Hittoako tässä tekee päänsä kanssa, kun ei muista mitään

Kaikki menee läpi kuin vesi seulasta. Muistan yhden asian, niin eikö toisesta päästä jotain unohdu. Ei tunnu olevan mitään hahmottamista oman tai muiden ajanhallinnasta. Ei mitään kalenterieni hallintaa. Ei pysy homma kasassa edes sillä, että kalenteri on synkronoitu miehen kanssa, käytössä pöytäkalenteri, Iphonessa muistutukset ja paperinen pieni muistivihko, jossa on päivittäisen hommat kirjattuna.

Kohta luovutan, alan olla sille melkoisen kypsää kauraa. Ymmärrän kyllä mistä johtuu tämä haluttomuuteni suunnitella yhtään mitään päivää pidemmälle. Perhe (lapsuuden ja nykyinen) täynnä samanlaisia, niin katastrofi valmis kun yrittää jotain saada aikaan tulevaisuudessa. Kilinsanonkomikäsoikoon.

 

:hug:
Mulla on lista jääkaapin ovessa, siitä näen tärkeimmät menot. Muuten mun muisti on sen verran jo naureskelun aihe lähipiirissä, että kaikki tietää etten mä mitään muista.
Joskus on ihan kamalia tilanteita, kuten se kun en muistanut oman lapsen nimeä :ashamed:
Mulla syy on selkeästi univaje.

 

E-epa voisi auttaa.

 

turhuutta koko pää.

 

:hug:
Mulla on lista jääkaapin ovessa, siitä näen tärkeimmät menot. Muuten mun muisti on sen verran jo naureskelun aihe lähipiirissä, että kaikki tietää etten mä mitään muista.
Joskus on ihan kamalia tilanteita, kuten se kun en muistanut oman lapsen nimeä :ashamed:
Mulla syy on selkeästi univaje.

Oon aina kuvitellu et mun muisti on maailman huonoin, mut ehkä sä voitit tän skaban . Oikeesti mäki yks hiton dementikkomummo. Kaikki alkoi siitä kun lapsi syntyi, eli neljä vuotta sitten. Helpotusta ei näköpiirissä.

 

:hug:
Mulla on lista jääkaapin ovessa, siitä näen tärkeimmät menot. Muuten mun muisti on sen verran jo naureskelun aihe lähipiirissä, että kaikki tietää etten mä mitään muista.
Joskus on ihan kamalia tilanteita, kuten se kun en muistanut oman lapsen nimeä :ashamed:
Mulla syy on selkeästi univaje.

Se vie kummasti paljon pois elämästä. Eikä vain muistia. Univaje aiheuttaa kokopäiväistä koomailua ja sekoilemista asioiden puristuksessa. Vähän kuten Palahniuk sen sanoikin. Everything is a copy of a copy of a copy. :hug:

Taidan olla samalla tavalla kuuluisa muististani. Enkä hyvällä tavalla lähipiirissäni. :|

 

turhuutta koko pää.

Helppo sun on sanoo.

 

Juu ihan on tuttu juttu. Tosi noloa, kun työpaikalla pitäisi jonkun nimi muistaa. Siis jonkun ihan läheisen ja ei vaan tule mieleen. SE on niiiiin noloa. Tunnen itseni oikeasti tosi tyhmäksi jo tämän takia. Kaikki, siis KAIKKI täytyy laittaa kalenteriin ylös. Ja sittenkin asioita unohtuu. Kadotan jatkuvasti tavaroita. Eilen hukkasin mieheni lompakon, kun hetkeksi sen minulle antoi. Mulla on aina joko kännykkä, lompakko tai avaimet hukassa.

 

Onkohan synnytyksessä mahdollista saada joku aivovaurio kun mustakin tuntuu ettei muisti ole entisellään kuopuksen syntymän jälkeen eikä muutenkaan ajatus ym asiat kulje kuten ennen. Uusien asioiden oppiminenkin hankalaa.

 

[QUOTE="Tok";27629437]Onkohan synnytyksessä mahdollista saada joku aivovaurio kun mustakin tuntuu ettei muisti ole entisellään kuopuksen syntymän jälkeen eikä muutenkaan ajatus ym asiat kulje kuten ennen. Uusien asioiden oppiminenkin hankalaa.[/QUOTE]

Mä kyllä vetoan tähän. Sen on oltava näin.

 

Mä oon kans todennu, että mulla on joku varhainen dementia selvästi. Joka on pahentunut lähes ääripäähän raskauden aikana. En kertakaikkiaan muista enää mitään, jos teen jotain, unohdan tehneeni sen ja hetken päästä mietin et oonko esim. antanu koiralle ruokaa tänään (vaikka se makaisi maha pystyssä lattialla kun on syönyt jo molemmat päivän ruokansa). Mikään ei pysy päässä, ellei sitä kirjoita samantien ylös jonnekin, ja teippaa lappua kiinni niin tiukasti, ettei se siitä häviä. Ongelmana on sitten se, etten enää hahmota lapun olevan jotenkin tärkeä, ja unohdan sen olemassaolon ja tärkeyden, vaikka näenkin sen joka päivä jne.

Turhauttavaa.

 

Everything is a copy of a copy of a copy.

Hyvin osuva kuvaus.

 

Univaje, jos on kipukroonikko, kipu voi tuhota muistireseptoreita...

Nimim. miehensä nimen unohtanut, myös lapsiensa :ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

:hug:
Mulla on lista jääkaapin ovessa, siitä näen tärkeimmät menot. Muuten mun muisti on sen verran jo naureskelun aihe lähipiirissä, että kaikki tietää etten mä mitään muista.
Joskus on ihan kamalia tilanteita, kuten se kun en muistanut oman lapsen nimeä :ashamed:
Mulla syy on selkeästi univaje.

Mun miehellä on oikeasti varmaan maailman paras muisti, siis muistaa ulkoa esim. jostain yläasteen oppikirjoista sanatarkkoja selityksiä eri ilmiöille. Sieltä tulee kuin apteekin hyllyltä vastaus ihan mihin tahansa juttuun. Mutta tuo univaje...se kyllä pistää hyvänkin muistin koetukselle. Meidän kuopus valvotti pitkään yöt ja silloin oli kyllä mieskin välillä ihan kuutamolla. Kerran muistan hänenkin kysyneen, että mikäs tuon meidän kuopuksen toinen nimi olikaan...

 

Univaje, jos on kipukroonikko, kipu voi tuhota muistireseptoreita...

Nimim. miehensä nimen unohtanut, myös lapsiensa :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Menipä nii, että istuttiin miehen kans autossa ja selitin puhelimeen, ku yritin muistaa nimiä, et tuo tuossa, joka istuu mun vieressä. Siinä vaiheessa en tienny voisko mies suuttua asiasta

 

Mä olen unohtanut sukunimeni..:ashamed: tai en varsinaisesti unohtanut, vaan käyttänyt vahingossa nimeä, joka on mulla ollut viimeksi vuonna 1986... univajeisena vastasin puhelimeen tyttönimelläni, jonka jälkeen mulla on ollut käytössä aika monta vuotta entisen miehen nimi ja vielä kauemmin nykyisen mieheni nimi.

 

Juu ihan on tuttu juttu. Tosi noloa, kun työpaikalla pitäisi jonkun nimi muistaa. Siis jonkun ihan läheisen ja ei vaan tule mieleen. SE on niiiiin noloa. Tunnen itseni oikeasti tosi tyhmäksi jo tämän takia. Kaikki, siis KAIKKI täytyy laittaa kalenteriin ylös. Ja sittenkin asioita unohtuu. Kadotan jatkuvasti tavaroita. Eilen hukkasin mieheni lompakon, kun hetkeksi sen minulle antoi. Mulla on aina joko kännykkä, lompakko tai avaimet hukassa.

Zipparah, Mr Zip, "Where me keys, where me phone" - Britain's Got Talent 2012 - UK version - YouTube

 

Muistakaa muistivaivaiset ottaa kilpirauhaskokeet. Kilpparin vajaatoiminta aiheuttaa ihan armotonta muistamattomuutta. Nyt vielä lääkitykselläkään muistamattomuuteni ei ole kunnolla korjautunut. Kiva olla alzheimerin tyylinen jo alle 4-kymppisenä =(

 

[QUOTE="vieras";27629496]Mun miehellä on oikeasti varmaan maailman paras muisti, siis muistaa ulkoa esim. jostain yläasteen oppikirjoista sanatarkkoja selityksiä eri ilmiöille. Sieltä tulee kuin apteekin hyllyltä vastaus ihan mihin tahansa juttuun. Mutta tuo univaje...se kyllä pistää hyvänkin muistin koetukselle. Meidän kuopus valvotti pitkään yöt ja silloin oli kyllä mieskin välillä ihan kuutamolla. Kerran muistan hänenkin kysyneen, että mikäs tuon meidän kuopuksen toinen nimi olikaan...[/QUOTE]

Minun mieheni muistaa listoja. Ei se muista tapaamisaikoja välttämättä tai mihin on tavaransa pistänyt... eikä mitä olen sanonut tai käskenyt tehdä, mutta listauksia asioista muistaa. Samoin astuu huoneeseen ja muistaa mitä siellä ja missä suunnassa ja suhteessa häneen nähden. Välillä on kuin tietokone.

 

Juu ihan on tuttu juttu. Tosi noloa, kun työpaikalla pitäisi jonkun nimi muistaa. Siis jonkun ihan läheisen ja ei vaan tule mieleen. SE on niiiiin noloa. Tunnen itseni oikeasti tosi tyhmäksi jo tämän takia. Kaikki, siis KAIKKI täytyy laittaa kalenteriin ylös. Ja sittenkin asioita unohtuu. Kadotan jatkuvasti tavaroita. Eilen hukkasin mieheni lompakon, kun hetkeksi sen minulle antoi. Mulla on aina joko kännykkä, lompakko tai avaimet hukassa.

Juuri tällaista tämä on. Todella turhauduttavaa : /

 

Univaje kyllä vaikuttaa muistiin,mutta luulenpa että jos koko perhe(entinen ja nyk.)onkaikki samanlaisia niin uskon että se on myös kotoa opittua käytöstyyliä.Näin on myös meidän puol sukua kaikki ihan dementikkoja
Tuskin se minkään geeninmukana tulee se muistamattomuus...

 

Univaje kyllä vaikuttaa muistiin,mutta luulenpa että jos koko perhe(entinen ja nyk.)onkaikki samanlaisia niin uskon että se on myös kotoa opittua käytöstyyliä.Näin on myös meidän puol sukua kaikki ihan dementikkoja
Tuskin se minkään geeninmukana tulee se muistamattomuus...

Mä en allekirjoita laisinkaan tuota sun tekstiäsi. Mä en oikeeen tajua miten huonomuistisuutta voisi oppia. Meinaan jos huonomuistisuudella tarkoitetaan sitä mitä mä oletan se olevan.

 

Univaje kyllä vaikuttaa muistiin,mutta luulenpa että jos koko perhe(entinen ja nyk.)onkaikki samanlaisia niin uskon että se on myös kotoa opittua käytöstyyliä.Näin on myös meidän puol sukua kaikki ihan dementikkoja
Tuskin se minkään geeninmukana tulee se muistamattomuus...

Työkaluja muistin avuksi voi oppia. Muistia voi harjoittaa. Mutta toisilla on parempi muistiinpainamiskyky, parempi muisti, parempi lyhytkestoinen muisti, parempi pitkäkestoinen muisti. Eli ei oikeastaan vain opittua, vaan toisilla oikeasti on paremmat geenit. Neurologiset asiat esimerkiksi painavat oikeasti vaakakupissa paljon.

Eli siis jos pojallani on lyhytkestoisessa muistissa todettuja ongelmia, niin sitä ei ole opettamalla aikaan saatu. Sen sijaan niitä keinoja hallita tilannetta ja korvata joillain tavoilla lyhytkestoisen muistin aiheuttamia vaikeuksia voidaan opettaa. Eikä isäni tai siskoni hajamielisyys ole niinkään opittua kuin selvästi luonteenpiirteessä, temperamentissa ja ihmisessä itsessään. En tajua miten saavat asiat pysymään niinkin hyvin hallinnassa siihen nähden miten paljon heillä on lautasellaan muistettavaa. Tiedän kyllä, että omat esimerkit eivät tarkoita yksi + yksi on todellisuus. Kunhan nyt käytin esimerkkinä tuohon neurologiseen puoleen.

Eli en allekirjoita väitettäsi kyllä ihan tuollaisenaan.

 

E-epa voisi auttaa.

Ei jaksa enää oikein uskoa tämmöiseenkään. Ruokavalion pitäisi olla riittävän hyvä pitämään tasapainoa rasvoissa. :ashamed: