Kyllä minä ymmärrän ap:ta. Minulle appivanhemmat eivät kuulu perheeseeni, miten voisivatkaan kun näemme vain pari kertaa vuodessa ja silloinkin mieheni, siis heidän lapsensa, on ihan hermona koko ajan kun ei vanhempiaan jaksa montaa päivää. Onhan se toki kamala ajatus jättää joku lähisukulainen yksin jouluksi, mutta miettikääpä toisinpäin, miksi se ihminen onkaan yksin siellä muutaman sadan kilometrin päässä joulun lisäksi ne 364 muuta päivää vuodessa. Mukavien ihmisten luona käydään mielellään, vaikka kauempanakin. Sille ettei käydä, on yleensä syy nimenomaan siellä kyläilykohteessa.
Tänä vuonna olemme kutsuneet appivanhemmat meille joulua viettämään, mutta olemme jo nyt valmistautuneet siihen, että joulu on tänä vuonna mitä on. Appivanhemmat ehtivät vielä moneen kertaan perua ja uusia tulonsa, muuttaa matkustuspäiviä ja kehitellä tekosyitä miksi ei voi tulla ollenkaan tai miksi tulevatkin silloin ja silloin. Lopputulos on todennäköisesti se, etteivät tule ollenkaan (kuten hyvin usein suunnitellessaan meille matkustamista) tai sitten se, että saapuvat aattona iltapäivällä ja lähtevät joulupäivän aamuna hirveällä kiireellä. Tekevätpä kummin vain, aiheuttavat varsinkin esikoiselle pahan mielen, kun eivät ehdi viettää aikaa rauhassa. Jos lasten isovanhemmista kukaan asuisi samassa kaupungissa kuin me, pitäisimme ehdottomasti ovet avoinna kaikille, mutta kun eivät asu ja varsinkin appivanhemmille tuo matkustaminen vaatii meiltäkin paljon aivaa ja toimenpiteitä (joista saa myös kuulla valitusta) me mietimme joka vuosi erikseen kuinka haluamme toimia.