasten seurasta. Ettei ole enää niin peni että istuisi vaan koko päivän jonkun sylissä tai rattaissa.

Niin, en oikeastaan ymmärrä miksi halutaan antaa se kuva että yhtään alle 3-vuotiaita ei "uskaltaisi" hoitoon laittaa, minusta se on ihan kummallinen harhaluulo. Mutta onhan se tietenkin ovela keino pitää äidit pidempään kotona, tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.
 
Meillä mies ehdotti keväällä lasten hoitoonlaittoa, itsellä alko oleen kovat väsymyksen merkit ilmassa (lapset vuoden välein syntyneet) veivasin ajatusta pitkään kunnes hain paikkaa syksyllä alkavaksi ja eräästä yksityisestä.molemmile löytyi paikka. Päikky on aivan ihana, vähän lapsia, kaikki samassa ryhmäsdä, paljon hoitajia, turvallinen paikka... Lapset aloittivat 2v8kk ja 1v8kk, eka viikko tuli aamuitkeskelyä mutta nopeasti kiintyivät paikkaan hyvä että ehti vaatteet riisua lun jo meivät leikkimään.. Ite palasin töihin, lapset 7-8h pvä 3-5pvä viikossa hoidossa. Tämä oli mmeille oikea ratkaisu...
 
Minulla taas huonoja kokemuksia sisarusryhmistä, omat lapset haluan ehdottomasti tav. Pientenryhmään jossa tilat ja lelut ja ulkoilualueet on suunniteltu ja toteutettu taaperoille!!! Liian monesti pienimmät jää isompien jalkoihin ja kyllä jonkun mun mielestä pitäis huomioida ne sisarusryhmän isommat 5vuotiaat joiden tekemiseen kaivataan jo enemmän aktiviteettia, saksilla leikkausta, helmen pujottelua ym. Puhumattakaan leluista jotka usein hyvinkin pienissä osissa. Ja sama määrä aikuisia. Ehei, ehdottomasti saman ikäryhmän lapset samoissa ryhmissä!
 
Mun tyttö meni 10kk iässä 1-3-vuotiaiden ryhmään missä on 12 lasta joista 4-6 aina kerralla ja 3 hoitajaa + 2 opiskelijaa (jos ei ole opiskelijoita, eskarista tulee yksi hoitaja). Nyt tyttö on 1v 3kk. Noita alle 2-vuotiaita on ryhmässä 3.
 
Meillä aloitti 1,5-vuotiaana esikoinen ja 2-vuotiaana kuopus. Molemmilla meni aloitus oikein hyvin. Ovat nyt 3v ja 5v. Nyt ajatellen olisi kotona voinut olla kauemminkin, kun lapset kasvavat isoiksi niin nopsaan, mutta ei hoidosta mitään haittaakaan ole ollut. Molemmat ovat erittäin tasapainoisia, terveesti vanhempiinsa kiintyneitä ja sosiaalisia. Teen edelleen 4-päiväistä viikkoa ja se on ollut tosi hyvä ratkaisu. Aloituksessa olennaista oli, että suhtauduimme itse hoitoon ja hoitopaikkaan aidosti positiivisesti, minkä lapsi varmasti huomasi. Mahdollisimman lyhyitä päiviä alkuun!
 
neljästä lapsestani kolme on aloittanut hoidossa (kaksi pph:lla, yksi pk:ssa) n.1v3-6kk iässä ja yksi 3v3kk ikäisenä, eniten vaikeuksia on ollu tuolla yli 3v aloittaneella! Joka syksy pitkät itkuilut pk:n alkaessa.
Normaaleja, hyvin koulussa menestyviä, sosiaalisa, harrastavia, terveitä lapsia kaikki (siis nuo isot jotka on jo koulussa!)
 
esikoinen meni 7kk iässä pph hoitoon, keskimmäinen oli 3v ja tämä nykyinen on vieläkin lähes kotihoidossa. Käy siis puistossa kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Katotaan nyt jos tuossa keväällä sitten menisi päiväkotiin.
Itse suosin pph, tosin minulla on niistä hyviä kokemuksia vain. Päiväkotia vasta myöhemmin jos ollenkaan.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä