Uusi elämä, uudet lapset..

[??]

Niin siinä sitten kävi että lasten biologinen isä löysi itselleen yh-äidin, eikä tahdo enää tavata omia lapsiaan. Järkytys oli suuri kun tämän mulle ilmoitti. Olemme siis eronneet jo aikaa sitten ja mulla on itselläni uusi mies jo kolmatta vuotta
Viime kesään saakka kaikki on sujunut hyvin, lapset ovat olleet isällään joka toinen viikonloppu ja useamminkin. Uuden naisen ja tämän naisen myötä kävi kuitenkin riitojen kautta lopulta niin että ilmoitti poistavansa tapaamisoikeutensa sopimuksista ja että selittää lapsille sitten kun ovat isompia. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella.

 

[Mummeliisa]

Millaisten riitojen?

(JA tämä siis yhtään exääsi kannustamatta/ymmärtämättä. En ollenkaan tajua tilannetta, missä joku luopuu lapsistaan. )

 

["aloittaja"]

Piti tuonne väliin kirjoittaa että siis uuden naisen ja tämän naisen lasten myötä kävi näin. Mies on "isänä" tämän naisen lapsille mutta ei omilleen. Ei sillä, oma mieheni on paljon parempi miehen malli lapsilleni mutta olisin silti pitänyt suhdetta biologiseen isään tärkeänä.

 

["aloittaja"]

Riidoissa oli kyse lähinnä siitä että ex aikaisemmin halusi viettää paljon aikaa lasten kanssa ja silloin lapset viihtyivät hänen luonaan hyvin. Sittemmin hän on antanut lapsille aikaansa paljon vähemmän ja esikoinen on alkanut valitella ettei viihdy, liekö vieraantumista, esikko kuitenkin vasta 4,5. Tästä sitten toisinaan olen itse turhankin kärkkäästi sanonut että olisi lastensa kanssa enemmän. Vastaukseksi olen saanut kuulla ettei hän ole mikään lastenvahti.

 

[tupsis]

Siitä päivästä tulee mielenkiintoinen, kun mies tajuaa, minkä tyhmyyden on mennyt tekemään. Sitä virhettä kun ei voi korjata.

Omasta kokemuksesta sanon, että ilman biologista isääkin voi tulla toimeen, mullakin alkaa kohta olla 25v siitä, kun on tavattu edes muutaman kerran vuodessa, sen jälkee nähtiin muutaman vuoden välein lähinnä vahingossa ja nyt edelliskerrasta on 7 vuotta. Ei ole ikävä, mutta toisaalta hän ei edes tiedä olevansa isoisä kahdelle. Hänen valintansa.

 

["..."]

Siitä päivästä tulee mielenkiintoinen, kun mies tajuaa, minkä tyhmyyden on mennyt tekemään. Sitä virhettä kun ei voi korjata.

Omasta kokemuksesta sanon, että ilman biologista isääkin voi tulla toimeen, mullakin alkaa kohta olla 25v siitä, kun on tavattu edes muutaman kerran vuodessa, sen jälkee nähtiin muutaman vuoden välein lähinnä vahingossa ja nyt edelliskerrasta on 7 vuotta. Ei ole ikävä, mutta toisaalta hän ei edes tiedä olevansa isoisä kahdelle. Hänen valintansa.

Sama kokemus mulla. Jotenkin surettaa että oma isä on vain joku tuntematon mies, johon sattumalta törmää silloin tällöin (ja usein kävelen vain ohi).

 

[tupsis]

Joo, on se ajoittain surullistakin. Mulla oli onneksi oikein hyvä isän sijainen, paljon parempi kuin bioisä olisi ollut. Tärkeintä olisi saada lapset ymmärtämään, ettei vika ole heissä, heidän ominaisuuksistaan ei johdu se, ettei isä halua enää tavata. Kunhan he sen ymmärtävät, he pärjäävät kyllä.

 

[Surullista]

Tuntuu siltä, että exäsi on kovin keskeneräinen, mutta älä luovuta. Lastesi takia.

Voimia!

 

[nii i]

miehet on semmosia. tiedän monia tälläisiä miehiä, sekä olen kokenutkin tän ilmiön omalla kohdallani... mut auta armias jos nainen hylkäis laspensa samalla tavalla, olisi hän hirviö, sillä ei ois oikeutta elää jne.. mut silt mieheltä tämä hyväksytään eikä monikaan leimaa häntä hirviöksi.. tosin kaikki sen miehen kaverit ja tutu leimaa sut kauheaksi akaksi koska viet mieheltä rahaa vaikka se ei oo osana lapsien elämää jne jne jne..

 

[nikii]

Sanoit että itselläsi on uusi mies ja että hän on parempi miehen malli? Eikö ole siis hyvä etteivät lapset ihan vallan isättöminä kasva jos miehesi kerran on hommassa mukana? Asutteko yhdessä? Käsittämätöntä että joku voi hylätä lapsensa! Voimia sulle! Toivottavasti miehesi on sellainen että pystyisi edes jollain tapaa paikkaamaan bioisän jättämän aukon lasten elämässä.

 

["Vieras"]

Suurin ongelma on siis se et nyt sinulla ei ole lapsivapaata viikonloppua.

Kuule ei sitä ole muillakaan. Oota kun lapset ovat täysikäsiä.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Kamala tilanne lasten kannalta Miten tuollaisen selittää pienille lapsille, jos esikonenkin oli vasta 4-vuotias..? Ja mitenkähän se isä kuvittelee selittävänsä asian lapsille myöhemmin?

Toisaalta lapsille voi olla hyväkin juttu päästä eroon tuollaisesta isästä. Siis varmasti hänessä hyviäkin puolia on, mutta ainakaan tällä hetkellä ei osaa olla hyvä isä ja jos uuden naisen lapset menee edelle niin varmaan lapsetkin sen näkisi tavatessaan ja kyllähän sekin tekisi hallaa lapsille. Näin ollen voi olla hyväkin, että ovat kokonaan erossa isästä, ei tarvitse poistua kotoa joka toinen viikonloppu vaan on se koti yhdessä paikassa.

 

[Data]

[QUOTE="Vieras";27671858]Suurin ongelma on siis se et nyt sinulla ei ole lapsivapaata viikonloppua.

Kuule ei sitä ole muillakaan. Oota kun lapset ovat täysikäsiä.[/QUOTE]

Jos vanhempi ajattelisi vain itseään niin yksinhuoltajuus ilman tapaamisia olisi paras. Katsoisin kuitenkin että yhteys molempaan biologisiin vanhempaan on säilyttämisen arvoinen.

 

["aloittaja"]

No jaa, jos tahtoisin vain vapaita viikonloppuja niin ne järjestyisivät kyllä ihan ilman sitä isääkin, että sinänsä kommentillasi ei nyt ole mitään tekemistä asian kanssa.

Mieheni on kasvattanut lapsia kanssani kohta pari vuotta, ja kyllä me olemme asuneet tuon ajan yhteisessä kodissa. Toki olen iloinen että lapsillani on tuttu ja turvallinen, rakastava ja huolehtiva vanhempi täällä kotona, ja tällä tarkoitan nyt miestäni. Mutta kyllä se biologinen vanhempi olisi silti niin äärimmäisen tärkeä. Lapset kun kasvavat niin he alkavat miettiä mistä ovat tulleet ja keitä he ovat. Lapsuus on turvattu siinä mielessä että kotona on äiti ja "isi" joka on ollut lasten elämässä päivittäin siitä saakka kun vanhempi on ollut kahden ja nuorempi alle vuoden, mutta toivon ettei bioisän häipyminen aiheuta myöhemmin lapsille tuskaa, taakkaa tai ongelmia. Haluan lapsilleni vain parasta, enkä tiedä kuinka tämä asia pitäisi selvittää alanko selittämään noin pienille jotakin ja yritän ylläpitää "suhdetta" bioisään kertomalla hänestä vaikkei hän itse lapsia halua enää tavata? Vai annanko bioisän unohtua toistaiseksi sinne taustalle vain tuntemattomaksi "oikeaksi isäksi" ja lapset kasvaisivat siihen että mieheni on heille toinen vanhempi, mitä hän toisaalta on sosiaalisesti ja psykologisesti, ja selventäisin tilanteen vasta myöhemmin. Mikä olisi noin pienten lasten 2- ja 4-vuotiaiden kannalta paras ratkaisu?

 

["aloittaja"]

No kappas vain..tuosta ylhäällä kirjoittamastani tapauksesta on nyt sitten pari kuukautta aikaa. Bio-isä ei ole koko tänä aikana nähnyt eikä pitänyt mitään yhteyttä lapsiinsa. Nyt sitten oli soittanut äidilleni ja kysynyt että saako tulla lapsia katsomaan kun menevät mummolaan seuraava kerran. En tiedä mitä tehdä!!!! Olen saanut selitettyä lapsille että isiä ei kuulu enää meidän perheeseen ja että hänellä on kiireitä eikä siksi ole lapsiaan enää ottanut luokseen eikä muutenkaan soitellut. Nyt sitten kun vihdoin tuntuu että lapset ovat päässeet sinuiksi asian kanssa, eivät enää kysele niin paljon eivätkä ainakaan mun nähdäkseni ole enää pahalla mielellä asian takia, niin nyt NYT hän sitten tahtoisi silloin tällöin kun hänelle sopii, käydä lapsia katsomassa. Ei aio palata entiseen, että viettäisi lasten kanssa aikaa säännöllisesti vaan juuri tällä lailla parin kuukauden välein kävisi mummolassa katsomassa (asuu samalla paikkakunnalla äitini kanssa, me kauempana). Olen neuvoton...lapset kyselivät isäänsä jonkin aikaa kun eivät enää joka toinen vkl menneetkään hänen luokseen, ja purkivat pahaa mieltään. Nyt tilanne on rauhoittunut enkä tiedä kumpi olisi pienempi paha, isä joka ei pysty sitoutumaan lapsiinsa ja jota joutuu pitkien taukojen takia jatkuvasti ikävöimään? Vai ei isää ollenkaan? "isi" meillä on kyllä kotona mutta lapsilla on oikeus myös bio-isään. En vain tiedä kummalla aiheutan vähemmän vahinkoa, tapaamisilla ja ikävällä vai yhteydettömyydellä ja unohduksella